Jossakin avauksessa keskustelimme 70-luvun tapahtumista, ja esitin ajatuksen, että silloin vl:stä eroon joutuneet mielellään puhuvat aiheettomasta erottamisesta, eivätkä mielellään vastaa kysymykseen siitä, olivatko he silloin kovasti eri linjoilla muiden vl:ien kanssa.
En ollenkaan halua mitätöidä näkemyksiänne ja kokemuksianne, minua kiinnostaa vain tietää vastaus tähän kysymykseen.
Siis te, ketä teitä nyt onkaan palstalla (en luettele koska joku kuitenkin unohtuisi): kun te itse tai perheenne mukana jouduitte eroon vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä, mikä oli syy? Olivatko syytökset mielestänne 'tekaistuja' vai olitte muiden vl:ien kanssa kovin eri linjoilla? Jos olitte, niin missä asioissa?
Minusta näyttää kuin aikaisempi tätä sivunnut keskustelu olisi poistunut palstalta.
En ollenkaan halua mitätöidä näkemyksiänne ja kokemuksianne, minua kiinnostaa vain tietää vastaus tähän kysymykseen.
Siis te, ketä teitä nyt onkaan palstalla (en luettele koska joku kuitenkin unohtuisi): kun te itse tai perheenne mukana jouduitte eroon vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä, mikä oli syy? Olivatko syytökset mielestänne 'tekaistuja' vai olitte muiden vl:ien kanssa kovin eri linjoilla? Jos olitte, niin missä asioissa?
Minusta näyttää kuin aikaisempi tätä sivunnut keskustelu olisi poistunut palstalta.
Vastaukset 109
Vanhimmat
"Jouduitte eroon". "Eri linjoilla muiden vl:ien kanssa".
Selvästi näkee, ettet ole lukenut, tai sitten lainkaan ymmärtänyt vanhoillis-lestadiolaisuudesta erotettujen kirjoituksia.
Eikä se ole jäänyt mihinkään -70 luvulle, vaan se on vl:n tätä päivää ja käytäntö.
Monoa tulee tänäänkin, ellet alistu tähän väärään oppiin, siis 2000 luvullakaan.
Ei ole kauvan aikaa siitä, noin vuosi sitten, kun eräissä seuroissa eteläsuomalaisella ev.lut seurakuntatalolla ilmoitettiin kahden Reisjätveläisen naisen erottamisesta.
He olivat puuttuneet luonnonjärjetykseen, siis käyttäneet ehkäisyvälineitä. Heidän suurperheinen isänsä oli ilmoittanut heidät johtajistolle ja kenkää tuli.
Ystäväni oli seuroissa, hän tuli vahingossa tuntia liian myöhään. Luterilaiseen tilaisuuteen hänen piti tulla.
Kun kuulin tästä minä kauhistuin ja raivostuin mielessäni, että voiko tämä farssi olla totta. Mutta se ON totta.
Joten älä sinä joutavia kysele, näin kohteliaasti ilmaistuna.
Lähestymistapa on nurinkurinen. Onhan tässä jo kerottu useaan kertaan, että kyseessä oli joittenkin lakihenkisten vl:lien riehuminen seurakunnassa. Alkoi tulla viestejä, joita ei ensin uskonut tosiksi ja TOISTEN VL:IEN kanssa keskusteltiin ja pyöriteltiin päätä ja ihmeteltiin. Tuli viestejä erottamiskokouksista, syinä erottamisiin: hirvipeijaisissa hirvikeiton syönti, kirkossakäynti, kun siellä saarnasi ei-vl-pappi, koulussa opetusvideoitten tai koulu-tv:n käyttö (opettajille), samassa taloudessa asuvien ei-vl-perheenjäsenten tv jne.
Näistä asioista olimme tasan samaa mieltä TOISTEN VL:IEN kanssa, että täyttä mielivaltaa! Kun sitten ilmaisimme paheksuntamme ja arvostelumme näistä asioista, niin se oli sitten seuraavan ketjun synty: kaikki arvostelijat pois. Tässä vaiheessa minutkin erotettiin.
Osa vl-ihmisistä, monet, jotka olivat samaa mieltä minunkin kanssani, olivat hiljaa, etteivät itse olisi joutuneet erotetuksi. Ehkä suurin osa laumaa oli näitä peloteltuja ja vain pieni osa oli samaa mieltä lakihenkisten "hoitajien" kanssa.
Tässä lyhykäisesti sinulle, nuori, joka et silloin ollut syntynytkään, vaan vain saanut kuulla "mukaillun" version tapahtumista. Älä heitä roskana tai provokaationa pois niitten ihmisten valtavia kärsimyksiä, jotka sydänverellään kirjottavat tänne kokemistaan vääryyksistä, kun koko elämältä tuntui romahtaneen pohja...
Meidän perhettä on puhuteltu muutama vuosi sitten kaksikin kertaa, tv:n katselusta.
Tilaisuudessa oli kymmneniä henkilöitä.Tiedän
tilaisuuden tunnelman ja sen vaikutukset ovat vieläkin muistoissa.Vaikka siinä "rakkaudella"
puhutellaan, mutta ei oikein sellainen kuva minulle tilaisuudesta jäänyt.
Minä olisin voinut kirjoittaa juuri noilla sanoilla asiasta kuin Sinä.
Mutta minä olen tarinaani täällä aiemmin kertonut ja nyt olen ollut voimia keräämässä muualla.
Palstalla kirjoittelu, vaikka se on ollut minulle siunaukseksi, niin välillä se on rankkaa ja raskasta.
70-luvun haavat ovat vain osaksi arpeutuneet ja pienimmästäkin kosketuksesta ne aukeavat ja alkavat jopa märkiä.
Olen ollut peräämässä lääkettä niihin haavoihin, mutta joskus tuntuu niin toivottomalta.
Kyseessä eivät ole minun syntihaavani, niihin olen saanut ei-vl:ltä hoitoa, vaan veeällien tekemät vauriot minun sisimmässäni ja jopa jokapäiväisessä elämässäni.
Te nuoret veeällät olette kai aika hämmentyneitä. Mutta pitäkää kuitenkin mielessä, että pahinta mitä voitte tässä vaiheessa tehdä on se, että leimaatte meidät syyllisiksi ja valehtelijoiksi noihin kammottaviin hoitotoimiin.
Minä olen kaiken kokenut niin julmalla tavalla ja melkein maallisen "helvetin" kautta, että en uskalla edes ajatella, mitä tarvitsen tullakseni normaaliksi tuossa mielessä.
En tiedä, mitä 70-luvun SRK-puhdistajat voisivat tehdä minun hyväkseni? Vaikuttaa, etteivät ne halua tehdä mitään! Vaietaan tai heitetään pallo meille!
vaikka minuakin kyllä puhuteltiin luonnonkiharista hiuksistani 70-luvulla,ajattelin silloin,että se ihminen ei ollut oikella mielellä uskomassa.Sain armon käsittää uskon vain omalle kohdalleni,vaikka kurjalta silloin tuntuikin.
Myöhemmin tuo ihminen on pyytänyt käytöstään minulta anteeksi.
Raamatussa sanotaan,että Jumalan Valtakunnassakin tulee aina olemaan eriseurat meidän keskellämme.
Voinko minä tällä hetkellä ajatella, että minun hoitajani olivat eriseuraisia?
He kaikki kolme elävät, ovat vl-puhujia yhä, eivätkä ole koskaan osoittaaneet katumusta edes rivien välissä tavatessamme. He eivät ole siis olleet koskaan väärässä minun suhteeni, eivätkä kohdelleet minua mitenkään väärin?
Toteuttivat vain Jumalan tahtoa? Vai olisiko se SRK:n tahto? Koko SRK oli mielestäni mukana näissä hoitohommissa!
Meidän kaikkien esi-isät ovat osallistuneet sisällissotaan v 1918. Niin oikeassa kuin väärässä ollenkin ! Silti emme arvioi enää toisiamme sillä perusteella, kenen isovaari oli punainen tai valkoinen.
Miltä tuntuisi jos siitä ajasta kirjoitettaisiin historiaa niin, että ei siitä saa puhua, silloin henkivallat riehuivat ja ainahan sitä tapahtuu ja joka sai kuulan rintaansa niin olihan hänessä syntiä ja ampuja on rakas ja kallis esi-isämme ja hyvää hän tarkoitti ja kyllä se siitä.
Ei ! Tapahtui mitä tapahtui, se pitää kirjata totuudessa. Mutta oliko tutti suussa kehdossa makoileva baby silloin jotenkin osallinen ja saastuiko hän siitä mitä isi puuhasi, mitä mieltä siitä ?
niitä "yleisiä" legendoja, joita on kirjallisestikin kierrätetty, toisen tai ties kuinka monennen kertojan "tietoja". Näitä siis tutun-siskon-luotetun-työkaverin-jne kertomia ja matkalla kärjistyneitä ja myös muuntuneita.
Kertokaapa joku henkilökohtaisesti oma "tapauksenne"; missä asiassa erimielisyys tai kyseenalaistaminen tuli? Ja ehdottoman rehellisesti tietenkin.
keskustelemaan noiden kolmen kanssa, he ovat osallisia, emme me
Se ei ole helppoa. Kukaan heistä ei tunnu halukkaalta keskustelemaan "henkeviä" kanssani. Enkä heitä kaikkia tapaakaan kuin sattumalta joskus.
