Painan n.125kg ja pituutta n.170cm. Olen ollut aina "pyöreä", mutta raskausaikana kiloja paukahti 30 lisää ja niitä ei niin vaan karistettukaan. Vuosien myötä elintaso on kohonnut ja paino sitä mukaa lisääntynyt. Välillä saan puuskan, että nyt teen elämäntaparemontin. Se tyssää aina hetken kuluttua omaan saamattomuuteen. Pahinta on se, että uiminen, joka olisi parasta ja erittäin tehokasta liikuntaa tällä painomäärällä, on pois suljettu vaihtoehto minulle. Syy tähän se, että en halua mennä uimaan, koska siellä ihmiset vain tuijottavat minua ja lisäksi uimahallin kahviossa istuskelevat ihmiset tuijottavat uimapuvuissaan altaaseen meneviä. Ahdistavaa. Kerran aiemmin rohkaisin mieleni ja menin uimaan. Kävin säännöllisesti 3krt vkossa uimassa ja painoa tippui reilut 10kg liikunnalla ja sillä, että todellakin katsoin mitä suuhuni laitan. Ympärilläni ihmiset laihtuvat ja tunnen itseni entistä saamattomammaksi. Alkaa jo oma koko vaikuttaa terveyteen ja itsetuntoon. Lisäksi ahdistaa, kun ei tahdo löytää enää mitään kivaa vaatetta millä läskivuorensa peittää. Mistä itsekuria tai vertaistukea, jonka avulla laihduttaa ja muuttaa elintapojaan? Painonvartijoita paikkakunnallani ei enää ole. Ryhmä lopetti toimintansa joku aika taaksepäin.
Olen läski ja tiedän sen
laardit
111267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
www.kiloklubi.fi
Laita sinne ruokasia, ohjelma analysoi sen terveellisyyden. Ja sitten laita vielä liikunnat, niin saat siitäkin analyysin.
Kannattaa aloittaa varovasti eli älä laita liian kovia tavoitteit itsellesi. Pelkästään jo terveellisesti syöminenkin laihduttaa.
Ei kukaan sinua oikeasti tuijota uimahallissa, tiedän kun käyn itse usein (olen myös hoikka), itse jos huomaan jonkun "isomman" ihmisen tulevan sinne, tulen itse asiassa hyvälle tuulelle, ihan vain siksi, että toiset sentään yrittävät. Lenkkipoluilla myös ajattelen samallalailla, kun joku iso puuhkuttaa menemään, samalla asialla siellä lenkkipolulla ja uimahallissa ollaan. Eli ei muuta kuin uimaan vaan, kukaan ei tuijota, oletko kokeillut vesijuoksua ? Sehän voisi toimia tuon uinnin lisäksi.
En minä jaksa tuijottaa ketä on uimassa. Uimahalliin vaan, älä ujostele. Ja sinulla on ylipainoa sen verran, että nivelillekin uinti olisi hyvä tapa aloittaa! Vesijuoksu on tosi tehokasta.
Kuule,kyllä tuolla uimahallilla on kaikennäköistä ja- kokoista taapertajaa. Olen yhtä pitkä kuin pasku 163cm/163kg ja hyvin mahdun mukaan. Ei olekukaan vielätullut huuteleen mitään. Pesutiloissa kyllä jotkut naiset saattavat tuijottaa ja silloin olen saattanut ystävälliseti huomattaa,että elä hyvä ihminen silmiäsi pudota.
Paljon pahempaa on lääkärinvastaanotolla,oli aihe,vaiva tai lääkärin spesialliteetti mikä tahansa.Jokainen heistä katsoo olevansa täysinoppinut lihavuuden asiantuntija,mutta kun kysyn että minne mut ohjataan hoitoon, niin ei tulevastausta.
Tosiasiassahan meillä lihavilla ei ole mitään asiallista hoitopaikkaa.Jostain syystä anorektikoilla ja bulimikoilla on,mikäon tietystiihan hyvä asia. Muille lihavuusongelmaisille on tarjolla syyllistämistä ja nyt leikkaushoitoa(jonka vaarallisuus,jälkiseuraukset jne.saattavat olla melkoisia).
