Miinavaarasta ja imagokuvasta Tavjan sammakot miinoista

Tave ja 1970-luvun taistolaiset eivät inahtaneetkaan, kun 30 vuotta sitten raskaasti miinoitettu, monta sataa metriä leveä miinojen taimitarha kulki Lûbeckin kaupungin itänurkilta Hartz-vuoriston ohitse aina Tschekkoslovakian läntisimpään nipukkaan, jossa Erzgebirge ja Böhmerwald kohtaavat. Tuohon satojakilometrejä pitkään miinapeltoon kuoli tuhansia kommunismia pakoon yrittäviä - etupäässä saksalaisia. Sillä jaetun Saksan läpihän se oli vedetty. HITON TAISTOLAISET KAKSINAISMORALISTITI NARISEVAT NYT ! MIKSEIVÄT PUHUNEET SILLOIN MIINOJA VASTAAN, KUN NE OLIVAT TÄYSTEHOISESSA TUHOKÄYTÖSSÄÄN KESKI-EUROOPASSA !

TÄTÄ MINÄ PIDÄN YÖKÖTTÄVÄNÄ KAKSINAISMORALISMIA ! SIIS VIHELTÄKÄÄHÄN MIINOJEN POISTOKESKUSTELU POIKKI !
Suurimmat "miinavaarat" eli itänaapurimme Venäjä ja sen itänaapuri Kiina ja tämä pahan valtakunnan puolustaja Usa EIVÄT lähde moiseen "englannin prinsessan" kyynelehtimiseen mukaan!

Miksi siis muidenkaan pitäisi ja onhan se jonkin Australian helppoa hävittää ne vähät varastossaan olevat 2. maailmansodan aikaiset jätteensä...Ei ole paljonkaan rajanaapureita.

Suomen presidentti on täysin vastuuton kun esittääkään moisia juttuja julkisuudessa ja on vielä puolustusvoimien ylipäällikkö!!!

Voe victis!
12672
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Millä tasolla on vastuutonta edistää kansainvälistä aseistariisuntaa tuomalla esiin epäkohtia Suomen politiikassa? Näinhän Tarja Halonen on tehnyt ottamalla kantaa miinoista luopumisen puolesta. Suomi pyrkii esiintymään aseistariisunnan ja rauhan edelläkävijänä, mutta samalla antaa monille miinoista todellisuudessa kärsiville ja etenkin niitä käyttäville maille tekosyyn olla lähtemättä mukaan resursseja vaativaan miinanraivaustoimintaan.

Näinhän nimimerkki Miina ehdottaa, että Suomenkin tulisi toimia. Kun Venäjä, USA ja Kiinakaan eivät kuulu Ottawan sopimuksen piirin, miksi meidän pitäisi? Taas piiloudutaan suurvaltojen esimerkin taakse sen sijaan, että oltaisiin edes joskus aloitekykyisiä. Suomen puolustus ei ole riippuvainen miinoista eikä Suomen talous romahda vaikka miinat korvattaisiin kalliimmilla järjestelmillä. Kyse ei ole siitä, aiotaanko Suomessa koskaan käyttää miinoja, vaan todellisesta sitoutumisesta kansainväliseen aseistariisuntaan.

Äänestä
  • pälli,miten muka Suomen puolustus ei ole riippuvainen miinoista?Ja oletko itse valmis maksamaan palkkapussistas,jos sinulla semmoinen on,miinat korvaavan puolustuksen?Noi Halosen huomautukset ovat täyttä tekopyhää humpuukia.

    Äänestä

  • Tappi kirjoitti:

    pälli,miten muka Suomen puolustus ei ole riippuvainen miinoista?Ja oletko itse valmis maksamaan palkkapussistas,jos sinulla semmoinen on,miinat korvaavan puolustuksen?Noi Halosen huomautukset ovat täyttä tekopyhää humpuukia.

    menee näin
    http://www.ericblumrich.com/nuke.html
    miinat ovat pikku juttu lajemmassa mittakaavassa.

    Äänestä

  • Tappi kirjoitti:

    pälli,miten muka Suomen puolustus ei ole riippuvainen miinoista?Ja oletko itse valmis maksamaan palkkapussistas,jos sinulla semmoinen on,miinat korvaavan puolustuksen?Noi Halosen huomautukset ovat täyttä tekopyhää humpuukia.

    Suomen puolustuspolitiikka nojaa edelleen syvälle suomalaisten mieliin iskostettuun Venäjän pelkoon. Maamiinojen tarpeellisuutta perustellaan eritoten sillä, että Suomella on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Jos siis katsotaan, että Suomen puolustus on riippuvainen miinoista, ajatellaan samalla, ettei Suomella ole mitään muuta pelättävää kuin iso, paha Venäjä. Maamiinat ovat osa Puolustusvoimien toitottamaa "uskottavan puolustuksen" mantraa, jolla on tarkoitus luoda harhakuva Venäjän sotilaallisen ylivoiman peittoavasta puolustuksesta. Jos Venäjällä löytyisi tarpeeksi tahtoa ja kiinnostusta Suomen lyömiseen sitä eivät miinat estäisi. Niinpä konfliktien ehkäisemisessä pitäisi viimeinkin astua pois kylmän sodan aikaisesta peloteajattelusta, joka on vahingollista ja vaarallista, ja siirtyä diplomaattisiin keinoihin.

    Vastatakseni esittämääsi kysymykseen, en olisi kovinkaan mielelläni mukana rahoittamassa miinoja korvaavaa kalliimpaa asejärjestelmää tai mitään muutakaan asevarustelua. Sen sijaan todelliseen rauhantyöhön olen aina valmis uhraamaan omia rahojani mahdollisuuksien mukaan. Jos Suomi päättäisi laskea puolustusbudjettiaan ja sijoittaa osan näistä rahoista esimerkiksi miinanraivaustyön edistämiseen Angolassa olisin riemuissani.

