Jos minuun olisi joku mies ihastunut, haluaisin että tää henkilö laittais vaik sähköpostia tai viestin asiasta huolimatta siitä, tunnenko häntä kovin hyvin. MUTTA, MUTTA, MIKSI ITE EN USKALLA LÄHESTYÄ SAMOIN OMAA IHASTUKSENI KOHDETTANI???? No pelkään, että hän ei olisikaan kiinnostunut minusta.Vois tulla vähän semmonen "en kelpaa" fiilis. Vaikka tieto helpottaisi kovasti. Vois jatkaa elämäänsä ilman turhia kuvitelmia. Tai sit elämä jatkuisi entistä ihananpana tämän ihastuksen rinnalla.Toivon sydämestäni, että asiani selviäisi. Perskule, kun sais jotain tehtyä asian suhteen....mut jänistäää.....No mulle on käynyt aikaisemmin elämässäni niin, että yks mies oli ihastunut minuun ja hänen kaverinsa kertoi asiasta mulle. Itse en ole kyseisestä miehestä kiinnostunut muuta kun kaverina ja tän asian hänelle kerroinkin sopivan tilanteen tultua. Nyt olemme tän kyseisen miehen kanssa hurja hyviä kavereita. Pystymme puhumaan monista asioista avoimesti. Näinkin voi käydä!!!!!!!!
Muita samoin ajattelevia?
Odotan vastauksia
7587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä, ajattelen ihan samoin kuin sinäkin, mutta siitä huolimatta en vaan uskalla kertoa ihastuksestani ihastuksen kohteelle. Millä ihmeellä voisi saada rohkeutta lisää kun "järkevä ajattelu" (= kertominen on kaikin puolin paras ratkaisu ja pääsen sitten eteenpäin) ei riitä?
Yritätkö keksiä jotain tekosyitä ettei sinun "tarvitse" ottaa yhteyttä? - Ajattele kuinka iloiseksi teet jonkun.
Ei sitä niin vakavasti kannata ottaa (vakava asiahan se ihastuminen on, mutta sen julkituominen ei ole).
Olen tuota kokenut jo moneen kertaan. Aina ei ole yhtä oikeaa tapaa ottaa itseään niskasta kiinni, mutta seuraava voisi toimia. Kirjoita kirje aivan kuin olisit kirjoittamassa ihastuksellesi. Kirje, jossa kertoisit tunteistasi ja vaikka siitä ettei saa kasvotusten sitä kerrottua ja sinua helpottaa asian kertominen. Kun olet kirjoittanut sen, niin fiilaa sitä aina kun tulee parempia sanoja mieleen, kun olet siihen tyytyväinen viet vain kirjeen postiin. Olettaen että tiedät osoitteen. Viimeinen vaihe on hankalin, mutta kun olet sen kirjeen kirjoittanut, niin kynnys on hieman pienempi ja kun sen on vienyt postiin, niin sitten helpottaa. Aina vastaanotto ei ole positiivinen, mutta onpahan asiaan tullut selvyys.
Sähköposti pojuseni.
Itse olen lähettänyt viestiä vähän tikusta asiaa tehden ja toivonut, että hän vastaisi siihen sitten jos haluaisi tutustua paremmin.. eli jatkaisi tätä tikusta asiaa tekemistä, mutta eipä toiminut. Viesti oli kirjoitettu niin, että siitä olisi saanut helposti jatkettua halutessa keskustelua. Eli pakit tuli ns. nätisti.
Minkälaista viestiä lähetit? Millä lailla hän olisi voinut jatkaa? Jos hänelläkään ei ollut sitten rohkeutta tehdä "ratkaisevampaa" liikettä, yleensä kun juuri ne rohkeammat teot ja sanat halutaan mieluiten saada toiselta, eikä tehdä itse. Olet varma myös, että viesti meni oikeaan numeroon/osoitteeseen?
Tietysti jos vihjeesi oli selkeä, niin ehkä asia on sitten noin. Voisit kuitenkin kertoa täällä minkälaisella viestillä mielestäsi kannattaa lähestyä, täällä voidaan kaivata vinkkejä.. ;)
Eihän sinulla ole pelissä kuin oma elämä. Siis jollei lapsiakaan puolin toisin. Parempi pakit kuin epätietoisuus. Itse tein aloitteen paperille perinteisesti yli vuoden harkinnan ja tunnustelun jälkeen. Syyt monet, miksi maltti oli valttia. Vapaat menkää ja tunnustakaa ja perheettömät. Helpointa opetella ottamaan pakkeja vastaan silloin. Ja kun se tosirakkaus saapuu, vaikka sitten vanhainkodissa vasta on helppoa tehdä aloite. Aina helpompaa. No toisille kait päinvastoinkin..