Opinnäytetyö kysely + ratsastus harrastuksena

Hassua, minä en löytänyt pikavilkaisulla yhtään muuta ratsastusaihetta mistään täältä, urheilusta tai harrastuksista. Mielellään vastaan sinun kysymyksiin, varsinkin jos ne auttaa sinua opinnäytetyössäsi. :)

1)Nainen

2)19 v.

3)Aloittaessani olin 6-vuotias (tosin täyttämässä juuri 7)

4)Ratsastustunneilla käyn kerran viikossa

5)Kai ne hevoset oli niin söpöjä ja ihania, mutta lopullisen sysäyksen sain kun voitin isoveljen joulujuhlassa arpajaisista ilmaisen talutusratsastuksen.

6)Kustannukset ovat olleet kyllä suuria, kallis harrastus kun on. Itseäni se ei suoranaisesti ole kirpaissut, sillä vanhempani ovat aina kustantaneet ja kustantavat yhä ratsastukseni. Varusteet on omat (kypärä, saappaat, housut, useat hanskat, chapsit, kannukset, raipat, jne) ja pitäähän niitä aina vaihtaa kun raihnaiseksi käyvät. Suurin kustannus ovat tietysti olleet itse tunnit. Harrastukseni alkuaikoina tunti maksoi muistaakseni 60mk, sen jälkeen kallistui tasaisesti ja maksaa nyt 15 €. Lisäksi kesäleirit ovat kasvattaneet kustannuksia.

7)Ihme kyllä, en ole tämän kahdentoista vuoden aikana kertaakaan loukannut itseäni vakavasti. Ruhjeita ja mustelmiahan nyt tulee hevosten kanssa aina. Lukemattomat kerrat olen esim. pukittelun ja esteeltä kieltäytymisen takia sinkoutunut suuntaan x, mutta ikinä ei ole käynyt mitenkään. Pari kertaa ole myös kaatunut hevosen kanssa ja silti pysynyt vammoitta. Toisella näistä kerroista olimme maastossa ja revittelimme vuorotellen hiittisuoran päästä päähän. Hevoseni ryöstäytyi käsistä ja laukkasi täyttä vauhtia kuraiseen mutkaan, jossa liukastui ja kaatui täydestä vauhdista. Toinen jalkani jäi hevosen alle, mutta ei siis käynyt muuta kuin että piti hetki haukkoa henkeä.

8)Nykyään, kun on kehittynyt jo melko osaavaksi ratsastajaksi, on parasta kun hevosen saa kulkemaan halutulla tavalla, ymmärtämään ja tekemään mitä pyytää, ja kulkemaan rennosti peräänannossa ilman jatkuvaa tappelua. Lapsena mahtavaa oli maastossa ratsastaminen, mutta nnykyään siinä ei nää enää mitään tarkoitusta, ainakaan 15 € arvoista tarkoitusta. Hyppääminen oli ennen parasta mitä tiesi, mutta nyt muutaman vuoden koulutunnilla käynnin jälkeen sitä pitää lähinnä harvinaisena herkkuna. Silloin harvoin kun hypätään, se on piristävää ja hauskaa vaihtelua. Lopputuloksena siis, parasta on se palkitseva tunne kun loppuraveissa, tunnin työskentelyn jälkeen, hevonen liikkuu alla rennosti muodossa, kantaa selkänsä ja minun painoni kauniisti.

9)Huonoja puolia ei paljoa ole, mutta ehkä huonoin tunne on kun ratsastaa hevosella, jonka kanssa ei tule ollenkaan toimeen. Esimerkiksi herkkä hevonen ronskilla ratsastajalla tai toisinpäin. Minulla on usein liian vahvat otteet herkille hevosille ja siitä seuraa aina täydellinen yhteisymmärryksen puute. Tällaisessa tilanteessa tehtävät tunnilla eivät suju ja hermot menee ratsastajan lisäksi hevoselta ja opettajalta. Pyrkimys tietysti olisi oppia ratsastamaan kaikenlaisilla hevosilla, vasta silloin olisi hyvä ratsastaja.

10)En keksi yhtään ihmisryhmää, jolle en ratsastusta suosittelisi. Ehkä ei ihan vanhuksille kuitenkaan. Muuten ihan kaikille. Kärsivällisyyttä se vaatii, jos aikoo kehittyä osaavaksi ratsastajaksi. Aloittelijatasolla ratsastus ei vaadi kovin kovaa kuntoa, mutta kun todella oppii ratsastamaan ja työskentelemään, on se paljon rankempaa kuin yleisesti luullaan. Kaikki vaan ratsastamaan, kasvaa kunto ja tulee hyvä mieli! :)