Masennusta on takana useampi vuosi, lääkärille menin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Lääkkeitä ja annostuksia on vaihdettu, muutama sairaslomakin on vuoteen mahtunut. Nyt sain työterveyshuollosta lähetteen mielenterveyskeskukseen, lisääntyneet itsetuhoajatukset kai pelästyttivät lääkärin. Tilanne toimistossa on kuulemma nyt hyvä, mutten kyllä jaksa uskoa järin nopeaan yhteydenottoon, saati sitten aikaan. Lääkäri puhui parista viikosta, mutta pari kuukautta taitaa olla lähempänä totuutta.
No niin, mitäs sitten tapahtuu kun aika joskus tulee? Millaista terapiaa sitä kautta on mahdollista saada? Vai jatketaanko vain kokeilua eri lääkkeillä? Kuinka herkästi ottavat osastolle? Kuulemani mukaan ei kovin herkästi ainakaan täällä, koska tarvetta on paljon enemmän kuin mihin pystytään vastaamaan.
Haluaisin päästä elämässä eteenpäin, mutta masennus ei vain hellitä. Vai olenko liian kärsimätön, pitäisikö vain jatkaa lääkkeiden syömistä? Haaveissa siintää jo oma perhe, mutta en tiedä miten tuo lääkkeiden käyttö sopii yhteen raskauden kanssa. Puhumattakaan siitä kuinka jaksaisin, tähänkin vuoteen on mahtunut monta todella pahaa kautta.
No niin, mitäs sitten tapahtuu kun aika joskus tulee? Millaista terapiaa sitä kautta on mahdollista saada? Vai jatketaanko vain kokeilua eri lääkkeillä? Kuinka herkästi ottavat osastolle? Kuulemani mukaan ei kovin herkästi ainakaan täällä, koska tarvetta on paljon enemmän kuin mihin pystytään vastaamaan.
Haluaisin päästä elämässä eteenpäin, mutta masennus ei vain hellitä. Vai olenko liian kärsimätön, pitäisikö vain jatkaa lääkkeiden syömistä? Haaveissa siintää jo oma perhe, mutta en tiedä miten tuo lääkkeiden käyttö sopii yhteen raskauden kanssa. Puhumattakaan siitä kuinka jaksaisin, tähänkin vuoteen on mahtunut monta todella pahaa kautta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ns. terapiaa ei julkisella puolella saa. vain keskusteluaikoja hoitajalle, psykologille tai sosiaalityöntekijälle. heille kerrotaan päivän kuulumisia ja siitä että onko lääkkeet auttaneet vai ei. mitään terapeuttisia keskusteluja ei käydä julkisella puolella.
sairaalaan ei pääse vaikka haluaisi. siellä on vakavammin sairaita kuin masentuneet. eli odotettavissa sinullakin on lääkehoitoa ja kontrollikäyntejä 1-2krt/kk:si maksimissaan
Lain mukaan julkisen sektorin on tarjottava hoitoa jokaiselle sen tarpeessa olevalle - eikä masennuspotilas ole mikään poikkeus.
Valitettavasti julkisen sektorin työntekijät usein tarkoituksella ja harkitusti kusettavat potilaita kertomalla ettei julkinen sektori voi tarjota muuta kuin ns. "keskusteluapua" (eli lässytyssessioita hoitajan luona arvakseltaan), ja että ainoa keino psykoterapian saamiseksi on hakea KELA:n harkinnanvaraista psykoterapiatukea.
Vielä surkeampaa on se, että kovin moni masennuspotilas uskoo tuohon kusetukseen - ja ryhtyy itsekin jakamaan väärää tietoa hoidon saamisen mahdollisuuksista.
Toisin sanoen; julkisen sektorin kuuluu lain mukaan tarjota myös psykoterapiaa jokaiselle sen tarpeessa olevalle - hoitoa (ja erityisesti psykoterapiaa) pitää kuitenkin osata ja jaksaa vaatia!
Kokeilepa tätä.
Älä juo mitään muuta nestettä kuin vettä 2-3 litraa päivässä, ja sen kanssa 1/4 tl meri- tai vuorisuolaa.
Ryhdy pelkälle hedelmä/kasvisdieetille. Tankkaa emäksisiä mineraaleja, kalsiumia, magnesiumia ja kalkkia.
Masennus saattaa kadota tällä jo muutamassa vuorokaudessa.