mielestäni, siinä näköjään onnistumatta. Tunsin tänään kamalan vihlaisun sydämessäni kun näin sinut :/ Oli pakko kääntää pää pois ja näyttää siltä etten huomannut. Ei meillä koskaan sen ihmeempää ole ollut...eikä ikinä koskaan tule olemaankaan :/ . Miehelle tämä.
Olen yrittänyt sulkea sinut pois
unelmako vain
292809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ihanalle miehelle minulta myös, toivottavasti kuitenkin eri miehelle.
jos haluat käyttää omaa nimimerkkiä
why jos haluat käyttää omaa nimimerkkiä
on niin kamalaa kun ei voi katsoa toista edes silmiin ,että ei tulisi valtava kaipuu,kuinka tällaisesta voisi päästä irti ei jaksa enää elää unelmissa ,kun toista ei voi saada.ei vain voi unohtaa sitä lämmintä kättä mitä sain joskus kädessäin pitää,tunnen vieläkin sen kosketuksen,,,,pahinta on yhteinen harrastus josta molemmat pidämme,,vaikeaa
"Sitä huokausta unohda en koskaan
Jotain kuului ehkei ääneen, mutta niin
Vielä tiennyt en ja toivoin ettei selviä se milloinkaan
Tahdon liittää ikuisiin sen haaveisiin
Mikään muutu ei, ei johda seurauksiin
Yhä maailmat käy hiljaa radoillaan
Mutta riittää että itse luotan oikeisiin, mä vastauksiin
Tapahtukoon oikeus ajallaan
Kun katseet kerran kohtaa
Vain silmänräpäyksen tarvitsee ne ymmärtää
Ja jälkeen sen mä jaksan aina odottaa
Käyn kohti unta tulevaa
Kun katseet kerran tietää
Ne hetken pelkää vain muttei enää enempää
Ja jälkeen sen mä silmät saanhan ummistaa
Käyn kohti unta tulevaa
Kuka tietää, kuka uskoo johdatukseen
Niin kuin merkitty se edeltä jo ois"
Rakkaudella Hänelle ja voimia sinulle, on tämä rankkaa.
vielä vaikeampaa on kuulla äänesi, varmaan kuulostaa kolealta..yritän peittää ikäväni, kaipuuni niitä näitä jutellessa.
Jäin tuohon kiinni..ja mietin mikäköhän ? Myös molemmat pidimme siitä harrastuksesta. Oli tosi kivaa. Harmi kun kaikki loppui ja sitämyötä se kiva harrastus josta molemmat pidimme toistemme kanssa paljon..niin ainakin muistan :)
Luulitko etten huomannut :) Oletko oikeasti kysynyt itseltäsi minkä takia se vihlaisu sitten tuli? Mutta jos en saa sua kokonaan, en halua (voi) olla edes kaverikaan... Ei ilmeisesti tässä elämässä.
sydänjuurias myöten rakastunut..niin se on :)
Miksi et saisi kokonaan...minusta se ei ainakaan olisi kiinni...
mielestäni, tai jos joskus olenkin, en ole halunnut onnistua siinä. Kun näen sinut sydämeni hyppää kurkkuun, mutta silti malttamattomana etsin katsettasi ja yritän saada katseemme kohtaamaan. Ei ole meillä ollut ihmeempää, se on totta, mutta eri mieltä olen tuosta ettei tulisi olemaan... Voisi olla vaikka miten "ihmeellistä", siis positiivisella tavalla tietenkin :) Sellaista edelleen toivon.
Ja sinä, joka siellä nyt mietit, onko sinulle... On, on, juuri sinulle, ei ole ketään muuta ollut eikä nytkään. En ole varma mitä sinä ajattelet, onko sinulla se toinen jo mielessä enemmän, mutta se ei tätä ikävöintiäni ole tainnuttanut eikä tunteitani sinuun.
Itseäni vihlasi asteen kovemmin, kun sinut tänään näin 21.1.2010 ---->miehesi kanssa..Onneksi se mies on sentään "tasokas" ja sopii sulle hyvin :( ....
