Tiedän, että seurassamme on lähimmäisiä, jotka ovat asuneet ulkomailla. He ehkä voivat vahvistaa ajatteluni siitä, että hohdokkaasti ulkomaille muuttava ei välttämättä ota huomioon muuttaessaan, että ulkomaillakin eletään arkea. Asia tuli mieleeni kun mietin, että kolme lastani muuttivat äitinsä kanssa ulkomaille 10 vuotta sitten ja kaksi muutakin ovat asuneet omilla tahoillaan muualla pari vuotta. Kun tytöt olivat lähdössä vuonna 1999, sanoin heidän äidilleen, että ulkomaillakin eletään tavallista arkea, joten älä ihmettele jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan.
Ensimmäinen yllätys tuli, kun hän joutui työvoimatoimistossa samaa kastiin ukrainalaisten ja armenialaisten kanssa, vaikka kysymys oli EU-maasta. Kysynkin teidän kokemuksianne siitä, millaista oli asua ulkomailla? Oliko hohdokasta?
Ensimmäinen yllätys tuli, kun hän joutui työvoimatoimistossa samaa kastiin ukrainalaisten ja armenialaisten kanssa, vaikka kysymys oli EU-maasta. Kysynkin teidän kokemuksianne siitä, millaista oli asua ulkomailla? Oliko hohdokasta?
Vastaukset 109
Vanhimmat
vaikka olinkin silloin ns.halpatyövoimaa.
Mutta oli se ja opetti paljon.
Se mikä on arvokkainta ulkomailla asumisessa on se että se antaa perspektiiviä.
Suomeen ja kaikkeen siihen ihanuuteen jonka ihmiset kuvittelee omistavansa.
Aika harhaa...se lottovoitto ;)))
niin kai se on. Mutta pelkällä runsaalla matkustamisellakin saa perspektiiviä, kun käy tarpeeksi rankoissa paikoissa. Olen nähnyt Intian slummit ja myöskin lännen Harlemit, joten kun keskustelu ulkomaalaisista käy oikein kuumana täällä, minä kaadan itselle Bourbonin ja istun hetken paikallani, ennen kuin otan kantaa keskusteluun.:-)
mutta eikö se niin menekin, että ne joillaon suppein elämänkatsomus ja -kokemus, on niitä äänekkäimpiä?
Aina ihmetellyt että ne jotka ei ole koskaan käyneet missään, tietää eniten ;)))))
asia tulee entistä selvemmäksi kun puhutaan katsomusasioista. Siellä lukemattomuus ja elämän kokemattomuus saa aikaan mitä mielikuvituksellisempia ajatuksia.
on jaksanut koettaa oikoa.Nykyisin jo antaa olla.
Ennakkoluuloja on monenlaisia.
Aika hyvä oli se ohjelma, missä kuukausi piti asua aina sellaisessa paikassa mihin oli kovat ennakkoluulot.
Kummasti kokeilijasta tuli suvaitsevainen.
Elämä opettaa, olsiko näin?
niin se on. Minullakin on saunakaverina eräs, joka edustaa tyystin toisenlaista maailmankatsomusta, mutta sanailemme lempeästi toistemme erilaisille ajatuksille ilman minkäänlaista riitaa. Hänkin on maailmaa kiertänyt ihminen, joten ollaan suvaitsevaisia puolin ja toisin.
niin voisi olla kiva asua hiukan siellä sun täällä vuoden mittaan.
Suomessakin olisi kiva käydä mutta jos siihen saisi valita 3-4 muuta maata.
Aina muutama kuukausi jokaisessa ja joka vuosi voisi sitten vaihtaa niitä määränpäitä.
Olis aika upee.
naisella ole siihen mahdollisuus. Säästöä ja sijoituksia.:-D))))))))
Kevät ja syksy Espanjassa.
Kevätkesällä pari viikkoa jossain muualla.
Marras-joulukuussa viikko, pari Saksassa.
Nyt viimeeksi jouluviikko kylpylässä Tallinnassa.
Helmi-maaliskuun tietämissä joku lämpimän meren risteily ja halpa lisäviikko hotskussa.
Loppuaika Suomessa.
Olisi helppo vuokrata kuukauden pätkiä muualtakin mutta emme ole oikein syttyneet.
Eläkkeillämme ei useita asuntoja ylläpidetä ja vuokrakämpissä luumuilu hieman meuhkaamista.
Koko-omaan menee tietysti kuin kotiinsa.
Sitähän se onkin.
Posti on yksi käytännön hankaluus.
Kuukaudessa ehtii tapahtumaan paljon ennakoinnista huolimatta eikä rakas Itellamme kokemukseni mukaan onnistu postin käännössä edes 3kk:n jaksolla! Perkele!
Tammi-maalis Madeira.
Kuukausi Alpeilla. Kuukausi Malediiveillä tai Australiassa.
Kesä elokuun loppuun Suomessa.
