”Ois paratiisi meillä täällä näin, jos elettäisiin aina lähekkäin.”
Olen itkenyt jo monta iltaa ja kaivannut sinua. Olen rakastanut sinua pitkään, vaikka välillä olenkin kiukutellut. En halunnut olla ilkeä. Tunteeni sinua kohtaan ovat suuret, enkä pysty käsittelemään niitä. Murtuisin, jos sanoisit ettet halua minua. Ajan kanssa oppisin elämään sen kanssa, mutta muistelisin sinua silti.
En pysty elämään tietämättömyydessä. Tämä on minulle liian vaikeaa. En kykene tekemään mitään - ajattelen vain sinua. Tekisin mitä tahansa, jotta saisin olla sinun vierelläsi. Jos tietäisin, että saan viettää edes yhden päivän kanssasi...
Älä ihmettele turhaan miksi et minua näe. En voi tulla, koska jo sinun näkeminen olisi minulle liikaa. Teen parhaani ja saat olla minusta vielä ylpeä.
Onnea ja menestystä elämässä ja toivottavasti uurastuksesi palkitaan.
Olen itkenyt jo monta iltaa ja kaivannut sinua. Olen rakastanut sinua pitkään, vaikka välillä olenkin kiukutellut. En halunnut olla ilkeä. Tunteeni sinua kohtaan ovat suuret, enkä pysty käsittelemään niitä. Murtuisin, jos sanoisit ettet halua minua. Ajan kanssa oppisin elämään sen kanssa, mutta muistelisin sinua silti.
En pysty elämään tietämättömyydessä. Tämä on minulle liian vaikeaa. En kykene tekemään mitään - ajattelen vain sinua. Tekisin mitä tahansa, jotta saisin olla sinun vierelläsi. Jos tietäisin, että saan viettää edes yhden päivän kanssasi...
Älä ihmettele turhaan miksi et minua näe. En voi tulla, koska jo sinun näkeminen olisi minulle liikaa. Teen parhaani ja saat olla minusta vielä ylpeä.
Onnea ja menestystä elämässä ja toivottavasti uurastuksesi palkitaan.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Minulla on ihana nainen oma... voisitko vaan tajuta sen lumppu
Että voisitko tajuta sen.
Miehiä on pilven pimein. Sisko , sisko kyyneleet pyyhi ja elämä on ihanaa . . .
minuako kaipaat, luulen niin, tahtoisin myös tietää enemmän.
jos olet oikea.
testaa,nii helpottaa.
Koska viimeksi nähtiin - anna päivämäärä.
ainaki 8.1
sorry :(
MInä tiedän mutta en kerro
=^..^=
:)
Onnittelut siitä. :) Mistäs olet niin varma?
Minun muusani olet vain Hän/sinä..
Niin tiedän että meidän ´viimeinen oikea tapaaminen oli puolitoista vuotta sitten syyskuun alussa.
Tai sitte et ole HÄN.
Mutta minun muusa oli se Hän :)
=^..^=
sorry ei ollut syyskuussa.. :(
sori, 9.1 kaupassa.
Ei :( ...siitä on hävyttömän pitkä aika...
sitten itse kuinka kauan :)
Tai sitten täällä ei ole ketään joka ikävöi sinua :)
:)
..jos hän onkin täällä... vaikka ei kai sillä mitään väliä olisi vaikka tämän lukisikin...mut ei.
aika kauan sitten
Taivas päällä maan
meillä olisi
tiedän sen
sua alati ajattelen
Kukakohan ihana mies minua ajattelee?....ole se oikea pliiiiiiiiiis
Meitä ihania on ja on..
No sittenhän tiedät että on aika paskat fiilikset. Eikä taida tästä paremmaksi muuttua....
miks on, kerro, olenhan mä olemassa, vähän oli pakollisia kuvioita äsken.
...kun tunteeni ovat niin voimakkaat häntä kohtaan....mitä jos en koskaan pääse hänen lähelleen....en tiedä mitä minun pitäisi tehdä....voimattomuus iskee....ja ahdistus...
...leikkiikö hän vain kanssani..vai mistä on kyse....ei minua tarvitse jännittää...
en leiki, kerro jo.
Ei ole muuta kerrottavaa...kun on sekaisin niin on sekaisin. Kun et ole hän niin ei sen nyt niin pitäisi kiinnostaa...?
niin!
olen täällä nyt,
kiirettä pitänyt,
eilen lupasin hädissäni
enkä ole kuitenkaan tänne päässyt
Oletko kenties ?
