merkkisi

Huomenta -
tässä arkiaamussa kun luen kommenttiasi
tulleeseen runooni,joka käsittää ystävyyden
kipeimpiä puoliaan,silloin kun siihen jo
tavallaan kätkeytyy "lopunajan"merkit sen
kestävyydestä.

Pahaltahan tuo tuntuu jos on annettu ymmärtää
kukin omasta tahdostaan itsestään totuuden
mukainen kuva,mutta sitten jonkun asia yhteydessä
muovautuukin säröksi,harhauttaen annettua mielikuvaa.

Tämä oli nyt tälläinen mukaelma että miltä tuo
saattaisi tuntea jos joutuisi sen itse kokemaan.

Etsiytyykö ystävyys toiseen että kiinnittyy kuin
miten se lujittuu,vaiko erkaneeko - kuin tämä runokin.

Kiitän kommentistasi että alkavaa viikkoa toivotan.

Ystävyydellä kuin Rakkaudellakin voi olla niin
monta eri tunnekieltä jota joudumme itsessämme
tulkitsemaan,vailla parempaa tietoa sen todellisuudesta.

Ikiaika on vahva sana kuin tunteena omistaa käytännössäkin,
että miten tuon pitää kaiken ulkopuolella omaa elämää,vaiko
ikiajoiksi jäämään että säilyttämään kuin lujittamaan - kestämään.

Todella kauniisti olet tuosta unen lohdusta kuin todellisuudesta
kirjoittanut ja mitä unet meille mahdollisesti meistä kertovat,jos
osaamme ne oikein tulkita kun iteämme kuuntelemme omista
kokemuksistamme.

Kiitos Sinulle diina jälleen ja olkoot tämä viikko Sinulle Hyvä.

Teksti on kuin tunnetila mutta onko se juuri sen hetkinen,
vaiko mennyttä vaiko mahdollisesti tulevaa aistimusta jostain.
Onko runo totuutta vaiko jotain kätkettyä omaa jota käsittelee
tekstien muodossa,sillä runous on eräs tapa esittää eri tunnetiloja.

Tunnetilat on kuin eräänlainen sisään asennettu aseemme,joilla
luomme kuin näytämme itseämme ulospäin,mitä sisällämme liikkuu,
puemme vain tekstin muotoon tuntomme.

Nyt täytyy tunnustaa että tätä kirjoittaessani en osannut aavistaa
että mitä tämä saattaa saada jopa itsessäni aikaiseksi kuin olisi tähän
hetkeen tullut jo kirjoitusvaiheessa,tietämättä tämän merkittävyyttä.

Kommenttisi hyvin kuvaa runontunnelmaa,josta - Kiitos Sinulle.

Hyvä kysymys Sinulta ja kyllähän tuo hieman
itseäkin mietityttää että miksi juuri tuollainen
mutta ehkäpä se juontaa ystävyyden merkityksestä,
jos edessä on ylittämätön porras,joka pitää ylittää
kuin selvittää itselleenkin toisen ohessa,
jotta ystävyys entisestään voisi vahvistua

luottaa molemminpuoliseen tunteeseen
" että tämän me tarvitsemme edelleen".

Tämäkin osoittaa sen miten monimuotoista
voi olla kaikki ihmissuhteet,etenkin kun eteen
tulee jotain uutta,jonka edessä voi olla voimaton,
jos ei saa täyttä tukea - joko kuvittelun tai totuuden
edessä olevalle haasteelle....
kuin runouden että totuuden välimaastossa risteilyä.

Kiitos kommentistasi tässä illan pimeydessä.