Miten esitellä uusi miesystävä ystäville/sukulaisille?
Olen parin vuoden sinkkuilun jälkeen onnistunut löytämään tasapainoisen miehen, jonka kanssa haluan jatkaa. Eronneelle 40 naiselle se ei ole ihan helppoa, kuten täältäkin saa huomata.
Nyt olen huolissani siitä miten ympäristö asian ottaa.
Hyvä naisystäväni, vaikka onkin myös iloinnut suhteestani (alussa) on nyt suhteen vakiintuessa alkanut ilkeillä ja huomautella suhteesta kaikenlaista (epäilee mm. miehen kunnollisuutta ja arvioi miestä hyvin kriittisesti). Jopa entinen (mies)pomoni kyseli pikkujouluissa miehestä ja oli humalapäissään minua kohtaan poikkeuksellisen töykeä.
En usko että kyse on mustasukkaisuudesta, vaan enemmänkin jonkinlaisesta kummallisesta kateudesta, sillä molemmat ovat eronneita sinkkuja, kuten itsekin vielä hetki sitten olin.
Asia vaivaa minua siksi, että edellinen pitkä avoliittoni päättyi siihen, että meillä ei ollut mitään yhteistä, ei esim. yhteisiä ystäviä. Nyt haluaisin, että uusi mies tuntee sen ympäristön missä työskentelen ja ainakin parhaat ystäväni - ehkä jopa joskus voi viettää aikaakin heidän ja minun kanssani.
Mutta miten toimia, kun miehen esittely ystäville jännittää nyt enemmän kuin teininä vanhempien esittely?
Mieskin pelkää sitä miten hänen ystävänsä ja etenkin sukulaisensa suhteen ottavat. Itse en pelkää sukulaisiani, vain näitä ystäviä, joihin kanssa haluaisin ehdottomasti suhteiden säilyvän hyvinä myös jatkossa. En suunnittele naimisiin menoa tai yhteen muuttamista - ainakaan vielä. Tarvitsen ystäviäkin.
Mies on tavallinen työssäkäyvä suomalainen mies, vastikään eronnut. Ei sen enempää eikä vähempää. No netistä löytynyt - jos se tänä päivänä on joku vika...
Olen parin vuoden sinkkuilun jälkeen onnistunut löytämään tasapainoisen miehen, jonka kanssa haluan jatkaa. Eronneelle 40 naiselle se ei ole ihan helppoa, kuten täältäkin saa huomata.
Nyt olen huolissani siitä miten ympäristö asian ottaa.
Hyvä naisystäväni, vaikka onkin myös iloinnut suhteestani (alussa) on nyt suhteen vakiintuessa alkanut ilkeillä ja huomautella suhteesta kaikenlaista (epäilee mm. miehen kunnollisuutta ja arvioi miestä hyvin kriittisesti). Jopa entinen (mies)pomoni kyseli pikkujouluissa miehestä ja oli humalapäissään minua kohtaan poikkeuksellisen töykeä.
En usko että kyse on mustasukkaisuudesta, vaan enemmänkin jonkinlaisesta kummallisesta kateudesta, sillä molemmat ovat eronneita sinkkuja, kuten itsekin vielä hetki sitten olin.
Asia vaivaa minua siksi, että edellinen pitkä avoliittoni päättyi siihen, että meillä ei ollut mitään yhteistä, ei esim. yhteisiä ystäviä. Nyt haluaisin, että uusi mies tuntee sen ympäristön missä työskentelen ja ainakin parhaat ystäväni - ehkä jopa joskus voi viettää aikaakin heidän ja minun kanssani.
Mutta miten toimia, kun miehen esittely ystäville jännittää nyt enemmän kuin teininä vanhempien esittely?
Mieskin pelkää sitä miten hänen ystävänsä ja etenkin sukulaisensa suhteen ottavat. Itse en pelkää sukulaisiani, vain näitä ystäviä, joihin kanssa haluaisin ehdottomasti suhteiden säilyvän hyvinä myös jatkossa. En suunnittele naimisiin menoa tai yhteen muuttamista - ainakaan vielä. Tarvitsen ystäviäkin.