Pinnallista läppää kyllä heitetään, melkein vitsailua. Paha siinä on johdatella puheita muuhun. Vasta-aluksi en vielä ole ottanut tämän asian takia heihin yhteyttä.
Olen kyllä joskus yritellyt johdatella keskustelua siihen suuntaan. Mutta mutta toinen alkaa puhua ilmoista tms.! Ei voi väkisin vääntää, kun huomaa miten toinen on vastahakoinen.
Ehkäpä pikapuoliin rohkenen ottaa ohjat omiin käsiini! Ja lähden selvittelykierrokselle.
Jumala siinä minua auttakoon!
on kirjeet Aasian seitsemän seurakunnan enkeleille, siis saarnaajille, seurakuntien paimenille.
Näistä seurakunnista sanotaan, että ne olivat seitsemän kultaista kynttilänjalkaa Jumalan kädessä.
Kirjeistä käy kuitenkin ilmi, että niissä lähes kaikissa saarnaajissa (yhtä lukuunottamatta?) oli niin pahoja hengen vikoja, että Jumala uhkasi ne "suustaan ulos oksentaa", elleivät parannusta tee. Kuitenkin niitä puhuteltiin kultaisiksi kynttilöiksi.
Meissä kaikissa on vikoja, hirmuisia vikoja. Jos me "puhdasta" neuvojaa vaadimme, ei kukaan silloin kelpaa.
Siinä sitä uskoa kysytäänkin, että Pyhä Henki liikkuu täällä vajavaisen ja virheillä peitetyn ihmisen kautta. Kun sinun hoitajasi olivat tuolloin uskovaisten seurakunnan edustajia, sinun olisi tullut totella heitä.
SRK:n kahdessa "johto-elimessä"; johtokunnassa ja työvaliokunnassa on yhteensä lähes 30 jäsentä, tuskinpa he kaikki olivat joka tilaisuudessa paikalla.
Tiedän, että johtokunnassa jouduttiin kovasti taistelemaan linjasta. Lisäksi joittenkin hoitointoa oli todella vaikea hallita ja hillitä.
Varmaan oli Jumalan sallima sekin aikakausi.
Vielä olemme armon ajassa.
tee todella niin, voimia sulle!
Kaksikin kohtaa tulee heti mieleen:
Ensinnäkin, mistä tiedät että olen kovin nuori? Olen aikaisemmissa viesteissä kertonut eläneeni nuokin ajat, vaikkakin sellaisella seudulla missä näitä *tällaisia* hoitokokouksia ei ollut. Olen kyllä kokenut myöskin hoitoa itse, mutta näistä on itselleni jäänyt aivan erilainen jälkimaku kuin esimerkiksi sinulle. Vaikka asiat eivät sillä hetkellä tuntuneet helpoilta, olen monta kertaa jälkikäteen pysähtynyt miettimään, kuinka hyvä asia oli, että minut ikään kuin pysäytettiin hetkeksi miettimään käyttäytymistäni tietyissä tilanteissa.
Toiseksi, en yritä mitätöidä sinun tai kenenkään muun kokemuksia.
Yritän vain päästä pinnan alle muodostamaan omaa käsitystäni näistä aiheista. Tällä palstalla on mielestäni hyvin keskusteltu siitä, kuinka noihin aikoihin elävä usko kävi ikään kuin kahden rintaman sotaa, toisella puolella lakihenkisyys, toisella puolen hempeys ja synnin luvallisuus. Nyt yritän saada selville täältä muun asian seasta, kävikö tosiaan niin, että lapsi meni pesuveden mukana?
Jos voit vilpittömästi sanoa, että oman erottamisesi syy oli se, että arvostelit jonkun muun erottamista, joka johtui hirvipeijaisissa käymisestä, niin sitten olen asiasta samaa mieltä. Kuitenkin nämä kuulostavat samanlaisilta syiltä kuin eräs tuntemani, rauhanyhdistyksestä lähtenyt ihminen, joka ei käynyt vuosikausiin missään yhdistyksen tilaisuuksissa ja omalta puoleltaan lopetti kaiken yhteydenpidon muihin uskovaisiin, eikä esimerkiksi avannut oveaan kun minä perheineni olisin käynyt aina joulun alla viemässä pienen joulutervehdyksen - ja joka nyt huutelee kylillä kuinka lestadiolaiset hylkäsivät.
Sinusta, Debora, en ole saanut selvää, oletko uskossasi muuten vl-linjoilla. Tällä palstalla on muutamie teitä 'poispotkittuja' vl:iä, joiden uskonkäsitykset monessa asiassa ovat kovin kaukana vl-kristillisyydestä, jolloin ainakin näin vl:lle tulee mieleen aivan muita syitä eroon kuin rieskaleivän tarjoaminen ei-vl:lle vieraalle.
Toivottavasti jaksat puhutella heitä rakkaudella, ehkä myös oman viallisuutesi tuntien? Rakkaudella tarkoitan sitä, että et tulisi väärin ymmärretyksi. Kannattaisiko oikein sopia erikseen aika heidän kanssaan, jolloin eivät pysty 'välttelemään' asiaa, ja näin varmistaisit esimerkiksi sen, ettei alkanut keskustelu jää kesken jonkin todellisen kiireen takia?
Eikö se jumalallinen rakkaus ole teikäläisten yksinomaisuutta? Miten sitä "katkeralta kososlaiselta" voisi löytyä? Ei ainakaan kunnon veeällän mielestä! Näin annettiin ymmärtää 70-luvulla.
Eli pallo on taas minulla! Minulla pitäisi olla rakkautta ja anteeksiantamusta. Mutta miten on vastapuolen laita? Miksi heitä uskaltaisi nimittääkään?
Tiedän, että anteeksi saan veeälliltä, kun käytän tiettyjä sanoja ja hyväksyn sen, että jälkeenpäin sanotaan: "nyt hänkin on taas oikein uskomassa" ja hänelle voi sanoa jumalanterve. Minun olisi hylättävä tämä nykyinen uskoni ja mitätöitävä se vääränä. En voi sitä tehdä!
Mutta sen sanon, että rakkautta ja anteeksiantamusta voi toki meikäläiseltä löytyä. Ja oman viallisuuden tunnettakin.
Luotan, että Jumala auttaa siinä ja antaa minulle oikeaa mieltä, sitten kun sitä oikeasti tarvitaan.
vähän liikaa rikastunut kun et hylätä uskoasi vääränä henkenä. Ehkäisyyn kanta ei ole muuttunut niin nekin joutuisit hyväksymään.
Mutta voihan kuitenkin käydä purkamassa patoutumat, jos vaikka auttaisi.
"nykyinen uskosi" poikkeaa vl. kristillisyyden
opista ja uskosta?
Tiedän kyllä veeällien kannat ja käytännöt ihan kantapäitteni kautta!
En tunne itseäni väärällä tavalla rikastuneeksi.
Kuka olet? En muista Sinua. Etkä Sinäkään kai tunne minua, koska kyselet.
Haluaisin ensiksi sanoa jotain Kristuksen opista. Siitä perustasta, jonka varassa kristinusko lepää. Sehän on todella yksinkertainen.
Me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden! Kun armon on saanut uskoa kohdalleen, niin Jumalan armo opettaa meitä sen jälkeen. Mitä se sitten opettaa tekemään tai tekemättä jättämään?
Käytännössä tuo poikkeaa varmasti minulla veeällien yleisestä julkisesta linjasta melkoisesti. Yksittäisten veeällien ei niin kovin paljon! Tiedän asian, ei ole mikään mutu-tieto tai luulo. Niistä en vielä kirjoita enempää.
Ei kannattaisi väittää sellaista, mitä ei pysty todistamaan todeksi, ei sinun eikä minun. Osan mainituista tapauksista olen kuullut suoraan "hoidetulta" ja erotetulta kysyessäni syytä, miksi, osan olen lukenut Lauri Pietilän kirjoista "Sota perintöosasta"ja "Vioilla ja virheillä peitetty", jolloin hän itse haastatteli ihmisiä ja keräsi tapauksia kirjaansa. Tiedän, että hänellä on vieläkin niitä kirjoja, jos haluat lukea tosikertomuksia.
Epäilen, ettet halua. Taidat kuulua niihin fundamentalistisiin vl:iin, eli lakihenkisiin. Kaikki tapahtumat lakaistaan maton alle ja niitä kertovia syytetään valehtelusta. Mustaat, vanhus, nyky vl:ien mainetta. Avoimuus auttaisi teidänkin liikettänne saamaan nahkasta pois tuon häpeällisen stigman. Eli reilu tunnustus vääristä teoista ja sen jälkeen asianmukaiset toimenpiteet. Ymmärrät kai, mitä tarkoitan.
kollektiivisesti mielestäni mitään anteeksipyyntöjä. Varsinkaan meillä nuoremmilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa.
Pyysihän Saksan valtiokin Natsi-Saksan hirmutekoja uhreiltaan anteeksi, vaikka nykyinen valtiojohto ei ollut sota-aikaansyntynytkään eikä osallinen edeltäjänsä töistä. Tämä lainaus Andelta.
