Kirkon kanta adoptioon? What?

Abortista ja adoptiostakin on kysytty:
"Kysymys:
Mitä mieltä Evankelisluterilainen kirkko on mieltä abortista ja adoptiosta? Ja kumpaa Ev.lut. "kannattaa" enemmän, abortin tekemistä vai adoptiota? Missä tilanteessa kirkko näkee nämä asiat hyväksi? Mitä Raamatussa sanotaan edellä mainituista kohdita? Entä Sinun mielipiteesi?

[26.11.2003 20:47:07] - Sini(t)

Vastaus:
Kirkon kantaa on selvitetty netissäkin kirkon sivustolla:
http://www.evl.fi/sanasto/selitysA.htm#ABORTTI:

"Abortti
Uusi elämä alkaa sukusolujen yhtymisestä ja varsinainen raskaus siitä, kun hedelmöitynyt munasolu kiinnittyy kohtuun. Abortissa eli raskaudenkeskeytyksessä elämän kehitys katkaistaan väkivaltaisesti poistamalla sikiö kohdusta vaiheessa, jolloin silIä ei ole vielä mahdollisuutta kehittyä kohdun ulkopuolella.

Raamatussa ei oteta suoraan kantaa raskauden keskeyttämiseen. Kristillinen kirkko on kuitenkin kautta aikojen puhunut myös syntymättömän elämän suojelemisen puolesta. Tämä näkemys perustuu paitsi yleiseen velvollisuuteen suojella elämää myös siihen myönteiseen kiinnostukseen, jota Raamatussa osoitetaan kohdussa sikiävää ihmisolentoa kohtaan (Ps. 139:19; Jes. 44:2; Luuk. 1:15, 41; Gal. 1:15).

Kirkon historian varrella on esiintynyt erilaisia käsityksiä siitä, missä vaiheessa sikiötä on pidettävä Raamatun tarkoittamassa mielessä ihmisenä kaikkine oikeuksineen. Vaikka on vaikea määritellä tarkasti, missä vaiheessa sikiölle on tunnustettava esimerkiksi itsenäinen oikeudellinen asema, ei myöskään varhaisasteella olevan sikiön asemaa pidä tulkita oikeudettomaksi. Inhimillisellä elämällä on aina oikeus kasvaa täyteen ihmisyyteen, ja sen kasvuun puuttuminen on vakava rikos.

Abortin tekoa puoltavat syyt voivat olla varsin erilaisia. Tämän vuoksi on vaikea antaa kaikkiin tapauksiin soveltuvaa ohjetta siitä, milloin raskaudenkeskeytys on perusteltavissa ja milloin ei. Ratkaisuissa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat viisi periaatteellista näkökohtaa:

1. Inhimillistä elämää on suojeltava kaikissa tilanteissa.
2. Luterilaisen sosiaalietiikan mukaan pakkotilanteiden sanelemia ratkaisuja tuhota elämää ei yksityinen ihminen periaatteessa saa ottaa omiin käsiinsä, vaan ratkaisuvalta kuuluu yhteiskunnalle.
3. Syntynyt elämä on asetettava syntymättömän edelle.
4. Jokaiselle lapselle on luotava mahdollisuudet syntyä taloudellisesti ja sosiaalisesti kohtuullisen tasapainoisiin oloihin. Mikäli tällaiset olot puuttuvat, on ensisijaisesti pyrittävä parantamaan uuden elämän edellytyksiä. Lupa raskauden keskeyttämiseen sosiaalisista syistä on myönnettävä vain pakottavissa poikkeustapauksissa.
5. Viime kädessä oikeus päättää omaan ruumiiseensa kohdistuvista toimenpiteistä on naisella itsellään, mutta häntä ei saa jättää päätöksentekotilanteessa yksin."
- - -

Adoptioon otetaan kantaa edellä olevassa mm. "Inhimillisellä elämällä on aina oikeus kasvaa täyteen ihmisyyteen..." sekä kohdassa 4. "Jokaiselle lapselle on luotava mahdollisuudet syntyä taloudellisesti ja sosiaalisesti kohtuullisen tasapainoisiin oloihin. Mikäli tällaiset olot puuttuvat, on ensisijaisesti pyrittävä parantamaan uuden elämän edellytyksiä."
Uuden elämän edellytysten parantaminen on myös sitä, että jos lapsen biologinen äiti/vanhemmat eivät voisi antaa lapselle mahdollisuutta syntyä kohtuullisen tasapainoisiin oloihin, niin lapselle annetaan adoption kautta nämä kohtuulliset elämän edellytykset.

