Niin.
Mitä pahaa sinulle tapahtuu jos yrität tutustua ihmisiin? Sanot sille vaikka että "haluun tutustua sinuun" tai vaikka vaan että "sulla on kiva hymy".
Kuoletko? Sattuuko se?
Mitä pelkäät? Miksi pelkäät?
Jos et tee sitä nyt, niin milloin sitten?
Kumpaa katuisit kuolinvuoteellasi enemmän: sitä että et koskaan uskaltanut, vai sitä että uskalsit?
Mitä pahaa sinulle tapahtuu jos yrität tutustua ihmisiin? Sanot sille vaikka että "haluun tutustua sinuun" tai vaikka vaan että "sulla on kiva hymy".
Kuoletko? Sattuuko se?
Mitä pelkäät? Miksi pelkäät?
Jos et tee sitä nyt, niin milloin sitten?
Kumpaa katuisit kuolinvuoteellasi enemmän: sitä että et koskaan uskaltanut, vai sitä että uskalsit?
Vastaukset 19
Vanhimmat
tuntuu vain siltä,että on muille ihmisille rasite,eikä sitä halua olla.
en tiedä mitä pelkään,että muut ihmiset saisivat minusta selville,tai mitä tapahtuisi,jos olisin oma itseni ja avoin.
kontrollin menettämistä pelkään.
toisinaan fyysiset pelko-oireet estävät puhumisen ja kontaktin ottamisen.Toisinaan henkiset.Ei peloissa välttämättä ole mitään järkeä,eikä peloissaan ajattele järkevästi.
välillä esim. kun kävelen kadulla minusta tuntuu että muutun ihmisten keskellä yhtäkkiä epämuodostuneeksi.tiedän etten muutu mutta minusta tuntuu siltä,fyysisesti tuntuu siltä että kasvot ja raajat venyvät epäsuhtaisiksi ja ihmettelen kun kukaan muu ei sitä huomaa.tiedän järjellä että olen normaalin näköinen edelleen,mutta ei se siihen auta.
fobioissa ei ole järkeä.sosiaalinen fobia on siitä erilaista,että vaikka sitä kuinka siedettää,se ei häviä.
vaati kanssa ajatusten muuttamista ja aikaa.samalla pitäisi sitä omaakin elämää elää,ja tuosta sosiaalivammasta parantuminen vie sekä aikaa että energiaa.en sano etten yrittäisi,mutta usko kun sanon ettei se ole yksinkertaista.olen yrittänyt tavalla tai toisella jo kymmenen vuotta.joitakin asioita on parantunut,mutta ei kaikki.tätä on edes vaikea selittää ihmisille jotka eivät ole kokeneet samaa.
sen kymmenen vuotta olen saanut kuulla tuota rohkaise itsesi-juttua,eikä se ole pahemmin auttanut,olen vain alkanut tuntea itseni turhasta valittajaksi ja inhoamaan itseäni entistä enemmän.se taas ei ole auttanut yhtään mihinkään vaan pelkästään pahentanut ongelmaa ja tuonut muita ongelmia.
minulle riittää tällä hetkellä että pystyn selviytymään elämässä suht. normaalisti,vaikka sitten yksinäisenä.
ihmisten tapaamista voi toisinaan yrittää jos jää ylimääräistä energiaa ja aikaa ja tuntuu tarpeeksi tasapainoiselta jaksaakseen jutella ja olla varma siitä että pystyy ajattelemaan suht. neutraalisti itsestään toisen seurassa ja kestää torjunnat ja (kuvitellun) hylkäämisen myös.muuten tulee vain lisää ongelmia.
Ihmiset on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pohjimmiltaan itsekkäitä ja omaa etuaan ajattelevia .. jokainen. Enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin.
Se mitä pahaa voi tapahtua on se, että sua käytetään hyväksi. Voi toki kuollakkin jos on oikein paha ihminen vastapuolelle sattuu.. Tai muuten vaan saa paskaa niskaansa. Fakta.
Mitäpä jos on jo "uskaltanut" ja todennut tämän em. faktan niin monta kertaa? mitäs sitten.. voi kuolinvuoteella iloisesti hihkua että "jee kusipäät ovat käyttäneet mua hyväksi, olen siis uskaltanut tutustua ihmisiin ja elänyt??" just.. Olen todellakin miettinyt asiaa.. ja parempi vaihtoehto on olla yksin, itseensä voi luottaa. Muihin ei.