    Suomihan on ainoana EU-maana jättäytynyt miinat kieltävän Ottawan sopimuksen ulkopuolelle, vaikka tosin saakin pian kaverikseen Puolan. Jalkaväkimiinojen välttämättömyyttä,
    tai asukaslukuumme nähden suhteettoman suuren reserviläisarmeijan tarpeellisuutta
    perusteltaessa on tapana käyttää taikasanoja "uskottava puolustus". Koska kukaan ei koskaan ole katsonut tarpeelliseksi kertoa mitä tämä sanapari todella tarkoittaa ehdottaisin, että vastaisuudessa Suomesta pyrittäisiin rakentamaan uskottavaa rauhan edistäjää. Tämä ei ole mahdollista mikäli Suomi edelleen puolustaa oikeuttaan valmistaa
    ja varastoida epäinhimillisiä aseita.

    Suomessa ei miinoja tietenkään käytetä, vaan ainoastaan varastoidaan kriisin varalle. Täällä siis uskotaan Suomen olevan mahdollisen aseellisen konfliktin jälkiselvittelyissä niin poikkeuksellinen valtio, että miinojen raivaus tapahtuisi täällä muitta mutkitta, ilman siviiliuhreja. Miinanraivaustyö on kuitenkin hidasta, sentti sentiltä tapahtuvaa työtä. Puhutaan myös vastuuntuntoisesta miinojen käytöstä, joka jo ajatuksenakin kuulostaa kornilta.

    Everstiluutnantti Martin Herman Pisto on sanonut, että maamiinoja vastaavaa valvovaa vaikutusta ja psykologista pelotetta ei voida saavuttaa millään muilla järjestelmillä. Juuri psykologisen pelotteen aspekti on rauhan aikoina vahingollinen ja ennen kaikkea auttamattomasti vanhanaikainen. Aseilla ei ehkäistä sotaa, eikä edistetä rauhaa kuin korkeintaan väliaikaisesti. Kestävää rauhantyötä voi olla vain aseistariisuntaan pyrkivä toiminta.

    Suomen tulisi mielestäni ratifioida Ottawan sopimus, eikä piiloutua joidenkin suurvaltioiden taakse ymmärryksen toivossa, kuten ehdotettu on. Tämä ei tietenkään yksin riitä, sillä todellista tuhoa jalkaväkimiinat aiheuttavat kaukana meistä. Suomen on osallistuttava entistä aktiivisemmin raivaustyöhön pahiten miinaongelmasta kärsivissä maissa. Maamiinojen vastaisen järjestön ICBL:n mukaan on kymmenen kertaa todennäköisempää, että siviili loukkaantuu miinan takia konfliktin
    jälkeisenä aikana, kuin että sotilas haavoittuisi sodan aikana. Kymmenet tuhannet kuolleet ja haavoittuneet siviilit ovat kallis hinta monen maan uskottavasta puolustuksesta.

    Jos tosiaan ajatellaan, että jalkaväkimiinojen edullisuus on autuasta voidaan samaan syssyyn todeta, että halvimmillaan yksi miina maksaa noin viisi euroa, mikä tarkoittaa, että vuosittain saadaan 26 000 ihmistä tapettua tai rampautettua jopa niinkin edullisesti, kuin 130 000 eurolla. Olisi ilmeisesti siis järkevää, peräti oikeutettua käyttää myös napalmia, se kun on vain bensiiniä ja saippuaa, ja näin ollen todella edullista.

    Suomi on toiminnallaan antanut kansainväliselle yhteisölle viestin siitä, ettei miinoista luopuminen olisi tärkeää. Itsekäs omaan napaan tuijottelu ja naurettava, perusteeton Venäjällä pelottelu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Suomi seisoo jarruna kansainvälisen aseistariisunnan tiellä. Tilanne on paitsi Suomen paljon puhutun imagon kannalta, myös eettisesti täysin kestämätön.

    Äänestä

  • Alex Surge kirjoitti:

    Suomen puolustuspolitiikka nojaa edelleen syvälle suomalaisten mieliin iskostettuun Venäjän pelkoon. Maamiinojen tarpeellisuutta perustellaan eritoten sillä, että Suomella on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Jos siis katsotaan, että Suomen puolustus on riippuvainen miinoista, ajatellaan samalla, ettei Suomella ole mitään muuta pelättävää kuin iso, paha Venäjä. Maamiinat ovat osa Puolustusvoimien toitottamaa "uskottavan puolustuksen" mantraa, jolla on tarkoitus luoda harhakuva Venäjän sotilaallisen ylivoiman peittoavasta puolustuksesta. Jos Venäjällä löytyisi tarpeeksi tahtoa ja kiinnostusta Suomen lyömiseen sitä eivät miinat estäisi. Niinpä konfliktien ehkäisemisessä pitäisi viimeinkin astua pois kylmän sodan aikaisesta peloteajattelusta, joka on vahingollista ja vaarallista, ja siirtyä diplomaattisiin keinoihin.

    Vastatakseni esittämääsi kysymykseen, en olisi kovinkaan mielelläni mukana rahoittamassa miinoja korvaavaa kalliimpaa asejärjestelmää tai mitään muutakaan asevarustelua. Sen sijaan todelliseen rauhantyöhön olen aina valmis uhraamaan omia rahojani mahdollisuuksien mukaan. Jos Suomi päättäisi laskea puolustusbudjettiaan ja sijoittaa osan näistä rahoista esimerkiksi miinanraivaustyön edistämiseen Angolassa olisin riemuissani.

