tietoa haluisin. En aio synnyttää koska pelko on niin kova. Miten saa leikkausluvan? Ja miten se ite leikkaus, voisko joku kertoa omia kokemuksia? Oon kuullu et siin pitäis olla hereillä, onko pakko? Tunteeko siinä mitään? Mitenkäs haavan parantuminen? Mun sisko tehny kaikki kolme lastansa keisarinleikkauksella ja kaikki hyvin menny. Jotenkin sekin mietityttää..Mut synnyttää en koskaan pysty pelkään kuollakseni..
Keisarinleikkauksesta
mikä neuvoksi?
12432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ota asia puheeksi äitiysneuvolassa, josta saat lähetteen pelkopolille. Sieltä saat hyvää tietoa ja saat puhua peloistasi kätilön kanssa. Tuon pelkopolin kautta sitten sitä päätöstä lähdetään tekemään mikä se sitten ikinä loppujen lopuksi onkaan.
Ja kyllä, suunnitellussa sektiossa ollaan aina hereillä ja leikkaus tehdään selkäydinpuudutuksessa, se on turvallisempaa sekä äidille että vauvalle.
Ja pidä mielessä että ei se sektiokaan riskitön ole, molemmissa synnytystavoissa omat riskinsä. Omasta kokemuksesta voin sen verran kertoa että ensimmäinen syntyi sektiolla ja olin kipeä ja KAUAN. Olin ensiksi sitä mieltä että toinen lapsemmekin syntyy sektiolla mutta sitten sain stempattua itseni synnyttämään alakautta ja kaikki meni kuin menikin loistavasti ja tällä kertaa ei tarvinnut olla hetkeäkään kipeä, kun ei tikin tikkiäkään tullut ja sain synnytyksen aikana asian mukaiset kivunlievitykset. Tein toivelistan synnytystä varten jota kätilöt noudattivat parhaansa mukaan.
Heippa!
Meidän neiti syntyi sektiolla vuosi sitten enkä ole katunut.
Neuvolasta sain lähetteen pelkopolille juttelemaan ja ilmaisin heti että en pysty/halua synnyttää ja mua ahdistaa pelkkä ajatuskin ja olen sitä nyt pelännyt lähes koko raskauden ja haluan ehdottomasti sektion. Sain sitten seuraavaksi päiväksi jo ajan lääkärille sinne koska olin jo niin pitkällä että ei voitu odottaa yhtään, olisi voinut syntyä millon vaan. Lääkäri kysyi että olenko varma etten halua synnyttää alakautta ja sanoin kyllä ja sitten lääkäri sanoi hoitajalle että menkää varaamaan sektio aika rv 39.
Olo oli todella helpottunut ja seuraavan viikon olin todella huojentunut ja sitten ei muutakun sektioon.
Hyvin meni sektio, ei ollut pahemmin kipuja . (olen 21v ja lääkäri sanoi että mitä nuorempi, sen paremmin paranee). Olin 3päivää sairaalassa ja sitten kotiuduin. Kaikki meni ihanasti, ei tarvinnut jännätä. Kipuja oli siis eka ja toka leikkausta jälkeinen pv mutta lääkettä sai kun vaan pyysi enkä kokenut kipujen olevan mitenkään "KAMALAT". Tottakai tuntui kipua kun oli leikattu mutta ihmettelin itsekin että en sitten ollutkaan mitenkään hirveen kipee niinkun moni pelottelee. Toki osa saattaa olla mutta itse menisin milloin vaan uudestaan, ei paha lainkaan. ja kipu tuntui vaan liikkuessa ikävästi, eli kun siinä huili ja makoili niin ei mulla ainakaan kipuja ollut kun yritti olla aloillaan, jos malttoi :) kävely tosiaan kyllä kannattaa, aluksi kävelin vessaan ja takaisin ja seuraavana päivänä olo oli JO paljon varmempi kävelyn suhteen. Ikävintä oli ehkä se että kävely heikotti aika paljon ja tuntui aluksi "etten osaa kävellä enää". Kaveri joka synnytti kuukautta myöhemmin oli yli kuukauden kipea alatiesynnytyksestä ja itse olin kuukaudenpäästä jo kun en olisi missään leikkauksessa ikinä ollutkaan.