Syksyllä Välimeren maat ja marras-joulu Aasia.
mietin, ostaakko jostain muualtakin kuin Eestistä?
Madeira tai Azorit kiehtoo?
siis Madeiralta ja Azoreilta ja kutsu kylään:-D))))
Mumbayssa marraskuussa. Lämpöä oli 35-40 C. Kysyin taksikuskilta, että onko täällä koskaan kylmä? Hän vastasi, että joulukuussa on tosi kylmä. Kysyin, että kuinka kylmä? Siihen hän vastasi, että 25 C.:-D))))))
Azoreilla ostan tuon luonnontieteellisen puiston vierestä
http://fi.hotels.com/ho238354/terra-nostra-garden-hotel-furnas-portugali/#photos
Vehreyttä kerrakseen ja
Madeiralla asutaan nunnien laaksossa
http://www.paikkaauringossa.fi/galleria/6089/33043
Tuolla vuorenrinteellä on talo.Sen terassinovet on ihana aukaista aamulla...
Ei olis huono sijoitus , kumpikaan!
silloin ne kiskoo villatakkia päälle...
huippu ei ole Keski-Norjan korkeimpien huippujen veroinen, mutta muutenhan maisema näyttää kovin samanlaiselta. Nunnien laakso......HMMMMMMM Kylään kutsua en viestistäsi huomannut.....:-D)))))))))))
kaveri sanoi, että silloin on tosi kylmä:-)
Itse olen oppinut jo olemaan ilman ilmastointia noissa maissa.
Yöllä sitten nukkuessa tarvitse sitä, en enää muulloin.
Intia on ihana maa myös, sielläkin olis vuoristoseutuja jonne voisi ajatella kesähuvilaa, niitä entisten englantilaisten pakopirttejä...kuumasta kaudesta.
sää on hieman siedettävämpi kuin sisämaassa. Joten ostoksille vaan.:-)
eli ilmoittelen kun kaupat on tehty ;)
Ethän sinäkään halua pölähtää kylään kymmenen matkalaukun kanssa ja huomata että entiset omistajat juovat vielä aamukahvia terassillaan ;)
Muruseni, anna hiukan aikaa ;)
on tosiaanmukavampaa meren rannalla, siellä tuuli leyhyttelee aina, toisaalta taas sitten vuoristo kuten Chiang Mai ja Annapurnan rinteet, on hienon ilmaston paikkoja myöskin.
Olisiko näin, että jos Azorit tai Madeira vastaa meri-ilmastosta, Aasiassa mennään vuoristoon?
mutta en malttaisi odottaa millään pääsemistä Azorien ihaniin maisemiin.:-) Melkein keskellä Atlantia. HUH!
mutta Himalajaakaan ei kannata unohtaa, siellä ne vasta komeat maisemat ovat. Sieltähän se Gangeskin saa alkunsa ja niillä aluilla ovat viljavat ja kauniit näkymät.
On tietysti luonnekysymys missä ympäristössä viihtyy.
Espanjassa pidämme keskikaupungin ranta-asumista ylivertaisena reservatioihin verrattuna.
On myös päinvastaisia mielipiteitä.
Madeira ja Azorit ovat kuitenkin pienehköjä alueita ja pitkien yhteyksien päässä.
Varsinkin Azorit.
Azorit ovat makuuni auttamattoman uneliaita.
Yhden kanadalaisen paluumuuttajan kertoman mukaan he ovat nostaneet asuntojen hintoja reilusti, varsinkin kaksoisjärvien alueella.
Muuta tietoa minulla ei ole.
Ilmasto sopisi minulle.
Madeira on elävämpi mutta saari kuitenkin. Madeiralla en keskustellut yhdenkään alkuasukkaan kanssa asuntojen hintatasosta.
Molempien ilmasto ja varsinkin Azorien luonto ovat minusta miellyttäviä.
Näillä eväillähän minä voinkin muodostaa ehdottoman varman mielipiteeni asioista!
Eikös kukaan ehdota Kap Verdeä?
Takuu kattaa auringon ja tuulen, kenelle ne ovat tärkeitä.
Kap Verdeä et maininnut sijoituskohteena ollenkaan.
sitten lakaa käymään tiukat kauppaneuvottelut.
Haluautko huoneen ylä vai alakerrasta.
Kolme on makuuhuoneita talossa ,)
ole ja vielä kun pannaan soppaan mausteet lähtee mukaan Sri Lanka.
Smaragdi sinisessä meressä.
kun en mä siitä tiedä mitään?
Aivan outo paikka?
Sekö se nyt pinnalle kimmahti?
ei ole pizzapaikkoja, ei edes mäkkäriä?
of course:-)
saariryhmä Etelä-Afrikan rannikolla. Cecaria Evora on sieltä. Hän saattaisi laulaa uudelle sijoittajalle tervetuliais laulun.
kysymys, niin ei hätää, sillä Mäkkäreitä on lähes joka paikassa.
ikkunasta näköala ja portaat terassille?