    Suomihan on ainoana EU-maana jättäytynyt miinat kieltävän Ottawan sopimuksen ulkopuolelle, vaikka tosin saakin pian kaverikseen Puolan. Jalkaväkimiinojen välttämättömyyttä,
    tai asukaslukuumme nähden suhteettoman suuren reserviläisarmeijan tarpeellisuutta
    perusteltaessa on tapana käyttää taikasanoja "uskottava puolustus". Koska kukaan ei koskaan ole katsonut tarpeelliseksi kertoa mitä tämä sanapari todella tarkoittaa ehdottaisin, että vastaisuudessa Suomesta pyrittäisiin rakentamaan uskottavaa rauhan edistäjää. Tämä ei ole mahdollista mikäli Suomi edelleen puolustaa oikeuttaan valmistaa
    ja varastoida epäinhimillisiä aseita.

    Suomessa ei miinoja tietenkään käytetä, vaan ainoastaan varastoidaan kriisin varalle. Täällä siis uskotaan Suomen olevan mahdollisen aseellisen konfliktin jälkiselvittelyissä niin poikkeuksellinen valtio, että miinojen raivaus tapahtuisi täällä muitta mutkitta, ilman siviiliuhreja. Miinanraivaustyö on kuitenkin hidasta, sentti sentiltä tapahtuvaa työtä. Puhutaan myös vastuuntuntoisesta miinojen käytöstä, joka jo ajatuksenakin kuulostaa kornilta.

    Everstiluutnantti Martin Herman Pisto on sanonut, että maamiinoja vastaavaa valvovaa vaikutusta ja psykologista pelotetta ei voida saavuttaa millään muilla järjestelmillä. Juuri psykologisen pelotteen aspekti on rauhan aikoina vahingollinen ja ennen kaikkea auttamattomasti vanhanaikainen. Aseilla ei ehkäistä sotaa, eikä edistetä rauhaa kuin korkeintaan väliaikaisesti. Kestävää rauhantyötä voi olla vain aseistariisuntaan pyrkivä toiminta.

    Suomen tulisi mielestäni ratifioida Ottawan sopimus, eikä piiloutua joidenkin suurvaltioiden taakse ymmärryksen toivossa, kuten ehdotettu on. Tämä ei tietenkään yksin riitä, sillä todellista tuhoa jalkaväkimiinat aiheuttavat kaukana meistä. Suomen on osallistuttava entistä aktiivisemmin raivaustyöhön pahiten miinaongelmasta kärsivissä maissa. Maamiinojen vastaisen järjestön ICBL:n mukaan on kymmenen kertaa todennäköisempää, että siviili loukkaantuu miinan takia konfliktin
    jälkeisenä aikana, kuin että sotilas haavoittuisi sodan aikana. Kymmenet tuhannet kuolleet ja haavoittuneet siviilit ovat kallis hinta monen maan uskottavasta puolustuksesta.

    Jos tosiaan ajatellaan, että jalkaväkimiinojen edullisuus on autuasta voidaan samaan syssyyn todeta, että halvimmillaan yksi miina maksaa noin viisi euroa, mikä tarkoittaa, että vuosittain saadaan 26 000 ihmistä tapettua tai rampautettua jopa niinkin edullisesti, kuin 130 000 eurolla. Olisi ilmeisesti siis järkevää, peräti oikeutettua käyttää myös napalmia, se kun on vain bensiiniä ja saippuaa, ja näin ollen todella edullista.

    Suomi on toiminnallaan antanut kansainväliselle yhteisölle viestin siitä, ettei miinoista luopuminen olisi tärkeää. Itsekäs omaan napaan tuijottelu ja naurettava, perusteeton Venäjällä pelottelu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Suomi seisoo jarruna kansainvälisen aseistariisunnan tiellä. Tilanne on paitsi Suomen paljon puhutun imagon kannalta, myös eettisesti täysin kestämätön.

    ei voi todeta muuta, kuin että maamiinoista, passivisista halvoista aseista luopuminen olisi äärettömän typerää, vastaavia paljon epävarmempia asioita suurvallat kylvää ilmasta käsin ympäri maailmaa.

    Äänestä

  • kun kirjoitti:

    ei voi todeta muuta, kuin että maamiinoista, passivisista halvoista aseista luopuminen olisi äärettömän typerää, vastaavia paljon epävarmempia asioita suurvallat kylvää ilmasta käsin ympäri maailmaa.

    Suurvaltojen pommikylvö kertoo jo siitäkin, että maasota alkaa olla vanhentunut sotimisen muoto. Miinapelote on siis mitätön reliikki ajoilta, jotka eivät enää palaa, onneksi.

    Sotimista ei oikeuta myöskään sen halpuus, vaikka tätä tunnutaan esittämään argumentiksi vallan usein. Jalkansa menettänyttä angolalaispoikaa ei lohduta se, että jalan vienyt miina maksoi kapinallisarmeijalle pimeillä markkinoilla vain viisi dollaria.

    Äänestä

  • Alex Surge kirjoitti:

    Suurvaltojen pommikylvö kertoo jo siitäkin, että maasota alkaa olla vanhentunut sotimisen muoto. Miinapelote on siis mitätön reliikki ajoilta, jotka eivät enää palaa, onneksi.

    Sotimista ei oikeuta myöskään sen halpuus, vaikka tätä tunnutaan esittämään argumentiksi vallan usein. Jalkansa menettänyttä angolalaispoikaa ei lohduta se, että jalan vienyt miina maksoi kapinallisarmeijalle pimeillä markkinoilla vain viisi dollaria.

    Maasota ei ole vanhentunut sotimisen muoto. Viimekädessä ratkaisutaistelut käydään aina jalkaväellä jota vastaan miinat ovat tehokas ase ja pelote. Bonuksena ne ovat vielä halpojakin mikä lämmittää suomalaista veronmaksajaa.

    Eläköön sakaramiina!

    Äänestä

  • Sulex Arge kirjoitti:

    Maasota ei ole vanhentunut sotimisen muoto. Viimekädessä ratkaisutaistelut käydään aina jalkaväellä jota vastaan miinat ovat tehokas ase ja pelote. Bonuksena ne ovat vielä halpojakin mikä lämmittää suomalaista veronmaksajaa.