Samoin edellä olevasta käy ilmi, että jos abortti tai adoptio ovat rinnakkaiset tai vaihtoehtoiset ratkaisut jonkun raskauden kohdalla, niin elämän suojeleminen ja elämän perusedellytysten antaminen asettaa adoption ensisijaisesti suositeltavaksi.

Kysyit nettipapin omaa mielipidettä. Olen samalla kannalla kuin edellä on esitetty tiivistettynä näkökohdissa 1-5.

Sen verran voin vielä lisätä, että adoptiovauvaa odottavia on useita satoja, jopa tuhansia aviopareja Suomessa. Monet heistä joutuvat odottamaan useita vuosia ja kaikki eivät saa lainkaan vauvaa suomalaisen adoption kautta. Sen vuoksi Suomeen adoptoidaan paljon vauvoja tai pieniä lapsia muualta maailmasta.
Lapsettomuus on paljon yleisempää kuin yleensä tiedetään. Siitä ei puhuta kovin paljoa, sillä se on hyvin kipeä ongelma vanhemmille.
Niinpä Suomessa jokaiselle syntyvälle lapselle on kyllä olemassa koti, jossa häntä odotetaan.

nettipappi"

gf kirjoitti:

Abortista ja adoptiostakin on kysytty:
"Kysymys:
Mitä mieltä Evankelisluterilainen kirkko on mieltä abortista ja adoptiosta? Ja kumpaa Ev.lut. "kannattaa" enemmän, abortin tekemistä vai adoptiota? Missä tilanteessa kirkko näkee nämä asiat hyväksi? Mitä Raamatussa sanotaan edellä mainituista kohdita? Entä Sinun mielipiteesi?

[26.11.2003 20:47:07] - Sini(t)

Vastaus:
Kirkon kantaa on selvitetty netissäkin kirkon sivustolla:
http://www.evl.fi/sanasto/selitysA.htm#ABORTTI:

"Abortti
Uusi elämä alkaa sukusolujen yhtymisestä ja varsinainen raskaus siitä, kun hedelmöitynyt munasolu kiinnittyy kohtuun. Abortissa eli raskaudenkeskeytyksessä elämän kehitys katkaistaan väkivaltaisesti poistamalla sikiö kohdusta vaiheessa, jolloin silIä ei ole vielä mahdollisuutta kehittyä kohdun ulkopuolella.

Raamatussa ei oteta suoraan kantaa raskauden keskeyttämiseen. Kristillinen kirkko on kuitenkin kautta aikojen puhunut myös syntymättömän elämän suojelemisen puolesta. Tämä näkemys perustuu paitsi yleiseen velvollisuuteen suojella elämää myös siihen myönteiseen kiinnostukseen, jota Raamatussa osoitetaan kohdussa sikiävää ihmisolentoa kohtaan (Ps. 139:19; Jes. 44:2; Luuk. 1:15, 41; Gal. 1:15).

Kirkon historian varrella on esiintynyt erilaisia käsityksiä siitä, missä vaiheessa sikiötä on pidettävä Raamatun tarkoittamassa mielessä ihmisenä kaikkine oikeuksineen. Vaikka on vaikea määritellä tarkasti, missä vaiheessa sikiölle on tunnustettava esimerkiksi itsenäinen oikeudellinen asema, ei myöskään varhaisasteella olevan sikiön asemaa pidä tulkita oikeudettomaksi. Inhimillisellä elämällä on aina oikeus kasvaa täyteen ihmisyyteen, ja sen kasvuun puuttuminen on vakava rikos.

Abortin tekoa puoltavat syyt voivat olla varsin erilaisia. Tämän vuoksi on vaikea antaa kaikkiin tapauksiin soveltuvaa ohjetta siitä, milloin raskaudenkeskeytys on perusteltavissa ja milloin ei. Ratkaisuissa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat viisi periaatteellista näkökohtaa:

1. Inhimillistä elämää on suojeltava kaikissa tilanteissa.
2. Luterilaisen sosiaalietiikan mukaan pakkotilanteiden sanelemia ratkaisuja tuhota elämää ei yksityinen ihminen periaatteessa saa ottaa omiin käsiinsä, vaan ratkaisuvalta kuuluu yhteiskunnalle.
3. Syntynyt elämä on asetettava syntymättömän edelle.
4. Jokaiselle lapselle on luotava mahdollisuudet syntyä taloudellisesti ja sosiaalisesti kohtuullisen tasapainoisiin oloihin. Mikäli tällaiset olot puuttuvat, on ensisijaisesti pyrittävä parantamaan uuden elämän edellytyksiä. Lupa raskauden keskeyttämiseen sosiaalisista syistä on myönnettävä vain pakottavissa poikkeustapauksissa.
5. Viime kädessä oikeus päättää omaan ruumiiseensa kohdistuvista toimenpiteistä on naisella itsellään, mutta häntä ei saa jättää päätöksentekotilanteessa yksin."
- - -

Adoptioon otetaan kantaa edellä olevassa mm. "Inhimillisellä elämällä on aina oikeus kasvaa täyteen ihmisyyteen..." sekä kohdassa 4. "Jokaiselle lapselle on luotava mahdollisuudet syntyä taloudellisesti ja sosiaalisesti kohtuullisen tasapainoisiin oloihin. Mikäli tällaiset olot puuttuvat, on ensisijaisesti pyrittävä parantamaan uuden elämän edellytyksiä."
Uuden elämän edellytysten parantaminen on myös sitä, että jos lapsen biologinen äiti/vanhemmat eivät voisi antaa lapselle mahdollisuutta syntyä kohtuullisen tasapainoisiin oloihin, niin lapselle annetaan adoption kautta nämä kohtuulliset elämän edellytykset.

Samoin edellä olevasta käy ilmi, että jos abortti tai adoptio ovat rinnakkaiset tai vaihtoehtoiset ratkaisut jonkun raskauden kohdalla, niin elämän suojeleminen ja elämän perusedellytysten antaminen asettaa adoption ensisijaisesti suositeltavaksi.

Kysyit nettipapin omaa mielipidettä. Olen samalla kannalla kuin edellä on esitetty tiivistettynä näkökohdissa 1-5.

Sen verran voin vielä lisätä, että adoptiovauvaa odottavia on useita satoja, jopa tuhansia aviopareja Suomessa. Monet heistä joutuvat odottamaan useita vuosia ja kaikki eivät saa lainkaan vauvaa suomalaisen adoption kautta. Sen vuoksi Suomeen adoptoidaan paljon vauvoja tai pieniä lapsia muualta maailmasta.
Lapsettomuus on paljon yleisempää kuin yleensä tiedetään. Siitä ei puhuta kovin paljoa, sillä se on hyvin kipeä ongelma vanhemmille.
Niinpä Suomessa jokaiselle syntyvälle lapselle on kyllä olemassa koti, jossa häntä odotetaan.

nettipappi"

Lue lisää

Myös Tampereen seurakuntien kysymyspalstalla asiaa on kysytty:
http://www.tampereenseurakunnat.fi/verkkopastori/vastaukset/1/miten_kirkko_suhtautuu_adoptioon

Kannattaa kuitenkin huomata, että nämä ovat enimmäkseen yksittäisen papin näkemyksiä. Veikkaan, että itsessään kirkon kannalta adoptiokysymykseen ei ole edes tarpeellista ottaa kantaa. Sen sijaan kristillisessä kentässä lienee erilaisia mielipiteitä. Tässä on esimerkiksi yksi aborttivastainen näkemys: http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=275&id=4687
Mikko Nummelinin näkemykset ovat usein varsinaista höpönlöpöä, eikä hän oikein edes tunne asiaa, josta puhuu, vaan viljelee jos jonkinlaisia salaliittoteorioita, mutta se on hyvä esimerkki yhdenlaisesta käsityksestä, johon "kristillisen" maailmankuvan pohjalta voi päätyä.

gf kirjoitti:

Myös Tampereen seurakuntien kysymyspalstalla asiaa on kysytty:
http://www.tampereenseurakunnat.fi/verkkopastori/vastaukset/1/miten_kirkko_suhtautuu_adoptioon

Kannattaa kuitenkin huomata, että nämä ovat enimmäkseen yksittäisen papin näkemyksiä. Veikkaan, että itsessään kirkon kannalta adoptiokysymykseen ei ole edes tarpeellista ottaa kantaa. Sen sijaan kristillisessä kentässä lienee erilaisia mielipiteitä. Tässä on esimerkiksi yksi aborttivastainen näkemys: http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=275&id=4687
Mikko Nummelinin näkemykset ovat usein varsinaista höpönlöpöä, eikä hän oikein edes tunne asiaa, josta puhuu, vaan viljelee jos jonkinlaisia salaliittoteorioita, mutta se on hyvä esimerkki yhdenlaisesta käsityksestä, johon "kristillisen" maailmankuvan pohjalta voi päätyä.