Mitä vittua teet täällä kun et edes halua olla muiden seurassa? Painu vaikka erakkopalstalle.
Jos tuosta vaan sanoisit jollekin ihmiselle, ilman mitään esittelyjä että haluat olla sen kaveri, niin vastapuoli katsoo kuin kehitysvammaista hymähtäen..
Tietysti, mutta on täysin eri asia kertoa avoimesti halustaan tutustua johonkin kuin kertoa jollekin tuntemattomalle että tahtoo olla sen kaveri... Eli sun kommenttisi ei kyllä oikein sovi tohon aloitukseen, sori vaan.
Kyllä sopii.
Niinhän siinä helposti käy, mutta jos tekee saman tarpeeksi monta kertaa, tyhmempikin tajuaa vaihtaa taktiikkaa. Ehkä seuraavakin taktiikka on epäonnistunut, mutta ennemmin tai myöhemmin löytyy joku aloitusrepliikki joka tuottaa toivotun tuloksen.
Tuskin kukaan nolife löytää ystävää ensimmäisellä yrityksellä, mutta jos edes sadan epäonnistumisen jälkeen onnistuu kerran eli se 101. yritys johtaa kaveruuteen, onko se todella niin surkea tulos, että on parempi jäädä istumaan kotiin ilman toivoakaan kavereista?
On niin hyvä kysymys, että tuon voisi esittää vaikka psykoloogi.
Sovellan kysymystäsi omaan elämääni, johon kaipaisin seurustelukumppania. Suurin ongelma on varmasti se, etten liiku paikoissa, missä voisi kohdata kiinnostavia henkilöitä.
Olen jälleen iskenyt silmäni yhteen lenkkeilevään nuoreen naiseen. Punatakkinen, silmälasipäinen, mukavan näköinen nuori nainen kultaisennoutajan kanssa. Olemme lähipäivinä kohdanneet lenkillä pariin otteeseen. En tiedä miksi, mutta katseemme ovat kummallakin kerralla kohdanneet ja olen tuntenut jotakin outoa sisälläni. Tässä on sitä kaivattua tunnetta (joka on aina ollut yksipuolista).
Kysymyksesi, mitä pelkään, miksen tee mitään?
- Pelkään joutua noloon tilanteeseen. Kuulla, että mitä sä tuolla lailla pysäyttelet vastaantulijoita?! Saahan sitä katsoa toista, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa mitään!
- Pahin pelko on tietenkin tulla torjutuksi. Mukavan näköinen nuori nainen varmasti torjuisi sanomalla: Täh? No way, mulla kuule on jo kotona hyvä mies, mutta hän ei lähde lenkillle vaan on pelaamassa pleikkaria/on pelimatkalla.
Vai voisiko sittenkin pysäyttää tuntemattoman? Kyllä voisi: Lauantai-iltana hieman ennen tuota kohtaamista keski-ikäinen lenkillä vastaantullut nainen pysäytti minut ja kysyi reittiä. Mutta miten mennä tekemään sama jollekin, josta olisi jollakin tavalla kiinnostunut?
"Pelkään joutua noloon tilanteeseen. Kuulla, että mitä sä tuolla lailla pysäyttelet vastaantulijoita?! Saahan sitä katsoa toista, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa mitään!"
Kukapa ei pelkäisi nolatuksi tulemista, etenkin kun on kiinnostunut toisesta muutenkin kuin kaverimielessä. Voisitko kuitenkin ajatella asiaa niin, että mitä se kertoo siitä naisesta, jos se suhtautuu ystävällisen jutteluyritykseen vihamielisesti? Eikö sellainen lähinnä osoittaisi, että kiinnostavan ulkokuoren alla onkin epäystävällinen ja hankala tyyppi jonka perään ei kannata jäädä itkemään?
"Pahin pelko on tietenkin tulla torjutuksi. Mukavan näköinen nuori nainen varmasti torjuisi sanomalla: Täh? No way, mulla kuule on jo kotona hyvä mies, mutta hän ei lähde lenkillle vaan on pelaamassa pleikkaria/on pelimatkalla."