Alhaalla aukeaa puutarha ja patio?
Muuria kiertää ihmeköynnös ja passiflora.
Tuoretta hedelmämehua aamulla ja paahtoleipää.
jos lupaat nukkua siinä toisessa petissä. Jos sais vielä kahvia sen mehun ja paahtoleivän lisäksi, niin sit olis hyvä.:-D)))))))))))))
Nuorena muuttaessani ulkomaille koin elintasomuutoksen. Joten pakko myöntää, että se oli silloin hohdokasta.
Kova ikävä oli kotimaahan , mutta minä opin kuitenkin kyseisen kielen niin hyvin, että muuttaessani Suomeen takaisin sain hyödyntää kielitaitoani ja pääsin opiskelemaan Suomessa sillä kyseisellä kielellä ammattia, johon ehkä suomenkielisenä olisi ollut vaikeampi päästä. Joten hyvä ja positiivinen kokemus kaikesta huolimatta.
En kuitenkaan suosittele sitä kenellekään, kotimaa on niin rakas. Ikinä en ole sen koommin, kun kotiin pääsin viimein takaisin, missään kotimaan rajojen ulkopuolella käynyt.
siinä positiivisiakin puolia, mutta tyttärilleni Suomi on muuttunut satumaaksi, jossa ei ole mitään huonoa. Keskimmäinen osti miehensä kanssa tontin tästä läheltä kesäpaikaksi ja hyvä niin. Kuitenkin kun puhun heidän kanssaan Skypessä viikoittain, niin Suomesta ei voi sanoa pahaa sanaa, vaikka täälläkin eletään arkea.
En tosin sinne omasta halustani lähtenyt, mutta tiedän. Maa oli EU- maa ja siitä huolimatta hirveä työ. Nooh, kuten Friidu (suo anteeksi) kaikki kääntys päälaelleen ja hyvin. Kaikki nyt hyvin...
olet yksi heistä, jotka ovat asuneet ulkomailla, siksi vähän odottelinkin kommenttiasi.
Kauhea ikävä Suomeen ja satumaa se oli myös minun mielessä. Kaikki vuodet vain mietti, miten muuttaisi sinne takaisin ja siinä vaiheessa kun oma tytär aloitti koulun, lähdin. Se oli ihan hyppy tuntemattomaan, mutta ajattelin tuoda lapsen turvaan, itse olisin ehkä siellä ulkomailla vieläkin, jos ei olisi ollut lasta minkä parasta ajattelin.
Järkytys oli kyllä hirveä, kun putosin sitten maanpinnalle ja aloin laskemaan pennejä. Muistan aina sen päivän kun näin ne mustat hirveät vuokra-asunnon ikkunanpielet ja itkin.
kokemus. Ei kauhean kohottava.
Kyllä sitä niihin mustalla/tummalla lakalla petsattuihin ikkunanpieliin jotenkin tottui. Pian pääsinkin jo sitten niihin seuraaviin valoisampiin koteihini. Olen muuttanut viisitoista kertaa.
Minä olen muuttanut 22 kertaa.
Siinäpä olisi psykologeille ihmettelemistä, ne kun väittää että muutto on aina kriisi, heh heh
kaikkeen tottuu. Tässä talossa asun toista kertaa. Muutin tähän vain 150 vuotta vanhaan taloon yli 200 vuotta vanhasta rakennuksesta. Se oli epäkäytännöllinen. Elämäni on ollut 56 vuoden vuoden mittainen kriisi:-D)))))))))))))))
Ai, sulle kelpaa sitten näköjään vähän vanhempikin koti, ja minä kun rutisen jostain tummasta petsistä. Olen vissiin turhamainen. Mun kriisi on kestänyt vasta 53 vuotta.
museoalueella. Täällä suuri osa rakennuksista on yli kaksisataa vuotta vanhoja, museoviraston tarkan valvonnan alla:-)
Minulta vei pari vuotta
tottua takaisin. Aluksi tosiaan ihmiset näyttivät vihaisilta, totisilta ja muutenkin kaikki oli ankeaa. Tosin asuin vain 14 vuotta Ruotsissa. Tunne että ei kuulu minnekkään, vaan roikkuu tuossa välillä sai pienen paniikin aikaan. Kun tiedostaa että kaikki johtuu vain muutoksesta, se menee ohitse. Maapallo on yhteinen, ihmiset ovat piirtäneet rajat,
Anteeksi lainaus!
sellaiselle, joka on käynyt muuallakin kuin R-kioskilla. Ruotsi on mm. maahanmuuttajien suhteen jo aivan eri maa. Samoin ovat Norja ja Tanska. Sitten kun mennään USA:aan ja nähdään suurkaupunkien ihmisvilinä, niin alkaa tuntua siltä, että kotoiset maahanmuuttajakeskustelumme ovat hyttysen ininää.