Lue lisää

(http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=275&id=4687)

On tosiasia, että en kannata vapaata aborttia, mutta Kotimaan sivulla esitettyä kirjoitusta tuskin voi sanoa sinällään "abortinvastaiseksi". Kyseinen kirjoitus ei mainitse aborttia sanallakaan. Muutenkaan en ymmärrä, missä edellinen näkee kirjoituksessani "varsinaista höpönlöpöä" tai "salaliittoteorioita". Referoin siinä lyhyesti lainsäädännön tilaa, kirkon väestökirjanpidon velvoitteita, luterilaista kasteoppia ja lähetystyötä. Lisäksi haluan herättää kirkon piirissä eettistä keskustelua siitä, miten se on käsitellyt adoptioon liittyviä ongelmakysymyksiä, jotka osin johtuvat sen yhteiskuntasidonnaisuuksista.

Ymmärrän hyvin, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua, että tällaista keskustelua käytäisiin koskaan.

gf kirjoitti:

Abortista ja adoptiostakin on kysytty:
"Kysymys:
Mitä mieltä Evankelisluterilainen kirkko on mieltä abortista ja adoptiosta? Ja kumpaa Ev.lut. "kannattaa" enemmän, abortin tekemistä vai adoptiota? Missä tilanteessa kirkko näkee nämä asiat hyväksi? Mitä Raamatussa sanotaan edellä mainituista kohdita? Entä Sinun mielipiteesi?

[26.11.2003 20:47:07] - Sini(t)

Vastaus:
Kirkon kantaa on selvitetty netissäkin kirkon sivustolla:
http://www.evl.fi/sanasto/selitysA.htm#ABORTTI:

"Abortti
Uusi elämä alkaa sukusolujen yhtymisestä ja varsinainen raskaus siitä, kun hedelmöitynyt munasolu kiinnittyy kohtuun. Abortissa eli raskaudenkeskeytyksessä elämän kehitys katkaistaan väkivaltaisesti poistamalla sikiö kohdusta vaiheessa, jolloin silIä ei ole vielä mahdollisuutta kehittyä kohdun ulkopuolella.

Raamatussa ei oteta suoraan kantaa raskauden keskeyttämiseen. Kristillinen kirkko on kuitenkin kautta aikojen puhunut myös syntymättömän elämän suojelemisen puolesta. Tämä näkemys perustuu paitsi yleiseen velvollisuuteen suojella elämää myös siihen myönteiseen kiinnostukseen, jota Raamatussa osoitetaan kohdussa sikiävää ihmisolentoa kohtaan (Ps. 139:19; Jes. 44:2; Luuk. 1:15, 41; Gal. 1:15).

Kirkon historian varrella on esiintynyt erilaisia käsityksiä siitä, missä vaiheessa sikiötä on pidettävä Raamatun tarkoittamassa mielessä ihmisenä kaikkine oikeuksineen. Vaikka on vaikea määritellä tarkasti, missä vaiheessa sikiölle on tunnustettava esimerkiksi itsenäinen oikeudellinen asema, ei myöskään varhaisasteella olevan sikiön asemaa pidä tulkita oikeudettomaksi. Inhimillisellä elämällä on aina oikeus kasvaa täyteen ihmisyyteen, ja sen kasvuun puuttuminen on vakava rikos.

Abortin tekoa puoltavat syyt voivat olla varsin erilaisia. Tämän vuoksi on vaikea antaa kaikkiin tapauksiin soveltuvaa ohjetta siitä, milloin raskaudenkeskeytys on perusteltavissa ja milloin ei. Ratkaisuissa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat viisi periaatteellista näkökohtaa:

1. Inhimillistä elämää on suojeltava kaikissa tilanteissa.
2. Luterilaisen sosiaalietiikan mukaan pakkotilanteiden sanelemia ratkaisuja tuhota elämää ei yksityinen ihminen periaatteessa saa ottaa omiin käsiinsä, vaan ratkaisuvalta kuuluu yhteiskunnalle.
3. Syntynyt elämä on asetettava syntymättömän edelle.
4. Jokaiselle lapselle on luotava mahdollisuudet syntyä taloudellisesti ja sosiaalisesti kohtuullisen tasapainoisiin oloihin. Mikäli tällaiset olot puuttuvat, on ensisijaisesti pyrittävä parantamaan uuden elämän edellytyksiä. Lupa raskauden keskeyttämiseen sosiaalisista syistä on myönnettävä vain pakottavissa poikkeustapauksissa.
5. Viime kädessä oikeus päättää omaan ruumiiseensa kohdistuvista toimenpiteistä on naisella itsellään, mutta häntä ei saa jättää päätöksentekotilanteessa yksin."
- - -

