Kuinka toinen lapsi muuttaa arkea? Tekeekö se mielestänne arjesta helpompaa vai vaikeampaa? Entä mitkä olivat ne asiat, joihin tuli muutos saman tien kun toinen lapsi syntyi? Ihan tavalliseen arkeen vaikuttavia asioita. Entä tuliko mitään yllättävää?
Meille on toinen lapsi tulossa ja esikoinen on vauvan syntyessä 3-vuotias. Ja haluaisin muiden kokemuksia, millaisia muutoksia toinen lapsi tuo tullessaan.
Meille on toinen lapsi tulossa ja esikoinen on vauvan syntyessä 3-vuotias. Ja haluaisin muiden kokemuksia, millaisia muutoksia toinen lapsi tuo tullessaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mustasukkaisuutta, varsinkin jos isä väheksyy vanhempaa lasta, niin vauva kokee sen luissaan.
Kyllähän se arki työläämpää on, kun lapset ovat pieniä. Kasvatus on ehkä vaikeampaa, kun esikoinenkin voi opettaa huonoja tapoja ja kannattaa seurailla millaista kanssa käymistä he käyvät, kuka löi ym...
Meillä oli esikoinen 4.v. kun kuopus syntyi ja onhan hänestä paljon apuakin ollut ja kannattaa ottaa esikoinen aina mukaan vauvan hoitoon ja huomioida häntä erikseenkin. Meillä tytöstä kyllä tiesi ennaltakin, että mustasukkasuutta tulee, kun huomion keskipisteeksi oli liikaa päässyt...
Mutta onhan kaksi lasta aina kaksi lasta, en yhtään väheksyisi sitä, ei mielestäni ole helpompaa, kun tulee toinen lapsi, isompana tietenkin on sitä leikkikaveria ja seuraa, ja kyllähän he toisiinsa muutenkin (ehkä) kiintyy.
Mutta onnea odotukseen!
syntyi 2 lasta pienellä ikäerolla, mikä tietenkin erilaista, kun teillä vähän isompi lapsi. Ei siinä mielessä ole helpompaa, että työmäärähän siinä kasvaa toki, ja univelka rassaa, mutta toisaalta sen painoarvo jäi mulla ainakin pienemmäksi kun oli isompi joka piti arjen kuvioissa ja rytmissä kiinni. Pakko oli ulkoilla, tehdä ruuat ym. vaikka umpitokkurassa. Kakkosen hoitaminen menee jo enemmän rutiinilla, joten kaikenkaikkiaan toisaalta on ollut helppoakin ja antoisaa ja on tuntunut, että kevyestihän tässä tuo toinenkin on mennyt, jotenkin isompi tuntuu haasteellisemmalta. Eipä mitään yllätyksiä tullut, paitsi se,että ensimmäisinä kuukausina tuntui, että yllättävän vähän muutti arkea, kun nukkui vaan niin paljon. Luulen, että kakkosen tulo helpotti meidän arkea, itse olisin varmaan turhautunut ja halunnut aiemmin takaisin töihin tai olisi saanut enmmän kehitellä isommalle tekemistä. Nyt kaikki on ollut niin ihanan luontevaa. Mukavaa aikaa sinullekin!
esikoinen oli juuri täyttänyt 2v un nuorempi syntyi. ikäeroa siis se 2vuotta.
vauva-aika oli helppoa, ei esikoinen sen suuremmin mitenkään kiukutellut tai ollut mustasukkainen.
hän sai auttaa vauvan hoidossa, toi vaippaa jne. kannattaa jo raskausaikana antaa isomman vaikka koskea masuun ja jutella tulevalle sisarelleen.
hankalaahan se oli kun piti molempia huomioida, tosin kun pienempi oli ihan vauva ja nukkui paljon, niin siinä kerkesi hyvin leikkimään ja olemaan esikoisen kanssa.
nyt kun tytöt ovat 4v ja 2v niin tollasta normaalia kiukkuamista ja mustasukkaisuutta on. leikkivät myös yhdessä, taistelevat leluista.
kyllä se arki lähtee hyvin käyntiin kahden kanssa jos siihen asennoituu ja ei "unohda" vanhempaa lasta. vauvat ovat ihania, mutta joillakin esikoisilla toi mustis kausi iskee pahemmin kuin toisilla.