Minä en viihtyisi. En pidä vanhoista rakennuksista, niin että voisin asua niissä ikinä. Museoa voin käydä äkkiä vilkaisemassa, mutta en kyllä olisi pitempään.
Viimeksi kävin Turun Linnassa, Aleksanteri ensimmäisen näyttelyä katsomassa ja pelkkä pettymys. Liian vähän esineitä ja kirjallista selostusta ja esim. valokuvista kopioita olisi saanut olla hänen elämästään kertomassa. Pelkkä esine ja vuosiluku ei ole mielenkiintoinen.
Sen aikaiset vaatteet kiinnostivat eniten. Ja niistä olisinkin halunnut tietoa, tarkoituksena miten niitä voisin alkaa valmistaa itselleni kopioimalla. Et sen verran museoihmisiä olen itse.
"valokuvista kopioita olisi saanut olla hänen elämästään kertomassa. Pelkkä esine ja vuosiluku ei ole mielenkiintoinen." Ensimmäinen valokuva otettiin 1826 ja Aleksanteri ensimmäinen kuoli 1.12.1825, joten valokuvia hänestä ei näin ollen olisi voinut olla.
Tarkoitin, että kun esineitä oli niin vähän niin valokuvia niistä olisi myös ollut hyvä. Onhan hänestä ja hänen matkoistaan kirjoitettu kirjoja joissa on kuvitusta, ja ymmärrän kyllä että ne alkuperäiset matkakertomukset ja kirjat eivät voisi olla esillä, mutta valokuvakopioita niistä voisi olla.
no sitten tajuan mitä tarkoitit.
Kaikki ulkomaan työpaikat olen järjestellyt Suomesta käsin joten minulla ei ole kokemusta kasti jaottelusta.
Nuorena Maraboun suklaatehtaan tyttösenä elämä oli seikkailua, tilipäivän aattona syötiin kaurapuuroa ilman voisilmää, juomana vettä ; )) huolet eivät painaneet ja rahat tuhlattiin muotivaatteisiin ja huvituksiin.
Myöhemmin Scotlannissa opiskelijavälityksen kautta hankittu ravintolan keittiötyö. Vanhoillisessa systeemissä olimme ns. kolmenkerroksen väkeä. Esimiehet olivat isoja kihoja, tarjoilijat hieman hienompaa kastia kuin me assintentit kyökin puolella. Tämäkin periodi oli hauskaa seikkailua. Työkaverit olivat kansainvälistä porukkaa ympäri maailmaa ja yhteishenki ainakin meidän osastolla hyvä, biletimme kimpassa.
Myöhemmin jo aikuisena työskentelin tarjoilijana Kirunassa. Työtahti oli hurjaa eikä vapaata sesonkiaikana jäänyt juurikaan. Minulla oli keltainen WW-kupla vm-70 ja ne vapaat jotka sain ajelin tuntureita ihaillen ja kalastellen joilla.
Ihan tuli nostalgiset tunnelmat tässä muistellessani menneitä.
kokemuksia ja varmasti muistuvat mieleen silloin tällöin:-)
ja taas liian nopeesti.
peräti toiseen ketjuun? :-)
oot oikeessa.
löytyy palsta: Paluumuuttajat. Sieltä voi lukea miten kokevat Suomen pari- kolmekymmentä vuotta ulkomailla asuneet, ja takaisin palanneet.
kun muuten pitää tätä palstaa omanaan, niin tämän yhden kanssa pitää mennä toiselle palstalle. Älä viitsi.
Maa sisällissodassa, itellä kuoli äiti, asianajajien kanssa jaettiin perintö verisesti, kavarit jäi, ja sukujen kanssa meni välit poikki. Oma ammattiura meni kans poikki, se ei vieläkään ole kunnossa. Terveys jäi kohtuullinen, pikkasen pikkuvikaa.
Mutta kadu en. Tää nyt on typerää toitottamista, mutta isänmaanasialla oltiin, ei sitä voi katua. Ikinä.
Jaa hohto, mulla on 18vuotias veroton mersu, kai se jonkun silmiin kiiltää liikaa, mä kun vahaan sen pari kertaa vuodessa. :DDDD
=DW=
löytyy: Suomi24-keskustelu-yhteisöt-paluumuuttajat.
Mielenkiintoista on se, miten entiset suomalaiset meidät kokevat.
isänmaan?
ketjun ensimmäinen viesti. Tämä ei alunperin ollut paluumuuttajaketju.
Suomi.
tajunnut, miksi aloittajan pitää näpäyttää ketään sormille leikkien opea.