Adoptioon otetaan kantaa edellä olevassa mm. "Inhimillisellä elämällä on aina oikeus kasvaa täyteen ihmisyyteen..." sekä kohdassa 4. "Jokaiselle lapselle on luotava mahdollisuudet syntyä taloudellisesti ja sosiaalisesti kohtuullisen tasapainoisiin oloihin. Mikäli tällaiset olot puuttuvat, on ensisijaisesti pyrittävä parantamaan uuden elämän edellytyksiä."
Uuden elämän edellytysten parantaminen on myös sitä, että jos lapsen biologinen äiti/vanhemmat eivät voisi antaa lapselle mahdollisuutta syntyä kohtuullisen tasapainoisiin oloihin, niin lapselle annetaan adoption kautta nämä kohtuulliset elämän edellytykset.

Samoin edellä olevasta käy ilmi, että jos abortti tai adoptio ovat rinnakkaiset tai vaihtoehtoiset ratkaisut jonkun raskauden kohdalla, niin elämän suojeleminen ja elämän perusedellytysten antaminen asettaa adoption ensisijaisesti suositeltavaksi.

Kysyit nettipapin omaa mielipidettä. Olen samalla kannalla kuin edellä on esitetty tiivistettynä näkökohdissa 1-5.

Sen verran voin vielä lisätä, että adoptiovauvaa odottavia on useita satoja, jopa tuhansia aviopareja Suomessa. Monet heistä joutuvat odottamaan useita vuosia ja kaikki eivät saa lainkaan vauvaa suomalaisen adoption kautta. Sen vuoksi Suomeen adoptoidaan paljon vauvoja tai pieniä lapsia muualta maailmasta.
Lapsettomuus on paljon yleisempää kuin yleensä tiedetään. Siitä ei puhuta kovin paljoa, sillä se on hyvin kipeä ongelma vanhemmille.
Niinpä Suomessa jokaiselle syntyvälle lapselle on kyllä olemassa koti, jossa häntä odotetaan.

nettipappi"

Lue lisää

Adoptio on maailmassa pitkälti kristillisen maailmankatsomuksen tuote. Kristillisissä uskonnoissa (ev.lut., katolisuus, ortodoksisuus yms) adoptioon suhtaudutaan yleensä ottaen näin kuten Nettipappi vastauksissaan kirjoitti. Monet kristityt perheet ovat ottaneet omien biologisten lastensa lisäksi perheeseen adoptio- ja/tai sijoituslapsia, mitä he ovat perustelleet uskonnollisilla syillä kuten Nettipappi aiemmissa viesteissä. Tällöin adoptio- ja sijoituslasten kasvattaminen on rinnastettu pitkälti hyväntekeväisyyteen.

Kansainvälisissä adoptioissa tänäkin päivänä kristilliset uskonnot näyttelevät suurta roolia. Suomenkin adoptiokohdemaista osa (mm. Etelä-Afrikka, Filippiinit, Kenia) edellyttää tai toivoo adoptiohakijoilta kristillistä elämänkatsomusta. Näissä maissa ja muissakin (mm. Etiopia, Kolumbia, Thaimaa, Intia, Venäjä) kristilliset järjestöt ylläpitävät lastenkoteja, joissa monet ulkomaille adoptoitavat lapset elävät ennen adoptiota. Lisäksi nämä järjestöt täydentävät mm. aikuisille suunnattuja sosiaalipalveluita kuten esimerkiksi raskausajan ja synnytyspalveluita, taloudellista tukea, päihde- ja mielenterveyspalveluita, sielunhoitopalveluita, koulutusta ja työllistämistä jne.

Maailman toiseksi suurin uskontokunta eli islamia tunnustavat muslimit eivät kuitenkaan kristittyjen tapaan kannata adoptiota. Itse asiassa useimpien islamin haarojen mukaan adoptio on kielletty. Islamin mukaan sukulaisilla (tämä voidaan tarvittaessa tulkita väljästi tarkoittamaan vaikka naapureita) on velvollisuus ja kunnia huolehtia sellaisista lapsista, jotka orpoutuvat tai jäävät muuten ilman riittävää huolenpitoa ja kasvatusta. Islamilaisen maailman (ks. esim. Wikipedia) maista ei todellakaan tule adoptiolapsia kristittyihin länsimaihin muutamia kristittyjä vähemmistöalueita (esim. Bangladesh, Pakistan) lukuunottamatta.