...niiiiiiin? kuka?
Hei,
Tulin suorastaan surulliseksi kun luin kirjoituksesi. Etkö voi mitenkään ottaa yhteyttä häneen?
Toivon parastasi.
Surulliseksi siitä kuuluukin tulla. Surullinen on kirjoittajakin.
Olen ottanut yhteyttä...mutta en ole pystynyt tilittämään hänelle tunteistani...hän voi säikähtää ja ...minä saada vaikka jonkun kohtauksen..häpeästä, jos tulee "ei kiitos". :(
Mikä häpeä se on jos tulee ei kiitos. Ei ihmistä voi pakottaa tykkäämään, hänellä on siihen oikeus. Tiedän kyllä mitä kirjoittamatonta "häpeää" tarkoitat, mutta ei sillä loppujen lopuksi ole paljoa väliä kun se on sun oman pään sisällä. Pääset jatkamaan elämääsi. Tiedän kokemuksesta että tuota surua voi jatkua aika pitkäänkin jos et mitään asialle tee. Tee itsellesi palvelus. Suomalaiset on niin tosikkoja ja vakavia että tällaiset asiat on välillä vaikea esittää, mitä jos yrittäisit esittää sen hieman huumorilla mutta kuitenkin hieman tosissasi, mutta myöhemmin voit näyttää. Kyllä sen huomaa jos aivan nuija ole. Kuinka kauan nää tunteet on jatkuneet?
Hei,
Tässä sinulle perustietoa:
Muusat eli runottaret olivat kreikkalaisessa mytologiassa runottaria, taiteiden ja tieteiden haltiattaria.
Muusat olivat nymfejä, jotka elivät Helikonvuoren ja Pierian virroissa. Hesiodoksen Jumalten synnyn mukaan he olivat Zeuksen, ylijumalan, ja Mnemosynen, muistin jumalattaren, tyttäriä. Heidän johtajanaan toimi itse Apollon, Apollon Musagetes.
Muusia oli tavallisesti yhdeksän. He olivat:
* Kalliope - eeppisen runouden muusa, päämuusa
* Euterpe - musiikin muusa
* Kleio - historiankirjoituksen muusa
* Erato - lyyrisen runouden muusa
* Melpomene - tragedian muusa
* Polyhymnia - pyhän runouden ja laulun muusa
* Terpsikhore - tanssin muusa
* Thaleia - komedian muusa
* Urania - tähtitieteen muusa
Muusa on nykyään taiteellisen inspiraation symbolihahmo.
Nymfit ovat yleensä sidoksissa johonkin tiettyyn paikkaan tai maanmuotoon. He liikkuivat usein jumalien ja jumalattarien seurassa. Satyyrit pitivät nymfeistä ja halusivat usein tyydyttää halunsa näiden kanssa.
Ihana mies on siis sinun satyyrisi. Ole tarkkana, ettei hän käytä sinua pelkästään hyväksi.
En ole enää ihan nuori mies.
Taustalla oli rankkoja kokemuksia. Olin menettänyt kykyni nauttia elämästä. Sitten elämääni tuli viehättävä nainen, josta tuli muusani. Rakastuin häneen pikkuhiljaa reilun puolen vuoden aikana. Hän sai minut käyntiin, täyteen ideoita ja suunnitelmia. Hän oli minun valoni, majakkani.
Sitten hän lähti elämästäni eikä koskaan oikein kertonut miksi. Ehkä minun tunteeni pelottivat häntä, ehkä hän ei vaan voinut olla ystäväni, kun ystävyytemme saattoi olla sopimatonta, ehkä hän vaan koki minut vastenmielisenä ja oli ollut pinnallisen kohtelias. En vieläkään tiedä. Hän oli ehjännyt elämäni vakavasta masennuksesta ja sitten hän häipyi. Tuntui, kuin elämä olisi ilkkunut minulle, kuin se olisi vielä kerran halunnut antaa minulle opetuksen.
Kun hän lähti maailmastani, elämäni romahti. Enää ei voinut puhua masennuksesta vaan jostain aktiivisemmasta tunteesta, ehkä ahdistuksesta. Yli vuoden olin kuin laivasta mereen tippunut, keskelle kylmää, hämärää ja sumuista merta, paniikin rajalla, kuin olisin koko ajan joutunut taistelemaan pelkoa ja kauhua vastaan. Monesti olisi halunnut vain valua alas. Lopulta jouduin kriisiterapiaan. Sitten psykiatrin ohjeistuksen mukaan lääkitystäni muutettiin olennaisesti ja aloin "parantua".
