Minulla on lapseni lähihuoltajuus ollut jo vuosia. Minä aina tukenut tyttäreni suhdetta isäänsä ja kuskaan tyttöä isälle käymään viikonloppuisin, sillä tytön isällä ei ole autoa, eikä voi hakea tyttöä. Olen siis hoitanut mielestäni tosi paljon asioita. Pidän huolta, että isä tapaa lastaan ja että tyttö tapaa isää. Tytön isä on hyvä mies, mutta emme pääse keskustelemaan mistään asioista yhdessä. Hänellä on hieman ongelmiamielenterveyden puolella ja saa esimerkiksi paniikkikohtauksia, joten joskus kun vien tytön ja yritän jutella jotakin, niin isä vetää paniikissa oven kiinni jo alkuunsa. Tai sitten sanoo jotakin hassua ja asiaan kuulumatonta. Yhteihuoltajuus ei ole toiminut, koska en onnistu saamaan isää juttelemaan asioista kanssani.
Tytön isä on tosiaan hyväntahtoinen ja hyvä mies, eikä halua pahaa kenellekään, mutta ei kykene sellaiseen vanhemmuuteen, joka olisi minunkin kannalta hyödyllistä. Tyttö sanoo (9vuotias) että isi ei juttele hänen kanssaan ollenkaan, kun tyttö siellä jne. Tarkoitan, että miehellä on joitain aika selviä kommunikaatio ongelmia. Ja on hieman hämmentävää yrittää selittää hänelle jotain, kun mies saa paniikkikohtauksen heti, kun aloitan.
Mietin tässä, että pystyykö huoltajuuden jotenkin tehdä rajatuksi isän kohdalla, että minulla olisi oikeus päättää lapsesta enemmän.. Isä on kyllä sanonut, että antaa yksinhuoltajuuden, jos sen haluan, kunhan vain saa tavata lastaan, mutta en tiedä mitä tehdä. En halua viedä keneltäkään isän oikeuksia, enkä todellakaan halua mitään pahaa kenellekään!
Tietenkin, jos mulla olis yksinhuoltajuus, niin kyllä edelleen veisin lasta isälle ja tukisin hänen isyyttään olemalla kärsivällinen ja toimimalla yhteistyössä, mutta onko sekään oikea ratkaisu?
-hämmentynyt
Tytön isä on tosiaan hyväntahtoinen ja hyvä mies, eikä halua pahaa kenellekään, mutta ei kykene sellaiseen vanhemmuuteen, joka olisi minunkin kannalta hyödyllistä. Tyttö sanoo (9vuotias) että isi ei juttele hänen kanssaan ollenkaan, kun tyttö siellä jne. Tarkoitan, että miehellä on joitain aika selviä kommunikaatio ongelmia. Ja on hieman hämmentävää yrittää selittää hänelle jotain, kun mies saa paniikkikohtauksen heti, kun aloitan.
Mietin tässä, että pystyykö huoltajuuden jotenkin tehdä rajatuksi isän kohdalla, että minulla olisi oikeus päättää lapsesta enemmän.. Isä on kyllä sanonut, että antaa yksinhuoltajuuden, jos sen haluan, kunhan vain saa tavata lastaan, mutta en tiedä mitä tehdä. En halua viedä keneltäkään isän oikeuksia, enkä todellakaan halua mitään pahaa kenellekään!
Tietenkin, jos mulla olis yksinhuoltajuus, niin kyllä edelleen veisin lasta isälle ja tukisin hänen isyyttään olemalla kärsivällinen ja toimimalla yhteistyössä, mutta onko sekään oikea ratkaisu?
-hämmentynyt
Vastaukset 2
Vanhimmat
ymmmärrä. Isä antaisi sinulle yksinhuoltajuden, mutta et ota sitä? Haluat kuitenkin, että huoltajuuden saisi jotenkin rajatuksi.
Tehkää sellainen paperi, että sinulla on yksinhuolatju, mutta isällä tiedonsaantioikeus. Silloin isä saa yhtä lailla tietoa kuin aikaisemminkin , mutta päätöksien tekoon et tarvitse isän nimmaria ja suostumusta.
Huoltajuusmuoto ei millään tavoin vaikuta tapaamisiin!
Joo, tuo kuulostaa järkevältä.
Juu, isä tosiaan antaisi minulle yksinhuoltajuuden, kerran ehdotin asiaa ja hän sanoi, että käy hänelle. Olen vain miettinyt, että menevätkö asiat liian helpolla, jos otan sen yksinhuoltajuuden, hölmöä, mutta niin olen miettinyt. Arki vaan on aika raskasta välillä, kun hoidan kaikki jutut ja ainoa kommunikaatio, mitä tytön isältä saan on perjantain tekstiviesti: "soita, kun olet täällä päin, niin tiedän olla kotona"
Tuo tiedonsaatioikeus kuulostaa hyvältä, siitäen tiennytkään, kiitos sinulle tiedosta. Soitan sosiaalitstoon ja kysäisen asiasta.