    Eläköön sakaramiina!

    Ei kai tässä enää muuta kuin pogo ja Togo, Coca-Cola ja Angola.

    Pitkästä aikaa perusteltu argumentti!
    Tätä olen juuri halunnut tuoda esille. Miinoilla on TODELLA HALPAA tappaa ja rampauttaa ihmisiä. Minun mielestäni ihmishengellä ei kuitenkaan ole hintaa, mutta pseudonyymini muotoon Sulex Arge vääntänyt veijari on toista mieltä. Siinä missä useimmat yrittävät puolustaa jalkaväkimiinoja haukkumalla niiden vastustajia ja heittelemällä ilmoille perusteettomia, tunneperäisiä iskulauseita, tuo Sulex Arge julki todellisen viehtymyksensä raakalaismaisiin aseisiin ja perustelee niiden autuutta halvalla hinnalla.

    Tähän ei voi enää todeta muuta kuin sen, että minä olen eri mieltä. Perusteluni voi lukea edeltävistä viesteistä.

    Äänestä

  • Alex Surge kirjoitti:

    Suomen puolustuspolitiikka nojaa edelleen syvälle suomalaisten mieliin iskostettuun Venäjän pelkoon. Maamiinojen tarpeellisuutta perustellaan eritoten sillä, että Suomella on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Jos siis katsotaan, että Suomen puolustus on riippuvainen miinoista, ajatellaan samalla, ettei Suomella ole mitään muuta pelättävää kuin iso, paha Venäjä. Maamiinat ovat osa Puolustusvoimien toitottamaa "uskottavan puolustuksen" mantraa, jolla on tarkoitus luoda harhakuva Venäjän sotilaallisen ylivoiman peittoavasta puolustuksesta. Jos Venäjällä löytyisi tarpeeksi tahtoa ja kiinnostusta Suomen lyömiseen sitä eivät miinat estäisi. Niinpä konfliktien ehkäisemisessä pitäisi viimeinkin astua pois kylmän sodan aikaisesta peloteajattelusta, joka on vahingollista ja vaarallista, ja siirtyä diplomaattisiin keinoihin.

    Vastatakseni esittämääsi kysymykseen, en olisi kovinkaan mielelläni mukana rahoittamassa miinoja korvaavaa kalliimpaa asejärjestelmää tai mitään muutakaan asevarustelua. Sen sijaan todelliseen rauhantyöhön olen aina valmis uhraamaan omia rahojani mahdollisuuksien mukaan. Jos Suomi päättäisi laskea puolustusbudjettiaan ja sijoittaa osan näistä rahoista esimerkiksi miinanraivaustyön edistämiseen Angolassa olisin riemuissani.

    Suomihan on ainoana EU-maana jättäytynyt miinat kieltävän Ottawan sopimuksen ulkopuolelle, vaikka tosin saakin pian kaverikseen Puolan. Jalkaväkimiinojen välttämättömyyttä,
    tai asukaslukuumme nähden suhteettoman suuren reserviläisarmeijan tarpeellisuutta
    perusteltaessa on tapana käyttää taikasanoja "uskottava puolustus". Koska kukaan ei koskaan ole katsonut tarpeelliseksi kertoa mitä tämä sanapari todella tarkoittaa ehdottaisin, että vastaisuudessa Suomesta pyrittäisiin rakentamaan uskottavaa rauhan edistäjää. Tämä ei ole mahdollista mikäli Suomi edelleen puolustaa oikeuttaan valmistaa
    ja varastoida epäinhimillisiä aseita.

    Suomessa ei miinoja tietenkään käytetä, vaan ainoastaan varastoidaan kriisin varalle. Täällä siis uskotaan Suomen olevan mahdollisen aseellisen konfliktin jälkiselvittelyissä niin poikkeuksellinen valtio, että miinojen raivaus tapahtuisi täällä muitta mutkitta, ilman siviiliuhreja. Miinanraivaustyö on kuitenkin hidasta, sentti sentiltä tapahtuvaa työtä. Puhutaan myös vastuuntuntoisesta miinojen käytöstä, joka jo ajatuksenakin kuulostaa kornilta.

    Everstiluutnantti Martin Herman Pisto on sanonut, että maamiinoja vastaavaa valvovaa vaikutusta ja psykologista pelotetta ei voida saavuttaa millään muilla järjestelmillä. Juuri psykologisen pelotteen aspekti on rauhan aikoina vahingollinen ja ennen kaikkea auttamattomasti vanhanaikainen. Aseilla ei ehkäistä sotaa, eikä edistetä rauhaa kuin korkeintaan väliaikaisesti. Kestävää rauhantyötä voi olla vain aseistariisuntaan pyrkivä toiminta.

    Suomen tulisi mielestäni ratifioida Ottawan sopimus, eikä piiloutua joidenkin suurvaltioiden taakse ymmärryksen toivossa, kuten ehdotettu on. Tämä ei tietenkään yksin riitä, sillä todellista tuhoa jalkaväkimiinat aiheuttavat kaukana meistä. Suomen on osallistuttava entistä aktiivisemmin raivaustyöhön pahiten miinaongelmasta kärsivissä maissa. Maamiinojen vastaisen järjestön ICBL:n mukaan on kymmenen kertaa todennäköisempää, että siviili loukkaantuu miinan takia konfliktin
    jälkeisenä aikana, kuin että sotilas haavoittuisi sodan aikana. Kymmenet tuhannet kuolleet ja haavoittuneet siviilit ovat kallis hinta monen maan uskottavasta puolustuksesta.