Tämänkin asian voi kai kääntää toisinpäin: Jos nainen on jo varattu, se on hyvä tietää mahdollisimman pian, jotta et jää turhaan elättelemään mielessäsi toivoa suhteesta sen naisen kanssa vaan pystyt keskittämään aikasi muihin naisiin. Kännisten spurgujen lähentely-yritykset on pelkästään ällöjä, mutta jos olet asiallisen oloinen ja käyttäydyt fiksusti, normaali nainen on otettu saamastaan huomiosta vaikka olisikin varattu. Kyllähän se hivelee itsetuntoa, kun huomaa olevansa kiinnostava... Ja kaikki mukavan näköiset nuoret naiset ei ole suhteessa, joten mistä sitä ikinä tietää jos ei kokeile? :)
"Vai voisiko sittenkin pysäyttää tuntemattoman? Kyllä voisi: Lauantai-iltana hieman ennen tuota kohtaamista keski-ikäinen lenkillä vastaantullut nainen pysäytti minut ja kysyi reittiä. Mutta miten mennä tekemään sama jollekin, josta olisi jollakin tavalla kiinnostunut?"
Voit miettiä etukäteen vaikka jotain koiraan liittyvää, se on ainakin helppo puheenaihe. Jos et muuta keksi niin voit vaikka kysyä, onko se kultainennoutaja, kun et ole ihan varma (pieni valkoinen valhe ei haittaa). Tai jos se tuntuu liian tyhmältä, hymyile ainakin ja sano "hei" ja katso mitä siitä seuraa... Jos nainen tervehtii ja jatkaa matkaansa (kukaan tuskin pysähtyy jos et itse ensin pysähdy), ehkä seuraavalla kerralla on helpompi sanoa jotain enemmän, kun tiedät ettei se käy kimppuun tai juokse hädissään karkuun?
Tiedän että kaikki tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta on silti parempi yrittää ja epäonnistua kuin jäädä miettimään, mitä kaikkea menettikään kun jätti aloitteen tekemättä... Nainen voi vaihtaa lenkkeilyreittiään koska tahansa, joten ei kannata turhaan viivytellä.
:)
Hyvin kirjoitettu.
Ite oon sitä mieltä, että ei se mitään vaikka nolostuisikin, tai tulisi jotenkin vaivautunut olo.
Kukin voi ehkä miettiä omalla kohdallaan, että oletteko koskaan pitäneet sinua lähestynyttä ihmistä jotenkin NOLONA tai outona? Olettaen että kyseessä on ollut selvin päin oleva henkilö jne. jonka tarkoitusperät selvästi hyvät.
Ja muutenkin, häpeä hoidetaan nolostumalla. Sillä se hoituu. Ei se sinua tapa.
Tärkeintä on, että olet laittanut itsesi likoon.
Kirjoitin tuon aloitukseni siksi, että itse elin elämäni 28-vuotiaaksi melkoisen erakkona. Sitten jonkun 30-vuotiskriisin tai muun "valaistumisen" ansiosta mä vaan PÄÄTIN, että alan ELÄÄ! Vihdoin. Ja enää en välitä paskaakaan mitä kukaan minusta ajattelee. Ei, se on taaksejäänyttä elämää.
Uskallan nyt lähestyä muita ihmisiä, vaikka se oli aluksi todella vaikeaa ja ahdistavaa, ja monet itkut tuli itkettyä, manasin surkeana peiton alla omaa surkeuttani ja mietin että "se varmaan pitää mua ihan idioottina" tms. Pakotin kuitenkin itseni siihen.. ihmisten kohtaamiseen. Ja nyt se tuntuu jo paljon helpommalta! Ja kun toista ihmistä lähestyy ystävällismielisesti, niin kyllä se vastaanottokin usein on ystävällinen. Ja jos ei ole, niin se on sen ihmisen omaa hölmöyttä/rajoittuneisuutta, ei sinun!
Ottakaa askel kerrallaan. Vähitellen se tulee helpommaksi, ja lopulta huomaat saaneesi tuttavan/kaverin/ystävän/läheisen/juttuseuraa/tyttöystävän/poikaystävän/tai jotain muuta HYVÄÄ.
Voimia teille kaikille!
"Ja enää en välitä paskaakaan mitä kukaan minusta ajattelee. Ei, se on taaksejäänyttä elämää."
