Olen 30v tavallinen suomalainen perus-kalsarinkuluttaja. Ostin ensimmäisen asunnon heti, kun oli työni puolesta mahdollista, 23 vuotiaana. Vuosia olen elänyt tiukilla, maksaen lainaa mahdollisimman nopeasti pois. Näyttää hyvältä ja turvatulta tulevaisuus ainakin tämän asian suhteen.
Sitten...
Kaveri, samaa ikää. Osti 23 vuotiaana harrasteauton, asuu edelleen (SIIS 30V!!) vanhempiensa luona. Ei ole säästänyt asuntoa varten, pitänyt järkevänä laittaa 50e-100e/kk pahanpäivän varalle.
Nyt on tullut se hetki, jolloin tämä kaveri meinaa muuttaa kotoa pois. Tavallisen n. 150 tuhannen asuntoon tarvitaan käsirahaa perustuloilla sellainen 40 000euroa. Tätä harrasteautoa ei kannata myydä rahantarpeeseen, koska sen hinta ei ole mitään.
Millä tämä kaveri saa ratkaistua ongelmansa? Olisiko kannattanut ajatella aiemmin, tai tehdä jotain asioiden hyväksi?
Ei ole ainoa vastaava tapaus, vaan tämä trendi on yleistymään päin.
Vuokralle ei kannata missään tapauksessa, ei ainakaan pidemmän päälle.
Miksi nuoriso ostaa heti ensimmäisenä suurena ostoksenaan sen hemmetin auton?
Tämäkin kaveri osti varmaan sen takia, että tahtoi näyttää, oli sellanen olevinaan rahamies, ylimielinen!
Nyt tämä kaveri ei todennäköisesti koskaan, milloinkaan tule saavuttamaan edes samanlaista tilannetta kuin minulla, vaikka itsellänikin on 2x kalliimpi auto.
Mahtaa harmittaa.
Sitten...
Kaveri, samaa ikää. Osti 23 vuotiaana harrasteauton, asuu edelleen (SIIS 30V!!) vanhempiensa luona. Ei ole säästänyt asuntoa varten, pitänyt järkevänä laittaa 50e-100e/kk pahanpäivän varalle.
Nyt on tullut se hetki, jolloin tämä kaveri meinaa muuttaa kotoa pois. Tavallisen n. 150 tuhannen asuntoon tarvitaan käsirahaa perustuloilla sellainen 40 000euroa. Tätä harrasteautoa ei kannata myydä rahantarpeeseen, koska sen hinta ei ole mitään.
Millä tämä kaveri saa ratkaistua ongelmansa? Olisiko kannattanut ajatella aiemmin, tai tehdä jotain asioiden hyväksi?
Ei ole ainoa vastaava tapaus, vaan tämä trendi on yleistymään päin.
Vuokralle ei kannata missään tapauksessa, ei ainakaan pidemmän päälle.
Miksi nuoriso ostaa heti ensimmäisenä suurena ostoksenaan sen hemmetin auton?
Tämäkin kaveri osti varmaan sen takia, että tahtoi näyttää, oli sellanen olevinaan rahamies, ylimielinen!
Nyt tämä kaveri ei todennäköisesti koskaan, milloinkaan tule saavuttamaan edes samanlaista tilannetta kuin minulla, vaikka itsellänikin on 2x kalliimpi auto.
Mahtaa harmittaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ihan sama tilanne.
Kavereiden kanssa ollaan samoista lähdetty, tavallisia tallaajia suht sama koulutus jne.
Ite oon aina säästäny ja kattonu tarkasti mitä ostan, milloin ja millä hinnalla. Työt olen valkannu, että niistä tulee hyvin liksaa ja nuorempana paljon reissuhommia km-korvauksia ja päivärahoja keräten. Velkaa on otettu vain asuntoon ja sijoituksiin. Näin kun on menty nyt kohta parikymmentä vuotta, tuohta alkaa olemaan rutkasti = iso asunto (300 m2 ), vaimolla auto (audi), itellä työsuhdeauto (iso volvo), sijoituksia, vuokra-asuntoja, mökki, joka vuosi useampi matka jne
Vertailuna kaverini, joka on saman ikäinen, suht samalla koulutuksella (käy nyt MBA:ta, että kohta on parempikin koulutus). Töitä on tehny vähän epämääräisissä firmoissa, ei oo säästäny, kaikenlaista tyhmää: rattijuopumus siinä auto paskaks, luottotiedot menny, asuu vuokralla (90m2) viiden skidin kanssa, osamaksuauto (rellu), ei ikinä mitään matkoja jne. Raha-asiat ei oo hallinnassa, kun kaikki pitää hoitaa käteisellä, kun mitkään kortit ei luonnistu.