    Jos tosiaan ajatellaan, että jalkaväkimiinojen edullisuus on autuasta voidaan samaan syssyyn todeta, että halvimmillaan yksi miina maksaa noin viisi euroa, mikä tarkoittaa, että vuosittain saadaan 26 000 ihmistä tapettua tai rampautettua jopa niinkin edullisesti, kuin 130 000 eurolla. Olisi ilmeisesti siis järkevää, peräti oikeutettua käyttää myös napalmia, se kun on vain bensiiniä ja saippuaa, ja näin ollen todella edullista.

    Suomi on toiminnallaan antanut kansainväliselle yhteisölle viestin siitä, ettei miinoista luopuminen olisi tärkeää. Itsekäs omaan napaan tuijottelu ja naurettava, perusteeton Venäjällä pelottelu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Suomi seisoo jarruna kansainvälisen aseistariisunnan tiellä. Tilanne on paitsi Suomen paljon puhutun imagon kannalta, myös eettisesti täysin kestämätön.

    >Vastatakseni esittämääsi kysymykseen, en olisi kovinkaan mielelläni mukana rahoittamassa miinoja korvaavaa kalliimpaa asejärjestelmää tai mitään muutakaan asevarustelua. Sen sijaan todelliseen rauhantyöhön olen aina valmis uhraamaan omia rahojani mahdollisuuksien mukaan. Jos Suomi päättäisi laskea puolustusbudjettiaan ja sijoittaa osan näistä rahoista esimerkiksi miinanraivaustyön edistämiseen Angolassa olisin riemuissani.

    >Suomihan on ainoana EU-maana jättäytynyt miinat kieltävän Ottawan sopimuksen ulkopuolelle, vaikka tosin saakin pian kaverikseen Puolan. Jalkaväkimiinojen välttämättömyyttä,
    tai asukaslukuumme nähden suhteettoman suuren reserviläisarmeijan tarpeellisuutta
    perusteltaessa on tapana käyttää taikasanoja "uskottava puolustus". Koska kukaan ei koskaan ole katsonut tarpeelliseksi kertoa mitä tämä sanapari todella tarkoittaa ehdottaisin, että vastaisuudessa Suomesta pyrittäisiin rakentamaan uskottavaa rauhan edistäjää. Tämä ei ole mahdollista mikäli Suomi edelleen puolustaa oikeuttaan valmistaa
    ja varastoida epäinhimillisiä aseita.

    Suomella on myös muita vihollisen tappamiseen tarkoitettuja "epäinhimillisiä keinoja"

    >Suomessa ei miinoja tietenkään käytetä, vaan ainoastaan varastoidaan kriisin varalle. Täällä siis uskotaan Suomen olevan mahdollisen aseellisen konfliktin jälkiselvittelyissä niin poikkeuksellinen valtio, että miinojen raivaus tapahtuisi täällä muitta mutkitta, ilman siviiliuhreja. Miinanraivaustyö on kuitenkin hidasta, sentti sentiltä tapahtuvaa työtä. Puhutaan myös vastuuntuntoisesta miinojen käytöstä, joka jo ajatuksenakin kuulostaa kornilta.

    Olet selvästikkin armeijankäymätön sivari, tai joku "kukkaistyttö"

    >Everstiluutnantti Martin Herman Pisto on sanonut, että maamiinoja vastaavaa valvovaa vaikutusta ja psykologista pelotetta ei voida saavuttaa millään muilla järjestelmillä. Juuri psykologisen pelotteen aspekti on rauhan aikoina vahingollinen ja ennen kaikkea auttamattomasti vanhanaikainen. Aseilla ei ehkäistä sotaa, eikä edistetä rauhaa kuin korkeintaan väliaikaisesti. Kestävää rauhantyötä voi olla vain aseistariisuntaan pyrkivä toiminta.

    Pelottaako sinua todella kävellä Suomen rajavyöhykkeellä esim. mustikkametsässä rauhan aikana?

    >Suomen tulisi mielestäni ratifioida Ottawan sopimus, eikä piiloutua joidenkin suurvaltioiden taakse ymmärryksen toivossa, kuten ehdotettu on. Tämä ei tietenkään yksin riitä, sillä todellista tuhoa jalkaväkimiinat aiheuttavat kaukana meistä.
    Suomen on osallistuttava entistä aktiivisemmin raivaustyöhön pahiten miinaongelmasta kärsivissä maissa. Maamiinojen vastaisen järjestön ICBL:n mukaan on kymmenen kertaa todennäköisempää, että siviili loukkaantuu miinan takia konfliktin
    jälkeisenä aikana, kuin että sotilas haavoittuisi sodan aikana. Kymmenet tuhannet kuolleet ja haavoittuneet siviilit ovat kallis hinta monen maan uskottavasta puolustuksesta.

    Suomi seisoo omilla jaloillaan tässäkin asiassa, meillä ei todella ole tarvetta piiloutua kenenkään taakse.

    >Jos tosiaan ajatellaan, että jalkaväkimiinojen edullisuus on autuasta voidaan samaan syssyyn todeta, että halvimmillaan yksi miina maksaa noin viisi euroa, mikä tarkoittaa, että vuosittain saadaan 26 000 ihmistä tapettua tai rampautettua jopa niinkin edullisesti, kuin 130 000 eurolla. Olisi ilmeisesti siis järkevää, peräti oikeutettua käyttää myös napalmia, se kun on vain bensiiniä ja saippuaa, ja näin ollen todella edullista.

    Ylempänä haluat laskea puolustusbudjettia ja tässä itket sitä miten halpoja miinat ovat, mitä oikein haluat?

    >Suomi on toiminnallaan antanut kansainväliselle yhteisölle viestin siitä, ettei miinoista luopuminen olisi tärkeää. Itsekäs omaan napaan tuijottelu ja naurettava, perusteeton Venäjällä pelottelu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Suomi seisoo jarruna kansainvälisen aseistariisunnan tiellä. Tilanne on paitsi Suomen paljon puhutun imagon kannalta, myös eettisesti täysin kestämätön.