Kaikesta huolimatta mene uimaan, jos kerran siitä pidät,niin minäkin teen!
Hei nyt vähän tsemppiä ja itseluottamusta!
Menet sinne uimahalliin ja unohdat muiden katseet etkä anna niiden vaikuttaa. Nokka pystyyn vaan! Tilanteessasi mitä kuvailet, jossa et uskalla mennä uimaan muiden katseiden takia, annat muiden sanella elämääsi. On siellä kuule vaikka minkänäköistä porukkaa siellä uimahallilla. Jollakin voi olla rinnat poistettu rintasyövän takia tai leikkausarpia tai muuta, joita sitten joku pöhlö tuijottaa.
Vertaistukea laihdutukseen voit löytää vaikka netin kautta. Esim. suomi24:n laihduttajien tukiryhmästä voit etsiä laihdutusseuraa, jonka kanssa vertailla tuloksia ja tsempata toista.
Itsekuriongelmaan sanon vaan sen, että laihdutus toden totta vaatii itsekuria, mutta ei laihdutus nyt niin vaikeaa ole. Sitä nauttii herkuistakin ihan eri tavalla kun syö sitä harvoin. Ja laihdutus ei ole pelkkää porkkananpuremista - se voi olla myös makoisaa ja sinun ei tarvitse nähdä kauheaa nälkää. Älä aloita liian kovilla suunnitelmilla :"Nyt pelkkää porkkanaa ja kaalta" Syöt tavallista vähärasvaista ruokaa ja opettelet uudet elintavat - pikkuhiljaa. Ihminen on tapojensa vanki, laihdutus tuntuu monelle todella vastenmieliseltä asialta aloittaa, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Terveys oli itsellä hyvä motivaattori...
blogin pitoa =) Vähän niin kuin päiväkirja. Kukin voi päättää mitä kertoo, koska ja kenelle. Eikä tarvittu kuin pari päivää ja sain jo useamman laihiskaverin. Kun kirjoitti esim. likunnan jälkeiset hyvät tuntemukset ylös niin ne motivoivat kummasti taas heikkoina hetkinä. Laihduttaminen lähtee pienistä asioista, kannattaa muistaa, että usein jo pelkkä ruokavalion muutos on askel parempaan. Ei kannata ahnehtia kaikkea kerralla, pieni liikuntalisä silloin tällöin auttaa jo kummasti alkuun, mutta minulla syömisten tarkkailu on auttanut eniten. Liikunta on se motivaattori, tuo hyvänolon jne. Kuuntele itseäsi, mikä sopii sinulle...tunnista kroppasi halut! Tsemppiä.
siltä kuin olisin itse kirjoittanut tekstin :) Sama vika rahikaisella täälläpäin. Mitat suunnilleen samat kuin sinulla. Minä olen löytänyt apua kalorilaskuri.fi sivustolta. Sieltä voi ostaa käyttöaikaa tarpeen mukaan ja minun mielestäni se on oikein kelvollinen sivusto. Itse heräsin tässä 2 viikkoa sitten siihen, että 30 ikävuotta alkaa olla täynnä ja kroppa ei ole oikein kuosissaan. Ymmärsin, että sairaalloinen ylipaino ja pitkä ja terve elämä ei oikein mahdu samaan lauseeseen :( Minulla on pieni poika ja haluan todellakin nähdä kun hän kasvaa aikuiseksi ja saa lapsia ja lapsenlapsia. Haluaisin lisäksi jaksaa leikkiä poikani kanssa enemmän, ilman että heti väsyn. Lisäksi olen huomannut kuin työlästä on nousta lattialta, jossa pojan kanssa usein leikitään. Jotenkin olen nyt havahtunut tähän asiaan ja motivaatio on kohdillaan. Toivon, että sinäkin onnistut. Kannattaa kokeilla esim. tuota mainitsemaani kalorilaskuri tai sitten esim. kiloklubi taisi olla vielä samanmoinen mutta ilmainen (käsittääkseni). Tsemppiä sinulle! :)
Ihan kun olisin lukenut omasta elämästäni,painoa on melkein 120kg ja pituutta 170cm. Joka päivä lupaan alkaa laihduttamaan mutta jotenkin se aina tyssää. Osaksi olen vedonnut vaikeaan masennukseeni ja varmasti se osaksi on totta mutta suurin syy on saamattomuus ja kyvyttömyys taistella roskaruokaa vastaan. Monesti sitä kaipaisi toisen kanssaihmisen tukea mutta painonvartijat on aivan törkeän kallista!!!!!!