Nyt toimin. Saan asiani hoidettua, firmani pyöritettyä. Mutta minä välttelen ihmisiä. Olen melkein kuin erakko. Joulun jälkeen viehättävä puolituttu nainen uteli minulta, mitä teen uutena vuotena. Siltä varoin, että hän olisi ehdottanut jotain, minä sanoin vain, että olen hyvin kiireinen silloin. Todellisuudessa vietin uuden vuoden hiljaa yksin. En pysty luottamaan enää kehenkään. Jokaisen ihmisen kanssa olen varuillani ja odotan vain sitä, koska hän iskee puukon selkään. En halua antaa kenellekään sitä mahdollisuutta.
En tunne enää ahdistusta enkä aktiivista tuskaa, mutta silti kaipaan muusaani. Tunteeni ovat kuitenkin jotenkin rikki. Tunnen, että sieluni on rikki enkä usko, että sitä enää mikään korjaa.
Älä käsitä tarinaani väärin. Siinä ei ole mitään suloisenkatkeran kaunista. MInä en tullut paremmaksi tai vahvemmaksi ihmisenä. En minä silti voi häntä oikein syyttää. Ei ketään voi pakottaa tuntemaan, ei vaikka kuinka toivomalla toivoisi. Ikävää on se, että uskon suuren osan tuskastani olleen täysin turhaa ja vältettävissä kommunikoimalla. Hän vain hävisi eikä vastannut enää mitään, ei antanut minulle työkaluja ymmärtää.
Hän oli minun valokeijuni. Toi valon ja maalasi värit maailmaani. Antoi minulle sinisen taivaaseen, valkoisen pilviin, punaisen ruusuihin ja vihreän lehtiin. Hän puhalsi lempeän kesätuulen iholleni ja antoi raikasta vettä janooni. Mutta sitten hänen kai täytyi lentää valoon ja minä jäin tallustelemaan pimeään. Hämärässä kaikki on mustavalkoista. Mutta kaikkihan me tiedämme, että se on vain laulu, satu.
There is no return. Ja huomaa, ettei ole kysymys vain hänestä vaan siitä, että tämä tarina näytti minulle, mitä elämä on. Sanat ovat vain sanoja, teot kertovat ja todistavat. Olen vihainen ja katkera, mutten tiedä kenelle.
Älä sääli minua. En kaipaa sitä. Minä tulen toimeen tavallani. Haluan vain herättää SINUT toimimaan oikein. Mene siis ja kerro hänelle tunteesi. Voit voittaa jotain kaunista, elämäntarkoituksen. Anna minun tuskalleni joku syy, anna sen olla edes opetus muille, niin minun elämälläni on edes jotain arvoa. Jos sinä todella haluat hänet elämääsi, tee jotain todellista äläkä vain huuda tänne tyhjyyteen.
siten kuin itsekin tunnen.
Olen jo aikuinen nainen ja elämääni tuli rakkaus jonka luulin viimein olevan se ainoa ja oikea. Puoli vuotta elin elämäni onnellisinta aikaa kunnes kaikki loppui kuin "seinään". Työkaluja en saanut minäkään häneltä joilla olisin voinut asiaa käsitellä ja korjailla minne se kuului. Aikaa kului kaksi vuotta kunnes sattumalta sain kuulla asian oikean laidan...oli tullut uusi rakkaus hänen elämäänsä juuri silloin. Hän oli ihminen josta olisin maan päällä kaikkein vähiten osannut ajatella sellaista petollisuutta...koko kahden vuoden aikana kävin kaikkia mahdollisia asioita läpi itsessyytösten ollessa tosi rajuja,mutta kertaakaan ei se vaihtoehto edes tullut mieleeni. Ammattiapua sain...ja hetkellisesti auttoi,mutta aika on ollut se joka on tehnyt asialle sen että elän ns. normaalia elämää.