Jotenkollektiivinen vastuu jää teille nykyisille, jotka olitte tuttisuita näiden tekojen aikaan ja tietysti "Vanhuksille" jotka lakaisevat asiat maton alle.
En millään tavalla koe olevani vastuussa siitä, että joku teki väärin pari vuosikymmentä sitten.
Kuinka pyytää anteeksi toisten tekoja?
Jos olet elänyt paikkakunnalla, jolla hoitokokouksia ei järjestetty, silloin et varmaankaan ole joutunut kokemaan sitä mielivaltaista painostusta, mitä näissä 70-luvun kokouksissa harjoitettiin. Lähestulkoon jokainen joutui käymään edessä pyytämässä anteeksi 'kososlaista henkeä' vaikka tämän 'hengen' sisältö jäi varsin hämäräksi. Se, saiko joku tämän 'kososlaisen hengen' anteeksi, näytti olevan yhden tai kahden johtohenkilön mielivaltaisesti päätettävissä - joillekin henki saarnattiin anteeksi, joillekin ei. Mieti itseäsi seurakunnan edessä tilanteessa, jossa anteeksipyyntöäsi seuraa täysi hiljaisuus. Tunnelma oli erittäin ahdistava, ja kokoukset kestivät usein pikkutunneille.
Onko tällainen mielestäsi oikeutettua uskovaisten toimintaa?
oikeaa toimintaa. Kuitenkaan sitä ei enää tapahdu.
Hynden kommentista yllä voisi päätellä että hän muistaa kantojasi tarkemmin, ja että olisit ollut eri linjoilla esimerkiksi ehkäisykysymyksessä kuin muut vl:t?
Eli tässä päästään tämän ketjun aloittaneen viestini teemoihin. Miten on?
Kyllä Hynde minut muistaa. Keskustelimme aiheesta jonkin verran.
Miten niin muut vl:T?
SRK:N kantaan minulla on erilainen mielipide. Sehän on voimassa vielä. Ja se on annettu jo 70-luvulla. Minusta se oli/on kauhea ja julma.
Jos sen kannanoton hyväksyminen on uskomisen EHTO, niin - kiitos ei!
Mutta et voi puhua kaikkien veeällien puolesta, sillä muutamia tunnen minäkin...
Erottamiseeni se liittyi sen verran, että mm. siinä asiassa arvostelin seurakunnan päätöksiä. En ollut edes ehtinyt käytännössä ehkäistä, mutta asenne riitti silloin. Minä kauhistelin silloista kantaa ko. asiassa. Ja sitä, missä hengessä asiasta puhuttiin ja toisia vahdattiin.
Erään kirjan mukaan joku mummo oli mennyt vaadittaessa eteen tekemään parannusta "kolossilaisesta" hengestä, johon penkistä kuiskattiin, että ei kun kososlaisesta, mutta mummo ei siitä hämmentynyt vaan jatkoi, että "no en minä tiedä mikä se on mutta parannuksen teen kuitenkin.
Heheheee, kivaa hirsipuuhuumoria....
Mustaa huumoria, kyllä, mutta valitettavasti myös totta. Ihmiset eivät tienneet mistä on kyse. Se, että jaksan jankuttaa tästä asiasta johtuu siitä, että näitä asioita _ei ole koskaan korjattu julkisesti_.
Vanhoillislestadiolaiset tekevät kyllä parannusta 'renkutusmusiikkia' kuunneltuaan, mutta eivät silloin kun _todella_ olisi aihetta. Näkevät rikan toisen silmässä, mutta eivät malkaa omassaan...Taitaa olla liian vaikea asia???
Uskossa kalleimmassa.
Se ei tietenkään kuulu sinulle, en sitä tarkoittanut, vaan kollektiivisesti vl:ien joukolle eli sitä edustaa SRK:n johtokunta. Selkeä julkilausuma, jossa tuomitaan "isien pahat teot", ettei ne olisi lasten ja lastenlasten päällä. Sekä anteeksipyyntö ja neuvo, että erotettuja täytyy pitää edelleen uskovaisina.
Kumma, kun sitä parannusta osataan esittää meille erotetuille, mutta kukaan ei oikein tunnu tajuavan, että toisinkin päin pätee sama asia: jos on joutunut vikoihin, siitä tehdään parannus, olipa kyseinen vikaanjoutuja kuka/ketkä tahansa!
Jo vain ja aamen. Näin on Kristuksen oppi yksinkertainen x-vl.
Siksipä se ei kelpaakaan, kun sen eteen pitäisi jotakin saada tehdä. Pitäisi edes osa armosta maksaa osamaksulla.
Mutta että ilmaiseksi ja vielä armosta, ei... se ei ylpeälle ihmiselle käy, ei sitten millään.
Olen muistanut Sinua monesti, veljeni Nuin! Toivoinkin, että huomaisit minut tässä ketjussa.
Minulla olisi Sinulle yksi kysymys eräästä Raamatun paikasta. Mutta se taida sopia tähän ketjuun.
Oletko linjoilla ja kuulolla, jotta voin kysäistä jossakin vaiheessa?
Tiesin ja tunsin, ettet ole minua unohtanut! Tarvitsen tukeasi ja rohkaisuasi. Kiitos siitä!
Eikö niitä, joita ei kehotettu parannukseen ollut kahta enkeliä siis kaksi saarnaajaa.
Toinen oli köyhä ja toinen oli heikko. Mutta heidän kuitenkin käskettiin pitää se mikä heillä oli.
Taitaa olla niin, että tämänkin ajan Jumalan lapset ovat omalta puoleltaan tällaisia köyhiä ja heikkoja, joiden omat voimat ja ansiot eivät riitä, vaan heidän pitää säilyttää se elävä usko sydämessään, minkä kerran sinne saanut on.
tämän ennenkin, mutta mitäpä se haittaa....
eikö se ollut mummon oma asia, jos hän sydämessään tunsi halua parannuksen tekoon;
jos se ei ollut kieliopillisesti tai kirkkohistoriallisesti oikeassa sanamuodossa, ei siinä ole irvailun aihetta
siinä olisi opetusta nöyryyteen ja lapsenmielisyyteen meille kaikille; sitä mummoa ei tainnut ihmiskunnia vaivata
Hei hyvämuistinen,
Kertoisitko minullekin ihan täsmälleen, mistä tämä mummo oli tekemässä parannusta? Mikä on 'kososlainen henki', mitä tässä hengessä olevat ovat ihan tarkalleen tehneet?
Totuus taitaa olla se, etten minä etkä sinäkään tiedä sen paremmin kuin tämä mummokaan. Niin oli tätä mummoa vain painostettu tekemään.
Silkkaa mielivaltaa.
Kirahwin mainitsemaa kirjaa, muistan vain hänen siteeranneen sitä aikaisemminkin.
Mummon repliikistä käy ilmi, että hän itse halusi tehdä parannuksen, "...parannuksen minä teen kumminkin...".
Hänellä oli synnintunto, hän sydämessään tunsi syntinsä. Eikä katuvalta saa synninpäästöä kieltää.
Mistä voisin tietää, mitä kaikkea syntiä ihmisillä oli tai on tunnollaan...
ollut se, että mummo-parka pakotettiin kaiken kansan eteen tekemään parannusta ja hän ei itsekään tiennyt, mistä piti tehdä parannusta.
on ainoastaan pieni sitaatti jostakin kirjasta, sen perusteella on mahdoton päätellä muuta kuin että mummo päättäväisesti omassa yksinkertaisuudessaan toimi näin.....ja kirahwi sitä viisaudessaan naureskeli
kirahvi kertoi, että mummo nousi kirkon penkissä seisomaan ja esitti parannuksen tekonsa ja vieressä istunut hyssytteli...
väittäisin minäkin.
Kyse ei ole pelkästään mistään kirahwin siteerauksista, kyllä tällaista tapahtui ihan oikeastikin. Kuulin itsekin eri versioita tuosta 'kososlaisesta' tilanteessa, jossa ihmiset siitä ääni väristen parannusta tekivät.
eri versioita....niitä piisaa ja kierrätetään, mutta eipä löydy autenttista kertojaa
En ole tuon tapauksen todistaja, mutta olen ollut sellaisessa kokouksessa, jossa monet tekivät parannuksen juuri kososlaisesta hengestä.
Tunsin ihmiset ja tiedän tasan tarkkaan, että he eivät ymmärtäneet höykäsenpöläystä koko hengestä. Sanamuodoista sen kuuli.
Mutta kun oli PAKKO käyttää sitä hengen nimeä, muuten parannuksenteko ei onnistunut. Jos aviopareista toinen myöntyi, toinen peesasi perässä: "ollaanhan tässä samalla sängyssä nukuttu, niin on se varmaan tarttunut" jne.
En kovin herkästi kirjoita kuulopuheita. Tämänkin olen omin korvin kuullut. Minut erotettiin siinä kokouksessa!
erotettiin, miten se tapahtui
Miten jaksaisin sen taas täällä kertoa? Olen kai pariin kertaan kirjoitellut siitä.
Enkä osaa oikein aloittaa, kun noin yleisesti kysyit. Se on niin monitasoinen, että se olisi pakko paloitella pienempiin osiin.