Mun nähdäkseni ero tulee jo kotoa. Toiselle meistä opetettiin kotona, kuinka rahat saadaan riittämään. Toiselle ei.
Olen paristakin asiasta eri mieltä. Ensinnäkin kaverisi ei aikoinaan tehnyt typerästi jättämällä asunnon ostamatta, jos hänellä ei ollut asunnolle tarvetta. Toiseksi, vuokra-asuminen olisi nykytilassa kannattavaa monellekin asunnonostajalle. Näin lähinnä siksi, että asuntoja ostetaan liian suurilla lainaosuuksilla ja summat ovat monesti sellaisia, että jo pienet elämäntilannemuutokset tai korkotason normalisoituminen saattavat luhistaa korttitalon.
Missä kaverisi sitten on toiminut tyhmästi? No keskeisesti kaiketi siinä, että oman asunnon ostaminen on kaiketi ollut mielessä jo aiemmin, mutta siitä huolimatta hän ei ole kyennyt keräämään säästöjä kovinkaan mainittavasti. Jos hän olisi säästänyt vaikka vain edes kymppitonnin vuodessa (eli todella vähän jos samaan aikaan asumiskulut ovat minimissä), olisi nyt kasassa jo kohtuullisen komea alkupääoma asunnolle. Puhumattakaan jos hän olisi vielä osannut hyödyntää toissa vuoden loka-marraskuun lyhytaikaisen mutta verrattain syvän asuntojen asuntojen hintakuopan. Nythän tuo juna meni jo: asuntojen hinnat ovat normalisoituneet, lainamarginaalit kasvaneet ja ennätysalhaisten korkojen aikajaksosta jo suuri osa takanapäin.
sanoa että sinun tapasi on ainoa oikea. Aika kammottava asenne. Ehkä kaverisi on hieman erityyppinen ihminen kuin sinä. Hänelle voi olla toisarvoisia ne asiat jotka ovat sinulle tärkeitä. Silti hän saattaa olla ihan tyytyväinen elämäänsä.
Ei tuossa sinun tyylissäsi ole mitään vikaa, mutta se on siis sinun tapasi ja siksi sopii sinulle parhaiten.
Voisit joskus miettiä että ihmiset ovat erilaisia ja siksi heille on myös eri asiat tärkeitä.
Mahtaa olla harmittamatta.
Noita kahta tapausta verrattaessa voi todeta, että kummassakin tapauksessa on tarvetta asunnolle. Myös sillä vuokrajampalla!
Asunnon tarve ei poistu, vaikka kuinka matkustelisi ja reissaisi, vaikka kaataisi rahat pillistä alas.
Nyt tuo vuokralla asuva maksaa jokatapauksessa korkeampaa asumisen hintaa vrt. tuo omistusasunnossa asuva!! Niin ei välttämättä ole ollut lainaa otettaessa, mutta nyt/tällähetkellä varmasti on.
"Aika" on maksanut toisen lainaa, "aika" on nostanut toisen vuokrakustannuksia.
Voihan tuo nuorea asunnon astanut joskus olla jättänyt ostamatta jotain osakkeita, tai ostanut asunnon puolivuotta liian myöhään tai aikaisin, ja nyt harmitella niin ettei saannut maksimi tuotta rahalle. Mahtaa siis harmittaa. No kuitenkin, siis, ei kaikki jaksa ryvehtiä ja harmitellä tuollaisia asioita, sillä tosiasiassahan aina on, että joku muu onnistuu tekemään rahallisesti huomattavasti paremman valintoja...
Yleistymään päin on sellanen rahankäytön tapa, että ei säästetä mitään. Ostetaan rahoituksella kaikkea kivaa. Ja sitten jää osakkeet ym. ostamatta. Voisin väittää, että näitä ihmisiä on paljon. Toki pitää olla kiinnnostunut "paremmin pärjäämisestä", että osaa olla säästäväinen, tai ymmärtää sijoittaa osakkeisiin/rahastoihin.