Juuri keskustelin ystäväni kanssa parisuhdeasioista ja sen jäljen se minuun jätti että en pysty enää luottamaan keneenkään enkä itse asiassa halua enää ketään niin lähelle sisintäni. Elämäni on muokkautunut iloisemmaksi muilla keinoin...harrastuksia uusia ja olen osannut etsiä ilon aiheita muualta elämän saroilta. Nytkin lähden uuden ystäväni,jota sanotaa ihmisen parhaaksi ystäväksi, kanssa lenkille tuonne raittiiseen ilmaan...sitä nautin tänä päivänä eniten!
Toivon sinullekin onnen hetkiä elämääsi paljon ja eihän huomisesta tiedä mitä se tuokin vielä tullessaan, mieli avoimena kun sen aika on itse kullakin.
Tajusin vasta nyt, mistä tuo aloittajan lainaus on. Aika ironista. Se on Chisun "Yksinäisen keijun tarinasta". No, mä olen varmaan satiirikko. Se on varmaan satyyrin johdannainen. No, mennikäisellä ei ole siipiä, joten jalat pysyy maassa.
Aloittaja, ole kiltti ja kerro asiasi hänelle.
Kerron, ehkä jonakin kauniina päivänä. Tällä hetkellä se on vähän vaikeaa....
Tästä on vaikea kirjoittaa ja sanat loppuvat kesken.
kirjoituksesi kosketti minua, ihan sivusta tätä ketjua lukiessani.
Olen itse nainen ja koin suuren rakkauden tulevan elämääni. Kaikki ei mennyt kuten unelmoin, ei oikeastaan mikään ja silti rakkaus vain pysyi sydämessäni. Olin rohkea tein kaikkeni, eikä se auttanut. Elämä on hiton surullista... Haavat on nuoltava ja jospa se elämä vielä paremmalta alkaa tuntua.
Tuskaa, jota aistin sinun kirjoituksestasi, on niin paljon sydämessäni.
Toivon voimaa sinulle!
Tänne kirjoittaminen voi lohduttaa sinua, mutta se ei ratkaise mitään. Sinun pitää olla rehellinen itsellesi ja pohtia, että onko hän arvokkaampi sinulle haaveena vai todellisena. Jos hän on sinulle arvokkaampi todellisena, niin sitten sinun on tehtävä jotain. Ja jos hän ei sitten siitä innostukaan, niin ainakin tiedät ja sydämesi vapautuu hyvällä säkällä. Time makes trails go cold.
Hyvä asianhoito on loppujen lopuksi aika helppoa. Otetaan vaan askel siihen suuntaan, missä asia on paremmin. Ja sitten otetaan toinen. Melkein kaikki ongelmat maailmassa taitaa lopulta olla kommunikaatio-ongelmia.
Hän - ihana mieheni - antoi minulle tänään puhelinnumeronsa! :D
Toivotan onnea. Muista olla rehellinen itsellesi ja uskollinen sydämellesi.
Paratiisiin minäkin kaipaan kanssasi.
Sinäkö valvotat minua yökaudet?Joskus montakin yötä peräkkäin.
Miksi ihmeessä et vaan ole päästänyt lähellesi,vaikka yritin kärkkyä "herkeämättä"?
Voisin selittää,että miksi tämä on ollut ylipääsemättömän vaikeaa.Epätietoisuus on kamalaa poltetta.
Kyllä mieskin haluaisi joskus itkeä,jos vain voisi....
Kannattaa selittää sille oikealle miksi olet tehnyt asiasta niin ylipääsemättömän vaikeaa, täällä ei selityksillä ole mitään merkitystä. Ja - mieskin voi itkeä ihan yhtä lailla kuin nainen, miten noin ajattelet ettei voisi.
Rohkeutta.
En ole viestiketjun aloittaja, mutta en voinut jättää kommentoimatta, koska viestisi tuntui tutulta. Et voi olla se mies, jota olen kaivannut, koska hän käsittääkseni elelee tyytyväisenä tyttöystävänsä kanssa. Ei hän kauaa edes perääni haikaillut, joten oletan, että hänen 'herkeämätön kärkkymisensä' ei ollut todellista kiinnostumista minusta. Silti tuossa oli jotain niin sopivaa, että en malta olla kommentoimatta sinulle toisen ihmisen näkökulmasta katsottuna.