Mitä tiedät ennakkoon ja mitä erityisesti haluat tietää?
ajattelen tuosta sillä lailla,että jos itse kuitenkin haluan kulkea Jumalan lasten joukossa,jäisin vain odottamaan,uskoen ,että Taivaan Isä puhuttelee niitä sinunkin hoitajiasi.
Kaikkein paras ratkaisu olisi puhua avoimesti,mieltä painamaan jääneestä taakasta.
Se on joskus vaikeaa.Itsekin olen vain sitten yrittänyt antaa anteeksi,pyytämättä,vaikka se se vasta vaikeaa onkin.
Kuitenkin on kysymys ainoastaan minun omasta kuolemattomasta sielustani.Pystyn uskomaan vain ja ainoastaan omat vääryyteni anteeksi.
tietenkin jotenkin olla seurakuntaa vastaan tai muuten käytöksellä tai puheilla aiheuttaa kuohuntaa; varmaankin asioista oli keskusteltu kanssasi jo aikaisemminkin, jos oikein meneteltiin
Jos kuitenkin yritän ihan yleisesti hahmottaa syitä.
Olin hiljainen nuori aviovaimo. Olin sattunut avaamaan suuni muutaman kerran ja kritisoinut SRK-työvaliokunnan kannanottoja ja hoitotoimia. Se oli vaarallista. Omat läheiset sukulaiset niiden perusteella järjestivät meille hoitokokouksen, lähinnä minua varten, mutta kyllä siellä muutkin puhdistettiin väärästä hengestä. Paitsi tietysti koollekutsuja ja kaksi virallista ulkopuolista vl-saarnamiestä.
En muista, mitä minulle sanottiin. Ei kai kovin karmeata esim. "saatanan haltuun" tmv. Mutta sen muistan kun muut nöyrtyivät ja minua varotettiin puhumasta pahaa "uskovaisista" jälkikäteen.
Sen jälkeen sana kiersi kaikki muut sukulaiset: "hänet on sidottu, ei ole enää uskomassa". Eikä tervehditty kuten ennen!
se sitten jäi?...mikä sinua esti "nöyrtymästä"? tämäkö oli se aiemmin mainitsemasi kokous, jossa puolisot "peesasivat" toisiaan?
oletko katunut ratkaisuasi? haluaisitko palata takaisin?
Sitä juuri tarkoitin, että se ei ollut mikään yhtäkkinen tapaus. Se muhi aika kauan. Koko ajan olin tarkkailunalaisena. Aina tavatessa huomauteltiin asiasta, vaikka yritin olla herättämättä huomiota. Kuohuntaa ei missään vaiheessa ympärilläni ollut!
Tarkin ohje ennakkoon oli, että olisi pitänyt kahdella eri paikkakunnalla käydä seurakunnan edessä pyytämässä väärää henkeä anteeksi, koska kuitenkin olin aiheuttanut pahennusta asuinpaikallani. Se oli uskomatonta. En tietenkään mennyt. En tuntenut tehneeni sellaista.
Mutta se on totta, että minulla oli seurakunnasta muodostunut sellainen kuva, että siellä lakihengessä ihmisiä kiusattiin. Se oli pahin synti siihen aikaan, ettei seurakunta näkynyt silmissäni totuuden patsaana ja perustana enkä nähnyt työvaliokunnan päätöksiä Pyhän Hengen päätöksinä.
Pienikin kritiikki riitti, joskus jopa hiljaisuus tärkeässä kohdalla, niin joku alkoi epäillä ja vei asiaa muille.
Eiköhän he ole olleet väärässä jo vuodesta 1902 lähtien. Silloin viimein he alkoivat ottaa omia horjuvia askeleita pois äidin huolen pidosta. Huusivat lähtiessään tule lyömään jos tohdit. Minä kyllä pärjään näillä mitä minulla nyt on ja koko ajan ansaitsen lisää, mitä minusta huolehdit. Minä olen rikastunut matkalla enkä mitään tarvitse.
Niin oli, juuri se kokous!
Luit varmaan toisenkin viestini. Siinä on hieman valaistu sitä, että en voinut nöyrtyä sellaisen edessä, jonka tunsin vääräksi. Seuraukset olivat kyllä tiedossani!
Kahteen viimeiseen kysymykseesi en voi vastata näin julkisesti. Ne ovat liian kipeitä asioita revittäväksi tänne kaikkien nähtäväksi.
Olen pahoillani!
ja kiitos vastauksista!
kaikella on aikansa, armossa on varaa ja veressä on voimaa (tämän sanon lähinnä lohdutukseksi itselleni, ota siitä myös itsellesi jos haluat)
Kiitos samoin!
Olen samaa mieltä kanssasi.
Hyvää yötä!
tästä vastauksesta!, oikeastaan olisi antoisampaa jos voisi jatkaa keskustelua jotenkin muuten....voin kyllä aika hyvin kuvitella, miltä sinusta on tuntunut...monia vaiheita olen kokenut, itsekin olin tuohon aikaan nuori nainen
jatketaan toiste
Hei x-vl! En oikein tiedä miten kirjoittaisin tähän. Nyt puhutaan vakavista asioista, ja sinulla on täysi oikeus vaieta asioista joista et halua puhua. Mietin tässä omia motiivejanikin - olenko vain vikomassa sinua, jotta saisin todistettua oman teoriani oikeaksi.
Tällä esipuheella rohkenen mennä varsinaiseen asiaan.
Alla mainitset että olit "kritisoinut SRK-työvaliokunnan kannanottoja ja hoitotoimia". Mitä tämä tarkoitti konkreettisesti? Minkälaisissa asioissa olit eri linjoilla kuin SRK:n työvaliokunta?
Palaan siis edelleen tämän ketjun aloittaneeseen kysymykseeni: olivatko syytökset tekaistuja vai oliko selkeä linjaero jossakin oleellisessa kysymyksessä olemassa?
Jäin miettimään, mikä Sinun teoriasi mahtaa olla? Haluat sille kai vahvistusta, kuten me kaikki omille ajatuksillemme. Sehän on luonnollista ja inhimillistä.
Puhuit mahdollisesta minuun kohdistuvasta vikoilumielestäsi. Sen perusteella voisin olettaa, että Sinun teoriasi liittyy jotenkin meidän erotettujen ominaisuuksiin tai periaatteisiin, jotka haluat todistaa vääriksi. Olenko oikeassa?
Itseeni kohdistuvista vl-syytöksistä voisin tehdä johtopäätöksen, että Sinäkin ajattelet meidän mieltyneen johonkin syntiin, josta emme halua luopua? Ennen luovumme vaikka kaikesta siitä mitä vl-yhteisö kaikkineen antaa - se ei muuten ole vähäistä. Tai olemme jotenkin niin luonnevikaisia, juntturoita, ylpeitä, itseriittoisia, mitä vielä?, että emme voineet nöyrtyä ns. oikean seurakunnan edessä ja jatkaa sen osallisuudessa?
Syytökset eivät olleet tekaistuja. Linja oli niin tiukka, ettei kukaan voinut sanoa olevansa synnitön. Menneisyyttäkin kaivettiin sopivasti, jos tämän päivän synnit eivät olleet tarpeeksi osoittavia. Kaiken takana näillä syytöksillä oli todistaa, että jossakin vaiheessa kyseinen jumalanlapsi oli saastuttanut itsensä väärällä hengellä, viimeisimpänä kososlaisella hengellä.
Tekosynneistä parannus ei riittänyt, vaan henki oli tärkein, se piti synniksi tunnustaa.
Mutta eihän tuo Sinua kiinnostanut, vaan minun SRK-linjaeroni. En jaksa käydä läpi kaikkia elämänalueita ja niihin annettuja SRK-neuvoja 70-luvulla. Osa niistä oli kannanottojen muodossa, osa puhujakokousten keskusteluja, en tiedä kaikkia. Ne olisivat jääneet ehkä kentällä osin huomioimatta, jos valvonta/kyttäys ja sitten hoidot/puhdistukset ja mahdolliset seuraamukset tottelemattomuudesta eivät olisi olleet arkipäivää melkein koko 70-luvun.
Suurin linjaero minulle oli se, että jossakin vaiheessa vavahduin huomaamaan, että ei tuollainen voi olla oikeaa menettelyä eikä oikea uskominen voi olla näin vaatimusten ja ehtojen täyttämistä. Niitä ns. rakkauden neuvoja riitti joka asiaan!
Pahinta oli kun minulle tuli tunne, että lakihenki jyllää seurakunnassa ja kaikkia vaaditaan siihen henkeen. Haistoin sitä henkeä joka paikassa, Päivämies oli mielestäni täynnä sitä, saarnat, kanssapuheet, kaikki.
En tiedä vieläkään enkä ymmärrä miksi niin monet suostuivat sellaiseen silloin. Minunkin olisi ollut paljon helpompi mennä siihen mukaan kuin odotella erottamista, joka oli kauhistus jo ajatuksena etukäteen.
Koska olin ymmärtänyt, että vl-linja neuvoineen ja ohjeineen oli lakihenkinen, niin en tietenkään hyväksynyt sen antamia viittoja uskonvaellukseen ja elämiseen.