Minusta suurin muutos kahden lapsen kanssa on ollut se että rauhallisten hetkien määrä perheessä vähentyy dramaattisesti. Yksi lapsi kuitenkin leikkii tai puuhaa jotain itsekseen aika usein, on päiväunilla tms. Ja kun hän on nukahtanut yöunille niin rauha on maassa. Kahden tai useamman lapsen kanssa on harvoin niin että kaiken saa ajoitettua niin hyvin yhteen että samaan pääsisi. Kun toinen on jo menossa päiväunille niin toisen välipalan syönti on vielä pahasti kesken. Ja kun toinen vihdoin nukahtaa niin toinen jo herää puolen tunnin päästä. Yöunien osalta toinen voi olla illan virkku ja toinen herätä kuudelta. Toki hyvät ja pysyvät päivärutiinit hieman tasoittavat tätä eroa mutta itse olen ainakin huomannut että rauhalliset hetket (pitkistä yöunista puhumattakaan) ovat olleen toisen lapsen syntymän jälkeen kortilla. Enkä tarkoita että taritsisin aikaa nimenomaan itselleni vaan siihen että saa keskeytyksettä vaikka vain ripustaa pyykit tai tyhjentää astianpesukoneen!
Sitten on vielä nämä tavaramäärän kasvut. Eli kyläreissuilla tuntuu kun "mustalaiskaravaani" lähtisi matkaan kun koko auto on pullollaan kasseja ja nyssyköitä.
No nämä nyt olivat vain näitä negatiivisia asioita ja paljon hyvääkin toki on. Mutta itseni ainakin vähän yllätti tämä työmäärän kasvu toisen lapsen kanssa kun usein sanotaan miten seuraavat lapset menevät rutiinin avulla enemmän "itsestään" kuin ensimmäinen. Ensimmäiseen kuitenkin ehtii keskittyä ihan eri tavalla ja rutiineihinkaan ei ehkä ole ihan samalla tavalla leipääntynyt kun nyt myöhemmin.
Mutta en halua masentaa ketään ja täytyy sanoa että toinen lapsi on ihan yhtä rakas kuin ensimmäinenkin enkä missään nimessä antaisi pois. On vain hyvä tiedostaa että perhe-elämä voi muuttua enemmän kuin on ajatellut ja haasteet ovat erilaisia kuin ensimmäisen kanssa.
Rauha-Liisa kirjoitti rehellisesti. Me harkitsemme toista lasta ja lapsille tulisi 6 vuoden ikäero. Olemme miettineet asiaa monelta kantilta ja sekä positiivisia että negatiivisia puolia taitaa olla yhtä paljon. Toinen lapsi olisi enemmän kuin toivottu, mutta jotenkin meidän 3:n henkilön perhe on niin nivoutunut hyväksi tiimiksi ja asiat on nyt niin hyvin, että emme tiedä vielä uskallammako lähteä yrittämään toista. Voi että kun tietäisi mitä pitäisi tehdä :). Itsehän se päätös pitää tietysti tehdä. Pikkusisar tyttärelle olisi varmaan ihana asia vaikkakaan ei hän tällä hetkellä osaa sellaista kaivata. Sydäntäni vaan jollain tapaa ahdistaa ajatus, että miksi ei yrittäisi tehdä toista jos siihen on mahdollisuus. Sitä vaan miettii mukamas kaikkea niin järkevää, että jos taloudellinen tilanne huononee ja sitten ei ole rahaa tarjota kahdelle lapselle hyvää tulevaisuutta, kodin pienuus ahdistaa (nyt niin ihana koti jää jossain vaiheessa pieneksi ja on hankittava uusi), yksi tuleva nuori helpompi kasvattaa kuin tuplamäärä... Eikö kukaan muu ajattele tällaisia asioita kun päättää hankkia useamman lapsen? En minäkään nuorempana ajatellut tällaisia asioita mutta näin vanhemmiten näköjään sitä tulee monimutkaisemmaksi tämä elämä :).
Meillä on myös samalla ikäerolla lapset, ja melkeinpä on kahden kanssa helpompaa kun yhden. Nyt kun toinen on 1,5v ja toinen 4,5v niin hyvin leikkivät keskenään ja viihtyvät yhdessä. Vauva-aikanakaan ei ollut suurempia ongelmia, vauva viihtyi kun isompi pyöri ympärillä, sitten kun oltiin vauvan kanssa kahden välillä niin koko ajan piti kantaa ja viihdyttää. Aluksi oli mustasukkaisuutta, tai sitten se oli sitä normi uhmaa, mitää nyt meillä on muutenkin isomman kanssa ihan koko ajan. Pukeminen ja lähteminen on aikaa ja hermoja vievää touhua. Isompaa vauvattaa aika usein kun pitäis omatoimisesti pukea. Teillähän helpottaa se että isompi varmaan on jo pois vaipoista, joten on vaan yksi kakkapylly pestävänä :) Ja muutenkin jo on omatoiminen, syömisten kanssa mm.