Moni joutuu vanhemmalla iällä sitten maksamaan 1500eur/kk edes saadakseen eläkepäivilleen velattoman ja siten edullisemman asunnon. Nykyvuokria ei oikein eläkkeillä maksa, ellei sitten ole niitä osakkeita/eläkevakuutuksia ym.
työssäkäyvilläkään ole mahdollisuutta aina noin vain ostaa omaa asuntoa. Jotkut vain joutuvat asumaan vuokralla eri syistä. Itse olen opiskellut pitkään aikuisiälle saakka. 23v olen ollut vielä koulun penkillä. Naiset saavat usein lapset nuorena ja lapsistakin syntyy jonkin verran kuluja. Mieheni tekee töitä pätkissä aina kun niitä vain on. Itse olen määräaikainen työntekijä, joka ei saa pankista lainaa ilman takaajia. Takaajia minulla ei kuitenkaan ole omasta takaa sama tilanne miehen puolelta esim sukulaisista. Maksukykyä löytyy minun palkkani puolesta ostaa asunto-osake, koska emme tarvitse 300 neliötä asuintilaa. Haaveena olisi ostaa oma asunto juuri sen vuoksi, että asuminen siinä tulisi halvemmaksi lainanlyhennysten ja yhtiövastikkeen kanssa kuin nykyisellä vuokralla. Sijoituksiin emme voisi edes suunnitella laittavamme rahaa. Että on helppo selittää vain oma yksipuolinen näkemyksensä ja kehua kuinka on ollut viisas aikoinaan. Kaikilla ei ole valitettavasti yhtä helppoa.
Ei ole vuokralla asumisessa, vaan siinä että ne "ylimääräiset" eurot hukataan autoon ym. Vuokralla asuminen on varsin perusteltua jos vuokra on alhainen (edellyttää useissa tapauksissa ns. suhteita) ja/tai mikäli on valmis sijoittamaan.
Oma asunto sopii riskiä karttavalle ja pakkosäästäjälle, joka muuten heittäisi rahat kankkulan kaivoon. Siis varsin monille suomalaisille ;-) Mutta se ei todellakaan ole mikään ainoa oikea ratkaisu.
"Vuokralle ei kannata missään tapauksessa, ei ainakaan pidemmän päälle."
Minulle se on kannattanut. Sijoituksista parin vuosikymmenen aikana saatu tuotto on ollut huomattavasti suurempi kuin säästö vuuokrakustannuksissa, jos olisin pistänyt rahat kiinni asuntoon.
Kukin tavallaan.
Mites jatkossa. Velattomalle omistusasuja kaverille jää lähes koko palkka sijoitettavaksi halutessaan, vaikka useamman vuosikymmenen ajan. Sinä maksat edelleen vuokraa kuolemaasi asti? Kukin tavallaan.
Asuminen maksaa aina. Elinkaaren ajalla omistusasuminen tulee noin kolme-neljä kertaa halvemmaksi, kun vertaa samantasoista asumista vuokralla asumiseen.
Omistusasuminen on yleensä aluksi kalliimpaa kuin vuokralla olo. Noin 10 vuoden sisällä suunnilleen saman hintaista ja loppu aika ensiksi hieman halvempaa ja sitten pelkällä vastikkeella naurettavan halpaa verrattuna omistuisasumiseen.
Sijoittajamies on ajatellut tähän päivään asti aivan oikein. Sitä pidemmälle kapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt. Hän on varmaan tienannut sijoituksillaan asuntosäästäjää enemmän, mutta kuin on kuitenkin jossain asuttava, on laskun maksun aika tullut velattomaan asunnonomistajaan nähden.
Sijoitustuotot 80-luvulta > vuokralla asumisen ja omistusasumisen kulujen erotus. Ja vielä reippaalla marginaalilla. Enkä tosiaan ole mikään Warren Bufffett.
"Mites jatkossa. Velattomalle omistusasuja kaverille jää lähes koko palkka sijoitettavaksi halutessaan, vaikka useamman vuosikymmenen ajan."
Velaton sijoittaja vaikka maksaa ne vuokrat pääomatuloilla ja niinpä KOKO palkka - ei siis "melkein" koko palkka - jää sijoitettavaksi. Yksinkertaista, eikö?
