Kumpi huonompi metsälle karja vaiko piikkiketjukone?

Isoisien aikaan usein metsässä laidunnettiin karjaa esim. lehmiä. Kuten täällä varmastikin suurin osa lukijoista tietää, että nämä metsälohkot ovat tänä päivänä lähes vuodenvarmasti suurelta osin lahoja ainakin kuusien osalta.

Kun tälläiseen metsään menee meidän nykyaikaisten "metsäammattilaisten" kanssa niin tuomio on selkeä:
"Joo kato täällä on laidunnettu karjaa tää pitää nyt kaataa aukoksi koko metsä..."

Jokaisen kannattaisi vähän miettiä tätä metsäpohjan sotkemisasiaa. Jos lehmän sorkka pahimmillaan kyntää 10 cm turpeessa niin mitä tapahtuu kun nykyaikainen korjuukone kyntää sulalla kesäkuumalla 50cm turpeessa?

Kun tälläiseen metsään menee tulevaisuudessa meidän tulevien "metsäammattilaisten" kanssa niin tuomio on selkeä:
"Joo kato nää on näitä sulalla koneella harvennettuja metsiä, lahoja kaikki, tää pitää nyt kaataa aukoksi koko metsä..."


Vai onko piikkiketjupyörä itse asiassa hyväksi kuusenjuurille?

Itse olen joutoaikoinani käsitellyt tilamme viimeistä vanhaan laidunlohkoa hankintatyönä. Lähdin hakkaamaan kuviota aukoksi ja tarkoitukseni oli jättää siihen siemenmäntyjä. Mutta työ tekijäänsä neuvoi. Ajattelin alunperin mäntyä olevan vain siemenpuiksi, mutta työn edetessä valkeni metsän harventuessa, että mäntyä olikin niin paljon, että itse asiassa n. 50 % pinta-alasta jääkin mänty kasvatusmetsäksi. Männyt ovat nyt yhden tai kahden pikkutukin luokkaa, joten kokemuksesta voin sanoa että muutama vuosi lihottaa männyt ihan mukaviksi tukkipuiksi. N. 20% pinta-alasta olikin taimettunut naapurin siemenpuuhakkuun ansiosta, joten sekin osapinta-ala lähtee siitä ihan kivasti kasvamaan kun kaataa isot ttylppälatvakuuset pois. Loppu 30% tulee taimettumaan muutaman koivun ansiosta (siis kuuseksi , koivuksi jne.)
Sekametsähän siitä tulee mutta niin on tarkoituskin. Ei sitten yksi sopiva luonnonoikku vie kerralla koko metsää.