Mutta se mitä mie mietin, että mitenkäs se arki muuttuu kun perheeseen tulee kolmas, kerkeääkös sitä tekemään mitään ja tuleekos sitä enää lähdettyä mihinkään lapsilauman kanssa, onhan se kuitenkin aika rumba kolmen kanssa vierailut ja kauppailut, vai onko?? ;)
Meillä on lapset 3,5 v ja 7kk...
Vanhempi lapsi, poika, on alusta asti osoittanut mustasukkaisuutensa olemall arasittava ja tottelematon, eli vain siis meille vanhemmille...nykyään kun toinen jo kävelee tukien ja tulee hakemaan pojan leluja, tulee kinaa (siis lähinnä pojan suunnalta tietenkin) ja tapahtuu tönimistä yms. Olen todennut että poika ei niinkään tahallaan halua siskoansa satuttaa, vaan ei oikein tajua että toinen voi mennä mukkelis makkelis kun tönii (tai olenko liiansinisilmäinen????!)
Mieheni on reissutyössä ja on välillä pitkiäkin aikoja poissa ja silloin arki on todella todella rankkaa, varsinkin kun nuoremmala ei ole edelleenkään kunnon päivä/yörytmiä... Jos molemmat vanhemmat on kotona illat, eli siis normaalissa arkityössä, niin varmasti sujuu arki helpommin kuin meillä..silloin kun mies on kotona, on helppo a kun toinen voi keskittyä laittamaan toista nukkumaan ja toinen toista...molemmat pystyy antamaan toiselle jakamattoman huomionsa hetkeksi kun on kaksi aikuista kotona...Päivät menee omalla painollaan ja aika helposti (siis niinä aikoina kun mies tekee niitä normaaleja arkitöitä 8-16..)kun pienempi kuitenkin nukkuu aamupäivästä eteenpän muutaman tunnin, jonka aikana toinen saa äitiltä sen huomion..arki on alkanut helpottamaan nyt kun nuorempikin istuu syöttötuolissa, kaikki voi syödä aamupalan samaan aikaan...ei mene siihen tuhottomasti aikaa...(tai sitte mä oon ollu joku käsi ja harjotteluvaiheessa :) ) ja oon todennu ja annan sullekkin vinkin..enn tiedä millanen täydellinen äiti olet ollut aikasemmin mutta mulla oli tapana sillon ku oli viel yks lapsi, että saatoin siivota päivällä ja pyhittää illan omalle itselleni....nyt olen vaan todennu että se ei toimi..on pakko olla välittämättä pienestä, tai isostakin, kaaoksesta ja keskittyä niihin lapsiin ja vaan siivota sitte illalla...joku saattaa ajatella että daa, tietenkin, mutta itelleni oli ihan itsestäänselvää että päivällä kun yksi lapsi oli hereilläkin, voitiin siivota, viedä mattoja ulos jne jne mutta nyt on vaan pakko antaa se jakamaton huomio kummallekkin kun toinen nukkuu jaa sillon kun molemmat on hereillä, pitää olla silmät selässäkin ja sillon ei siivoominen onnistu... :)
ainiin ja tuossa joitakin juttuja lukiessani totean minäkin että meilläkään ei kyllä toinen mene siinä samassa kuin yksi ja minutkin yllätti se miten mikään ei mennytkään kuten suunnittelin...ekalla lapsella oli alun rytmihankaluuksien jälkeen selkeä rytmi, 7-8 aikaan heärriin, 10 nukkumaan, 12 ylös, ruokaa, 15 välipala ja nukkumaan ja klo 17 ylös, ruokaa, klo 19.30 puuro ja klo 20 yöunille...ja ajattelin että nooh, kunyy, niin alkuhan menee siinä kun se vaan nukkuu ja sit sil on varmaan about samanlainen rytmi ku edellisellä..mut ei....heti ekana päivänä kotona, vauva jaksoi valvoa 4 h putkeen...tai siis ts. ei nukahtanut...ja siitä lähtien ei ksokaantiennyt kauanko nukkui jos sai nukahtamaan..ja lähtemiseen menee aina kauheesti aikaa...ja ei todellakaan tee mieli vaan "lähtee kauoungille" ainakaan minun vaanmielummin olen sitte vaan kotona , korkeintaan käydään lähikaupassa..jos siis isä ei ole kotona...mut huomattavasti on pikkuhiljaa alkanut helpottamaan ja todettakoon että vaikka kerrotaankin vaan negatiivisia juttuja (minä siis) niin toinen lapsi on täydellisen rakas ja ihana ja syynnytys oli aivan mahtava kokemus...ja jos olisin tiennyt millaista tämä on niin:olisin tehnyt sen silti...ehkä harkitsen mahdollista kolmatta enempi kun nyt niitä on jo kuiteskin kaksi eli kokevat sisarusrakkauden mutta....