Siis tämän kai halusit tietää - veeällien mukaan aloin suosia syntiä, koska EN HALUNNUT uskoa ja elää yhteisön antamissa tiukoissa raameissa.
Mutta teet väärän johtopäätöksen, jos luulet, että ratkaisuni vei minut julkijumalattomuuteen ja synninluvallisuuteen. Synti tarkoittaa tässä muita kuin SRK:n määrittelemiä syntejä!
Vieläkö haluat kuulla jotain lisää? Rehellisesti yritän kertoa.
kertoisit ne "tiukat raamit"; mitkä ne olivat/ovat?
ja ne SRK:n "määrittelemät" synnit?
(minä olen se muija, jonka kanssa tässä keskustelit eilen illalla myöhään -- pitäisi joku nikki keksiä...)
En oikein haluaisi vastata tuohon kysymykseesi.
Silloin tällöin noita luetteloita joku on esittänyt tai ainakin kertaillut mitä 70-luvulla synteinä pidettiin.
Aina niihin on joku melko äkäisenä kommentoinut ja kieltänyt, ettei asia niin ole. Eihän niitä kaikkia sellaisenaan enää nykyisin ole. Toki tiedän nykykäytännönkin!
Miten tekisimme tämän kanssa, koska en voi pyyntöösi suostua, vaikka tahtoisin. Ja muistissani olisi paljokin materiaalia ja senaikuisissa matskuissa vahvistusta ihan paperillakin.
Taidat kyllä itsekin tietää jotain? ;)
Sellainen parannus, josta parannuksen tekijä ei itsekään tiedä, mistä tekee parannusta, on mielestäni yhtä tyhjän kanssa ja lähinnä turhanpäiväistä rienausta ja pyhien asioiden halveksimista. Mummo tosin oli nöyrä, mutta valitettavasti harhaan johdettu toisten toimesta.
Sinun mielipiteesi eroavat suuresti vl-seurakunnan opeista. Kun emme vääriä opetuksia muutenkaan tunnusta, miksi sinun kohdallasi pitäisi tehdä samoin? Ja: en millään tavalla puolustele mahdollisia hirveyksiä (hoitokokouksia), joita olet kokenut. Toisaalta, voiko hoitokokoukseksi nimittää sitä, että uskovaiset käyvät keskustelemassa ja "puhuttelemassa" rakkaudella?
Halusin tuossa alussa pohdiskella omia motiivejani näiden kysymysten esittämiseen, ja halusin tehdä tiettäväksi sinullekin, että ymmärrän, miltä kysymykseni voivat sinusta näyttää. Näiden asioiden kyseessä ollessa ainakin minulla ovat tuntemukset hieman sekalaiset: olisi helppo tulkita kaikki vastauksesi tukemaan sitä, että oikeasti olit pahasti harhassa silloin. Toisaalta olisi helppo osoittaa 'väärää' ymmärtämystä, jolloin ikään kuin lähtisin tukemaan vääriä käsityksiäsi (jos niitä oli). Joudun myöntämään, että en ole osannut päättää, kummalle puolelle asettuisin siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että olisin seuraamassa sinun ja erottajiesi keskustelua elävässä elämässä, nyt vuosien päästä.
Minulla ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole suurta tarvetta todistaa teitä eroon joutuneita väärähenkisiksi. Joissakin aikaisemmissa keskusteluissa (ei kuitenkaan sinun kanssasi) olen vain huomannut, että kun tätä asiaa lähestytään (ts. mitkä olivat todelliset linjaerot eron aikoihin), niin keskustelu tahtoo kuivahtaa siihen. Tätä lähdin siksi kaivelemaan.
>Syytökset eivät olleet tekaistuja. Linja oli
>niin tiukka, ettei kukaan voinut sanoa olevansa
>synnitön. Menneisyyttäkin kaivettiin sopivasti,
>jos tämän päivän synnit eivät olleet tarpeeksi
>osoittavia. Kaiken takana näillä syytöksillä oli
>todistaa, että jossakin vaiheessa kyseinen
>jumalanlapsi oli saastuttanut itsensä väärällä
>hengellä, viimeisimpänä kososlaisella hengellä.
>
>Tekosynneistä parannus ei riittänyt, vaan henki
>oli tärkein, se piti synniksi tunnustaa.
Kyllähän tuo kovasti lakihengeltä, tai jopa uudenheräyksen hengeltä kuulostaa.
>Siis tämän kai halusit tietää - veeällien mukaan
>aloin suosia syntiä, koska EN HALUNNUT uskoa ja
>elää yhteisön antamissa tiukoissa raameissa.
Edelleenkin kaipaisin tähän hieman konkretiaa. Anteeksi, jos tämä kuulostaa jankuttamiselta. Olen itse joutunut ihan nyt myöhempinä vuosina tilanteisiin, joissa on pitänyt päättää, ketä lähipiirissäni voin pitää uskovaisina ja ketä en. Tämä on yleinen keskustelukohta näissä tilanteissa, ja olen ainakin itse joutunut perustelemaan joiden näistä raameista olemassaoloa myöskin sillä, että vl-kristillisyyden on voitava myöskin torjua vieraita vaikutteita.
Tiedän, olemme nyt ruutitynnyrin päällä ja siksi haluaisinkin tähän lisätä, että sinun kokemuksesi 70-luvusta ja tämänpäivän rajanvetokysymykset OVAT kaksi eri asiaa. Toivoakseni olemme 70-luvun lakihenkisyydestä jo päässeet, ja nyt samoja sanamuotoja, joita silloin ilmeisestikin paikoitellen käytettiin mitättömistä pikkuasioista riidellessä, käytetään uskon- ja elämänvanhurskauden perusasioissa.
Jos vielä yritän tehdä yhteenvetoa kirjoituksestasi, niin näkemyksesi on, että et itse uskon asioissa, tai edes näissä tavallisissa elämänvanhurskauden asioissa ollut muista vl:istä poikkeavilla linjoilla, vaan paremminkin vain vastustit sanelupolitiikkaa? Näinkö?
Varsinkin jos noin oli, niin ymmärrän hyvin, kuinka vaikeata kapeasta portista sisään astuminen takaisin vl-kristillisyyteen sinulle voi olla. Asia, johon tässä joudun, suurella pelolla ja arkuudella, kuitenkin vetoamaan, on vanha, usein nykypäivänäkin kuultu neuvo kuuliaisuudesta seurakuntaäidin neuvoille, ja jumalanlasten keskinäinen rakkaus? Tämä rakkaus on sinun kohdallasi rikkoutunut (huomaa: en sano, että sinä olisit omalla toiminnallasi ollut pääsyyllinen tähän). Sinua on todennäköisesti rakkaudettomasti, lakihenkisesti, pyritty hoitamaan, jolloin rakkaus on ollut rikki myös toiselta puolelta. (Omalta puoleltasi sen toki on täytynyt myöskin jossakin vaiheessa rikkoutua). Toivon todellakin, että jos saisit asian uudelleen avattua silloisten hoitajiesi kanssa, heillä riittäisi ymmärrystä edes hieman nähdä tilanne molemmilta puolilta. Kuitenkin voi käydä niin, että joudut antamaan heille anteeksi asian heidän pyytämättäänkin. Näin me ihmiset joudumme tyytymään siihen, että meidän kiusaajammekaan, kun ovat (nykyään?) oikein uskomassa, eivät elä lain alla, emmekä voi vaatia heiltä silmää silmästä.
Toivottavasti et loukkaantunut vastauksestani. Toivottavasti olet lukenut tämän palstan muita kirjoituksia aiheesta - täällä on erittäin rakkaasti ja kalliisti keskusteltu siitä, kuinka kahden rintaman (kovuus ja hempeys) välissä oltiin 70-luvulla.
Mielestäni se oli ns. hoitokokous.
Luulen, että en sotke sitä niihin tilanteisiin/tilaisuuksiin, joissa toiset kristityt Rakkaudella keskustelevat ja pyytävät Jumalalta neuvoa vaikeisiin asioihin.
Luotan siihen, että tunnistan Hengen, millä minua lähestytään ja neuvotaan!
Se, että näet minulla olevan väärän opin, niin se on todella murheellista. En voi vakuuttaa asiaa mitenkään, koska kyse on USKOMISEN alueesta ja mahdollisesti erilaisesta Raamatun paikkojen tulkinnasta.
Kukahan rienaa ja mitä??
jos hänellä on synnintunto, ei kai synnipäästöä voi kieltää.....? vaikka hän tuollaisen sinua huvittavan lapsuksen sanoissaan tekikin....
että yrittäisit vielä keskustelua. Koen viestejäsi lukiessani, että asiasta on sinulla suuri tuska. Voisitko esim. kirjoittaa asuinpaikkasi nykyiselle ry:n johtokunnalle kirjeen, jossa toivoisit keskustelua?
Kirjoitit kai jossain, että olet keskustellutkin asiasta jonkun senaikaisen kanssa, mutta tämä olisi väistellyt keskustelua? Voi olla niin, että hän on saanut lakihenkisyydestään (?) parannuksen armon eikä halua asioista enää puhua, MUTTEI muista, että sinun asiasi on yhä 70-luvun tasolla. Kenties hän ajattelee, että olet itsekin selvinnyt niistä ajoista ja rakentanut oman vakaumuksesi uudestaan. Näihän ei kai ole kuitenkaan?