Ja tunteehan siinä leikkauksessa, ei kipua, mutta lähinnä kuvailisin sitä tuntemusta semmoseks "kaiveluks". Mun anestesia lääkäri sanoi hyvin " yksi potilas kuvaili tätä sanoilla "tuntuu samalta kun laukusta tuntuu sillon kun sieltä kaivetaan jotain puhelinta eikä se löydy oikee mistää taskusta" eli kun hätäpäissään kaivelee jotai puhelinta laukunpohjalta kun se soi ja käyt kaikki taskus läpi "ai perkele missä se on?" nii mun mielest mä olin siinä "laukun asemassa". Ahdistavinta oli se "halvaantumis tunne" kun alaraajoja ei vaan tuntunut- ja ehdottomasti olisin mielummin hereillä kun nukkuisin tuon toimenpiteen aikana. Oli mahtava tunne saada vauvasyliin leikkauspöydällä.
Seuraavat lapsetkin syntyvät varmasti sektiolla, oli positiivinen kokemus, ei tarvitse pelätä vaikka TOTTAKAI se on jännää! ja pitääkin olla :) tsemppiä!
Kaikesta huolimatta en pystynyt synnyttämään alakautta, sillä paikat eivät auenneet...
Hätäsektio siis.
Parantuminen sektiosta on hieman hitaampaa, mutta hyvin se meni.
Leikkauksen jälkeen lääkäri haavan olevan todella kaunis ! ??? Jos jotain itsestäni muuttaa voisin, niin tuon haavan. Vaikka se nykyään osataan tehdä huomaamattomasti - silti !
Harvemmin kait nykyään nukutetaan sillä se on todella paljon riskialttimpaa molemmille ! ( nukutus on aina riski !!!)
Kannattaa olla hereillä, jotta saa lapsen heti luokseen ! =)
Tsemppiä sinne ! Neuvolassa osataan ohjata oikeaan paikkaan.
Minulla myös lääkäri kehui jälkitarkastuksessa että onpas siisti haava. Ja ei ole minua päivääkään haitannut tuo haava, on ensinnäkin niin alhaalla että harvoin ainakaan esittelen muille ihmisille mitä pikkarin nauhan alapuolella on ja toiseksi se vain muistuttaa mua maailman parhaimmasta päivästä jolloin esikoisemme syntyi. Uskon että ajan myötä haava vielä vaalenee, on vielä aika tuore tapaus. Lääkäri sanoi että haalenee tästä vielä merkittävästi ihan vaaleaksi (valkoiseksi tj). Ei haittaa lainkaan, enemminkin oon ylpee siitä :)
Tyttäreni syntyi kiireellisellä sektiolla kolme vuotta sitten. Spinaalipuudutuksen laittoivat selkään, jonka jälkeen ei tuntenut alavartalossa mitään. Itse leikkausta ei tunne, mutta sen muidenkin täällä kuvaileman "kaivelun" ja repimisen....Kun vauva oli ulkona, minulle tuli hieman huono olo, mutta kipulääkettä vaan lisäsivät tiputukseen, niin meni ohi! Sairaalassa olimme 6päivää synnytyksen jälkeen (pari päivää aiemminkin ois päästy, mutta tyttö kellastui ennenaikasuutensa ja pienen syntymäpainonasa vuoksi, joten piti olla seurannassa). Ensimmäinen vuorokausi meni vuoteessa, muuten olin jo sairaalasssa suht hyvässä kunnossa. Haavaa koski lähinnä vain sängystä ylösnoustessa, mutta siihenkin sain tosi hyvät kipulääkkeet kotiinkin. Parin viikon kuluttua kotiutumisesta pystyin jo elämään lähes normaalisti ja käymään vaunulenkilläkin!
