Unettomuudesta kärsinyt orpo Milla-karhu on vihdoinkin vaipunut kevyeen talviuneen, kertoo Yle Uutiset. Karhulle tuli ennen unille käyntiä kuitenkin itku. Orpo karhu ei osannut vaipua talviuneen, koska sillä ei ole ollut emoa mallia näyttämässä. Ranuan Eläinpuiston intendentin mukaan Milla saatiin pesäänsä helposti, mutta pesään päästyään se itkeskeli muutaman päivän.
Orpokarhu löytyi yksinäisenä talon pihasta Pohjois-Karjalan Tohmajärveltä viime vuoden huhtikuussa ja se sai uuden kodin Ranuan Eläinpuistosta.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1881122
Kyllä luonto on ihmeellinen!
Orpokarhu löytyi yksinäisenä talon pihasta Pohjois-Karjalan Tohmajärveltä viime vuoden huhtikuussa ja se sai uuden kodin Ranuan Eläinpuistosta.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1881122
Kyllä luonto on ihmeellinen!
Vastaukset 47
Vanhimmat
Öööö. Onks tää näitä ihmisten keksimiä eläinten ihmistämispyrkimyksiä parhaimmillaan? Tosin aika suloiseltahan tuo kuullosti. Mulla on kirja, jonka nimi on "Kun norsut itkevät" ja se on ihan paska kirja. Okei, en lukenut kokonaan aikoinaan, mutta jo alku riitti. Lajissaan vähän kuin nämä tämän päivän "Läsnäolon voima" -paskakirjat, joita eilisessä Voimala-ohjelmassakin esiteltiin. Kyllä ihmiset on tyhmiä. Meni vähän otsikon vierestä - hyvää päivänjatkoa.
Tietääpikö kukaan miten vauvat itkevät? Itkuun ei aina tarvita kyyneleitä, eivätkä kaikki kyyneleet tule itkusta.
on tää maailma menny sellaseksi että eläimetkin jo kärsii unettomuudesta :D
tuskin kai se kyynelehtii mutta jotain uikuttavaa ääntä varmaan pitää..
aika karu otsikko kyllä "itki itsensä uneen"
itke,ääntelee kyllä,mutta eivät ne itke. Eläimet eivät kykene ajattelemaan tunnetilojaan.
Miksi se sitten ääntelee jos ei omaa tunteita, eikä osaa tuntea niitä? Tuskin kukaan ihminenkään ensin ajattelee mikähän tunnetila mahtais olla nyt sopiva ennen kun itkasee :D
Aivan väärin! Eläimillä on tunteet siinä kuin ihmiselläkin!
Olen nähnyt jopa lehmän itkevän! Tosin teollisuuslehmät ovat kadottaneet osan tunteistaan maitokoneina pakosta toimiessaan.
Koira voi itkeä ja ulvoa esimerkiksi kuollutta isäntäänsä ja jopa kuolla surusta.
Surkea on pikkukarhun kohtalo, aivan sääliksi käy.
Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...
Eikö eläimet ajattele tunnetiloja!
Ohos ihan samalla tavoin kuin ihmisetkin ja ajattelevat.
Mistä tiesit ettei!
Ei pidä koskaan inhimillistää.
Mutta Sinä valitsit sen koiranpennun.....
Se koiranpentu ei valinnut Sinua...
On hienoa kun osaa tulkita luontokappaleiden tunteet ja tavat käyttäytyä.On viiltävää kun näkee miten eläimiä kohdellaan.Vain ihminen on luomakunnan suurin peto joka tunkeutuu joka paikkaan ja sotkee vielä hiukan hengissä pysyvän luonnon.
tiedä kuinka viisaita eläimet ovat ja kuinka symppaattisia,jos eläimiä on kohdeltu hyvin.
Kyllä todellakin , suurin osa tutkimuksista kertoo että eläimet kykenee ajattelemaan tunnetilojaan.
Ihmisten esi-isät olivat apinoita ja kyl ihan varmaan neki itki ja kykenivät ajattelemaan tunnetilojaan ja mä en tajuu että mikä siinä on ihmeellistä että jos olemme apinan jälkeläisiä niin varmaan sudellakin ovat omia jälkeläisiä,esim. ihmissusi, jote löydettiin joku 2 viikkoa sitten siperiassa,tietenkin kuolleena,mutta epäillään että elossa oleviaki löytyy.
Hienoa että viimein meni talviunille. Meillä ihmisillä on paljon opeteltavaa eläimistä..
Tietääkö kukaan , mitenkä VEROKARHU itkee.
