sinä petit minut
niinkuin maa hupenee jalkojen alta
sinun äänesi ropsahtelee
seinästä seinään
enkä minä sitä enää kuule
on vain hiljaista
niin hemmetin hiljaista
älköön mikään sitä särkekö
niinkuin maa hupenee jalkojen alta
sinun äänesi ropsahtelee
seinästä seinään
enkä minä sitä enää kuule
on vain hiljaista
niin hemmetin hiljaista
älköön mikään sitä särkekö
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tästä tulee Carolan esittämä laulu mieleeni
ja tavallaan runosikin kulkee niillä tunnelmilla,
että mitä on rakkauden jälkeen,eikä edes
ääntäkään hänestä haluaisi kuulla
vain sen jälkeinen hiljaisuus on balsamia
rikkirevitylle tunteelle,jonka toivoisi
hiljaisuuden peittävän kuin toivoa uuden
tunteen saapumiselle,vain eri kasvoin.
Luin tämän aikaisemmin mutta jäi vastaamatta,
joten nyt kun tuli eteeni,niin oli vastattava.