    Vaikka Tarjan itsetunto ei tuota kestä, ei se silti häiritse suurinta osaa suomalaisista

    Äänestä

  • J.J. kirjoitti:

    >Vastatakseni esittämääsi kysymykseen, en olisi kovinkaan mielelläni mukana rahoittamassa miinoja korvaavaa kalliimpaa asejärjestelmää tai mitään muutakaan asevarustelua. Sen sijaan todelliseen rauhantyöhön olen aina valmis uhraamaan omia rahojani mahdollisuuksien mukaan. Jos Suomi päättäisi laskea puolustusbudjettiaan ja sijoittaa osan näistä rahoista esimerkiksi miinanraivaustyön edistämiseen Angolassa olisin riemuissani.

    >Suomihan on ainoana EU-maana jättäytynyt miinat kieltävän Ottawan sopimuksen ulkopuolelle, vaikka tosin saakin pian kaverikseen Puolan. Jalkaväkimiinojen välttämättömyyttä,
    tai asukaslukuumme nähden suhteettoman suuren reserviläisarmeijan tarpeellisuutta
    perusteltaessa on tapana käyttää taikasanoja "uskottava puolustus". Koska kukaan ei koskaan ole katsonut tarpeelliseksi kertoa mitä tämä sanapari todella tarkoittaa ehdottaisin, että vastaisuudessa Suomesta pyrittäisiin rakentamaan uskottavaa rauhan edistäjää. Tämä ei ole mahdollista mikäli Suomi edelleen puolustaa oikeuttaan valmistaa
    ja varastoida epäinhimillisiä aseita.

    Suomella on myös muita vihollisen tappamiseen tarkoitettuja "epäinhimillisiä keinoja"

    >Suomessa ei miinoja tietenkään käytetä, vaan ainoastaan varastoidaan kriisin varalle. Täällä siis uskotaan Suomen olevan mahdollisen aseellisen konfliktin jälkiselvittelyissä niin poikkeuksellinen valtio, että miinojen raivaus tapahtuisi täällä muitta mutkitta, ilman siviiliuhreja. Miinanraivaustyö on kuitenkin hidasta, sentti sentiltä tapahtuvaa työtä. Puhutaan myös vastuuntuntoisesta miinojen käytöstä, joka jo ajatuksenakin kuulostaa kornilta.

    Olet selvästikkin armeijankäymätön sivari, tai joku "kukkaistyttö"

    >Everstiluutnantti Martin Herman Pisto on sanonut, että maamiinoja vastaavaa valvovaa vaikutusta ja psykologista pelotetta ei voida saavuttaa millään muilla järjestelmillä. Juuri psykologisen pelotteen aspekti on rauhan aikoina vahingollinen ja ennen kaikkea auttamattomasti vanhanaikainen. Aseilla ei ehkäistä sotaa, eikä edistetä rauhaa kuin korkeintaan väliaikaisesti. Kestävää rauhantyötä voi olla vain aseistariisuntaan pyrkivä toiminta.

    Pelottaako sinua todella kävellä Suomen rajavyöhykkeellä esim. mustikkametsässä rauhan aikana?

    >Suomen tulisi mielestäni ratifioida Ottawan sopimus, eikä piiloutua joidenkin suurvaltioiden taakse ymmärryksen toivossa, kuten ehdotettu on. Tämä ei tietenkään yksin riitä, sillä todellista tuhoa jalkaväkimiinat aiheuttavat kaukana meistä.
    Suomen on osallistuttava entistä aktiivisemmin raivaustyöhön pahiten miinaongelmasta kärsivissä maissa. Maamiinojen vastaisen järjestön ICBL:n mukaan on kymmenen kertaa todennäköisempää, että siviili loukkaantuu miinan takia konfliktin
    jälkeisenä aikana, kuin että sotilas haavoittuisi sodan aikana. Kymmenet tuhannet kuolleet ja haavoittuneet siviilit ovat kallis hinta monen maan uskottavasta puolustuksesta.

    Suomi seisoo omilla jaloillaan tässäkin asiassa, meillä ei todella ole tarvetta piiloutua kenenkään taakse.

    >Jos tosiaan ajatellaan, että jalkaväkimiinojen edullisuus on autuasta voidaan samaan syssyyn todeta, että halvimmillaan yksi miina maksaa noin viisi euroa, mikä tarkoittaa, että vuosittain saadaan 26 000 ihmistä tapettua tai rampautettua jopa niinkin edullisesti, kuin 130 000 eurolla. Olisi ilmeisesti siis järkevää, peräti oikeutettua käyttää myös napalmia, se kun on vain bensiiniä ja saippuaa, ja näin ollen todella edullista.

    Ylempänä haluat laskea puolustusbudjettia ja tässä itket sitä miten halpoja miinat ovat, mitä oikein haluat?

    >Suomi on toiminnallaan antanut kansainväliselle yhteisölle viestin siitä, ettei miinoista luopuminen olisi tärkeää. Itsekäs omaan napaan tuijottelu ja naurettava, perusteeton Venäjällä pelottelu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Suomi seisoo jarruna kansainvälisen aseistariisunnan tiellä. Tilanne on paitsi Suomen paljon puhutun imagon kannalta, myös eettisesti täysin kestämätön.

    Vaikka Tarjan itsetunto ei tuota kestä, ei se silti häiritse suurinta osaa suomalaisista

    >Suomella on myös muita vihollisen tappamiseen tarkoitettuja "epäinhimillisiä keinoja"

    Suomella ei ole käytössään muita yleisesti kansainvälisellä tasolla sodankäynnin säännöt rikkoviksi katsottavia aseita. Totta on kuitenkin se, että kaikki aseet ovat epäinhimillisiä ja on sinänsä raadollista laatia sodankäynnille sääntöjä siitä millä saa tappaa ja millä taas ei. Tällä kuitenkin tähdätään siviiliväestön kärsimysten minimointiin sodan aikana, joka on vallan ylevä tavoite. Tärkeämpää olisi kuitenkin konfliktien ehkäisy.

