Olen 9lk. tyttö . Minulla on kavereita, olen itsevarma, ja mua pelottaa.
En tiedä mikä siinä on , mutta pelkään pimeää , pelkään olla yksin kotona, pelkään olla omassa huoneessani.
Kävin lääkärissä kuin, " Lasten mielenterveys ongelmat " ; 7lk, alussa.
Lopetin sen kun tajusin että ei enää se puhuminen riitä. Ei he ymmärrä. "kyllä se siitä" paskat.
En voi puhua tästä kenellekkään kaverilleni , sillä en halua skitson osuutta ja sana tietenkin leviäisi.
En voi edes nukkua omassa huoneessani. Pelkään vain niin paljon jotain , jotain kun seuraavan kerran aukasen silmäni , siinä on joku henkilö joku asia mikä säikäyttää minut hengiltä. Tiedän ettei mitään "henkistä " ole olemassa, mutta silti pelkään omaa varjoani.Tuntuu kuin välillä peilikuvani muuttuisi. Ihan kuin näkisin harhoja.
en kaipaa nyt ketään haukkumaan skitsoksi, en kestä enää.
En tiedä mikä siinä on , mutta pelkään pimeää , pelkään olla yksin kotona, pelkään olla omassa huoneessani.
Kävin lääkärissä kuin, " Lasten mielenterveys ongelmat " ; 7lk, alussa.
Lopetin sen kun tajusin että ei enää se puhuminen riitä. Ei he ymmärrä. "kyllä se siitä" paskat.
En voi puhua tästä kenellekkään kaverilleni , sillä en halua skitson osuutta ja sana tietenkin leviäisi.
En voi edes nukkua omassa huoneessani. Pelkään vain niin paljon jotain , jotain kun seuraavan kerran aukasen silmäni , siinä on joku henkilö joku asia mikä säikäyttää minut hengiltä. Tiedän ettei mitään "henkistä " ole olemassa, mutta silti pelkään omaa varjoani.Tuntuu kuin välillä peilikuvani muuttuisi. Ihan kuin näkisin harhoja.
en kaipaa nyt ketään haukkumaan skitsoksi, en kestä enää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole asiantuntija, mutta minusta tuntuu, että oireesi viittaavat ihan tavalliseen kehitykseen. Minulla tuli 8.luokalla aikoinaan pelkokohtauksia ja nukuin viikon vanhempieni makuuhuoneessa patjalla. Sitten se helpotti. Sinun ikäisenäsi joutuu miettimään aivan liikaa tosi vaikeitakin asioita. Tulevaisuus saattaa ahdistaa. Kun ympärillä tapahtuu paljon, mielikuvitus saattaa tehdä temppuja. Jostain elokuvasta/pelistä/telkkuohjelmasta/kavereiden jutuista voi jäädä alitajuntaan jotain, mitä ei välttämättä heti osaa yhdistää pelkotilaan.
Jos sinulla on läheiset välit vanhempiesi kanssa, kerro tästä heille tai jollekin muulle aikuiselle. He eivät varmasti naura asialle. Jos omasta mielestäsi kyse ei ole mistään mielenterveydellisestä ongelmasta, sano se. Sinulla on oikeus saada juuri sellaista kohtelua asian suhteen kuin koet itse tarvitsevasi. Voisit myös asentaa huoneeseesi yölampun, jos sitä ei vielä ole.
"Kyllä se siitä" ei ole mikään vastaus. Sinun tilanteellesi täytyy tehdä jotain NYT ettet ahdistu entistä enemmän.
Toivon, että muut osaisivat antaa asiallisia neuvoja tilanteeseen. Onko joku kokenut samaa?
mulla oli nuorena tosin oli sinua pari vuotta vanhempi kun alkoi olemaan pelkotiloja,kasiluokalla oli kanssa kun pelkäsin rippikoulua ja konfirmaatiota..niitä en sitten käynyt,sanoin vanhemmilleni vaan etten halua mennä ja sillä sipuli.
Mutta niin silloin 16-17-vuotiaana alkoi tulemaan öisin pelkokohtauksia ja oksentelin niiden takia paljon..Äitini soitti koulun terveyden hoitajalle joka antoi lähetteen nuorisopsykologille..Siellä mulla oli vaan vaivaantunut olo ja lopulta vaan pahenti ahdistusta.Mulle myös sanottiin "kyllä se siitä,kuuluu nuoruuteen" mietin päässäni että en mä vaan tiiä ketään joka oksentaa aamu 4:stä 9:ään ja päivisin vaan makaa sängyllä tuijottaen kattoa kun ei jaksa enää noustakaan.Mulla tuo kuitenkin hiljalleen meni ohi,sitä kesti jonkun vuoden verran,välillä pahempana ja välillä helpompana.
Nyt oon 23 ja nuo pelkotilat on uusiutunut lapsen tulon myötä mutta taas ajan kanssa helpottanut.Yritä keksiö joku harrastus.Itse piirsin ja suomensin englannin kielisiä biisejä kun oli vaikeaa:) saa ajatukset vähäksi aikaa pois pelosta.ja jos ei muu auta niin lääkkeitä on,itse käytin citalopramia puolisen vuotta nuorempana mutta nyt en tuntenut niin suurta tarvetta niihin.