Millainen olet työntekijänä

Mulla on asennevika. Mä teen ja aina tehnyt duunit oikein pieteetillä ja sydämellä. Paree ois ollu keskittyä perseen nuolemiseen ja pikkujouluihin.

Ei oo enää vaihtoehtoja, ei mua rengiksi kukaan edes huoli. Syy ei oo mun ammattitaito, ahkeruus tms. Mä vaan oon vittumainen duunari. Net "mukavat" duunariton kuukausipalkalla vuodesta toi seen töissä. Mä idiootti koitin aina tehdä kahden vuoden duunit yhdesä vuodessa. Meitsi paipai, se joku siellä nostaa vieläkin pientä kuukausi palkkaa.

Laskin kerran, pian kolkyt duunipaikkaa kerty. Se on paljon mun alalla, kamuja, jotka koko ikänsä olleet yhdessä paikassa. Yks tuttu on ollut kolmessa paikassa, kaikki kävelymatkan päässä toisistaan. Mä oon kiertänyt koko suomen.

Kymmenisen vuotta ollut freenä. passaa mulle paremmin kuin orjana oleminen. Orjana tosin tienaisi paremmin.

Se on hassuakin. Siis mä otan työt töinä. Perseitä en ikinä ole nuollut, enkä omaani myynyt. Mun mielestä mun palkka tullut aina töistä. Ja tulee edelleen. Mutta yllättävän monen palkka vaikuttaa tgulevan jus anusta nuolemalla, se ihmetyttää. Kun luulisi firmoissa olevan exelit, millä katotaan tulos.... Vai onko se taulukkolaskin sitten pomon anuksessa?

kiintoisa avaus, vaihteeksi.


=DW=

voisi kysyä, että oletko liikakoulutettu työhösi? Täyttääkö työnantajais sinun vaatimuksesi ja miksi olet "halvempiarvoisessa" työssä kuin mitä koulutuksesi edellyttää? Sillä heitäkin on paljon näinä päiviä.

Entiset ja nykyiset työnantajat saavat sen määrittää ihan itse. Jotain ehkä kertoo se, että sama työnantaja on palkannut minut myös uudelleen ja antanut myös suositukset seuraaville. Kaikki ne viimeisen kahden kymmenen vuoden aikaiset työnantajat tuntevat toinen toisensa.

Kun taas tulivat nuo verokortit, on parempi että pidän omani mahdollisimman salassa työkavereilta. Tulevat muuten kateellisiksi. Kai se työnantajan arvostus siinä näkyy kun ei itse ole noita korotuksia tarvinnut pyydellä.

1. En ainakaan hae työtä jonka työnkuva ei vastaa sitä kuvaa mitä haluan tehdä eli en hae jotain työpaikkaa mainostamalla itseäni ja sitten kun olen saanut paikan niin alkaisin inisemään että haluankin tehdä sitä ja sitä enkä tykkää tästä työstä mitä mulle teetetään, vaikka työhaastatelussa olis työnkuva selkeästi tullut esille.

2. Sitoudun työhöni ja pyrin tekemään sen niin hyvin ja huolellisesti kuin mahdollista. Siitä minulle maksetaan palkka eikä kahvihuoneessa muiden selän takana panettelusta eikä työkavereiden huoneissa kiertelystä ja mukavien juttelusta työajalla.

3. Pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa vaikkei joku henkilö välttämättä kauheasti.
Kynnysmatoksi en kuitenkaan alistu ja itsensä puolustaminen on oikeutettua jos joku tulee haastamaan tahallaan riitaa.

huolehdin siitä et talous pyörii ja raha siitä on palkkani...oli, nyt he maksavat minulle kun en tee työtä, mut vain osan pienen maksavat, mut eise haittaa koska puuttuvan osan haen muualta, kukaan ei vie minulta tulostani uudesta/vanhasta nyt :)

Mut onhanse hienoo, ettei työttymyys näy ja sopimus valtion kans firmoille, työllistä.. ja sit seuraava ja seuraava työtön joka on kummiskin työtön.. eikä etes vuotta töissä.

Hakemalla olen tähän työhän päässyt, kuusi soittoa ja yksi käynti. Olen koko ajan kirjoittant että pitää tehdä töitä työnhakemisen eteen, paitsi jos on niin tunnettu työmarkkinoilla että kysytään kotoa.
Itse olen paljon muutellut joten täällä ei niin tuttua ollut, edellisessä pienessä kylässä soitettiin kotoa ja kysyttiin välillä olis kaksikin työpaikkaa.

Ilmeisen luotettava olen kun eivät pois potkineet nyt kun oli YT ja osa sai lähteä.

Soveltuvuustesteissä ovat väittäneet minusta mm.
- nopea ja tehokas
- tuloshakuinen
- innostava
- alaisistaan huolehtiva
Jääköön tähän.

Viimeiset työt? Kaksi viimeistä toistaiseksi sopimusta ja 5 määräaikaista on minulle tarjottu kotiin.

Pystyvyyttäni en ole ensimmäisen työsuhteeni alun jälkeen epäillyt.
Eikä ole ollut syytäkään.

Periaatteeni on että työ työnä, vapaa-aika vapaa-aikana.

hyvä työnantajalleni.

ja se riittää minulle ja on riittänyt työnantajallekin. Pääsin nykyiseen työhöni ihan kysymällä. TÄmä tapahtui reilut kuusi vuotta sitten. Saan tehdä itsenäisesti työtä ja niin paljon (tai vähän) kuin haluan. Ihan totta. Teen jatkuvasti määräaikaista ja se sopii minulle. Iän myötä osaa jo aikansa organisoida niin, ettei tule kiire eikä stressi. Toisaalta tietää myös mihin rahkeet riittää, niin ei tule otetuksi liiian vaikeita toimeksiantoja. Palkka on suht hyvä ja työtehtävät tarpeeksi vaativia. Opiskelen myös koko ajan.

Työyhteisössä taidan olla pääosin ideoijan roolissa sekä uusien suunnitelmien ja projektien suunnittelija ja osin myös toteuttaja. TYkkään tehdä tiimityötä mutten vieroksu yksinäänkään tehtävää työtä. Työssäni olen hyvällä tuulella ja maanantaitkin tuntuvat ihan mukavilta päiviltä. TYöajan ulkopuolella olen olen aika lailla samanlainen. TYössäni en tosin kiukuttele koskaan, kotona sitten on päin vastoin.