    >Olet selvästikkin armeijankäymätön sivari, tai joku "kukkaistyttö"

    Tuntuu lievästi typerryttävältä osallistua keskusteluun, jossa vastapuolella ei ole alkeellisintakaan käsitystä argumentaation perusteista. Ylläoleva lainaus J.J:ltä ei millään tavalla vastaa tai tee tyhjäksi mitään minun esittämääni väitettä. Sillä, olenko käynyt armeijan vai en, tai olenko mahdollisesti "joku kukkastyttö", mitä ikinä tällä halutaankaan tarkoittaa, ei ole mitään tekemistä esittämieni mielipiteiden pätevyyden kanssa. Argumentaation tarkoituksena on kumota väite, ei sen esittäjää.

    >Pelottaako sinua todella kävellä Suomen rajavyöhykkeellä esim. mustikkametsässä rauhan aikana?

    Edellä esitetty kommentti jää minulle melko hämäräksi, mutta oletan sillä viitattavan mainitsemaani psykologiseen pelotteeseen, jota asevarustelulla halutaan luoda. Pelotteen on tarkoitus antaa mahdollisimman vahva kuva sotilaallisesta voimasta, ja joskus tämä kuva on tarkoituksellisesti valheellinen. Minun tallustelemiseeni mustikkametsässä sillä ei ole minkään valtakunnan vaikutusta.

    >Suomi seisoo omilla jaloillaan tässäkin asiassa, meillä ei todella ole tarvetta piiloutua kenenkään taakse.

    Mikäli asia todella on näin, tuntuu lievästi sanottuna erikoiselta, että yleisimpiä argumentteja miinojen säilyttämisen puolesta on se, etteivät Venäjä, Yhdysvallat ja Kiinakaan ole ratifioineet Ottawan sopimusta. Kohta emme ole EU:ssakaan enää tässä asiassa yksin, ja eiköhän Puolan kanssamme yhteneväinen linjakin pian kelpaa miinamaaneille päteväksi perusteeksi.

    >Ylempänä haluat laskea puolustusbudjettia ja tässä itket sitä miten halpoja miinat ovat, mitä oikein haluat?

    Kieltämättä käytin hieman poleemisia sanakäänteitä tuodessani esille tappamisen halpuuden argumenttina käyttämisen falskiutta. Miinojen puolustajat muistuttavat meitä alvariinsa siitä miten edullisia miinat ovat. Maissa, joissa on löytynyt järkeä luopua näistä aseista ei olla ajauduttu taloudellisiin katastrofeihin. Miinojen ainoa vaihtoehto ei ole mystinen kalliimpi järjestelmä vaan miinattomuus. Kantani jalkaväkimiinoihin ei ole yhteydessä kantaani puolustusbudjetin suuruudesta.

    >Vaikka Tarjan itsetunto ei tuota kestä, ei se silti häiritse suurinta osaa suomalaisista

    Niinkö? Minun tietääkseni asiasta ei olla tehty laajamittaista tutkimusta.

    Äänestä

  • >Suomen puolustus ei ole riippuvainen miinoista >eikä Suomen talous romahda vaikka miinat >korvattaisiin kalliimmilla järjestelmillä. Kyse >ei ole siitä, aiotaanko Suomessa koskaan käyttää >miinoja, vaan todellisesta sitoutumisesta >kansainväliseen aseistariisuntaan.

    Suomen armeijahan on niin köyhä että joutuu lopettamaan lähes vuosittain varuskuntia, joten korvaavaa järjestelmää tuskin koskaan tulisi.

    Äänestä

  • Alex Surge kirjoitti:

    Suomen puolustuspolitiikka nojaa edelleen syvälle suomalaisten mieliin iskostettuun Venäjän pelkoon. Maamiinojen tarpeellisuutta perustellaan eritoten sillä, että Suomella on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Jos siis katsotaan, että Suomen puolustus on riippuvainen miinoista, ajatellaan samalla, ettei Suomella ole mitään muuta pelättävää kuin iso, paha Venäjä. Maamiinat ovat osa Puolustusvoimien toitottamaa "uskottavan puolustuksen" mantraa, jolla on tarkoitus luoda harhakuva Venäjän sotilaallisen ylivoiman peittoavasta puolustuksesta. Jos Venäjällä löytyisi tarpeeksi tahtoa ja kiinnostusta Suomen lyömiseen sitä eivät miinat estäisi. Niinpä konfliktien ehkäisemisessä pitäisi viimeinkin astua pois kylmän sodan aikaisesta peloteajattelusta, joka on vahingollista ja vaarallista, ja siirtyä diplomaattisiin keinoihin.

    Vastatakseni esittämääsi kysymykseen, en olisi kovinkaan mielelläni mukana rahoittamassa miinoja korvaavaa kalliimpaa asejärjestelmää tai mitään muutakaan asevarustelua. Sen sijaan todelliseen rauhantyöhön olen aina valmis uhraamaan omia rahojani mahdollisuuksien mukaan. Jos Suomi päättäisi laskea puolustusbudjettiaan ja sijoittaa osan näistä rahoista esimerkiksi miinanraivaustyön edistämiseen Angolassa olisin riemuissani.