"Sijoittajamies on ajatellut tähän päivään asti aivan oikein. Sitä pidemmälle kapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt. Hän on varmaan tienannut sijoituksillaan asuntosäästäjää enemmän, mutta kuin on kuitenkin jossain asuttava, on laskun maksun aika tullut velattomaan asunnonomistajaan nähden."
Jospa miettisit vielä asiaa uudelleen ennen kuin kommentoit?
Asunnonostaminen sopii näköjään suomalaisille hyvin:D Pakkosäästämistä, jos ei osaa itse säästää/sijoittaa.
Nordea uutisoi, että jopa puolet suomalaisista elää kädestä suuhun.
Pitemmän päälle aika vaikeata alkaa korjaamaan asioita.
Juu oltiin mekin aluksi vuokralla, mutta säästettiin ASP:iin samalla. Vaimolla ei ollut vakityötä kuin vasta täytettyään 30, sitä ennen hoiti lapsia ja teki pätkä- ja osa-aikatöitä.
Menot pitää vaan asettaa niin, että aina jää säästöön. Mun pointti on eniten siinä, että rahankäyttö pitää suunnitella ja velkaa voi ottaa vain sijoituksiin ja asuntoon, kaikki muu on turhaa ja vaarantaa taloudellisen riippumattomuuden. Ennen isoja hankintoja silmät pitäisi olla jo jonkun aikaa etukäteen auki, että mikä on hintataso ja onko järkevää kiirehtiä hankinnassa vai hidastella tulevan hinnan laskemisen toivossa.
Tällä yksinkertaisella viisaudella pärjää tulevaisuudessakin.
Velaton sijoittaja vaikka maksaa ne vuokrat pääomatuloilla ja niinpä KOKO palkka - ei siis "melkein" koko palkka - jää sijoitettavaksi. Yksinkertaista, eikö?
Aivan totta. MUTTA velaton asunnonomista saa jatkossa pitää itsellään ne pääomatulot, jotka jatkossa siis kasvavat koko ajan. Ne sinä maksat vuokraisännällesi. Asunnonomistaja siis halutessaan voi sijoittaa pääomatulot SEKÄ palkan.
Sinulla tulee jatkossa jäämään vähemmän rahaa, koska joudut maksamaan vuokraa huomattavasti enemmän kuin omistusasuja vastiketta. Nyt pääomatulosi voivat olla suuremmat, mutta myöhemmin velattoman asunnonomistajan tulot tulevat olemaan suuremmat.
Aivan kuten täällä jo moni totesi tälläinen on täyttä hypoteesia. Yleensä vuokralainen ei sijoita,
säästä tai ymmärrä talouden päälle mitään. Olet siis poikkeus. Samoin omistusasuja pakkosäästää ajattelematta koko asiaa, saati sitten aloita massiivista sijoittamista asuntolainan loputtua, vaan rahat valuvat elämiseen, mökkiin, hienompaan autoon jne...
Haluaisin nähdä laskelman, jossa vuokralla koko elämänsä asuva sijoittaja tienaisi enemmän kuin
asunnon itselleen velattomaksi maksava. Oletuksena tulisi olla saman arvoiset asunnot, keskimääräinen tuotto sijoituksille voisi olla 5 %, keskikorko vaikka 4 %. Eliniaka 80 vuotta, asunnon ja sijoitusten aloitusikä 20 vuotta, asunnon laina aika 20 vuotta, vuokran nousuposentti vaikkapa 4 vuodessa..
Eli asunnon osto 20 vuotiaana, velattomaksi 40 vuotiaana, sijoitusaikaa 40 vuotta.
tai vuokralle 20 vuotiaana, vuokralla yhteensä 60 vuotta, sijoitusaikaa siis 60 vuotta.
"Aivan kuten täällä jo moni totesi tälläinen on täyttä hypoteesia. Yleensä vuokralainen ei sijoita,
säästä tai ymmärrä talouden päälle mitään. Olet siis poikkeus. Samoin omistusasuja pakkosäästää ajattelematta koko asiaa, saati sitten aloita massiivista sijoittamista asuntolainan loputtua, vaan rahat valuvat elämiseen, mökkiin, hienompaan autoon jne..."
Tämä kyllä pitää paikkansa. Suomessa loppujenlopuksi aika harva tekee suoria osakesijoituksia, ainakaan niin isolla rahalla, että siitä olisi isoa hyötyä. Pienillä pelimerkeillä, joilla yleensä suomi-poika pelaa pörssipeliään, ei saa juuri mitään aikaiseksi.