Älä höpötä. Eläimet muistavat ja sieltä tulee niiden tunnetilatkin. Esimerkiksi koira muistaa jonkun pelottavan henkilön ja joko pelkää tai valmistautuu taistelemaan.
Siinä on yksi todistus siitä että eläimet tuntevat.
Joku voi nyt selittää ettei tuo ole tunnetila vaan muisto mutta jos tuo on pelkkä muisto, niin silloin eläimen ei pitäisi osoittaa pelkoa eikä minkäänlaisia tunteita kuten iloa. Jos taas joku väittää ettei eläin muista niin silloin jokainen uusi tapaaminen voitaisiin hoitaa vain käyttäytymisen muutoksella, mutta se ei auta ja sen tietää jokainen esimerkiksi koirien kanssa oleskellut. Koiria voidaan ehdollistaa, mutta se ehdollistaminen ei poista tunteita vaan se lisää luottamusta ja siinä käytetään taas muistia hyväksi.
Joten kyllä, eläimet tuntevat ja niin tuntevat ihmisetkin. Tunne on perustavanlaatuinen ominaisuus eläimillä. Se on niin voimakas että sitä ei aina järkeilykään voita. Tässä kohdassa voitte kuvitella asioita jotka teitä pelotti esimerkiksi lapsena pimeässä. Samalla tavalla eläinkin tuntee, mutta eläimellä ei ole kykyä kovin kehittyneeseen järkeilyyn tai itsetunnistamiseen.
Jos sinun esi-isäsi on ollut apina ei minun ainakaan ole. Eläimet luotiin eläimiksi ja ihminen ihmiseksi sillä erolla että ihmisellä on sielu. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ei eläimen kuvaksi.
Eläinkin "itkee" ei niinkuin ihminen mutt valittaa tietysti omalle lajilleen tyypillisellä tavalla.
Samaa mietä otsikosta, että aika karu on kyllä...
Mutta miksei karhut muka voisi itkeä? itkeehän ihmisetkin ja luulis nyt että karhuillakin on samanlaiset tunteet vaikkei ne puhua osaakkaan. tai no varmaan ne ajattelee ihmisistä samoin koska eihän ne meidän puhetta ymmärrä: )
Painu nyt helvettiin noiden epäpätevien ja lapsellisten kreationistihevonpaskojesi kanssa.
Eläinkuntaan kuulutaan kaikki. Toiset vähän kehittyneempiä, kuin toiset.
Entäs tämä uros sukupuoli ihmisistä. Ei näytä tunteitaan, naama aina peruslukemilla, ehkä hammasta puree ja ärisee. Nainenkaan ei aina ymmärrä ilmeistä, onko sillä tunteita ja mitä. Eli, jos ei eläimillä tunteita, tuskin niitä tuolla uroksellakaan sitten on?
...jos ilman emäntäänsä jäänyt koira vinkuu hädissään ovella,eikä suostu syömään kun emäntä on reissussa.
Norsut surevat poikasiensa ja perheen jäsentensä kuolemaa jopa viikkokausia kun moni ihminenkin unohtaa omaisensa lyhyemmässä ajassa. Ja joskus jopa vielä omaisten eläessä heidät unohdetaan jonnekkin laitokseen....
Ei se nyt sellaista kyynelehtimistä ole kuin ihmisellä,mutta eläin vaistoaa ja tietää että jotakin tärkeää puuttuu ja jokin on muuttunut.
Karhukin sen vaistoaa ja muistaa,että aikaisemalla kerralla täällä pesässä oli joku muukin ja se joku puuttuu.
Eläimillä on suhteellisen pitkä muisti,miten ne muuten muistaisivat parhaat ravintopaikat tai saalitusmestat.Liian lyhytmuistinen nääntyy nälkään huonoina aikoina.
Lintuja pidetään tyhminä,mutta linnut,jotka kätkevät ruokaa talven varalle,muistavat kätkönsä 80% varmuudella.Periaate lienee,että mitä pitkäikäisempi eläin,sen tpodennäköisemmin sillä on pitkä muisti ja kyky reagoida suremalla yht,äkkiä kadonnutta emoa,poikasta,puolisoa...
En tiedä mitä tää sit on, mut siinä vaiheessa ku puuma on kiivenny puuhun ja saalistajat on ympäröiny sen, se uikuttaa ja sen silmistä valuu kyyneleitä, se tietää kuolevansa. Ja tää on totta.
En tiedä miks ihmisten pitää määritellä mitä on itku? Pitääkö tulla kyyneleitä vai riittääkö uikutus, tai sisäinen itku, tai suru tai kaipuu, joita myös eläimet tuntee.
Entä jos meidän ihmisten itku ei ookaan sitä "parasta ja aidointa itkua"?