Mies on tavallinen työssäkäyvä suomalainen mies, vastikään eronnut. Ei sen enempää eikä vähempää. No netistä löytynyt - jos se tänä päivänä on joku vika...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pelkkää pirullista kateutta se on.Älä ota tällaista kuuleviin korviisi,vaan nauti uudesta ystävästäsi.Omalla työpaikallani esimerkiksi on sellaisia ihmisiä (kaikki naisia),että kaikki muut saavat värjätä hiuksiaan ja meikata,osa ylimeikkaakin,mutta annas olla,kun minä olen värjännyt hiukan juurikasvua,alkaa hirveä nalkutus,että mitä sä olet päätäs värjännyt,ja ketä varten.Myös ripsivärin ja meikkivoiteen käytöstä on sama laulu,että ketä varten minäkin muka meikkaan.Nämä muut ovat parisuhteessa,ja olen ainut eronnut(erotettu).
Olen jatkuvasti tarkkailun alla,ja heti huomautetaan jostain,jos olen jotain uutta laittanut.Muut kun ovat esim. värjänneet tulipunaiseksi hiuksensa,se on kaikkien ihailun aihe,samoin meikki ja uudet vaatteet.
Ihmiset ovat niin älyttömän kateellisia toisille.Kenelläkään ei saa olla mitään,mitä itsellä ei ole,ja muilla pitää aina olla asiat huonommin kuin itsellä.
Onnea sinulle ja pää pystyyn.
ehkä ei kannata hirveästi hehkuttaa suhdetta juuri niille, jotka ovat juuri menettäneet omansa. Ehkä saat positiivisempaa suhtautumista niiltä, jotka ovat omassa elämässään tasapainossa. Saattaa olla, että ystäväsi yrittävät unohtaa oman suhteensa, mutta aihe on tapetilla koko ajan. jos oma talosi on juuri palanut eikä vakuutus korvaa niin haluatko katsoa yhtä mittaa mainoksia vakuutusyhtiöistä? No en tiedä ehkä ihmiset ovat vähän liian itsekkäitä.
että ystävä ottaa osaa toisen iloon ja suruun. Ne ystävät on ottaneet osaa iloon, mutta jääneet yksin surunsa kanssa. Heidän tehtävänsä on vain antaa.
tai neliö- viisiödraamoista puhumattakaan.
sillä kannalla, että on ehkä jossain mielessä tärkeämpää ottaa osaa iloon. Jos ympäristö alkaa kadehtia niin on parasta hakeutua vähän etäämmälle. Ihmisen tehtävä ei ole painaa muita alas vaan nostaa.
Nämä omituisesti käyttäytyneet ovat kyllä olleet pidempään sinkkuna kuin minä. Eli enemmänkin on tullut tunne että "minä en ole enää yksi heistä".
En ole hehkuttanut, olen vastannut niukasti kun on kyselty - ja kyllä on kyseltykin paljon. Ilmeisesti nelikymppisen pariintuminen on niin suuri uutinen nykypäivänä...
Mutta edelleen mietin sitä miten miestä voi esitellä ystäville?
Mies pelkää aivan samoin minun esittelemistä lähipiirilleen. Ehkä jopa vielä pahemmin. Miten olette toimineet?
mutta jokainen taaplaa tavallaan. Ei pelkokaan ole hyvä juttu. Esittelyt tulee vähitellen vastaan. tarviiko jotain kierrosta tehdä? Jos menee naimisiin niin lähettää sitte kutsut.
eroatte pian kuiteski.
Ei koirakaan joka juokuaan esittele.
Sellastaha se o nykkyisi
kun sun elämä muuttuu, he pelkäävät että heidänkin muuttuu suhteessa sinuun. Ehkä heitä jännittää (yhtä paljon kuin suakin?) tutustuminen uuteen ihmiseen, ja että sua pitää jakaa jonkun uuden kanssa?
Olen ihan samaa mieltä siitä että ystävät ovat tärkeät, mutta jos ne hylkää sut uuden miehen takia, onko ne silloin ystävyytesi arvoisia?
..en ainakaan vuoteen esittelisi lompakossa olevan valokuvan näyttämistä enempää kellekään, ja sama äsken eronneen miehen sukuun päin. "Kell onni on, se onnen kätkeköön, ja olkoon onnellinen onnessaan, ja rikas riemussansa yksin vaan." Jos kadulla törmäätte kavereihin, niin pakkohan silloin ehkä on esittäytyä. Muuten, pitäkää kahdestaan hauskaa, käykää etelänmatkalla, kylpylässä, hiihtämässä, mitä vaan keksitte ja mihin resurssit riittää. Nykyään ei uskota "pahaan silmään", mutta henk.koht. - enpä ottaisi riskiä!