Pätemisenhaluako?
lailla.
joka sitä palstaa mainostaa täällä. Tämä on tavallista, että kun aloittaa keskustelun jostain aiheesta, niin aina tulee väliin joku joka sanoo, että tälle aiheelle löytyy oma palsta. Käsitin, että kysymys oli nyt siitä. Jos ei ollut, niin pyydän anteeksi. No Hard Feelings.:-)
oikeus ilmaista mielipidettään siitä mitä palstalla saisi ja ei saisi olla. Olin huomaavinani sinun tehneen ihan aloituksen sefulle siitä ettei vanhoja ketjuja saisi nostaa ylös, miksi? Monen vanhan ketjun aihe on moninverroin parempi kuin joidenkin väkisin puristamalla tehtaillut monen päivittäiset aloitukset.
katsoa, mitä nostaja sanoo viestissä, jolla se on nostettu niin huomaat, että kyse on trollauksesta.
No way, ei ummarra. Minä tarkoitin sitä, ettei ole aloittajan asia ruoskia keskustelijoita, jos he menevät keskustelussaan muille maille.
No, Errare humanum est, meille ihmisille.
Vähän sivusta, en nyt ota mitään kantaa itse asiaan... No mitä asiaa täällä nyt sitten yleensä onkaan.
Mutta tuli mieleen yks neljännesvuostakanen juttu.
Mä otin loparit yhestä pajasta silloin. Ja lahjoitin firmaan helmitaulun läksiissäni. Ja siihen olin maalannut just "Errare humanum est" siihen jalkaosaan... hopee värillä. Siinäpä opettelevat busineksen tekoa.
Tää juttu on tosi, oon kai aina ollut vähän tosikko :DDDD
=DW=
piti tarkoittamani, että 25 vuotta sitten, mä en kännissä ole kovin tarkka ainp... juusiii. Mutta itee nauratti silloin enenpi kuin pomoa. Köyh'll' kun on halvat noi huvit.
=DW=
Mä en oo ikinä ollut "entinen" suomalainen, mulla oli virkapassi. En nyt oo varma, onko se enää voimassa. Met ei hirveesti asiasta puhuta, edes tuttujen kanssa, mutta kova reissu se oli. Mulla kesti sentään avis, kaikilla ei sekään. Missään hommassa ole niin paljoa avioeroja- Ja näin paljoa en oo vissiin ikinä ennen tilittänyt aiheesta, ainakaan netissä, vissiin vanhuus tulossa kun pitää kymmeniä vuosia vanhoja asioita kelailla. Paluumuttajat- palstalle en ikinä kirjoita asiasta, mähän en oo paluumuuttaja. Mutta kuten sanonta on "päivääkään en vaihtaisi pois", kun ei pysty.
Hitto kun uni karkas.Noh, muistelmissa loput. Siinä kansa kalpenee :DDD
=DW=
sanoisinko suoraan, infantiili ajatus, ainakin täysi-ikäiseltä, että arki muuttuisi juhlaksi maata vaihtamalla. Ei voi kuin hirnahtaa, hieman suu vinossa, säälien, pudistaa harjaansa, ja keskittyä lukemaan maailmanhistorian merkkiteosta. Kuopaisisinko pari kertaa lattiaa?
Samalla lailla ulkomailla kakattaa, pitää pestä astiat, ja käydä kaupassa, minun kokemukseni mukaan.
oli niin kova hinku päästä asumaan ulkomaille, mutta arki olikin aika kovaa; varsinkin kun äijä, jonka perässä sinne mentiin otti nuoremman ja poistui kuvasta.
sano kettu pihlajanmarjoista ;)
mitään syytä olla katkera. Otin asian esille vain, koska se ulkomaa kiehtoi silloin niin paljon, mutta nyt Suomi onkin satumaa. Nykytekniikalla olen yhteydessä heihin ihan varmasti yhtä usein kuin Suomessa asuviin poikiini, eli viikoittain.
Mä oikein itse virittelin tota sanontaa. "Punasia, sanoin kommunisti pihlaan marjoista"
Noh, mun huumorintaju nyt on...
=DW=
aina DW:n huumoria, mutta se ei ole DW:n vika se:-D)
on hyve, parhaimmillaan, ei tekosellainen. Sulla se on aitoa.
Ei mitään harhakuvaa ole. Tytär ensimmäisestä avioliitostani muutti pidemmäksi aikaa Lontooseen opisekelemaan 24 v. Ja minä surin, koska avioerosta hän isästään samaan aikaan. Ajattelin silloin että, tätä tytärtä en sitten koskaan enää näe...ja suru oli musertaa... Nooh, tyttären onni tämä tytär siis ex-mieheni ensimmäisestä avioliitosta;)) Onneksi hän palasi takaisin Suomeen...Hänen puolestaan kuitenkin olen onnellinen siitä että, nyt hyvä työpaikka, oma pieni perhe ja ystäviä hänellä paljon Euroopassa...tosin aina samoin sekavin tuntein kuuntelen kun lähtee...vitsi aikuinen nainen 40 v jo...minulle kuitenkin aina se 16 v...pikkutyttö;))
Itse olen niin ihastunut tuo Viroon...että, tuonne Käsmuun...haluaisin muuttaa...mies minulla kuitenkin tylsästi realistisempi...ei oikein innostu ajatuksesta..;)) Meikäläinen saa onneksi lapsellisesti unelmoida että, vielä minä sinne muutan pieneen merenrantataloon...villiruusut kun siellä kesäisin huumaavat Friidun pään...;))
Nuorempana oli noita mahdollisuuksia muuttaa useampiakin..mutta, olin jotenkin liian arka...ehkä tarkoitus oli sitten että, tänne jään;))
tsau: Friidu
lähentää. Ainakin mulla on hyvät suhteet mun ulkomailla asuviin kakaroihin. Huomenna nuorin tyttö täyttää 21 V. Täytyy laittaa kortti ja soitella illalla Skypellä. Sen mies on Italiassa opiskelemassa, kun tuo luigi on italialainen.