Ja kuka ja missä on sanonu että "eläimet ei kykene ajattelemaan" tunnetilojaan ?
Norsut jotka afrikan länsirannikolla vaeltavat vuoden mukaan, muistavat kuolleita sukulaisiaan. Kun on tarkkailtu norsujen käyttäytymistä, niin ne norsut jotka ovat laumasta kuolleet, niiden kohdalla sama norsulauma jää aina hetkeksi paikoilleen silittelee kärsällään luita ja pyörittelee kalloa hellästi. Muita luita tämä ei koske, vaan ainoastaan sitä yksilöä tai niitä yksilöitä jotka ovat samasta laumasta kuolleet joitakin vuosia aikaisemmin. Norsun muisti on siis erittäin pitkä ja kuolevan tai kuolleen norsun äärellä muut norsut myös viettävät aikaa kunnes on aika jatkaa matkaa.
Koirat voivat myös kuolla suruun jos niiden isäntä tai kaveri kuolee. He myös viettävät aikaa kuolleen toverin lähellä ja puolustavat ruumista ymmärtäen sen ettei kaveri enää nouse paikaltaan.
Kaverillani oli 80 luvun puolella kaksi koiraa joista toinen oli nuorempi ja toinen jo vanhusiässä. Kun vanhus kuoli ja haudattiin talon takapihalle varjoisaan ja rauhalliseen paikkaan, nuorempi koira suri pitkään ja vietti kesäisin varjoisassa paikassa haudan lähellä aina kun ei jaksanut juoksennella ja sai olla vapaasti. Kyseisessä paikassa koirat eivät olleet muutoin koskaan viihtyneet. Joten koirakin muistaa ja tuntee
no heittäkää jo höpöttämästä,että eläin tuntee vuosien takaa kuolleet laji toverinsa! hoh hoijaa on siinä pikku-tytöillä taas selittämistä,kun kertovat näitä juttuja toisillensa.minä taatusti tiedän,että jos hirveltä ammutaan vasa,niin se ei minuutin päästä muista koko vasan olemassa oloa. se vain yrittää selvetä joka päiväisestä elämästä hengissä,niin kuin on tehnyt sen esi-hirvet vuosi satoja.nämä on taas näitä bampi juttuja.jos eläin välittäis esim.vasastaan niin miksi se seuraavana keväänä ajaa vasansa hiiteen.pitää muistaa,että se metsän eläimen (oli se sitten norsu tai orava)elämä on joka päivästä taistelua ruuasta,reviiristä,ym ym.
Jos joku sun lapses ampuu, niin varmaan ihan samalla tavalla jauhat sitä leipaa ja porskutat eteenpäin. Ei se hirvi vaan sitä sulle ilmota kun ei satu puhuu suomee, Daa
"En tiedä mitä tää sit on, mut siinä vaiheessa ku puuma on kiivenny puuhun ja saalistajat on ympäröiny sen, se uikuttaa ja sen silmistä valuu kyyneleitä, se tietää kuolevansa. Ja tää on totta."
Tämä on vohkittu Marianne Greenwoodin kirjasta Miksi puuma itkee? Sinulta vain jäi huomaamatta että kyseessä on kansantarina.
"Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ei eläimen kuvaksi."
Jos ihminen tosiaan on Jumalan kuva, on Jumala siinä tapauksessa mm psykopaatti, homo, alkoholisti, sarjamurhaaja, eläintenrääkkääjä, ja lisäksi mm diabeetikko, kampurajalka ja dementikko.
Vuosia sitten veljeni ampui vasan naaraalta, kun lupa oli vain vasaan. Veljellä on talo sen joen toisella puolella jonka rannalle hän vasan ampui. Viikon ajan emä tuli ampumapaikalle ulisemaan ja suremaan, ja veljeltä katkesi metsästys muutamaksi vuodeksi, niin järkyttävää hänen oli sitä katsella ja kuunnella. Että kyllä hirvikin osaa surra.
Eläimet eivät tunne samoin kuin ihmiset, niiden empatiakyk on selvästi alempi kuin ihmisellä. Siksi usein käykin näin että ihminen surkuttee eläimen kohtaloa koska peilaa omia sosiaalisia pelkojaan tämän kautta. Eli kun kuulemme että "karhu itki itsensä uneen", tunneme kuinka inhimillinen olento se onkaan aivan kuin tuntisi kuin me. Näin ei ole.