Uiminen olisi todella hyvä liikuntamuoto isolle ihmiselle niin nivelet ei kärsisi mutta on se kovin nöyryyttävää mennä hallille kun ihmiset tuijottaa.....Itsetunto ei ole parhaimmillaan eikä se tuijottelu auta asiaa. Ja te jotka luette tätä ja ajattelette että nosta hyvä ihminen perse ylös penkistä ja liiku sekä syö oikein, jätä sanasi ihan omaan tietoosi kun et tiedä mitä on elää näissä saappaissa. Todellakin mistä saada sitä itsekuria ja voimaa laihduttaa??????
Yks vaihtoehto on lopettaa syöminen kokonaan, juot vaa vettä tai kahvia jne mehuja - EI MITÄÄN RUOKAA viikkoihin. Hullulta kuulostaa mutta kokemuksesta voin sanoa että kannattaa painonpudottamisessa.
Sivuoireina voi tietenkin tulla kamala ummetus jälkikäteen tai äkillinen lihoaminen mutta kyllä se ainakin minun kohdallani painoa pudotti pysyvästi.
Itsellä tosi toimiva keino painonpudotukseen on ollut Cambridge-kuuri (www.cambridgekuuri.fi). Ei tarvi vaivata päätään mitä söisi jne vaan kuurin mukaan mennään joka päivä ja tuon iisimmäksi ei painonpudotus voi kertakaikkiaan mennä!
Itse päätin tällä kuurilla pudottaa ensin reilusti kiloja, sitten on ollut liikkuminenkin jo mukavaa ja muu tekeminen.
Suosittelen lämpimästi!
Monet moittii kalliiksi, mutta itse ainakin pidän tuota pienenä satsauksena tulevaisuuttani varten. Voi sitä euromäärää, jolla nämä läskit on aikaan saatu.......
Tsemppiä!
sanon, että lopetahan nyt tuo muiden ajatteleminen! Itse tiedän, kuinka kamalaa on tehdä asioita, vaikkapa ihan vaan kadulla kävellä, kun on tarpeeksi huono itsetunto. Vaikkei mulla paljon ylipainoa olekaan, ei se itsetunto ole kiloja katsonut.
Jos menet ensimmäisen kerran, seuraava on aina huomattavasti helpompi, usko pois! Tiedän kokemuksesta. Kuten moni muukin sanoi, useimmat normaalit ihmiset on sitä mieltä, että hienoa, kun toinen harrastaa liikuntaa, vaikka olisikin painoa kertynyt. Lapselliset idiootit nyt on luku erikseen, ja niiden mielipiteistä ei kannata koskaan välittää. Ne keksivät aiheen yhtä lailla liiallisesta laihuudesta kuin lihavuudesta ja ties mistä.
Harrastin myös uimista yhteen aikaan aktiivisesti, mutta se jäi huonon itsetunnon vuoksi. En kehdannut esim. suihkussa riisuutua muiden nähden. Nyt olen pitkästä aikaa alkanut huolehtia kunnostani ihan mahdollisten terveysriskien vuoksi ja siksi, kun huomasin hengästyväni pientenkin askareiden lomassa kohtuuttomasti. Ei se ole mitään elämisen arvoista, kun lähikauppaan kävellessä pukkaa jo hiki!:)
Missä päin asustelet? Mä voisin kaipailla uimakaveria. Itse oon Pirkanmaalta.