Onko kukaan tehnyt tutkimusta kuinka moni 50-vuotias työllistyy uudelleen jäätyään työttömäksi erilaisten yritysten konkursseissa..
Nyt viime aikoina niin metalli-, puu-, kuin eräät muutkin alat kuten paperiteollisuus on kokenut konkurssiaallon, sitä myötä työttömäksi on joutunut lukuisa joukko 50 vuotiaita ihmisiä.. Kysyn siis, kuinka moni tuosta joukosta on työllistynyt uudelleen.. Ja millä tämä valtava määrä ihmisiä elätetään pitkällä aika välillä.. Millä nämä nuoret elättää nämä ihmiset..
Sillä ketään ihmistä ei saa tappaa, joka sen tekee, siis tuo tekijä, tuomitaan vankilaan useaksi kymmeneksi vuodeksi..
Nyt viime aikoina niin metalli-, puu-, kuin eräät muutkin alat kuten paperiteollisuus on kokenut konkurssiaallon, sitä myötä työttömäksi on joutunut lukuisa joukko 50 vuotiaita ihmisiä.. Kysyn siis, kuinka moni tuosta joukosta on työllistynyt uudelleen.. Ja millä tämä valtava määrä ihmisiä elätetään pitkällä aika välillä.. Millä nämä nuoret elättää nämä ihmiset..
Sillä ketään ihmistä ei saa tappaa, joka sen tekee, siis tuo tekijä, tuomitaan vankilaan useaksi kymmeneksi vuodeksi..
Vastaukset 17
Vanhimmat
on pula työntekijöistä.Sanoo uutiset.
Siellä on pula kaivos ja metalliväestä.Tarve on enemmän kuin mitä maakunta pystyy tuottamaan.
Kannattaa suunnata katse pohjoiseen ;)
tai niillä paikkakunnilla missä töitä on? Ei ihminen pelkän työn vuoksi pysty muuttamaan sieltä pitää löytyä myös asunto... Entä lapsille jos on vielä alaikäisi lapsia, niin koulu mahdollisuudet, terveydenhoito..
Mutta ainakin jos katselee Etuovea ja muita asunnonvälityspalveluita, niin asunnoissa löytyy.
Näyttää olevan niitä alueita, joista muutto poispäin on ollut kovaa.
Siellä myydään kouluja ja valtion asuntojakin pilkkahintaan.
Lapsille koulumatkat on varmaan samat kuin paikallisillakin ihmisillä. aamulla tunti linja-autolla.
Terveydenhoito on pohjoisessa paremmalla tolalla kuin etelässä,
Pohjoisessa ihmiset käyttää Terveyskeskuksia.
Jotain sellaista mihin ei kaupunkilainen pääse.Etelässä
tässä pari vuotta sitten valitettiin, että Kemijärveltä saa hyväkuntoisen omakotitalon parillakymmennellätuhannella egellä.
hintataso on pohjoisessa ihan eri kuin etelässä.
Sijoitusmielessä olen pitänyt silmällä noita huviloita ja asumuksia.
40 000 saat jo melko hienon loma-asunnon ;)
Sama maksaa Tampereen tai Helsinginseudulla miljoonan?
tuohon väliin jää 13 vuotta. Millä tuo aika ao. ihmiset elää.. moniko lähtee uudelleen koulutukseen kun sekin syö sitä 500 päivän ansiosidonnaista aikaa.. Moniko, herää kysymys jälleen kerran?
Ja noista ikäluokista suurin osa on aviossa olevia ihmisiä.. joillain on vielä asuntolainat.. ei kaikki ole herroja.. vaan ihan tavallisia työtä tekeviä ihmisiä olleet.. Noilla aloilla on monen alan ammattilaisia.. kirjanpitäjistä, palkanlaskijoihin ja tilitoimistoyrittäjiin saakka.. Jonkunhan on noidenkin konkurssiin menneiden alojen palkat ja kirjanpidot täytynyt pitää..
Oletko itse jäänyt tai jäämässä työttömäksi? Yli 50 v. voi olla tänä päivänä hyvinkin kysytty työntekijä eikä ihan uudelle alalle kouluttautuminenkaan ole kummallista, jos vanha ala ei enää työllistä.
jotta siitä saisi tiedon kuinka moni oikeasti työllistyy 50 ikäsistä ihmisistä konkurssin takia työttömäksi jouduttuaan?
Ja tiedon myös siitä saavatko he koulutustaan ja kokemustaan vastaavaa työtä.. ja mikä ala heitä pitkien työvuosien jälkeen kiinnostaa? Myös tutkimusta mitä työtä he olisivat valmiit tekemään..
Kaikkihan eivät välttämättä edes halua mennä enää töihin ja metallimies tai paperitehtaassa töitä ikänsä tehnyt voi joutua yllättymään, kunka vähällä muilla aloilla toimivat tulevat toimeen. Omakohtaista kokemusta minulla on nyt kyllä ja tuoretta. Tilastoja en ole edes vilkaissut, koska tiedän, että siellä ovat tilastoituina kaikki nekin, joilla ei enää ole motivaatiota uuden alkuun.
Olen pyrkinyt opiskelemaan ja päässyt enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi kuin se 18 v. opiskelukaveri. Samat pääsykokeet olemme läpäisseet ja loistavin tulosin mitä ilmeisimmin molemmat.
Minulla ei sitten ole mitään liiton rahoja vaan ihan opintotuella opiskelen. Minun motivaationi lähteet asuvat vielä monta vuotta kotona kanssani.
Ehdin senverran hakea töitäkin, että niitäkin ehdittiin tarjota ja vieläpä alalta, jolle minulla olisi ollut koulutus. Tarjolla olisi ollut alan esimiestehtäviä. Veikaan että nuorena sellaista paikkaa minulle ei kukaan olisi tullut tarjoamaan, mutta työkokemukseni ja pitkä työurani kiinnosti sitä työnantajaa.
ei suinkaan.. Ja miksi aina pitää olla jotain uutta? Miksi olemassa olevaa vanhaa ei voi herättää uudelleen henkiin? Miksi pitää aina olla jotain uutta???
Sinua PupuPuskasta elämä ei ole vielä koetellut tarpeeksi.. siitä on kysymys.. eikä mistään muusta.
Moni haluaa tehdä vielä töitä ja vieläpä sillä samalla alalla missä on ollut.. Kuule hyvin moni.. Ja miten pärjäät opintotuella sehän on niin hiton pieni.. ei monikaan pysty ottamaan lainaa.. kun sekin pitää maksaa takasin.. Ja onko takeita sille saatko töitä valmistumisesi jälkeen..
eläkeikään saakka.. niin sitten on kaikki hyvin.. Ilman sitä ei ole.. Ja se ei työttömän vika ole.. yrityksen konkurssi.. se taatusti varma juttu.. se on yritysjohdon vika..
konkurssiin menneiden yritysten johdoille en voinu näin yrittäjänä olla kommentoimatta mutta eihän se toiki ole kyllä työntekijöidenkään vika siinä olen samaa mieltä.
Toiselle sopii yksi ura ja toiselle toinen. Toinen viihtyy omalla alallaan ja toinen haluaa tehdä elämänsä aikana monta uraa. Siihen on tänä päivänä myös mahdollisuus. Tietysti ymmärrän sen ihmisen kärsimyksen, joka joutuu luopumaan itselle rakkaasta urastaan ja läheisiksi käyneistä työtovereistaan.
Yksi asia, minkä elämässäni olen nimenomaan vastoinkäymisistä oppinut, on se, että mikään tässä elämässä ei ole varmaa. Ei työpaikan saanti ollut varmaa nuorenakaan. Nyt sentään on näyttöä tehdystäkin työstä. Kaikesta itselle rakkaasta joutuu jokainen jossain vaiheessa luopumaan ja käymään läpi omat kriisinsä.
Opintotuen määrä on minulla ollut tiedossa jo ennen opiskelemaan lähtöäni, joten olen osannut varautua. Lisäksi minulla on ollut monta vuotta aikaa miettiä tulevaisuuttani ja tiedossani on ollut, että erotessani exästäni työnikin tulisi loppumaan ja nimenomaan siksi ettei oma motivaationi olisi riittänyt enää minkään loppuelämän kestävän velan ottoon vain saadakseni tehdä työtä, josta ei olisi enää jäänyt palkkaa ollenkaan. Kuka minut siinä tapauksessa olisi elättänyt? Ei kukaan.
Tämä elämä voi olla moninaista.
jos yritys ottaa työntekijöitä, se ottaa ne tiettyyn työhön.. Yrityksen omistaja maksaa siitä työstä palkan.. ja huolehtii tuotteiden markkinoinnista jotta hän itse saa rahaa millä maksaa se palkka..
Jos yritykseltä jossain vaiheessa loppuu tuo maksuvara.. niin silloin käy huonosti.. Hetkellisesti voi ottaa jopa lainaa jolla kuittaa menoja.. mutta pitkällä aika välillä myös ne lainat pitää pystyä maksamaan pankille.. muutoin edessä on konkurssi ja ihmisten irtisanominen työstä.. Yrityksen omistaja voi seurata tuota kirjanpidostaan.. hän näkee sen jo paljon aiemmin ennenkö tilanne edes on siinä vaiheessa että yritys ajautuu konkurssiin.. Ja ennen sitä voi yrittää pelastaa yritystään hankkimalla rahoittajia.. pankeilta, vakuutuslaitoksilta, työvoimahallinnolta.. ym. tahoilta..
Lisäksi voi kehittää uusia tuotteita markkinoille.. sopeuttaa hintaa markkinoihin ym. keinoja on valtavasti.. Työntekijöitä ei ole pakko irtisanoa.. niitä voi lomauttaa ja ottaa sitten takaisin..
Irtisanottujakin voi ottaa töihin jos tilanne muuttuu.. He ovat etusijalla ihmisiä palkatessa.. On tietyt suoja ajat jonka aikana on palkattava ihminen takaisin töihin.. ja vielä senkin jälkeen.. jos tuo ihminen oli hyvä työntekijä.. teki työnsä hyvin niin hän on kysytty työntekijä myös muissa firmoissa..
Nuo muut firmat mielellään kysyy näitä työntekijöitä.. joilla on pitkä työkokemus tausta.. heillä on etunsa.. heitä ei tarvitse opettaa.. kuten nuoria pitää.. vanhoilla ihmisillä on myös elämän kokemusta.. sitä mitä nuorilla ihmisillä ei ole.. jotain mitä vanhemmat voi antaa nuorille on elämän kokemus ja sitä kautta saatu oppi..
Yrityksessä missä on molempia sukupuolia ja kaiken ikäisiä työntekijöitä tämä näkyy selvästi.. Ihmisiä voidaan laittaa eri töihin ja tehtäviin.. työtä voidaan myös kierrättää.. uusia ihmisiä palkatessa tuo kannattaa pitää mielessä..
helppoo kun sää kirjoitat eihän yhtään konkursseja tulis uskotko sää ihan oikeesti että se on noin yksinkertaista kun kirjoitetaan että senkun vaan haetaan ja varmasti jokainen tekee sen minkä pystyy ettei tarttis irtisanoo sataa viittäkymmentä henkilöä onko se firman omistajan syy jos on ollu esimerkiksi jollekkin isolle firmalle alihankkijana ja tää iso firma siirtää kaikki toiminnot ulkomaille ja näitä esimerkkejä on satoja.
unohdit nyt tuon kysynnän ja tarjonnan lainalaisuudet;)) Lama-aikana heijastus vaikututukset ulottuvat mm. alihankkijoihin. Monet eri yritykset käyttävät paljonkin alihankkijoita...ja jos, kysyntää ei ole niin eipä siinä mitkään nuo edellä mainisemasi keinot sitä yritystä pelasta....uudet innovaatioit maksavat....mitään ei synnytetä ilmaiseksi..ja korkopoliitikka toinen mihin lainat sidottu näihin Helibor sun muihin. Eivät pankit mitään sosiaalitoimistoja ole;)) Lainoja saa vaan siihen asti mihin vakuudet riittävät.. Ei niihin tavallinen ihminen voi vaikuttaa käytännössä mitenkään. Moni jos, ottanut muualta näitä investointilainoja tai sijoittanut näihin eri ulkomaalaisiin rahoituspankkeihin. Esim. otan nyt vaikka tämän Islannin ja heidän pankkinsa...kaikilla on aina riskinsä....joita eivät hyvätkään neuvojat osaa etukäteen sanoa, kannattaako vai ei...monta näkökulmaa ja asiaa tuossakin...
tsau: Friidu
Ehkä työvoimapiireittäin on jotain tilastointia.
Itselläni viimeinen vakituinen työsuhde päättyi 53-vuotisena v1996.
Lamasta oltiin toivuttu.
Ilmoittauduin työkkäriin mutta koskaan en ole sieltä saanut muuta kuin matka-avustuksia omiin hakureisuihin.
Ilman omaa aktiivisuutta minulle soitettiin kahden työttömyysviikon jälkeen tarjoten askarointia.
Sen jälkeen näitä määräaikaisia keikkoja tuli niin etten välillä raaskinut pitää lomaakaan.
Sittemmin onnistuin säätelemään keikat lyhyemmiksi ja työttömyysjaksot pitemmiksi, putken päähän saakka.
Kerran oli laskuri nollattava.
Vielä vanhoilla päivilläni, 63:na, minulle ehdotettiin parin viikon touhua naapurikunnassa.
Olin päässyt laiskottelun makuun joten en innostunut.
Tämän litanian tausta ja tarkoitus?
En asettanut töille MITÄÄN reunaehtoja.
En työn luonteen, palkkauksen, keston ( 2pv -> 7kk) tai paikkakunnan suhteen!
Näillä eväillä uskon suurimman osan yli 5-kymppisistä työllistyvän.
Tehtävärajoitteiset, arvonsa tuntevat kotiseuturakkaat saattavat olla huonommassa asemassa!