Eläimet tuntevat kipua, ja myös kiintyvät emoonsa tai muuhun lauman jäseneen - kuten kotieläin ihmiseen joka sitä syöttää. Lemmikkieläimet ovat lähes aina epäkypsiä eläimiä - eli vieroitettu luonnolisesta käyttäytymisestään jo pienenä ja opetettu elämään osana ihmisen laumaa. Tämän huomaa selvästi kun vertaa miten esim. vetokoira tai ulkona asuva metsästyskoira eroaa koirasta joka elää 24/7 sisätiloissa perheen kanssa.
En usko että eläimet itkevät, ne ulisevat ja tuntevat olonsa yksinäiseksi jos eivät ole siihen tottuneet. Tämä tietenkin myöskin stressaa eläintä. Kyllähän koiranpennutkin itkevät kun ne kotiin jättää yksinään, mutta se pentu siihen tottuu että omistaja tulee kuitenkin kotiin jossain vaiheessa ja lopettaa valituksen. Ellei ole huonosti kasvatettu.
Nämä epäkypsät lemmikkieläimet, eli periaatteessa pentuvaiheeseen jääneet eläimet - ovat käytännössä pentu-emo-suhteessa ihmiseen, varsinkin siihen joka niitä enimmäkseen syöttää ja niiden kanssa leikkii.
Se että ihminen pitää esim. koiraa ihmisen parhaana ystävänä ei tarkoita että ihminen olisi koiran paras ystävä. Tottakai kyse on sosiaalisesta symbioosista, koira(tms) saa ruokaa, leikkiä ja hemmottelua(jota muuten aikuinen eläin ei tarvitse, vain pennut) ja ihminen vastaavasti saa eläimen lähelleen, koskettaa sitä ja nauttia siitä kun eläin pitää häntä osana laumanaan. Tämä pyynteetön "rakkaus" mitä lemmikkieläin emännälleen/isännälleen osoittaa ei ole rakkautta vaan kiintymystä josta sitä ei vieroiteta. Eläin ei elä luonnollisessa tilassa, mutta siksi meillä onkin suuri vastuu pitää siitä huolta koska se ei yksin pärjäisi kovin hyvin.
Ihmisen paras ystävä on toinen ihminen, ei siis yleisesti ihminen - vaan ne jotka ovat luottamuksen arvoisia.
Et voi pyytää ketään painumaan helvettiin mihin et edes usko, ihan vinkkinä.
Se että ei usko kreationismiin ja tietää että se on täyttä hevonpaskaa ei tarkoita sitä etteikö uskoisi Jumalaan.
Viime vuoden aikana anoppini joutui lähettämään toisen koiransa autuaammille laitumille. Pian myös kissa kuoli. Ne haudattiin vierekkäin puutarhaan.
Pitkään aikaan jäljelle jäänyt koira ei suostunut tulemaan haudalle, mutta jouluna anoppini sanoi, että mennään viemään Joosepin ja Tukun haudalle kynttilä. Nero-koira tuli, ja seisoi kauan pää painuksissa katsomassa haudalla palavaa kynttilää, vaikka anoppini jo lähti haudalta.
Mitä luulisitte Neron tuumineen? Eiköhän siinä olleet tunteet aidoimmillaan pelissä, ilman, että se olisi ajatellut, että ilmaisenpa nyt tässä surua...
Joo Verokarhuhan se siellä itkee. http://www.fatalfailblog.com/2/post/2009/10/bear-kills-man-pictures-pics-photos.html D:D:D
You have gotta be kidding me. Sut on sitte varmaan luotu, mutta me muut normaalit ihimiset ollaan kyllä tultu evoluution mukana pikkuhiljaa eri eläimistä. Ensin todennäköisesti vesieläimestä, joka on pikkuhiljaa noussut maalle, sitä kautta taas kehittynyt puuhun, kädelliseksi ja lopulta noussut seisomaan kahdelle jalalle. Ihminen ei ole yhtään sen tärkeämpi olento kuin muutkaan eläinlajit. Itseasiassa ihminenhän on kaikkein turhin eläin tällä planeetalla ja todennäköisesti myös tässä maailmankaikkeudessa. Hän nakertaa pikku hiljaa muita lajeja, hävittäen luontoa ja tuhoten oman kasvualustansa. Mutta onneksi maa on fiksu; se osaa korjata itse itseään, uudistua. Joku päivä ihminen joko kuolee sukupuuttoon tai tuhoutuu muuten vain jonkin suuren itseaiheuttamansa katastrofin alla, ja silloin kaikki alkaa alusta. Mutta ihmistä ei enää tälle planeetalle kehity. Ehkä Marsin prätkähiiret?
Voi reppanaa... :/
Olis ampunut emänkin niin siihen olisi loppunut uliseminen. Ja lisää paistia.
