Kokkomuksella selvimmät lähiajan päämäärät Suomen puolueista

Presidentin vaali tulee varmasti olemaan yksi vedenjakaja kehityksessä.

Porvareista löytyy hyviä ehdokkaita presidentti kandidaateiksi..

Niinistön Sauli, Ollilan Jorma,...
Ja varmaan muitakin varteenotettavia ehdokkaita..

Presidentin tehtävät ovat kuitenkin enemmän edustuksellisiä ja enintään maan julkisena omatuntona toimimista, kuin yhteiskunnallista päätöstvaltaa käyttäviä..

Porvarien on totuteltava siihen ajatukseen,että yritysten ajaminen ulkomaille on saatava käännettyä takaisin kotiinpäin pitkäaikaisella rauhallisella yritteliäisyyttä kannustavalla politiikalla.

Kun porvarit totuttelevat tähän ajatukseen, niin luonnollinen jatkumo on alkaa totuttautua ajatukseen hallitusyhteistyöstä ja myöskin pikkuhiljaa tekemään yritteliäisyyden paikkeilla jotain asian eteen. Maan etujen ajaminen on sellainen asia, jossa maata katsotaan Hangosta Petsamoon, ja aina keskiajalta nykypäivään ja näiden mietteiden varaan rakennetaan oletus, miltä maailman pitäisi näyttää seuraavien 25-30 vuoden aikana. Silloin Euroopan unioni on vakiinnuttanut muotonsa, ja ne maat ovat siihen liittyneet, jotka liittyä aikovat.
Se kattaako EU:n alue silloin PohjoisAfrikan, Turkin seutuja ja Venäjää on tällä hetkellä vielä arvoitus, mutta varmasti pohtimisen arvoinen asia.

Rooman imperiumi kattoi PohjoisAfrikan ja Turkin alueita, mutta ei koskaan ulottunut Moskovaan asti..

Yhdysvaltain kaltainen liittovaltio ei välttämättä tule Euroopan Unionin muodoksi, vaan valtioiden liitto säilynee pitkään jo ihan siitä syystä, että erilaiset kielialueet muodostavat historiallisesti yhteenkuuluvia kokonaisuuksia, jotka haluvat säilyttää paikallista määräysvaltaa.

Yhdysvaltain liittovaltiotyyppinen avoimempi markkinatalous kuitenkin varmasti lisääntyy Euroopassa sallien yritteliäisyyttä .
Tästä kehityksestä Suomen on otettava osansa ja pidettävä huoli. Kaupallisesti idänsuuntaan on pidettävä silmät auki. Turvallisuuden suhteen Euroopan Unionin on pystyttävä pitämään järjestystä yllä Euroopassa.
Suomen turvallisuuden kannalta paras vakuutus on Venäjän kehittyminen talouden, sivistyksen, koulutuksen, terveydenhuollon, parlamentarismin ja erityisesti yhteiskunnallisesti vakaampana maana.
Jos Venäjä ajautuu sisäiseen kriisiin, niin Suomi joutuu vastaanottamaan miljoonia siviilipakolaisia, kun leipä ja lämpö loppuu Pietarissa...
Jos Venäjä ajautuu vakavampaan kriisiin Euroopan Unionin kanssa tai jonkun muun Itämeren alueen valtion kanssa, on melko lailla samantekevää kuinka monta ohjusta, lentokonetta, ristelijää tai muuta asetta on varattu Venäjän varalle. Jos sotaa käydään Itämeren alueella, Suomi ei säästy vakavilta yhteiskunnallisilta ongelmilta tahi jopa taisteluilta.

Yhteistyön mitoittaminen tarkoituksenmukaiseksi on hyvin tärkeätä niin puolustamisen, kaupan kuin muunkin alalla.

Venäjän historia on traumaattinen. Nämä traumat jatkavat kuitenkin olemassaoloaan enemmän Venäjän kaukoidässä, missä uskonto ja historia asettavat aivan toisenlaisen lähtökohdan, kuin mitä Suomi on kokenut Ruotsin ja Venäjän välissä. Suomalaiset ovat sentään saaneet aina asua Suomessa, eivätkä joutuneet kansainvaellusten kohteeksi.

Porvarien keskuudessa olisi hyvä olla sellaista ymmärtämistä ja tietoutta eri ilmansuunnista, että Suomen kannalta hyvä kehitys varmistettaisiin eri ilmansuuntiin ja järjestöihin. Lisäksi aina pitäisi muistaa, että jos mahdollista, mieluummin hyvinvoivat naapurit ja hyvät suhteet heihin, kuin heikot suhteet ja ongelmainen naapuri.

Suomen kokoisen maan on tehtävä hurjasti paljon enemmän asioiden sujumisen eteen, kuin suuremman kokoluokan valtioiden, jotka ovat niin suuria, että edes vieras valloittaja ei pysty niitä nielemään.
Jos ja kun Suomen väkiluku ylittää 15-20 miljoonaa, kansalaisten määrä asettaa Suomen uudelle tasolle.
Mutta siihen asti näin pieni kansan on tehtävä hyviä päätöksiä pitkäaikaisesti suunnitelluilla suuntaviivoilla ja pysyttävä myös tällä polulla.

Suomi onnistui luomaan itselleen muutaman tukijalan teollisuudessa, mutta nyt on tullut aika yrittää kehittää taas uudet alat, jotka kantaisi seuraavat vuosikymmenet maata eteenpäin.

Mutta ilman edistyksellisiä yritteliäitä kansalaisia, jotka elävät ja vastaavat tämän vuosituhannen haasteisiin, on aivan turha kuvitella Suomen selviytyvän kärkipäässä, kun halvan työvoiman maat alkavat työntää tuotteita markkinoille.

Tyhjän saa pyytämättäkin, mutta onnistumisen mahdollisuuden eteen on tehtävä töitä, ja siltikin epäonnistuminen vaanii aina taustalla.

...