Odotaako kaikki viimeisillä viikolla olevat malttamattomana synnytystä? Tunnen itseni kummalliseksi ku en ole täysin kyspynyt tähän olotilaan. Kaikki päivittelee että "kohta se hetki koittaa kun pääset mahasta eroon, ei oo enää pitkä aika".
Toisaalta myöskin jännitän synnytystä niin paljon että ehkä senkin vuoksi en niin hulluna sitä odota ja toivo, vaikka väistämättähän se on kohta edessä :)
Toisaalta myöskin jännitän synnytystä niin paljon että ehkä senkin vuoksi en niin hulluna sitä odota ja toivo, vaikka väistämättähän se on kohta edessä :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
minä odotin jo noilla viikoilla vauvaa syntyväksi, mutta ei.. Vieläkään ei kuulu, tänään LA :)
Minä odotan kyllä aika malttamattomana, että pääsisin tästä vatsasta eroon ja saisin sen pikkuisen nyytin syliin. Toisaalta minäkin pelkään/jännitän todella paljon synnyttämistä, sairaalaympäristöä yms., mutta siitä huolimatta kova halu jo synnyttää :)
kylläkin jo synnyttänyt, mutta vastaan silti, että eivät kaikki mitenkään kärsimättömänä odota. Minä synnytin rv 42 ja ihan hyvin jaksoin odottaa. Lapsi oli kyllä erittäin toivottu ja odotettu, mutta en vain kokenut minkäänlaista kypsymistä ja suurta kärsimättömyyttä odotuksen loppuvaiheilla. Olin kauan yrittänyt tulla raskaaksi ja jotenkin olin siihen olotilaan tyytyväinen ja kiitollinen ylipäätään siitä että raskaus jatkui. (Edellinen meni kesken).
En suoraan sanottuna ole kauheasti ymmärtänyt niitä, jotka suunnilleen viikolla 37 itkevät, että syntyisi jo, ei jaksa odottaa enää. Missä se pari viikkoa muka tuntuu koko odotusajan jälkeen? Itsellänikin oli kyllä aika tukala olo fyysisesti ja kaikenlaista vaivaa, mutta ei se silti muuttanut asiaa. Toki ymmärrän, että jos naisella on esim. raskausmyrkytys ja joutuu olemaan osastohoidossa, niin voi toivoa synnytyksen jo käynnistyvän.
Olen rv 40 2 ja odotan.. Todellakin.. Minulla paikat niin kipeät, vihloo selkää, joskus alavatsaa todella kovinkin... En jaksaisi enää :( Ensimmäiset 8 kk menivät ihan ok, mutta tämä viimeinen.. Varsinkin nämä viimeiset pari viikkoa ovat olleet melko hurjia! Tulisi jo :)
pakko myöntää, että tässä odottaa jo innolla ja malttamattomana, koska tuo pikkuinen päättää lopulta syntyä. olen asennoitunut niin, että pari viikkoa vielä maksimissaan, ellei sitten mene yli lasketun ajan. mulla on vauvan painoarvio jo niin iso, että tuskin antavat mennä yli. huomenna olisi taas ultrakäynti, saa nähdä, johtaako se mihinkään .. =D
oon vasta viikolla 28 ja ootan jo nyt malttamattomana synnytystä. Odotin ekassa raskaudessa myös, mut nyt ehkä vielä enemmän, koska maha kasvo tosi nopeesti tosi isoks ja on hankalaa touhuta esikoisen kaa ku pitää koko ajan mahaa varoa ja supistelee ja selkä on kipee.. *huoh* ai vielä huhtikuuhun pitää jaksaa, EIEIEIEIEIEI!!!!
Ensimmäisen kohdalla en odottanut, pikemminkin loppua kohti aloin toivoa, että pysy nyt vielä siellä, vielä vähän.. :D Eli siis iski viime hetken paniikki, osaanko hoitaa lastani ja ja.. :D Etenkin, kun vointi oli hyvä eikä vatsa ollut kovin iso, niin oli helppo liikkua jne.
Toisen kohdalla taidan olla jo kärsimättömämpi... :)
Minulla on viikko 32 menossa, mutta maha on aika pieni eikä ole erityisiä vaivoja, mitä nyt joku kenkien jalkaan laitto on vaivalloista, silti olen jo muutaman viikon odottanut malttamattomana lapsen syntymää. Syynä on se, että haluan saada sen lapsen:D Oikeasti toivon tietysti, että vauva pysyttelisi vielä ainakin muutaman viikon mahassa, mutta odotan todella malttamattomana että pääsen näkemään minkä näköinen pikkuinen on ja pääsen hoitamaan häntä. Tämä on ensimmäinen lapseni ja jotenkin olisi ihan hirmuinen halu jo nähdä minkä näköinen tapaus sieltä on tulossa.