Ainakin kirjoituksesi perusteella.
se mitään ole tullu vasaansa etsimään,vaan luultavasti ruokailemaan ja kiimassa huudellut urosta paikalle.ei ne eläimet käyttäydy,niin kuin walt disneyn piiretyissä annetaan olettaa.se on eläimille yhtä taistelua olla siellä metsässä,se mitään jouda suremaan.pitää muistaa,että oma henki on niille tärkeämpää kuin kenenkään muun. muutenhan se hirvi ja muut eläimet puolustaisivat viimeiseen asti jälkipolviaan
ne puolustaisi, luoti vaan on pikkasen vikkelämpi!
Oletko tunnevammainen? Näinkö suhtaudut asiaan? Järkyttävää tekstiä! Huom! En ole metsästyksen vastustaja.
Koita mennä karhun luokse jolla on pennut ja katsotaan sitten puolustaako se pelkästään itseään vai erityisesti pentujaan. Sama koskee myös hirveä.
Koita pysyä hengissä siihen saakka että pääset tänne kirjoittamaan heidän tunteistaan sillä niin vaarallista eläintä ei ole olemassakaan kuin eläin jolla on jälkikasvu hoidettavana.
niin puolustaa,mutta ei itke vaikka ampusin siltä ne pennut.lähtisi vain pakoon ja yrittäisi selvetä taas siittä päivästä. eihän tässä ollut kyse puolustus reagoinnista vaan sureeko eläin.kyllähän melkein jokainen eläin naaras suojelee parhaansa mukaan penikoita,muttei sure jos ne kuolee,kun sillä ei yksin kertaisesti ole aikaa siihen. se vain yrittää selvetä itse hengissä.ei nämä asiat mene niinkuin saduissa tajutkaa jo
mahdu tunteita ne elää vaiston varaisesti ja ovat tyhmiä kuin saapas.
Puhut itsestäsi?
Realisti on oikeassa. Mutta eihän se teidän eläinten inhimillistäjien kalloon uppoa, erityisesti kun kyseessä on söpö eläin, muistahan te ette edes välitä.
Älä viitsi jauhaa paskaa. Tässä ei ole kukaan inhimillistänyt kauriista mitään bambeja tai karhuista nallepuheja, kukaan muu kuin sinä.
Kerrohan että jännittääkö sinua jokin esiintymistilanne? Ellet ole psykopaatti niin aivan varmasti jännittää. Tiedätkö miksi? Siksi että tunne menee ihmiselläkin järjen edelle. Tunne menee tietoisen toiminnan edelle. Vaikka tietäisit sen että esityksesi on harjoiteltu ja se tulee toimimaan ja menemään onnistuneesti läpi, niin kuitenkin sinua jokin siinä jännittää etkä pääse siitä eroon.
Juuri tunteen vuoksi lapsikin pelkää pimeää taloa eikä suostu menemään pimeään paikkaan yksin. Syynä on tunne, ei järki. Se on vaistonvaraista toimintaa
Tunteet on meille kehittyneet ensimmäisenä koska ymmärrettävä kieli on ollut liian yksinkertaista että sillä olisi voinut kommunikoida ja järkeillä.
Jos sinäkin olet metsästäjä, mitä vähän epäilen ja sinulla on koira, niin aivan varmasti tunnistat koiralta erilaiset tunteet. Tunnistat sen milloin se on iloinen, milloin se on niin väsynyt ettei se jaksa välittää mistään, milloin se on niin pelokas että se valmistautuu joko taistelemaan ja puolustamaan paikkaansa tai pakenemaan, tai milloin se on aivan raivona räkyttämässä joko lintua tai hirveä tai repimässä mäyrää ulos luolasta. Nuo ovat kaikki tunnetiloja eli vaistomaista toimintaa, ei tietoista ajattelua.
Sinun vaistomainen toiminta on sitä että ärsyynnyt kun sinun mielipide kumotaan ja alat nimitellä kaikkia täällä olevia puunhalaajaksi.
Ja tiedätkö mitä. Juuri vaistomaisen toiminnan, eli vahvojen tunteiden vuoksi eläimet ovat vaarallisia, koska ne eivät ymmärrä mitä pieni ihminen oikein tarkoittaa kun se tulee kädet ojossa kohti yhtäkkiä.
Karhu osaa viheltää oletko kuullut mikä kappale.
Tämä kyseinen karhu itki tajutessaan lajinsa ensimmäisenä, että eläimet eivät ehdi yhdistää voimiaan ja tehdä orwellimaista eläinten vallankumousta maapallolla, ennen vuotta 2012, jolloin valta siirtyy ihan toiselle, huomattavasti ikävämmälle taholle.