    Suomihan on ainoana EU-maana jättäytynyt miinat kieltävän Ottawan sopimuksen ulkopuolelle, vaikka tosin saakin pian kaverikseen Puolan. Jalkaväkimiinojen välttämättömyyttä,
    tai asukaslukuumme nähden suhteettoman suuren reserviläisarmeijan tarpeellisuutta
    perusteltaessa on tapana käyttää taikasanoja "uskottava puolustus". Koska kukaan ei koskaan ole katsonut tarpeelliseksi kertoa mitä tämä sanapari todella tarkoittaa ehdottaisin, että vastaisuudessa Suomesta pyrittäisiin rakentamaan uskottavaa rauhan edistäjää. Tämä ei ole mahdollista mikäli Suomi edelleen puolustaa oikeuttaan valmistaa
    ja varastoida epäinhimillisiä aseita.

    Suomessa ei miinoja tietenkään käytetä, vaan ainoastaan varastoidaan kriisin varalle. Täällä siis uskotaan Suomen olevan mahdollisen aseellisen konfliktin jälkiselvittelyissä niin poikkeuksellinen valtio, että miinojen raivaus tapahtuisi täällä muitta mutkitta, ilman siviiliuhreja. Miinanraivaustyö on kuitenkin hidasta, sentti sentiltä tapahtuvaa työtä. Puhutaan myös vastuuntuntoisesta miinojen käytöstä, joka jo ajatuksenakin kuulostaa kornilta.

    Everstiluutnantti Martin Herman Pisto on sanonut, että maamiinoja vastaavaa valvovaa vaikutusta ja psykologista pelotetta ei voida saavuttaa millään muilla järjestelmillä. Juuri psykologisen pelotteen aspekti on rauhan aikoina vahingollinen ja ennen kaikkea auttamattomasti vanhanaikainen. Aseilla ei ehkäistä sotaa, eikä edistetä rauhaa kuin korkeintaan väliaikaisesti. Kestävää rauhantyötä voi olla vain aseistariisuntaan pyrkivä toiminta.

    Suomen tulisi mielestäni ratifioida Ottawan sopimus, eikä piiloutua joidenkin suurvaltioiden taakse ymmärryksen toivossa, kuten ehdotettu on. Tämä ei tietenkään yksin riitä, sillä todellista tuhoa jalkaväkimiinat aiheuttavat kaukana meistä. Suomen on osallistuttava entistä aktiivisemmin raivaustyöhön pahiten miinaongelmasta kärsivissä maissa. Maamiinojen vastaisen järjestön ICBL:n mukaan on kymmenen kertaa todennäköisempää, että siviili loukkaantuu miinan takia konfliktin
    jälkeisenä aikana, kuin että sotilas haavoittuisi sodan aikana. Kymmenet tuhannet kuolleet ja haavoittuneet siviilit ovat kallis hinta monen maan uskottavasta puolustuksesta.

    Jos tosiaan ajatellaan, että jalkaväkimiinojen edullisuus on autuasta voidaan samaan syssyyn todeta, että halvimmillaan yksi miina maksaa noin viisi euroa, mikä tarkoittaa, että vuosittain saadaan 26 000 ihmistä tapettua tai rampautettua jopa niinkin edullisesti, kuin 130 000 eurolla. Olisi ilmeisesti siis järkevää, peräti oikeutettua käyttää myös napalmia, se kun on vain bensiiniä ja saippuaa, ja näin ollen todella edullista.

    Suomi on toiminnallaan antanut kansainväliselle yhteisölle viestin siitä, ettei miinoista luopuminen olisi tärkeää. Itsekäs omaan napaan tuijottelu ja naurettava, perusteeton Venäjällä pelottelu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Suomi seisoo jarruna kansainvälisen aseistariisunnan tiellä. Tilanne on paitsi Suomen paljon puhutun imagon kannalta, myös eettisesti täysin kestämätön.

    Tuskin kukaan elättelee harhaluuloja että miinalinjoilla ketään peloteltaisiin - ainhan voi lentää esim yli - mutta on se mahdollinen hidaste ainakin. Turhan iso poru hypoteettisesta asiasta, miinoitettuja alueita kun suomessa ei juuri liene, ja tuskin sotakaan on lähellä. Tässä vain hippi-rauha-fanaatikot jeesustelevat kun ovat nähneet kolmansienmaiden kuvamateriaalia...

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Miina kirjoitti:

Tave ja 1970-luvun taistolaiset eivät inahtaneetkaan, kun 30 vuotta sitten raskaasti miinoitettu, monta sataa metriä leveä miinojen taimitarha kulki Lûbeckin kaupungin itänurkilta Hartz-vuoriston ohitse aina Tschekkoslovakian läntisimpään nipukkaan, jossa Erzgebirge ja Böhmerwald kohtaavat. Tuohon satojakilometrejä pitkään miinapeltoon kuoli tuhansia kommunismia pakoon yrittäviä - etupäässä saksalaisia. Sillä jaetun Saksan läpihän se oli vedetty. HITON TAISTOLAISET KAKSINAISMORALISTITI NARISEVAT NYT ! MIKSEIVÄT PUHUNEET SILLOIN MIINOJA VASTAAN, KUN NE OLIVAT TÄYSTEHOISESSA TUHOKÄYTÖSSÄÄN KESKI-EUROOPASSA !

TÄTÄ MINÄ PIDÄN YÖKÖTTÄVÄNÄ KAKSINAISMORALISMIA ! SIIS VIHELTÄKÄÄHÄN MIINOJEN POISTOKESKUSTELU POIKKI !
Suurimmat "miinavaarat" eli itänaapurimme Venäjä ja sen itänaapuri Kiina ja tämä pahan valtakunnan puolustaja Usa EIVÄT lähde moiseen "englannin prinsessan" kyynelehtimiseen mukaan!

Miksi siis muidenkaan pitäisi ja onhan se jonkin Australian helppoa hävittää ne vähät varastossaan olevat 2. maailmansodan aikaiset jätteensä...Ei ole paljonkaan rajanaapureita.

Suomen presidentti on täysin vastuuton kun esittääkään moisia juttuja julkisuudessa ja on vielä puolustusvoimien ylipäällikkö!!!

Voe victis!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu