erikoinen ajatuksineni... Jos joskus vielä aloitan suhteen, voin ihan hyvin kuvitella aloittavani sen niin, etten perehdy toisen osapuolen taustoihin mitenkään. Jos pidän toisesta ja haluan hänen kanssaa jotain pysyvämpää, olen valmis siihen ilman sen kummempia tutkimuksia. Kuulostaako oudolta?
Olenko jotenkin
vanhanaikainenko?
4402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama kuin panisi päänsä pusikkon. ja ihmettele jos nokkoset polttavat.
Olikohan nyt liian raju tämä mielipide?? Pääsen palstoille kommentoimaan vasta iltamyöhällä...
ymmärrän mitä ajat takaa. Mietin juuri olenko itse tekemässä saman suuntaisia liikkeitä. Olenko hölmö, ajaudunko toimimaan entisten kuvioiden mukaan, vaikka piti viisastumani.
Toisaalta vaikka tutkisi ja arvottaisi toisen millimetrivaa álla harrastusten sopivuutta, koulutustason täydellistä matsaavuutta, osakesijoituksia myöten, voi lopputulos olla kaksi ihmistä, joilla ei ole keskenään mitään tekemistä. Ja joiden ns. "rakkaus" loppuu heti kuin kanan lento, jos toisen status jollain tavalla heikkenee; esim. saa lemput töistä tai vakavasti sairastuu.
Kyllä uskon tunteeseen ja vaistoon, mutta järjen käyttö silti sallittu.
Uskon, että kun riittävän kauan toista ja toisen elämää tutkailee ja arvioi, löytää ihan varmasti asioita, joista ei pidä ja jonka takia mahdollisesti hyväkin suhde voi jäädä teoriatasolle. Usein ne asiat on myös sellaisia, joille olisi jotain voinut tehdä ja saada tilanne toiseksi, jos vain olisi uskallettu yrittää.