Islamin tavoin ajatellaan myös juutalaisuudessa, joka tosin on noin 15 miljoonalla kannattajallaan aika pieni uskontokunta maailman mittakaavassa. Joka tapauksessa muslimien ja juutalaisten lastensuojelukulttuuri muistuttaa enemmän Suomessa toteutettavaa sijaishoitoa sijaisperheessä kuin adoptiota.

Sekä juutalaisuuden että muslimiuden katsotaan siirtyvän vanhemmilta lapsille, minkä lisäksi lapset halutaan kasvattaa uskonnon vaikutuspiirissä. Muslimi- tai juutalaislasten luovuttamista esim. kristillisiin tai ateistisiin perheisiin ei pidetä hyväksyttävänä ratkaisuna. Näitä lapsia saatetaan siirtää esim. kehitysmaista länsimaihin muuttaneiden sukulaisten hoitoon, mutta varsinaisesta adoptiosta juridisessa mielessä ei silloinkaan yleensä ole kysymys.

Islamin ja juutalaisuuden kannasta adoptioon on helppo löytää englanninkielistä tietoa googlettamalla. Periaate on, että huolenpitoa tarvitsevasta lapsesta huolehtiminen on teko, jota Jumala odottaa ja jonka Jumala palkitsee. Kuitenkaan lapsesta ei tule kasvattivanhempiensa biologista lasta eikä lapsen saa koskaan unohtaa biologisia vanhempiaan. Biolologisten vanhempien ja sijaishoidossa olevan lapsen välistä yhteydenpitoa ei myöskään saa estää.

Maailman kolmanneksi suurin uskontokunta eli hindulaisuus suhtautuu adoptioon käsittääkseni hieman ristiriitaisesti. Myös hinduksi tullaan jo syntymässä ja hindulaisuuden mukaan uskonnosta ei voi luopua. Kerran hindulainen on aina hindulainen. Myös hindulaisuudessa suhtaudutaan kielteisesti lasten adoptoimiseen ei-hindulaisiin perheisiin ja maihin. Adoptiota parempana pidetään sitä, että huolenpitoa tarvitsevista lapsista huolehditaan oman kulttuurin keskuudessa. Hindulaisia lapsia (mm. Intia) päätyy kansainväliseen adoptioon jatkuvasti jonkin verran ja näiden adoptioiden taustalla on usein vaikuttamassa kristillisen arvomaailman omaavat taustajärjestöt.

Nettipapin ja ev.lut.kirkon kannanotoissa ihmetyttää kovasti adoption korostaminen ja se, ettei sijaisperhetoiminnasta puhuta usein yhtään mitään. Nettipapinkin kirjoituksissa esiintyi termi "oma lapsi".

Totuus on se, että jokaisella ihmisellä - vastasyntyneellä vauvallakin - on oma elämä ja ihmisarvo. Häntä ei kukaan omista. Jokainen lapsi kuitenkin tarvitsee mahdollisimman terveeksi ja eheäksi kasvaakseen useiden ihmisten rakkautta, ohjausta, hoivaa, huolenpitoa, opetusta, ohjeita ja hyväksyntää.

Länsimaalaiset ihmiset ovat aivottomia materialisteja, jotka itsekkyydessään ja ahneudessaan tuhoavat lasten sekä nuorten elämiä. He haluavat omistaa lapsensa, minkä jälkeen he kuitenkin laiminlyövät näitä asettamalla oman uransa, harrastuksensa ja mukavuutensa vanhemmuuden edelle. Itsekkyydessään aikuiset rajoittavat lasten elämässä olevia ihmisiä (mm. olemalla riidoissa sukulaistensa ja naapureidensa kanssa, estämällä lapsia leikkimästä ns. huonojen perheiden lasten kanssa, estämällä lapsiaan juttelemasta "epäilyttävien" aikuisten kanssa, kieltämällä osallistumisen moneen asiaan jne.). Niinpä lapset kasvavat kalliissa omakotitalossa tietokonepelejen ja elokuvien kanssa. Ei ole ihme, että koetaan juurettomuutta, yksinäisyyttä, pelkoja ja ahdistusta.