Olet erehtynyt henkilöstä. Ei ole miestä, etkä ole voinut minua eilen nähdä edes kenenkään sellaisen kanssa, jota olisit voinut "tasokkaaksi miehekseni" luulla.
nähdään näiden sivujen ja palstojen juju, ollaan niin varmoja kenelle vastataan ja sitten oho - ei se
ollutkaan. Ei ole koskaan.
aletaan laittaan oikeita etunimiä ja paikkakuntia kehiin, niin alkaa karsiutua jonkinverran luulottelut..jännitys tiivistyy voihyvänenaikasentään :))
Mutta ei kaikki ole samaa mieltä..kun koko Suomi lukee ja nauraa meille ja pilkkaa sitten kun haikaillaan ikävissämme :(..vaikkakin se on luonnollinen asia ja kuuluu ihmiselämään...siinä filosohviointi.
että siinä tarkoitettiin nimien laittamista. Vain toteamus siitä kuinka helposti ihmiset uskovat sen minkä haluavat uskoa.
Kerro !
Missä näit minut ???
Jos olet hän, tunnistan kyllä, kun kerrot tarkemmin ;)
No en tiedä haluanko itseäni tunnistettavaksi, jos tämä asia leviää muille kuin sinulle...mutta työpaikan parkkipaikalla...
Höh,
parkkipaikalla mekin... mutta ei työpaikan...
ihmehän tuo olisi ollutkin jos olisi täällä törmätty.
tyypillistä.. tunne-vammailua.. perusteella; "oih, näin sut.. sain lämmintä kättä.. oih ikävä ja kaipuu.. oih oih.."" HUHHUH !!! VOI HEMMETTI SOIKOON SIT KOKO ELÄMÄNNE VUODESTA TOISEEN RUIKUTATTE TÄÄLLÄ SEN SIJAAN ET OLIS ROHKEUTTA TAI MUNAA TEHDÄ ASIOILLE JOTAIN !! OPETELKAA SUORAAN SANOMISEN JALO TAITO !!! !
Samoiten, sinä Mies tuot suklaata ja kukkia, mutta olen toisen oma. Toisen oma en olisi, vaan sinun, jos tietäisin, mitä oikein tahdot ja tahdotko. Päivittäin unelmoin sinusta. Pelkät katseet, edes lyhyet, eivät rohkaise minua tekemään oikein, sen mitä sydämessäni tiedän oikeaksi olevan omalta osaltani. Ehkä olet vain huomaavainen, ja teen itsestäni narrin. Suljenko sinut pois jatkossakin, vaikka rakastan sinua?
Seuraavan kerran kun tapaamme, vihjaa selvästi jos Tahdot, etten millään voi enää juosta karkuun, ja rohkenen tavoitella kuuta taivaalta. Taidat tietää, että yritän juosta sinua karkuun. Välttelen toistaiseksi elämäni ratkaisuja, tiedän tekeväni erheen, jos sinä tunnet samoin kuin minä. Miksi sinun piti vihdoinkin ilmaantua elämääni kolme ja puoli vuotta sitten ja ehkä liian myöhässä?
:)
itse rakastuin aivan tähtitieteellisesti yläasteella yhteen jätkään. Se rakkaus oli yksipuolista, mutta siitäkin huolimatta niin suurta, että se muutti elämäni täysin ja pysyvästi.
Hän ei edes ollut nykymittapuun mukaan "hyvän näköinen", eikä muutenkaan mikään kiiltokuvapoika, mutta kokemus oli niin vahva, että se oli jopa jotenkin yliluonnollista.
Olen jo yli kolmekymppinen, enkä vieläkään ole päässyt hänestä yli, vaikka olenkin seurustellut ja asunutkin miehen kanssa monta kertaa.
Jotenkin vaan vertaan kaikkia aina siihen tunteeseen, mutta tiedän ettei sama voi toistua.
Olen hänelle samalla kiitollinen ja vihainen siitä kokemuksesta.
Ehkä enemmän kuitenkin kiitollinen, sillä se teki minusta herkän ihmisen, vaikka siitä joskus onkin haittaa tässä kovassa maailmassa..
Vähän helpottaa kun huomaa näitä lukiessa, miten paljon meitä on, joita kaipuu kalvaa ja ikävä itkettää. Että se on ihan yleistä, näinkö elämän kuuluu mennä: "Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauneimpana ... "
"miten paljon meitä on, joita kaipuu kalvaa ja ikävä itkettää"
Ei ole paljon rakkautta ihmisillä ei. Tänne tarvittaisiin palstapsykologi.
jo?
Mitä se "palstapsykologi" asiaa auttaisi, nooo paitsi että auttaahan puhuminen, kertominen, itkeminen ... Tarvittaisiin ihmisiä, jotka osaisivat oikeasti 'rakastaa' ja välittää eikä vaan silleen, että kun omat halut on tyytytetty, niin muuta lämpöä, lempeä, halia, hellimistä, silittämistä, rutistusta, puristusta, suukkoa, hellänkauniita sanoja ... ei tipu eikä lirise.