Turhaan monet pelkäävät sektiota, minulle ainakin se oli positiivinen kokemus ja myös tulevan lapseni aion synnyttää sektiolla!
kaikille vastauksista. Vähän helpottaa..:)
...äidin pelko ei ole riittävä syy riskeerata lapsen ja äidin terveyttä leikkauksella. Et siis tule tuolla perusteella saamaan leikkausta, jos ei ole "oikeaa" syytä leikata...
Näkisitpä kuinka KIPEÄ voi olla leikattu äiti. Kuorsaavat lääkkeissään ja välillä heräävät vaikeroimaan lisää kipulääkettä. Tätä jatkuu päiviä ja lapsi on sillä välin muualla hoidossa, jos isä ei pysty hoitamaan. :(
Synnytys kestää tunteja, haavan kivut päiviä!
Sitä paitsi epiduraali vie kivut kokonaan.
Mulle tehtiin kiireellinen sektio vajaa vuosi sitten. Minullakin sektio ei koskenut yhtään vaan yllä kerrottua kaivelua tunsin lähinnä. Se ei siis ole kivuliasta ja kestää vain pienen hetken. Sektio tehtiin epiduraalipuudutuksessa ja senkään laittaminen ei tuntunut miltään. Nukutuksenkin toisenlaisessa leikkauksessa kokeneena, ainakin minun kohdalla tämä oli todella helppo juttu. Nukutuksesta voi olla useita tunteja aika tokkurassa. Sektio käy nopsasti ja et näe mitä sinulle tehdään. Minullakin toipuminen oli tosi nopeaa, en tuntenut haavakipuja, sillä sain jotain kipulääkettä 2 ekaa päivää. Sektio klo 13 ja klo 19 nousin jo sängystä ylös. Seuraavana päivänä hoidin lasta jo ihan täysin yksin. Loppuaikana sairaalassa eli kolmantena päivänä en enää kipulääkkeitä tarvinnut , enkä kotona. Haava ei ole sen koommin vaivannut eikä haitannut elämää.
Voimakas synnytyspelko on syy saada sektio! Ihan yhtä lääketieteellinen syy kuin joku fyysinenkin.. Ota selvää asioista, ennen kuin kirjoittelet tänne vääriä faktoja.
"Synnytys kestää tunteja, haavan kivut päiviä!"
Alapäähänkin voi tulla näitä haavoja, ja ovat kipeitä!
Aivan samanlainen kokemus kuin deidalylla. Sain esikoiseni suunnitellulla sektiolla alle kaksi viikkoa sitten, hakaset poistettiin eilen (Minulla ei siis ollut tikkejä, vaan haava ikään kuin niitattiin kiinni. Olin jalkeilla yhdeksän tuntia leikkauksen jälkeen ja siitä eteenpäin hoidin vauvan omassa huoneessani yksin (tietenkin isänsä kävi välillä auttelemassa ja moikkaamassa), kotiin pääsin kolmantena päivänä. Ja seuraavana päivänä pesin kotona lattiat :D Ainoa ikävä olo oli oksetuksen tunne leikkauksen aikaan, jostakin kipulääkkeestä tuli niin paha olo, että rupesin oksentamaan sängyssä kun minua kärrättiin takaisin huoneeseen. Onneksi oli vatsalaukku tyhjä ja paha olo meni nopeasti ohi.
Sain rampata eri lekureilla noin 100 kertaa ennen kuin sektioaika päätettiin, minullakin siis syynä pelko, ja olen äärimmäisen iloinen etten antanut periksi. Kyllä oli niin paljon nopeampaan ja varmasti myös kivuttomampaa kuin alatiesynnytys. Tosin olen ystäviltäni kuullut myös kipeitä kokemuksia sektiostam joten puhun siis vain omasta puolestani. Ja käsittääkseni iällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.. ainakin minä toivuin nopeammin kuin jotkut nuoremmat toverini.
Tsemppiä, hyvin se menee! :)
Tähän voisi vielä mainita, että serkkuni synnytti alateitse eikä pystynyt vielä ristiäisissäkään istumaan.. :/
Mun äitin sisko synnytti 30v sitten, eikä vieläkään pysty pidättelemään hätäänsä!:(