Käykö teille usein niin, että helposti olette valmiita jäämään ylitöihin jopa oman jaksamisen kustannuksella? Huomaan usein ajattelevani, että samapa tuo olla vaikka töissä ympäripyöreitä päiviä kun eihän siellä kotona odota kukaan eikä tarvitse säästellä energiaansa läheisiä ihmisiä varten. Viikonloppuna sitten tajuaakin yhtäkkiä miten puhkipoikki onkaan tällaisen työviikon jälkeen. Vielä helpompaa on työhön hukuttautua jos sattuu tykkäämään tosi paljon työstään ja saa parhaimmat kicksit juuri onnistumisen elämyksistä työssään. Onneksi en voi tuoda töitä kotiin (teen labrahommia) edes vahingossa vaikka usein ajatuksissa pyörii paljon työhön liittyviä asioita vapaa-ajallakin. Varmaan aika kieroutuneelta kuulostaa ajatella vaikka joulunpyhinä, että mitenkähän ne viljelemäni solut jakselevat siellä solulabran kasvatuskaapissa.
Työhön hukuttautuminen
tubu.
4314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Etti Jumala ja seurakunta niin ei tartte kokea yksinäisyyttä, ainakaan niin pahasti vaikka olisi toisinaan yksin.
muista tämä: mitä enemmän noita jumalia, sen parempi: yhä vähenee yksinäisyys kun länttää joukkoon mukaan pari jumalaa lisää. Joten, jos ei Hare-Krishna -temppelit ole sun juttus, perusta oma uskonto/seurakunta, johon voit määritellä käytännössä lukemattoman määrän jumalia. Oman ymmärrykseni mukaan hindulaisuudessa ei ole kuitenkaan kuin 'vain' ne miljoona eri jumalaa, joten siinähän voi käydä niin, että loppuu jumalat kesken ja sitten jääkin jäljelle vain se yksinäisyys... Ei hyvä, ei.
Tutulta kuulostaa mutta en kuitenkaan pidä sitä ongelmana. Päinvastoin on todella hyvä, että minulla on vaativa ja mielenkiintoinen työ, jonka kautta on vieläpä sosiaalisia kontaktejakin. Muuten sosiaalinen elämäni onkin viimeisen vuoden tai parin aikana ollut olematonta, joten työ pitää minut jedes otenkin kiinni "normaalien" ihmisten maailmassa ja estää luisumasta totaaliseen yksinäisyyteen.
Olen jo yli 30 vuotta ollut noissa labrahommissa ja valmistumisesta asti päätin, että työ on vaan elämistä varten ja ellei ruoasta ala olee puutetta, niin ylitöitä en vapaaehtoisesti tee, koska elää voi muullakin tavalla kuin vain töitä tehden. Eikä sitä välttämättä tartte työllä vapaa-aikaansa täyttää vaikkei kotona olisikaan ketään odottamassa. Voihan sitä alkaa tekee jotain, mitä on aina halunnut harrastaa. Ei kantsi laittaa itteensä ihan piippuun työn kanssa, koska kukas sua sitte elättää, jos et enää jaksa töihin lähteä? Ei työn tarkoitus ole vielä kaikkia elämään tarkoittettuja voimia!