Olen monesti soimannut itseäni siitä, että vetäydyin tilanteesta ulos silloin, kun minulla mahdollisesti oli tilaisuuteni. Ehkä koin hänen käyttäytymisen liian päällekäyvänä tai en vain kyennyt uskomaan hänen olevan oikeasti kiinnostunut minusta. Ei sillä oikeastaan ole enää merkitystä muutoin kuin siinä mielessä, että en tajua miksi pelkäsin niin kauheasti, että en edes yrittänyt, vaan vetäydyin kuoren taakse piiloon. Ehkä oli parempi niin. Tarkoitukseni on sanoa, että kovin päällekäyvä käyttäytyminen voi olla toisen osapuolen kannalta vähän ahdistavaa ja saa hänet toimimaan täysin päinvastaisesti kuin hän toimisi muutoin. Elämä satuttaa osaa meistä ihan tarpeettoman useasti ja paljon. Se tekee osan meistä hyvin epävarmoiksi ja säikyiksi parisuhdeasioissa. Jos toinen osapuoli sitten tuntuu käyttäytyvän melkein hyökkäävällä tavalla, on pakoon juokseminen ensimmäinen mieleentuleva asia. Omat tunteet voivat myös olla niin voimakkaat, että se vähäinenkin itsevarmuus karisee harteilta. Toiset vain tarvitsevat enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä.
Siinäpä jotain. Ehkä menee täysin metsään, mutta omista kokemuksistanihan vain kirjoitinkin.
Olenko ollut sinun mielestä päällekäyvä? Itse koin, että minulta odotettiinkin tunteiden avointa näyttämistä, tavallaan yllytettiin siihen. Tai sitten käsitin väärin. Ehkä toimin niin kuin olisin toivonut sinun toimivan minua kohtaan. Me taidetaan olla melko erilaisiakin?
Keneltä sinä kysyt? Eikö kannattaisi osoittaa kysymykset suoraan hänelle, eikä kysyä joltakulta vieraalta ihmiseltä, joka kommentoi ketjuun. En minä voi sinun kysymykseesi vastata, kun en sinua edes tunne. Kommentoin vain aiempaan viestiin, kun siinä oli jotain tuttua. Sen verran voin toki sanoa, että hänen koin olevan hiukkasen liian päällekäyvä. Jälkikäteen tajusin, että maistoin oikeastaan omaa lääkettäni, koska olen aiemmassa elämässäni toiminut useasti aika samaan tapaan. Häntä ei käsittääkseni yllyttänyt yhtään kukaan mihinkään...tai mistäpä minä sen voin tietää. Tuntuu aika hassulta, jos on niin vietävissä, että toisen yllytyksestä toimii niin kuin toimii vai tarkoititko, että se toinen osapuoli asiassa yllytti sinua?
Hän on ollut yksi niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat tuntuneet hyvin perustavalla tavalla samanlaisilta kuin minä itse. Kaksi eri ihmistähän ei voi koskaan olla samanlaisia, mutta hänessä oli monia hyvin tuttuja piirteitä ja käyttäytymistapoja kuin minussa. En tosin tunne häntä kovinkaan hyvin, joten mitään selkeää en pysty sanomaan. Paljon hänessä oli tuttua, ehkä liiankin paljon.
Jos olet muuten yksi näistä palstan vakkareista, niin ihan ystävällisesti suosittelisin keskustelemaan asianomaisen kanssa. Aika turhaa huudella vieraisiin pöytiin, kun et voi mistään tietää, että kuka on kuka. Samanlaisia kohtaloita on ollut niin monella ihmisellä.
kirjoittanut,enkä tarkoittanut,että olisin ollut päällekäyvä.Päinvastoin.Kun olen saanut tarpeeksi siipeeni,niin lähestymiseni on oltava varovaista ja tunnustelevaa.
Enhän voi tietää,että elääkö hän parisuhteessa siksikin varovaisuus.
Ihan sivusta. Mitä konkreettisesti tarkoittaa päällekäyvä käytös? Ymmärrän, että se on vähän kuin kuuluisa veteen piirretty viiva, mutta konkreatian tasolla, mitä se sinusta tarkoittaa?
Kuten itse sanoit, niin se on veteen piirretty viiva. Aika vaikea sitä on sanoin kuvailla. Käytös on vain hiukkasen liian ylilyövää, vaikka se ei kuitenkaan ole varsinaisesti negatiivista. Toisen lähestymisyritykset ovat hiukkasen liian voimakkaita ja nopeita. Humalassa oleva ihminen aika useinkin toimii tarkoittamallani tavalla, mutta toiset ihan selvinpäinkin. Itsekin olen käyttäytynyt aikanaan turhan ylilyövästi, kun olen ihastunut voimakkaasti johonkin ja halunnut hänet itselleni tässä-heti-ja-nyt. Siksikin saatan kokea tarkoittamani käytöksen pelottavana, kun olen toiminut itse aiemmassa elämässäni pariin otteeseen samalla tavalla, mutta tiedostan sen nykyään olevan ainakin itseni kohdalla erittäin vahingollista ja ei-toimivaa.