Uskon kuitenkin, että jos lähdet liikkeelle sillä rukouksella, että asiat selviäisivät, siitä on siunausta teille molemmille osapuolille. Jumalahan lupaa antaa anovalle. Voi käydä jopa niin ihanasti, että saat ottaa tuon x:n nikkisi edestä pois.
olen ollut uskomassa 60-luvun puolivälistä lähtien, niin voin todeta, ettei ainakaan sinä ajanjaksona tähän päivään asti vl-kristillisyyden "oppi" ja arvomaailma ole muuttunut. Ja mitä olen lukenut vl-kristillisyyden ymmärryksistä vuosikymmeniä sitten aina sadan vuoden taakse....niin samaahan se on ollut.
Tänä aikana on tosin vanhoillisuudessa niitä kyseenalaistajia ja nykyaikaistajia, jotka ajattelevat rohkeasti, että "kun musta tuntuu ja mä tykkään tehdä näin...".
Sellaisia on tälläkin palstalla paljon esiintynyt.
Maallistuminen ja omalakisuus tekevät tuhojaan.
Koska en voi/halua tämän tarkemmin niistä ajoista puhua, niin kiitän Sinua sanoistasi.
Ajatteletko, että olen tyhjän päällä, kun vl-vakaumusta ei ole? Tässä oli keskustelua erottamisesta eikä jaloilleen pääsystä, hengissä selviytymisestä!
Kerro kuitenkin, miksi tuo x pitäisi saada pois! Onko sillä merkitystä iankaikkisuuden kannalta, jos olen jo uskonut kaikki syntini anteeksi JNV:ssä ja tunnen olevani uskomassa? Vai ajattelitko pelkästään tätä maallista puolta asiassa?
Miksi tarjoat kapeaa/ahdasta porttia minulle takaisin vl-joukkoon? Eikö sen kautta kulje epäuskoiset ja väärään henkeen joutuneet?
En tunne kuuluvani kumpaankaan joukkoon! Syntinen olen, aivan kokovikainen. Vain pohjaton Jumalan armo on turvani uskontiellä.
Perusteletko sen sillä, että en ollut silloin SRK-seurakunnalle kuuliainen. Sille srk:lle, joka oli lakihengessä, peräti uudenheräyksen hengessä? Vai olenko tottelematon nykyiselle oikealle seurakunnalle, johon en ole koskaan kuulunutkaan? Olenko epäuskoinen, kun en kuulu (teikäläisten mielestä?) nykyiseen ainoaan oikeaan seurakuntaan?
En ymmärrä!
hierarkia loppuu, mutta...
Olin vain lukevinani rivien välistä, että haluaisit palata. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos vastaukseni aiheutti Sinulle lisää tuskaa:(((
Mielestäni Raamatullisin tapa olisi käydä keskusteluun mainitsemallani tavalla. Jos kerrot asiaa aina vaun uusille ja uusille ihmisille täällä ja mailitse, et ikinä silti saa rauhaa.
Jos taas menisit ja sanoisit että olet olet ollut pahasti loukkaantunut kaikki nämä vuodet ja pyytäisit sitä anteeksi, löytäisi myös vastapuoli VARMASTI parannuksenteon aihetta ja voisitte molemmat unohtaa tämän asian. Uskon, että huonoa omaatuntoa voi vastapuolellakin olla.
Ajattelepa, nämä hoitajasi ovat varmaan joutuneet tekemään "seurakunnan edessä" parannusta asioistaan, MUTTA sinä et ollut enää paikalla.Olisitko itse antanut heille anteeksi?
Uskon, että näin menetellen joko pystyt ja saat voimia lopulliseen irtautumiseen liikkeestämme tai sitten koet kuulumisen siihen kaikkea muuta tärkeämpänä.
Nyt tajuan, ettet varmaan ymmärtänyt minun kirjoituksistani yhtään mitään. Et ainakaan halua tajuta, sillä kirjoitan melkein päinvastoin kuin Sinä.
Toivottavasti en loukannut. Jos olisin tiennyt, niin en olisi näin paljon kirjoitellutkaan!
Kiitos Sinulle!
Kyllä minä pärjään.
Lopullinen irtaantuminen liikkeestänne minun kohdallani tuo ehkä vain lisää tuskaa! Siksi kerään näinkin voimia, jotta jaksaisin tehdä sen, jos se on tarpeen?
Tästäkin oli apua. En todellakaan aio jämähtää tähän vaiheeseen, vaan menen eteenpäin. Tajuat?
tee se!
Jos oikeasti tuntisikin syntiä, niin silloin asia on tietysi hyvä, eikä ole välttämätöntä tietää juuri oikeaa termiä asialle.
Jos sen sijaan ei varsinaisesti tunne tehneensä syntiä, mutta ahdistuu vaatimuksen paineesta ja taipuu "tekemään parannuksen", silloin on kyse siitä mainitsemastani rienauksesta. Ja pääsyyllisinä rienaukseen ovat silloin ne "parannukseen" painostaneet.
Tässä on kauhukseen huomannut, että 70-luvun tapahtumia alkaa esiintymään myös näinä aikoina. Lakihenkisyys on noussut esille ja meille ollaan luomassa tiukkoja sääntöjä minkä varassa sitten elämme. Tuntuu ettei enää voi luottaa Jumalan ohjaukseen ja omantunnon ääneen vaan on vain seurakunnan oma "ääni". Mikä sitten on tämä seurakunta niin jätettäköön se tässä vaiheessa sanomatta. Jumala meitä varjelkoon tässäkin ajassa...
Kerropa minullekin, mitä sääntöjä nyt ollaan luomassa?
Kuten täälläkin ovat monet sanoneet. Seurusteleva pari ei saa suukotella, miehillä ei saa olla pitkiä hiuksia, televisiota ei saa omistaa, sunnuntaina ei saa mennä shoppailemaan, et saa olla liian hyvä kaveri uskottoman kanssa, jne jne... En jaksa luetella edes murto-osaa.
En tarkoita, että olen henkilökohtaisesti vastustamassa tai puoltamassa jotain asiaa. Tai ettähyväksyn jonkun mitä joku muu ei, vaan sitä, että me uskovaiset pystymme elämään omantuntomme mukaan niin ettei omatuntomme ja Jumalan johdatus yhtäkkiä kuljekin "seurakunnan" ääntä vastaan. Se ei nimittäin aina välttämättä tarkoita sitä, että seurakunta olisi oikeassa.
Olen viime aikoina niin paljon kuullut, että uskovaisten elämäntapoihin ja tekemisiin on puututtu törkeästi huomauttelemalla ja sanomalla välillä melkeinpä suoraankin että et ole uskovainen. Minusta tämä on kauhea asia tänä päivänä. Asioista täytyisi pystyä keskustelemaan rakkaudessa ettei aleta heti tuomitsemaan suoralta kädeltä. Tämä on liikaa lakihenkisyyttä.
Yksi esimerkki:
Veljeni poika oli ruokatunnilla huoltoasemalla tupakkapuolella syömässä. Tankkaamaan tuli eräs vanhempi uskovainen puhujaveli. Kun tämä huomasi veljenpoikani siellä syömässä ja vieläpä samassa tilassa oli televisio auki niin hän tuli pöytään ja alkoi mitään sen kummempia kyselemättä nuhtelemään tätä nuorta miestä, että mitä sinä teet täällä syntisten ja pilkkaajien joukossa. Ei tämä ole uskovaisten paikka. Muutama lähellä istuja ei voinut olla kuulematta näitä sanoja.
Onko tuo sinun mielestäsi oikea tapa lähestyä uskovaisia? En ymmärrä, että mitä väärää on käydä ruokatunnilla huoltoasemalla lounaalla?
tämä vain yksi esimerkki...
Minusta tuntuu, että sinä valehtelet. Jotenkin tuntuu siltä, että sinä ja nimimerkki "reinhard" olette feikkejä, muka kritisoidaan ja valitetaan, kuinka lakihenkistä meno on.
Yksi epäilyttävä piirre nimim. "reinhardissa": hän ehdotti minulle, että menisin naimisiin jonkun naisen kanssa ja harrastaisin seksiä silti miehen kanssa (mitä en ikinä tekisi, jos haluan säilyttää hyvän omantunnon). Että ikäänkuin se olisi luvallista, jos on avioliitossa. Sama asia kuin aviopari kulkisi vieraissa! Kukaan uskovainen ei tuollaista ehdottaisi.
Ja toiseksi: lukekaa hänen viestejään. Niistä tulee välittömästi feikin maku suuhun.
Perusteleppa hieman että miksi VALEHTELISIN?
Miksi heti jos puhutaan jostakin hieman "arasta" asiasta niin aletaan toisia nimittelemään valehtelijoiksi, viestit poistetaan ja heitä aletaan tuomitsemaan? Kerro...
Minulla on kyllä antaa jokaiseen tapaukseen ihan vaikka nimet. Sitten voi jokainen varmistaa, että olenko puhunut totta. Minä en valehtele vaan kerron totuuden ja tuon omia näkemyksiä/tuntemuksia täällä julki.
Jotakin ne näyttävät koskettavan hieman liikaakin. En tiedä onko se sitten niin että ne koskettavat juuri niitä henkilöitä eniten.