Tää on ihan hyvä ohje, mutta usein monien kohdalla epätoivo iskee jo muutamankin epäonnistuneen yrityksen jälkeen.... Tosin jos haluaa jotakin löytää niin pitäisi sitä nyt paljon enemmän yrittää... Jos on heti luovuttamassa niin ei semmoisella asenteella tosiaan ketään löydäkkään. Tosin onhan se kyllä ihmisestä riippuen todettava että joidenkin kohdalla eivät ne sadatkaan yritykset riitä... Usein tuuri näyttelee tuossa tapauksessa isoa roolia.
Kumpi olis sulle pahempaa jos vaikka sattuisit pysäyttämään tytön: se että hän vastaisi olevans varattu vai että sanoisei että olet liian lyhyt hänelle?
Tässä aiheeseen liittyvä linkki sarjisten ystäville: http://xkcd.com/642/ Kannattaa lukea, se kiteyttää hyvin sen mistä tässä on kyse!
Hehee... Kyllähän tuossa on se ikävä tosiasia. Monien kohdalla toi on "arkipäivää". Toisaalta usein samat tyypit valittavat kyllä siitäkin miksi mies hakkaa jne. (tai no eihän tietysti kaikki ja valtaosakaan mutta aina noitakin mahtuu).
Kyllähän yrittäminen aina kannattaa ja jos ei muuten niin vaikka todetakaan sen ettei sitten kelpaa. Tai no kyllähän jokainen kelpaa jos vain löytyy jokin sopiva yksilö.
On itselläkin paljon "vastaavia kokemuksia" mutta toisaalta kyllä yrittämisestä on ollut hyötyäkin ja löytynytkin todella ihana ihminen.
Suurimmat ongelmat ystävien etsintään ovat ylipäätään ihmisten pinnallisuudessa ja itsekkyydessä. Monet tietävät mitä tuntuvat etsivän, mutta siltikään eivät välttämättä tiedä. On paljon hyviä tyyppejä joihin ei haluta edes tutustua koska he eivät täytä tiettyjä "alkukriteereitä".
Joka tapauksessa kyllähän elämässä pitäisi vain itse yrittää löytää ne ystävät ihmiset. Ei niitä kukaan muukaan voi etsiä kenenkään puolesta. Pitäisi ainakin mennä niin pitkälle että voisi todeta senkin ettei "ketään löydy".... (tuo vaatisi käytännössä vuosien yrittämisen ja valtaosalle löytyisi joka tapauksessa joku tuona aikana).
"Hehee... Kyllähän tuossa on se ikävä tosiasia. Monien kohdalla toi on "arkipäivää". Toisaalta usein samat tyypit valittavat kyllä siitäkin miksi mies hakkaa jne. (tai no eihän tietysti kaikki ja valtaosakaan mutta aina noitakin mahtuu)."
Siis ne tarkoitin ne "toiset tyypit" (no ehkä tässä tapauksessa naisia) koska mieshän tuossa yritti etsiä seuraa.
Kolmannen ruudun kohdalla ajattelin, että onpa epäuskottava sarjis. Loppuun päästyäni tajusin, että tottahan se on mitä siinä kuvataan... Joiltain osin myös mun kohdallani, vaikka olen päässyt jo pahimman yli.
Kyllä uusiin ihmisiin tutustuminen on tosi vaikeaa jos on ujon sorttinen
Ei saa sanaa suustaan oudojen ihmisten parissa.
Tuollaista aloituksen " Sulla on kiva hymy" tyyppistä on tosi vaikea sanoa
Tottakai se on vaikeaa!!
Elämä ei ole helppoa, kaikkihan sen tiedämme.
Mutta eikö kuitenkin kannattaisi yrittää?
Tuo oli vain esimerkki, minkä sanoin ("sulla on kiva hymy").
Jokainen hakee ne omat tapansa toimia ihmisten kanssa, ja muihin kontaktia ottaessa. Pääasia että sen uskaltaa tehdä. Jos ihan alkeista lähdetään, niin... KATSE! Älä laske päätäsi alas, vaan katso ihmisiä silmiin. Älä käännä päätäsi pois.
Kyl toi viimeinen kuva vie eniten uskottavuutta... Tai no sehän riippuu täysin tyypistä ja siitä miltä esim. näyttää jne. Et on niitä joille "nauretaan" ja sitten on niitä jotka otetaan vastaan paljon paremmin... Tosin lopputulostahan ei tiedä ennen kuin kokeilee.