Et usko kuinka onnellinen olin...sitten eräänä päivänä kun puhelin yllättäen soi olin jo ajatellut että, sinne jää Eurooppaan kun valmistuu ei palaa takaisin...Tämä tytär kun yhtä mittaa peräti 6 vuotta siellä Lontoossa vietti..Kyllähän siinä itku tuli...On kamalaa kokea sekä perheenhajomianen että, nuoren lähteminen samaan aikaan;)) Vitsi joskus miettinyt että, MIKSI minunkin pitää IHAN kaikki koko skaala käydä lävitse elämässä. Riittäisi se vähempikin...sekasotku;))
Sinulla on onnellinen tilanne;)) perhettä kun ympäri maailmaa....sitä pysyy itsekin nuorena..;)) Totta tuo aika tuo myös kipeisiin asioihin etäisyyttä. Ei ole nuorille aikuisille koskaan helppoa vanhempien eroaminen jos ei lapsillekaan...saati itselleen..Eroa en suositelle kenelläkään..ellei ole väistämätön pakko..
tsau:Friidu
Lapset on lapsia ja heille kaikki kokeminen plussaa ihan kuin meille aikuisillekin. Toki ikävä on ainainen mutta nooh, kuten itse sanot meidän on se kestettävä. Olemme Äitejä. Sanoisin, että kansainvälisyys lasten elämässä ei ole paha. Itse olisin ylpeä siitä.
Olin kirjautunut ulos joten ...
kolmatta kertaa aviossa, joten näitä eroja on koettu ja perheen hajoamisia. Mutta lapsiin olen aina pitänyt yhteyttä ja kyllä näkyy siinä, että aika herkästi soi puhelin ja kysytään mielipidettä milloin mihinkin ongelmaan. Olen eräänlainen lempeä patriarkka lapsilleni ja se tuo turvallisuuden tunnetta sekä heille, että minulle. Eräästä asiasta olin erittäin ylpeä. Miniäni on toista kertaa raskaana ja asiasta on kerrottu kahdelle henkilölle: miniän äidille ja minulle. Muut saavat kuulemma odottaa tietoa vielä vähän aikaa.
osaavat ikävöidä.
Molemmat vanhemmat ovat tärkeitä, se on aina muistettava.
Jos lapseni muuttaisivat ulkomaille, olisin heitä tukemassa kuten täälläkin. Koskaan ei saa sanoa ei koskaaan, kuitenkin niin käy. Rakkaudesta en osaa puhua, sitä kuitenkin penään.
rakkaudesta. :-) Laulun sanoin.
hyvä kun olet lapsillesi "lempeä patriarkka" niin kuuluu ollakin. Minä voisin vaihtaa tuon yhden kirjaimen..
ja se on niin. Koskaan ei lapsistaan voi olla liian ylpeä, siinä Rakkaus astuu kuvaan. Elämä on elämisen arvoista kun sen ymmärtää. Tää nyt ei mene kuin Emmerdalessa...
puhua (kirjoittaa) rakkaudesta.
mää oon ottanu jo tossa puol kymmenen aikaan joskushan tietysti saattaa unohtuakkin niin hyvä että muistutat illalla pitää sit muuten ottaa kolesteroli lääke uusi tuttavuus ja meinaa aina unohtua siihen ehkä tarviin sun apua enemmän.
oikeen ymmärrä miks se tähän väliin kuulu mutta mitäs tosta samahan se millon sitä muistutetaan.
kuulu tolle kolmelle pisteelle pitäsköhän uusia nää kaameet lasit.
Kyllähän minä jo nyt;)) annan tämän tyttären lähteä ja tulla ja elää niin kuin parhaaksi näkee...Kova paikka vaan aikonaan oli kun lähti. Kovin kiintynyt kun olin tähän tyttöön...en tiedä, jälkeenpäin kun noita aikoja ajattelen...kumpaan ihastuin enemmän yh-isään joka oli hurmaavan valloittava komeakin;)), ja kaunis teini-ikäinen tytär....;)) Siksi tuo tyttären lähtö sinne Lontooseen koski....tuntui silloin että, kaikki rakkaat lähteävät yhtä aikaa pois..;)) Tytär sitä ilo tuottaa edelleen meillekin isästä nyt en valitettavasti sanoa samaa....hän kun ei pidä kundiinsa yhteyttä minkäälaista se taas....nooh, minä olen anteeksi antanut...mutta, kundin vaikea ymmärtää...