Ei auta, jos laittaa tonnin/vuosi osakkeisiin, vaan pitäisi laittaa paljon ja sitä ei moni tee!
Useimmat vuokra-asukit ei sijoita, säästä. Se on fakta! Poikkeuksia toki on, sitä en kiellä.
Jopa kun verrataan kotivakuutusten ottajia, voidaan todeta, että huomattavasti harvemmalla vuokra-asujalla on kotivakuutus, kuin omistusasujalla. Tästä voidaan päätellä jo, että ei oikein ajatella tulevaisuutta mitenkään.
Ihmiset on erilaisia.
Mutta on varsin epäloogista lähteä hypoteesistä "vuokra-asuja ei sijoita"; ihan samalla tavalla voitaisiin lähteä hypoteesistä "vuokra-asuja ei osta kämppää - ikinä".
Edellisen kirjoittajan, siis pisnesmiehen, raapustuksia en enää viitsi kommentoida. Ihan alakoulumatikkaa (alkaen "korkoa korolle" ym) en ala täällä opettamaan.
"Ei auta, jos laittaa tonnin/vuosi osakkeisiin, vaan pitäisi laittaa paljon ja sitä ei moni tee!"
Onhan sekin jotain. Miljoonia tuskin tienataan, ja voipi kestää kauan ennen kuin kasassa on merkittävä potti. Toisaalta jos alle 100e / kk on maksimi mitä palkasta jää yli, myös oman asunnon hankinnassa ollaan heikoilla jäillä ;-)
300-1000e / kk on sitten jo mukava sijoituserä, ja siihen aika monella suomalaisella pitäisi olla varaa, kun vaan malttaa hieman rajoittaa sitä kuluttamista.
Aivan. Vuokralla asuja ei ymmärrä, että hän maksaa asuntonsa monta keraa elämänsä aikana. Hän myös maksaa vuokranantajan korkokulut, asunnon korjauskulut, vastikkeet ja kaikki korotukset. Sen lisäksi hän maksaa sievoisen voiton joka kuukausi vuokranantajalle. Vuokranantaja saa lisäksi asunnon arvon nousun itselleen, kun joskus asunnosta luopuu.
Kukaan järkevä ihminen ei voi millään perustella, että halvemmaksi tulee asua vuokralla pitkää aikaa. TYPERÄ AJATUSKIN!
En viitsisi rautalangasta vääntää, mutta laitetaan muutama perusasia:
Asuit sitten vuokralla tai omistusasunnossa, maksat ylläpitokustannukset. Vuokralla asuessasi tähän päälle tulee vuokranantajan voitto-osuus, siis palkkio siitä että saat käyttää hänen pääomaansa.
Jos ostat oman 100% lainarahalla, päälle tulee pankin voitto-osuus, siis palkkio siitä että saat käyttää heidän pääomaansa. Kyse on siis eräänlaisesta vuokrasta, tällä kertaa pankille.
Mutta sinulla on mahdollisuus - itse asiassa velvollisuus - lyhentää velkaa. Silloin korkokulut pienenevät, kunnes velka on maksettu ja jäljelle jäävät ainoastaan ylläpitokustannukset.
Minä en toimi näin, koska en halua sitoa rahojani kämppään. Olen sitonut rahani osakkeisiin ja korkosijoituksiin. Miksi ihmeessä? Monet yhtiöistä joihin olen 80-luvulta alkaen sijoittanut, ovat kasvaneet; pienyrityksistä on tullut suuryrityksiä. Sen sijaan 80-luvulla ostetusta kerrostalokolmiosta ei ole tullut luksushuvilaa. Reaaliarvo (googlatkaa inflaatio) on saattanut nousta tai laskea, riippuen ylläpidosta ja erityisesti sijainnista.
Niin kuin sanottu, osakkeista saamani tuotto on ollut moninkertainen verrattuna siihen mitä olen vuokraisännille vuosien varrella maksanut. Toki uusien sijoittajien on hyväksyttävä asian kääntöpuoli: ei tuottoa ilman riskiä.