En pyörrä enkä muuta mitään kirjoituksiani. Pysyn kannassani ja tunnen olevani täysin oikeassa kirjoituksissani. Yhä edelleen kuuntelen omantuntoni ääntä, tunnen itseni myös vajaavaiseksi ja syntiseksi, mutta silti tahdon uskossa kilvoitella vaikka se useasti vaikeaa onkin.
Minusta on hyvä, että tuodaan myös asioiden toisia puolia esille...
sitten vainoharhainen, mutta minkäs teet? Olen ylikriittinen, kun tällaiset palstat ovat kyseessä.
Kyllä uskovaisilla on perinteisesti ollut pyrkimys yhteisen elämäntavan määrittelyyn... esimerkiksi televisiosta on jo vuosikymmeniä ollut yhteinen kanta. Se on mielestäni siunauksellisuutensa osoittanut. Vaikka en pystykään television omistajia epäuskoisiksi tuomitsemaan (heittämään ensimmäistä kiveä), ajatus television hankkimisesta itselleni on äärimmäisen vastenmielinen, ja toisaalta tulee mieleen se, kuinka sen hankkineet kuitenkin jollakin tavalla ovat irrottautumassa muusta vl-kristillisyydestä. Samoin on varoiteltu lihallisen seurustelun vaaroista... Tässäkin asiassa mielestäni valittu linja on turvallinen ja perusteltu. Osa näistä, jotka koet säännöiksi, on toki enemmänkin tapakulttuuria (mikseivät pitkätkin hiukset voisi olla siistit?), ehkä myöskin omia kuvitelmiasi (minun lähimmät vuosikymmenien takaa mukana kulkeneet henkilökohtaiset ystäväni ovat ei-vl:iä).
Tuo mitä kerrot veljesi pojasta, on mielestäni jälleen malliesimerkki kolmannen käden tiedosta. Minulle tulee mieleeni kolme eri selitysvaihtoehtoa:
(1) puhujaveli yritti olla humoristinen mutta ei onnistunut.
(2) puhujaveli kärsii jostakin psyykkisestä ongelmasta.
(3) veljenpoikasi kertoi tarinan vain osittain.
En kuitenkaan tunnista vl-kristillisyyttä tuosta tapauksesta.
ja ihmettelen suuresti tarvetta lähteä yleistämään jonkin noin vähäpätöisen jutun takia (jos se edes on totta).
Minulle noista viesteistä on tullut mieleen ihmistyyppi, joka niin kovin mielellään puhuisi henkeviä, mutta jota muut pitävät hieman naiivina. Sen verran hullunkurisia olivat hänen ajatuksensa mm. Jumalan terve -tervehdyksestä tässä taannoin.
(Terveisiä vain kaikille tutuille... onneksi täällä ollaan anonyymeja niin voi sanoa mitä ajattelee).
Ei ole epäaito ! Olen tismalleen samaa mieltä homohoidosta. Naimisiin vaan, niin tulee muuta mukavaa homoaatosten tilalle. Jääminen sinkuksi pää täynnä homoajatuksia ei ainakaan paranna ketään. Esirukous ja omat rukoukset myös ja ehkä olisi jotain kristillismielistä hoitoa, voisiko sitä terapiaa olla textinä netissä ameriikasta ?
Mutta se, että ehdottaa harrastamaan avioliitossa seksiä jonkun muun kuin vaimonsa kanssa oli uskomaton veto.
Niiden "homohoitojen" onnistumista ei ole todistettu MISSÄÄN, niin paljon kuin sitä haluaisinkin. Yhtä paljon jääminen sinkuksi heterona on "paha asia". Mieti sitä, arvon "Eliza".
Ollaan monissa asioissa samaa mieltä :) Se onkin tärkeää että on asioita missä on yhteinen kanta. Mutta myös se pitää ymmärtää, että se ei kaikissa asioissa päde. On hyvää varoitella ja neuvoa, mutta pitää muistaa että jossakin menee se raja minkä ylitse ei olisi hyvä mennä.
Tuosta kolmannen käden tiedosta. Veljen poikani on työelämässä, vaimo ja yksi lapsi. Hän on mielestäni hyvin tarkka uskomisen asioista ja on muutenkin todella hieno ihminen. Tämän tapauksen jälkeen hän oli melkeinpä järkyttynyt. Kyllä silti pitäisi meidän käyttää omaa ajattelukykyä ja järkeä, että mitä mennään missäkin sanomaan. On se sitten nuhdetta tai huumoria. Tiedän varsin hyvin että minä olisin tuossa tilanteessa kyllä menettänyt kärsivällisyyteni. Tuo EI ole oikein.
Tiedän ja tunnen kyseisein puhujaveljen hyvin. Olemme kyläilleet toisillamme vuosia ja tiedän kyllä mistä puhun. Eikä se ollut häneltä ainut "teko".
Minulla olisi lukuisia vastaavia esimerkkejä, mutta en tahdo niistä kirjoittaa. Kaikille esimerkeille kyllä löytyy niin nimet kuin muutkin tiedot, joten tuulesta niitä ei ole temmattu. Osa on sattunut myös itselle ja perheelleni.
Meistä kukaan ei ole täydellinen.
jos todella tuo on totta, pyydän anteeksi reaktiotani. Hermostun herkästi, liiankin herkästi. Olen ylikriittinen sen suhteen, mitä netissä levitellään.
Sinun mielestä se on vähäpätöinen. Veljen poikani mielestä ei. Hän pahoitti mielensä, sai pilkkaa työkavereiltaan ja usko horjui puhujaveljiin. Tuli myös tunne, että olenko minä sittenkin tehnyt jotain väärin? Mielestäni tuo ei ollut kovinkaan vähäpätöinen juttu ja kun niitä on tapahtunut paljonkin.
Kuten sanoin minä en puhu puuta heinää. Voisin luotella nimiä ja tapahtumia pitkän listan jos olisin niin törkeä.
olen itsekkin huomannut, että monet vanhemmat ihmiset ajattelevat vähän tiukemmin, johtuen ehkä siitä että heidän nuoruudessaan oli moni asia toisin. monet vanhukset eivät varmaan ole eläessään käyneet syömässä huoltsikalla tms. ja kun näkevät jonkun vl:n siellä, voivat luulla että se viettää siellä aikaansa telkkarin ääressä.
kerran eräässä keskusteluillassa joku vanhus ihmetteli, että miksi kaikilla nuorilla on niin kauhea kiire seurojen jälkeen mäkkiin viettämään aikaa, kun voisi vanhustenkin luona vierailla. onneksi joku nuorista sitten meni kertomaan, että yleensä siellä käydään syömässä jos on kauhea nälkä...
En epäile, että valehtelisit. Sillä puhujiinkin mahtuu ”kaikenkarvaisia”.
Tuollainen teko, mistä kerroit, ei ole hyväksyttävää, ei.
On erittäin hyvä, että olet ollut veljenpokasi tukena, mutta olet myös vastuussa tuosta puhujasta. (Kun veljesi tekee syntiä, puhuttele häntä kahden kesken…….-Kristuksen kirkkolaki-) Mene puhuttelemaan häntä, ja kysy häneltä. miksi hän niin on toiminut. Kerro, että hänen tapansa toimia ei ole oikein koska se kuormittaa ja loukkaa muita uskovaisia.
On varmasti paljon hedelmällisempää puhua hänelle suoraan, kuin puida tuota tapausta täällä palstalla.
Taidanpa uskoa että tuollainen on tapahtunut, ilman että kysymys on epäonnistuneesta huumorista. Meitä on niin moneksi, puhujissakin. (Minä en siis ole puhuja). Tunnen minäkin yhden puhujan, jolla on tapana hieman töksäytellä. Siinä saa sitten miettiä miten asiaan suhtautuu. Niin kauan kuin hän ei mene opillisesti harhaan, niin valtaosa ihmisistä suhtautuu häneen hyväntahtoisesti hymähdellen. Yleensä nuo töksäytykset ovat harmittomia, joskus kuitenkin jää ihmettelemään, että jos joukossa on joku joka syystä tai toisesta ei kykene asettamaan tämän kyseisen puhujaveljen ajattelemattomuuttaan antamia "elämänohjeita" oikeaan perspektiiviin, niin voi parkaa.
Kuten pele yllä, suosittelen kyllä, että jos tällainen asia jäi vaivaamaan, niin veljesi poika ottaisi asian itse puheeksi ko. puhujaveljen kanssa. Mielestäni tuollainen käyttäytyminen on täysin asiatonta. Huh sentään!
Reinhardt ja monet muut tekee pioneerityötä. Aukaisee rämettyneitä ojia, jotta niissä virtaisi taas vuolaasti tuoreet aatokset. Särkee kangistuneita kaavoja. Siivoaa nurkkia hämähäkinseiteistä.
El-joukossa on myös tätä. Joku uskaltaa ääneen sanoa, mitä muutkin ajattelee. Rakkaustesti se on, hyväksyäkö rakkaudella toisinajattelijatkin.
Viha ja pilkka on helppo tie.
Hyvä ohje, teepä niin.