Enemmän itsenäinen ja jotenkin järkevä tämä mies on siinä suhteessa;)) Hän opetti minulle aikanaan kun tuota tytärtä oltiin kielikursseille saattamassa Englantiin siinä 16 v ensimmäisen kerran...että, hän opettanut sen minkä isänä voi. Jos, jotain ikävää tapahtuu siellä maailmalla..Hän ei kuitenkaan voi ainaisesti seistä tyttären tukena ja olla auttamassa. Minäkö höhlä itkin silloinkin;)) Taidan olla vähän liiankin herkkä toisinaan;))
tsau:Friidu
Todella ylpeä ja onnellinen tästä tyttärestä olen. Hienosti on maailmalla pärjänyt.
;)) ihanasti kerroit. Itse kun tällainen höhlä nainen olen myös...tämä jo neljäs pitkä aikainen liitto minulla. Toinen avioliitto. Kahdesta muusta pitkä-aikaisuhteessa ei sitten lapsia kummalllakaan;)) Ajattelen hyvin voimakkaasti niinettä ei väliä mistä nämä lapset tulevat...ja olenko se biologinen äiti tai kaveri vain...Eräänlaisena lahjana elämässäni koen nämä lapsukaiset;)) Itselläni kun varsinaisesti ei ole suotu kuin yksi lapsi vain mutta, toki sitäkin rakkaampi;)) En minäkään voi mitenkään vanhemmille kundeille koskaan korvata heidän pois mennettytä äitiään....mutta, kundit tietävät että, ei se Friidu hylkää kyllä se rinnalla kuitenkin pysyy..;)) Selväksi kun tämän olen heille tehnyt että, hima on aina se hima...mikä pysyy niin kauan kun minä ja mieheni tässä ollaan...väliäkös sillä kumpi ensiksi meistä täältä lähtee...;))
En tiedä johtuuko tämä pitkälti siitä että, itse lähdin kovin nuorena omasta lapsuuden kodistani...eivätkä nuo välit nyt nuorena niin hyvät suinkaan olleet omiin vanheempi silloin pitkään aikaan...olin vähän orpo;)) Meistä tällaisista nuorista kehittyy helposti sitten vähän tällaisia kana-emoja ja hoiva-isiä...;)) Tai minusta ainakin tuli jonkilainen tunnehaalija...yritän nyt kasvaa siitä roolista pikkuhiljaa ulos;)) Tosi vaikeeta on...täytyy myöntää...
tsau:Friidu
sieltähän ollaan tekemässä muuttoa ja omia siipiä kokeilemaan.:-)
Saa nyt sitten nähdä;)) milloin sitten oikeesti totta kokonaan. Minua kun huimaa jo pelkkä tämä asian ns.virallistaminen....eli paperiosuus tässä..prosessissa. Haluamme vain tänne missä tämä ohjaajat todella tietävät tästä autismista ja ovat siihen kouluttaneita. Siksi tuo paikan saaminen kestää täälläkin. Uusi asuintaloja ja palvelurakenteita kun ei hetkessä synny.. Vitsi eihän tuo poikanen edes lähde kovin kauaksi lennä ja kotiin voi tulla säännöllisesti milloin vain sovitaan aina lomille;))...ja minä jo nyt...ihan kun maailmaan äärin olisin saattamassa... Sen olen huomanneet mieheni kanssa näistä kundeista kun emme tuputa emmekä pakota...niin kaikki sujuu jotenkin luontevammin. Vanhempi kundi tässä jo, ilmoittelee itse....HÄN sitten tulee viikonlopuksi himaan;)) jos, kovasti utelisimme näitä menoja ja hänen tekemisiään häneltäkin...niin eipä tykkäisi;)) Vanhin meillä vasta aikuistunut täysin....nooh, ikää hänellä jo 36v....;)) Eletään nyt kuitenkin mekin toivossa;)) Ehkä ne jonain päivänä....huokaus sentään jollain tapaa itsenäistyvät kaikki tai sitten ei......;)))
tsau:Friidu
huolehtimisen aiheita. Huh! :-)
Teo...onneksi sitä itse muuttuu vanhemmaksi ikään kuin lapsenomaisemmaksi jälleen...Olen tämän piirteen itsestäni jo orastavasti huomanut...ja mies...hän se vasta väliin lapsellinkin onkin...en ihmettele;)))...hän kun minua oikeesti on vanhempikin. Ei vaan kerrota lapsillemme mitään...menee se lopullinenkin uskottovuus ja auktroriteetti...;)))
tsau:Friidu
Hyvää Yötä...Teo.