Erkki Sinkon ajatuksiin kannattaa perehtyä. Ihan tavallinen opettaja/toimittaja joka hylkäsi perinteisen suomalaisen ajattelun & pisti säästönsä osakkeisiin. Vuosittaiset osinkotulot lienevät 200 000+ EUR nykyään, salkun markkina-arvo muutaman miljoonan luokkaa. Osti sitten vanhempana kämpän, luonnollisesti ilman lainaa. Edelliset kirjoittajat voisivat mennä kertomaan Erkille kuinka hän on ollut tyhmä. Olisi vaan kannattanut silloin nuorena ostaa se asunto ;-)
Sitä vain jaksan ihmetellä, mistä sijoitettava raha tulee vuokralaiselle. Kasvukeskuksia lukuun ottamatta Suomessa ei ole euroaikana ollut edes vaikeaa löytää asuntoa, jonka lainan hoitaminen ja vastike yhteensä jäävät ostohetkestä alkaen vuokran tasolle. Toisin sanoen asunnon omistaja pystyy jo lainaa lyhentäessään sijoittamaan sen minkä vuokralainenkin. Ero repeää omistusasujan eduksi lopullisesti sitten kun laina on maksettu.
Sijoittamisesta sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, mutta pidän myös kohtuullisesti mitoitettua asuntoa hyvänä ja turvallisena sijoituksena, joka tasaa muiden sijoitusten riskiä ja pienentää selvästi säännöllisiä kuukausimenoja. Muiden sijoitusten rakentamiselle omistusasunto on hyvä pohja ja alemmissa tuloluokissa jopa edellytys.
"Sitä vain jaksan ihmetellä, mistä sijoitettava raha tulee vuokralaiselle. Kasvukeskuksia lukuun ottamatta Suomessa ei ole euroaikana ollut edes vaikeaa löytää asuntoa, jonka lainan hoitaminen ja vastike yhteensä jäävät ostohetkestä alkaen vuokran tasolle."
Asumme Helsingin keskustassa ;-)
Vaikka siirryttäisiin maaseudulle, aivan purematta en tuota väitettä niele. Jotta vertailu olisi reilu, pitäisi lähteä tilanteesta jossa asunto on rahoitettu 100% velalla (muussa tapauksessa kämppään on jo "sijoitettu" rahaa, joka on pois osakkeista tms muista sijoituksista).
Jos vuokra on X euroa, tällä rahalla tulisi kattaa:
- yhtiövastike
- muut huollot
- lainan korko
- lainan kulut
- lainan lyhennys
Aika mahdollisuuksien rajoissa ollaan, vaikka "muita huoltoja" (pikkuhuolloista putkiremonttiin) ei tulisi. Erityisesti kun oletetaan etteivät korot pysy näin alhaalla loputtomiin. Toki jos moisen kämpän löytää, kannattaa ostaa.
"Sijoittamisesta sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, mutta pidän myös kohtuullisesti mitoitettua asuntoa hyvänä ja turvallisena sijoituksena, joka tasaa muiden sijoitusten riskiä ja pienentää selvästi säännöllisiä kuukausimenoja."
Puuttumatta siihen katsotaanko asunto varsinaiseksi sijoitukseksi, tämän olen valmis allekirjoittamaan. Asunto on pääsääntöisesti hyvä hankinta, ja sijoittamista karttavalle luultavasti paras hankinta. Mutta tämä ei ole ehdoton sääntö.
Tässä tulee aika hyvin esille asuinpaikan vaikutus. Helsingissä olisin tuskin kyennyt koskaan hankkimaan omistusasuntoa ja olisi ollut pakko noudattaa kuvailemaasi strategiaa. Enkä usko että siihen olisi vuokranmaksun lisäksi juuri rahaa riittänytkään. Joka tapauksessa olisin paljon nykyistä köyhempi. Onneksi asun kaukana Helsingistä pienenpuoleisessa kaupungissa ja siksi minulla on varaa sekä asuntoon että sijoittamiseen, vaikka tulot eivät ole keskivertoa kummemmat. Asuntojen hinnat täällä ovat karkeasti kolmannes mutta vuokrat lähes kaksi kolmannesta Helsingin tasosta. Lisäksi vuokra-asunnoista on jatkuva puute.