Jotkut vl:t eivät joudu esim. ikänsä tai elämäntilanteensa takia juuri ollenkaan tekemisiin ei-vl:ien kanssa, eivätkä tajua tällaisen asian toista puolta. Puhujakin on ihminen ja tuo vaikuttaa pahalta kömmähdykseltä. Jos veljenpoikasi ei uskalla puhua, sano sinä asiasta puhujalle.Että poika on nolaantunut ja loukkaantunut. Asiat kyllä korjaantuvat(mutta eivät täällä puidessa)
Olen itse joutunut joskus vastaavaan ja ymmärrän pojan mielipahan. Toisaalta, se voi olla siunauksellistakin, että kaverit nyt tietävät hänen olevan uskovainen.
No, meni liian pitkäksi tuo rämpsy, kirjoitan tänne.
Tottakai ymmärrän ne 70-luvun kouhottajat; jopa SRK:n johtokunnassa käytiin rajua taistelua linjasta.
Olin itsekin joulukuussa 1978 oulun ry:llä kokouksessa, jossa oli vl-opettajia ympäri maata ja puhujia samoin. Asiana oli se vaikeus, mihin kouluissa oli jouduttu audiovisuaalisten välineiden käytön vuoksi. kun jo 60-luvulla oli tehty kannanotto, että TV on opetusvälineenä ym muussa sellaisessa käytössä hyvä ja tarpeellinen (kuten valvonta teollisuudessa, opetus esim lääketieteessä ym ym).
kuitenkin monin paikoin oli omaksuttu todella kireä ja virheellinen linja, esim oppilaita hypyytettiin luokasta ulos koulu-TV-ohjelmien ajaksi.
SRK:n johtokunta oli "vaikean" keskustelun jälkeen hyväksynyt alustuksen, joka oli alkuperäisen kannanoton mukainen.
Kuitenkin keskustelussa kävi niin että kovan hengen ja linjan miehet jyräsivät kannanotoksi oman tiukan raaminsa.
Jos johtokunnassa oltiin näin kovilla; kuinka sitten "kentällä".
En toki ole loukkaantunut, voidaan jatkaa keskustelua.
Hei x-vl! Toitottavasti et loukkaannut meidän neuvoihimme täällä. Kun luen ylempää tuolta muidenkin vl:ien viestejä, niin voisiko tätä asiaa juuri paremmin esittää. Oleellista ei varmasti tässä vaiheessa sinun kohdallasi liene se, saatko täyden hyvityksen kärsimistäsi vääryyksistä (niiden tapahtumista ei meistä taida kukaan epäillä). Oleellinen asia on, että olet ajautunut erilleen vl-kristillisyydestä, jossa hengellinen kotisi, ja niin minä uskon: syntien anteeksiantaminen, ovat. Kun meistä kukaan ei ole kyennyt lakia täyttämään, et sinä etkä hoitajasi, niin ei myöskään ole oleellista kuka sovinnosta tekee aloitteen. Oman itsesi kannalta sinun kannattaisi olla se aloitteellinen. Aikaisemminkin on tällä palstalla puhuttu anteeksiannosta (joskin eri yhteydessä), ja kyllä se vain valitettavasti on niin, että täydellistä oikeudenmukaisuutta EI OLE missään, ei missään. Sitä muilta vaativaa lisää omaa taakkaansa, ei muuta.
anteeksiannosta (juuri tuon nimisen aloitusviestin). Viittasin epäsuorasti "pois potkittuihin", sillä eihän loukattu aina voi vaatia toiselta mitään... Vaikka tämä ei nyt ihan liity aiheeseen, niin kyllä siinä kummankin osapuolen pitää nöyrtyä. Minulla se olikin todella vaikeaa.
Tiedän mistä puhut. Minulla on läsnäolleen kirjallinen kuvaus tuosta kokouksesta.
Hyvä kun tuot omatkin muistosi esille. Asia ei jää vain meikäläisen kertoman varaan. Minun juttuni on niin helppo leimata vääräksi!
Asian voisi toki esittää toisinkin, mutta veeällät tuntien en odottanut edes tuollaista vastausta.
Olipa valaisevaa keskustella kanssasi!
Eipä tuohon ole mitään lisättävää!
Kyllä minulta OIKEAA nöyryyttäkin löytyy. Jumalan armosta! Ei sitä ole Sinulla itselläsikään omalta puolelta, näin ajattelen.
väitellä. Minua on loukattu todella pahasti (sanan kummassakin merkityksessä) - ei tosin seurakunta, vaan isäni. Et tainnut lukea sitä viestiäni. Kyllä anteeksianto täytyy lähteä ihmisestä itsestään, ei siinä välttämättä voi laittaa toiselle mitään ehtoja.
Eikä minun mielestäni nykyisten vl:ien tarvitse isiensä syntejä pyytää anteeksi. Kyllä heidän itsensä se täytyy tehdä. Aivan täydellisen turhaa laittaa vaatimuksia asiasta osattomille.
Kenelläpä meistä omasta puolestamme olisi oikeata nöyryyttä. Nöyryys ei myöskään ole sama asia kuin nöyristely.
Toisaalta, jos tällaista erottamisasiaa vaikkapa minun paikallisessa rauhanyhdistyksessäni nyt ryhdyttäisiin selvittelemään, niin eiköhän siinä evankeliumilla hoidettaisi puolin ja toisin. Parhaassa tapauksessa olisivat kaikki asianosaiset paikalla, mutta jos eivät olisi, niin eiköhän siinä tulisi tätäkin puolta mukaan, jota sinä siis et näe tarpeelliseksi.
en omalta puoleltani näe syytä siihen. Olen sen verran nuorikin, eikä toisaalta kukaan suvustani ole noita hoitokokouksia kokenut tuolla intensiteetillä, mitä jotkut. Olen sellaiselta paikkakunnalta, jossa ei hirveämpiä ristiriitoja ollut asiasta (niin vanhempani kertoivat).
Olen siltikin sitä mieltä, ettei noiden aikojen jälkeen syntyneiden tarvitse pyytää toisten vikoja anteeksi. Eikö se ole jo sula mahdottomuus?
Tarkoitin kertoa, kuinka valtavat voimat olivat taistelemassa; Päivämiehessä senkin kokouksen kannanottoa pistettiin sitten järjestykseen.
Kaikkein ankeimmillaan ja raadollisimmillaan sisäinen taistelu taisi olla kesällä -79 Kajaanin suviseurojen aikaan.
Kun oli vielä toinen äärimmäisyyslaita, sallivat ja maallistuneet.
Kyllä siinä hyvät neuvot olivat tarpeen ja neuvojat kahden tulen välissä.
Jumalaa kiitämme siitä, että hän antoi taistelun jälkeen rauhan ajat.
Minulle ei ole muistikuvaa puhumistasi sallivista ja maallistuneita ihmisistä. Minun lähipiirissäni ei sellaisia kai paljon ollut. Enempi niitä tiukkiksia, vahtaajia ja nuhtelijoita.
Minä en voi kiittää Jumalaa tuossa asiassa samassa rintamassa kanssasi. Tokko sitä tarkoititkaan.
Mutta kiittäkää te ihan rauhassa!
palstan lukijana, että Sinä ehkä itse olit noita vapaamielisiä, puhut mm "SRK:n keksimistä synneistä" ja tiukasta raamista; kerroit, että haistelit vuosia tiukkaa henkeä Päivämiehen kirjoituksista ja seurapuheista
kävikö niin että Sinulle Jumalan seurakunnan ohjeet olivat vain "ukkojen höpinöitä"
saattoi olla niin että Sinua aivan oikein ja asiasta koetettiin neuvoa, mutta neuvonnalla ei ollut toivottua tulosta
Jos olet 16-vuotias vl, niin enpä ihmettele kommenttiasi!
Minusta tuntuu, että et ole paljon ymmärtänyt kirjoittamiani tekstejä, sikäli mikäli olet edes jaksanut ne ajatuksella lukea.
Sinäkö ne silloiset "synnit" ja tiukat raamit tiedät? Kuka Sinulle lienee ne kertonut?
(Ei tarvitse vastata!)
Olisinpa 16-vuotias, todellakin...... Otin tuon nikin "lukija", koska yleensä vain lueskelen palstaa. Mutta kun "lukijoita" täällä näkyy moniakin ja jotkut kiistelevät, kuka on nikin oikea omistaja, niin summissa pistin tuon lukeman perään; ikäänkuin olisin 16. sitä nikkiä käyttävä!
Ehei, olen varmaan Sinun ikäluokkaasi, samoissa "liemissä" keitetty. Jälkeenpäinkin olen haastattelemalla ja kaikki kirjalliset lähteet lukemalla "paneutunut" puhena oleviin aikoihin.
Anteeksi väärä johtopäätös! Huomasin itsekin myöhemmin, että olit lukenut tekstit tarkkaan.
Esim. kun puhuin lähipiirini ihmisistä, jotka pääosin olivat tiukkiksia, niin heti hoksasit, että minä taisinkin olla niitä, jotka lusmuilivat. Ei nuori olisi kai sitä huomannut?
Mutta tuo oli Sinun väärä johtopäätelmäsi! Minä puhuin henkivalloista, enkä yksittäisistä elämämiseen liittyvistä käytännöistä. Tosin väärä tiukkuus oli mielestäni silloin niissäkin vallalla!