Hei, sain ravitsemusterapeutilta ihan äskettäin tietoon, että mulla on vaikea ahmimishäiriö, BED. Se on jyllänny minussa noin 8 vuotta ja paino on myös sen mukainen, olin ennen sairastumistani täysin normaalipainoinen. Minun oli tarkoitus päästä laihdutusryhmään, mutta rav.ter. kielsi sen, koska "dieetillä oleminen vain altistaa yhä enemmän ahmimiselle". Hän antoi mulle neuvoksi oikeat ateriointiajat ja määrät, kaloreita tulee n. 2000 eli ihan normimäärä tavan naiselle, jotta sitä nälässä oloa ei olisi. Laihduttamista en saa siis suosia, vaan uusia tapoja syödä. Syön yleensä ottaen terveellisesti, mutta liikaa ja vähän millon sattuu. Viikonloput on sitten yhtä kaaosta, joten siihen tarvitsen eniten tsemppiä.
Onko teitä muita ahmimishäiriöisiä?
Onko teitä muita ahmimishäiriöisiä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on todettu myös vaikea ahmimishäiriö BED. Ja paino on todellakin sen mukainen. Sairaus puhkesi kun sairastuin vaikeaan masennukseen. Sairauden kanssa ei ole helppoa elää, varsinkin sen vaikeina aikoina on helvetillistä. Sairaus on minulla ainakin vaikeuttanut terveellisten ruokailutottumusten opettelua ja itsehillintä on ajoittain olematonta. Ateriakoot on usein mahdotonta pienentää vaikka kuinka yritän koska en tule mistään kylläiseksi vaan voisin syödä loputtomiin ja se aiheuttaa pahaa oloa joka laukaisee ahmimisen vain uudestaan ja uudestaan, eli kierre on loputon. Mulla ei esim. vkl pahenna asiaa vaan koko viikko on yhtä tuskaa. Toivon että jostain saisin apua tämän sairauden kanssa elämiseen ja kykenisin muuttamaan ruokatottumukseni ja laihtuisin.... tsemppiä sinulle ja aurinkoista talven jatkoa!!!
Kiitos, samoin sinulle! Olet näemmä samanikäinen, -81.
Voi kuule, on mullakin tuota noidankehää ollu, hyvin tutulta kuulostaa. Jatkuva ähky jne ja silti pitää syödä, ja masennusta, vaikeaa myös. Katotaan kuinka pitkään jaksan tätä uutta rataa nyt kun olen seurannassa.
Ei hirveesti auta, kun vanhemmat on ihan kauhuissaan ja painostavat liikkumaan ja laihtumaan, eli "nyt kaikki herkut pois ja joka päivä 2 tuntia juoksemaan" Ei ihan ehkä saattas onnistua..tosin ei ne ymmärrä tätä sairautta ollenkaan. Silti loukkaavaa aina kun nähdään, se saarna ja kysymykset "oletko liikkunut, onko painoa lähtenyt"..kun ne ei tajua kuinka syvälle tämä kaikki on juurtunut. Jos vaikkapa saan jostain ihmeen syystä voimia tiputtaa 5 kg, johon menee aikaa ja ollaan nälässä koko ajan, ne tulee takaisin parissa päivässä, koska en jaksa kitua siinä rytmissä!! Pääsen henkisesti paljon vähemmällä siis kun en laihduttamalla laihduta, vaan ajattelen sitä tapojen muutoksena, mikä sekin on jo riittävän haasteellista. Ja kun tässä elämässä riittää näitä murheita muutenkin, mikään ei oikein pelitä, niin se tekee siitä vieläkin vaikeampaa...