Oman asuntoni vastike on 2,4 prosenttia sen käyvästä arvosta vuodessa. Vuokra olisi noin yhdeksän prosenttia. Isot remontit on äskettäin tehty, joten remonttivaraukseksi riittänee prosentti vuodessa tästä hautaan asti. Asunnon hinnalle jää tästä verotonta tuottoa noin 5,5 prosenttia vuodessa. Jonkin verran halvempiakin olisi tarvittaessa ollut saatavissa ja on edelleen.
Avainsanahan tässä on "veroton". Jotta vastaavaan tuottoon pääsisi muuta kautta, pitäisi sieltä saada noin kahdeksan prosenttia, mikä vastaa jo aika lailla osakemarkkinoiden pitkän ajan tuottoa. Ja verotuksen vuoksi myös sijoitusasunto on selkeästi huonompi sijoitus kuin oma. Oman asunnon parantaminen yli tarpeellisen koon taas ei ole sijoitus vaan kulutusta, luksusta. Kyllä minäkin olen Kiyosakia lukenut.
Ettet pitäisi asuntouskovaisena, totean vielä loppuun että asuntojen hintakehitys ja sillä keinottelu on minulle varsin toisarvoista. Tämän yhden tarvitsen ja sen aion pitää, enkä laske sitä edes varsinaisesti varallisuudeksi. Kuukausittaista juoksevaa menovirtaa se pienentää melko riskittömästi ja tämä seikkahan saa viimeistään eläkeiässä aivan uutta merkitystä. Lisäksi vuokrasta säästyvät rahat voi sijoittaa muihin kohteisiin. Osakkeissa minulla onkin jo huomattavasti enemmän kiinni kuin asunnossa eikä viime aikojen kehityksessä ole valittamista.
Jos vuokra on noin kova ja toisaalta asunnot noin edullisia, luultavasti minäkin ostaisin oman. Harmi vaan kun pk-seudun hintataso on mitä on, ja toisaalta markkinat toimivat tehokkaammin kuin pienemmillä paikkakunnilla.
Hienoa että kaltaisiasi järkevästi toimivia ihmisiä löytyy. Toivotan onnea jatkossakin, uskoisin kyllä että taloudellinen tulevaisuutesi on turvattu.
Kiyosakista en suuremmin perusta, vaikka herra onkin onnistunut tienaamaan mukavasti kirjoittamalla oman talouden perusasioista. Toki muutamia hyviä, joskin ei varsinaisesti uusia, pointteja löytyy...kunhan vain muistaa laittaa bullshit-filtterin päälle ennen kuin avaa kirjan ;-)
Itse olen 24 -vuotias eikä minulla olisi mitään mahdollisuutta ostaa asuntoa, ellen saisi jotakuta takaamaan lainaa minulle. Mistä ihmeestä siihen olisin tähän mennessä säästänyt rahaa? siis tietysti jos äiteen helmoissa olisin halunnut kolmekymppiseksi asua, niin sitten, mutta näin omillaan asuen.
Autoon laitoin sen 5000€ muutama vuosi sitten ja sen olen saanut maksettua pois. Työajat ja matkat ovat sellaisia ettei millän julkisella pääse, asuntoa en saanut työn läheltä ja halvempaan autoon olisi varmaan mennyt enemmän rahaa korjaukseen. Tuolla rahalla sain silloin 7vuotta vanhan suht hyvässä kunnossa olevan koslan.
Saan säästöön nykyisellä palkalla kuussa n.250€. Välillä tulee yllättäviä menoja (rikkoontumisia, sairastumisia yms), jotka syövät säästöt, nyt säästö tilillä taitaa olla reilu 1000€. Ilman mitään yllättäviä menoja saisin ehkä asunnon käsirahan säästettyä 5-10 vuodessa. Mutta aina noita budjetin ulkopuolelle meneviä menoja tulee ja välillä haluaisi lomailla ja ostella itsellekin jotain kivaa eikä vaan kituuttaa budjetissa. Ja taas on asuntojen hinnat tuossa 5-10 vuodessa kasvaneet niin, että taas pitäisi säästää. Mutta jos sitä vaikka 10vuotta säästää, niin sitten vielä ehtii hyvästi maksaa asunnon pois ennen eläke ikää. Vuokrakin on kohta 800€, siilä maksaisi lainaa hyvin pois, mutta ei sitä lainaa saa.
"ja välillä haluaisi lomailla ja ostella itsellekin jotain kivaa"
Voisiko tämä olla yksi syy miksi säästäminen ei onnistu? ;-)
"Ja taas on asuntojen hinnat tuossa 5-10 vuodessa kasvaneet niin, että taas pitäisi säästää."