Friidu ja vaaleanpunaisia unia.:-)
Friidu nyt lapsellinen että, kirjoittaa päiväkirjaansa; RAKAS päiväkirja Arvoisa Pj.toivotti MINULLE Hyvää Yötä ja vaaleanpunaisia unia....aaah...oooh....sitten sihteeri piirtää siihen ison kauniin sydämen ja sanan smak!;)))
tsau:Sihteeri
j.k. sihteeri ei kuitenkaan öhöh...toivo Arvoisalle pj.:lle niitä märk....öhö..unia...ups! Siis mörkö-unia.
nyt menevät omaa rataansa, eikä sille mahda mitään.:-)
älä alenna kolesterolia. kahoppa se on romantiikka hormonin esiaste. korkea kolesteroli tietää vaan pitkää ikää eikä mitään veritulppia.
kun yhdelle tutulle samanikäiselle miehelle jouduttiin tekeen pallolaajennus muuten sillä oli oikeestaan kaikki arvot suht hyvät mutta kolesteroli joka sillä oli ollu aina ihan nomaali oli pompsahtanu tosi korkeelle.
juu ihme juttu. olen lukenut notta palomiehet ja tulipalot liittyvät yhteen. en usko notta palomiehet sytyttävät tulipaloja. miten se menikään malcolmin mukaan: "Tuhon kaava on siis Kendrickin mukaan stressi-kortisoli-sydäntauti. Kohonnut kolesterolikin olisi merkki sydäntaudin riskistä, mutta ei sen syy. Kolesterolin alentaminen sydäntaudin ehkäisemiseksi olisikin sama kuin yrittäisi alentaa ilman lämpötilaa kaatamalla kylmää vettä lämpömittarin päälle."
http://www.esaimaa.fi/Kulttuuri---Kirjat/2008/12/30/Ei+se+mit%E4+sy%F6,+vaan+se+miten+sy%F6/200816371664/173 ellei linkki toimi niin kyllä google löytää. tohtori tolonenkin kirjoittelee ilman pilleri tarjousta. http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=1406 http://www.biovita.fi/uusi/articles.php?lang=fi&id=211
Arkista elämää joka paikassa, enemmän tai vähemmän erilaisissa puitteissa.
!964 menin sveduihin, en etsimään hohtoa vaan etsin etäisyyttä riitaisiin vanhempiini ja toivoin paremmin palkattuja töitä.
Molemmat toteutuivat.
Työkiinteys aiheutti shokin. Ei riittänyt meikäläiseen tapaan 1,5:n tunnin huhkiminen ja sitten 0,5h paskan puhumista vaan koko ajan, hyvin lyhyellä tauotuksella täytyi painaa tasaista urakkavauhtia.
Kokeilin Tanskan puolella autokorjaamoaskareita ja Oslossa postin ajoa ja jakelua.
Norja oli silloin pirun köyhä.
Espanjaa lukuun ottamatta minulla ei muualla ole työkeikkojen ulkopuolisia kokemuksia.
Joka paikassa on omat piirteensä.
Skandinaviasta kauemmaksi mentäessä erot ovat suuremmat mutta ihmiset perusluonteeltaan samanlaisia.
Ensimmäisenä havaitsee tapakulttuurierot.
Hohtoa en havainnut koska en sitä etsinytkään.
Vanha kreikkalainen sanonta: Missä hyvä, siellä isänmaa!
kaikkialla maailmassa arkineen ja huolineen. Kuten sanoit, kulttuureissa on eroja, mutta ihmisen perustarpeet ovat suunnilleen samanlaiset kaikkialla. Tuo kreikkalainen sanonta sopii minulle hyvin, sillä olen muutellut ja matkustellut aika paljon.
Ja samat tavat erinlailla.
Ihminenhän arjesta lähtee ja palautuu arkeen maassa kuin maassa..aikanaan.
Ihmisethän sanoo, et menevät työn perässä tai sitten jotain hekilökohtaisempaa menoa.
Kyllä asuminen ulkomailla on kohokasta ja kun kohokkuus loppuu, ni muutetaan seuraavaan maahan...
Suomalaisellekkin on suomi ulkomaa jos on asunut muualla kauan (paluu muuttajat)
Ulkomailla asuminen, käynti, opettaa ymmärrystä mailmassa jossa elämme, Suomessa ei ole sitä opetusta tai ihmisillä ymmärrystä ylipäätään ..
Mainitsit: Kun tytöt olivat lähdössä vuonna 1999, sanoin heidän äidilleen, että ulkomaillakin eletään tavallista arkea, joten älä ihmettele jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan. Mielestäni tosi negatiivistä.. itse olisin kannustanut heidän päätöksiä !
Jotenkin paistaa vahingon iloisuus aloituksestasi :(
halunnut, että murrosikäiset lapseni muuttavat maasta pois, mutta en voinut vaikuttaa päätökseen, koska sakemanni inssi oli pistänyt naisen pään sekaisin. Katkera en myönnä olleeni. He erosivat alle puolessa vuodessa muuton jälkeen, mutta routa ei ajanut porsasta kotiin.