Väyrynen

Nykypoliitikot tuskailevat selittäessään nettiajan nuorille, että myhäilevä Paavo Väyrynen on oikeasti alaston valtapeluri, joka kunniattomimpana tekonaan juonitteli Neuvostoliiton suurlähetystön KGB-päällikön Viktor Vladimirovin kanssa Mauno Koiviston presidenttiehdokkuuden tielle risuja ja kantoja. Kyllä Väyrynenkin saa vastustaa toisen puolueen presidenttiehdokkaita. Mutta onko isänmaallista ja moraalisesti kestävää huutaa apuun vieressä sijaitsevan diktatuurin salaista poliisia?

BB-Jugend ei voisi olla Paavo Väyrysen mustasta menneisyydestä vähemmän kiinnostunut. Keski-ikäiset kaupunkilaiset eli kokoomuslaiset ja demarit kammoavat Väyrystä ja varoittavat nuoria hänestä. Väyrynen mädättää nuoret aivot kuin rap. Nuorille jo vanhempien varoittelu on pätevä syy ironisesti tai ilman pienintäkään ketunhäntää diggailla Väyrystä. Hänen täytyy olla tosi läppä jätkä, koska vanhemmat inhoavat häntä. Miksi nuoret luottaisivat yli kolmekymppisiin? Eiväthän heidän vanhempansakaan tehneet niin.

Väyrynen mainostaa itseään muuttuneeksi mieheksi. Vähintään hän on muuttunut siinä, että nyt hän edes väittää muuttuneensa. Ennen hän ei nähnyt mitään syytä siihen.

Paavo Väyrynen saattaa edelleen olla poliittisista pelureista ketkuin, mutta me elämme nykyisin niin outoja aikoja ja olemme tottuneet niin kummallisiin julkisuuden hahmoihin, että jopa Väyrynen vaikuttaa heidän joukossaan halinallelta.

Ainakin pienen hetken.