Hän, jolle alunperin vastasin tässä ketjussa, kommentoi vastinettani, ettei ole koskaan käyttäytynyt päällekäyvästi. Kuitenkin hän kirjoitti, että kärkkyi herkeämättä. Minä koen ainakin kirjoitetussa muodossa sen jo päällekäyvänä. Harvemmin kai ihminen edes tajuaa käyttäytyvänsä liian voimakkaasti, kun ja jos on ihastunut toiseen ja hänet haluaa. Hiljaa eteneminen ja herkeämätön kärkkyminen eivät oikein minun pääni sisällä istu samaan toimintamalliin.
Minäkin olen paljon miettinyt sitä, että karkotinko oman muusani liiallisella innostuksella. Kun toinen vaikuttaa elämään suunnilleen kuin hän avaisi mustan näyttämöverhon ja sen takaa paljastuisi aivan ihana maailma, niin siinä vaiheessa on vaikeaa hypätä jarrun päälle, vaikka ehkä pitäisi.
Kai se on kuin nuoralla taiteilemista, kun toiselle yrittää kertoa pitävänsä hänestä. Se pitää osata tehdä niin, että toinen kuulee muttei pelästy. Onkohan mitään turhauttavampaaa, jos yrittää koskettaa toisen sydäntä ja epäonnistuu siinä surkeasti, varsinkin jos sen on tehnyt paitsi sanoin myös teoin. Mutta ilman yrittämistä ei ole edes mahdollisuutta. Jos ihminen jättäisi yrittämättä, silloin kun tunnistaa elämässään jonkin aivan erityisen, ehkä ainutlaatuisen mahdollisuuden, niin sehän vasta hölmöä olisi.
odotatko kevättä, jolloin luonto jälleen herää ja pimeys sekä kylmyys on kaikonnut? Toivottavasti päivät muuttuvat paremmiksi (Siitä olen varma)
Tämän ketjun muutamat viestit kolahtivat, mikään ei ole muuttunut. Nythän on jo syksy, kohta talvi. Kaipaisin valoa tähän pimeyteen.
oisit jättänyt nostamatta,, vittu mitä shittiä, näki eka lauseista :(
Kertoo siis entsestä elämästäsi?
Anteeksi vain, että nostin. Ihan vahingossa sen tein. Mutta mulla on hymy herkässä. Kun tuntuu, että olisin taas askeleen lähempänä. Eletystä elämästä kertoo.
Joo, ois tosiaan saanu jäädä nostamatta. Tuossa on noita Menniksen kitkeriä tuotoksia jotka rienaavat ja pilaavat Päivänsäteen ja menninkäisen kauniin tarinan. Mennis ei ole oikea menninkäinen vaan jokin katkera vuorenpeikko.
miksi sinä olet noin outo? En osaa sanoa mitä oikein mietit kait se sitten on tosi rakkautta... Kerrot että rakastat mutta et halua nähdä minä en ymmärrä! Hmm otat siis varmanpäälle ettei pilvilinnasi sorru olemalle kertomatta mitään vai mitä tää nyt sitte on kerroppa vähän tarkemmin mistä kaikki alkoi ihan juurta jaksaen ;)
Tämä aloitus ei ole multa. En ollut täällä vielä tuolloin kun aloitus on tänne kirjoitettu, hassua mutta se voisi olla kuitenkin kirjoitettu hänelle ketä ikävöin, nimimerkin perusteella. Tämä palsta on suorastaan aavemainen joskus, vaikka en ihmettelisi vaikka hänellä olisi useita kaipaajia. Hänessä on jotain joka tekee vaikutuksen...:)
Oudoksi tekee pelko kaiken kauniin menettämisestä. Liian uskomatonta ollakseen totta. Jo muutama eksynyt säde valosta sädekehästäsi saa sydämmen veren kiehumaan. Voiko rakkauteen oikeasti pakahtua? Kaikki tuntuu niin oikealta ja todelta tästä unesta en haluaisi herätä ollenkaan.