Johtuu pääasiassa inflaatiosta; varmista että saat säästöillesi riittävää korkoa/tuottoa (korko/tuotto% - vero = inflaatio%, tai mieluummin enemmän). Muussa tapauksessa säästöjesi ostovoima heikkenee vuosi vuodelta.
olen ottanut lainaa erästä leikkausta varten, joka paransi elämänlaatuani paljon (ei plastiikkakirurgiaa). tähän lainanottoon olen tyytyväinen. koko summan säästäminen etukäteen olisi tarkoittanut huonontunutta elämänlaatua pitkän aikaa.
onhan se fiksua ottaa asuntolainaa mahdollisimman aikaisin, jos vain on vakityöpaikka, jota ei suhdanteet heilauttele. Mutta läheskään kaikilla ei ole sitä 23-vuotiaina. ja jos aikoo kouluttautua, niin siihen menee vuosia. ja jos ei halua sitoutua yhteen paikkakuntaan, vaan esim. käydä ulkomailla töissä (monet sairaanhoitajat lähtevät muutamaksi vuodeksi norjaan juuri tuossa iässä). eli tilanteet on moninaiset.
olennaista kuitenkin on, kuten joku jo sanoikin, ettei pistä rahojaan (oli sitä sitten vähän tai paljon) sellaiseen, mitä ei saa myytyä hyvällä hinnalla.
katsantotapa. Jos ainoa päämäärä elämässä on omistaa asunto, niin ehkä sitten.
Minulla olisi ollut kymmenen vuotta sitten, opiskelujen päätyttyä mahdollista ostaa asunto ja jäädä kyseiselle paikkakunnalle töihin. Asuntolaina olisi varmaan näitä aikoja ollut kohta puoliin maksettuna pois.
En kuitenkaan tehnyt niin, valitsin toisin. Lähdin ulkomaille töihin, palasin myöhemmin takaisin Suomeen ja olen sittemmin asunut useilla paikkakunnilla niin sanotusti töiden perässä muuttaen - ja siis vuokralla. Nyt oman ostaessa maksan viidessä vuodessa asuntolainan pois.
Mitä olen tästä hyötynyt? Viiden vuoden jälkeen olen velaton omistusasuja, aivan kuten olisin ensimmäisessäkin vaihtoehdossa - mutta ero on se, että tämän jälkeen loput 30 työvuottani tienaan kolme kertaa parempaa palkkaa käteen. Lisäksi olen montaa elämänkokemusta rikkaampi.
Minä näin taloudellisesti järkevämpänä panostaa omaan uraan, kuin omiin seiniin - ja euroissa laskien se näyttäisi tuottavan minulle huomattavan edun.
Näinhän se on. On myös hyvä huomata että koska kaikilla on tietyt perustarpeet, tulojen tuplaaminen saattaa kymmenkertaistaa säästämiseen/sijoittamiseen jäävät rahat (sillä edellytyksellä ettei kaikkea hassata korkeamman elintason tavoitteluun HETI; siis niin paljon asuntolainaa kuin irtoaa, hieno auto, tms).
Minäkin tein saman valinnan. Kun kävi ilmi ettei tutkinto automaattisesti takaa huippuduunia, olisin voinut opintojen jälkeen muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, ja ostaa edullisen ok-talon. Sen sijaan jäin pk-seudulle, kärvistelin hetken aikaa olemattomalla palkalla sinänsä arvostetussa firmassa, ja asustelin 27 neliön yksiössä ei niin mukavalla alueella. Tämä palkittiin ensin työkokemuksella, pian hyvällä työpaikalla.
On myönnettävä että nykyään asunnon vuokra ei ole halvimmasta päästä, mutta se on mukavalla alueella ja kivenheiton päässä työpaikasta. Olen valmis maksamaan siitä että saan viettää enemmän aikaa perheen kanssa, kun ei ole tunnin työmatkoja aamu/iltapäiväruuhkissa. Vaimolla sama tilanne.
Kannattaa siis sijoittaa itseensä, kunhan ei syyllisty itsepetokseen. Nuorille tiedoksi: ryyppyreissu ulkomaille, vaikka oltaisiinkin virallisesti opiskelemassa, ei ole itseensä sijoittamista.