eli jos olette kiinnostuineita jostain miten näytätte sen?
miten flirttailette?
jos näette kiinnostavan tyypin menettekö heti juttelemaan,
vai katseletteko vain?
miten flirttailette?
jos näette kiinnostavan tyypin menettekö heti juttelemaan,
vai katseletteko vain?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ja odotan, että katseluni kohde ilahtuu ja alkaa tehdä tuttavuutta. Ja myöhemmin lähentely-yrityksiä.
Katselen ujosti mutta en tee aloitetta.
Ei useimmiten johda mihinkään. Kyllä sitä tyyliä pitäis voida muuttaa, eli jomman kumman pitäis olla päällekäyvempi. Siihen malliin miten tekee rekkaa ajavat lesbot.
Kysyn teiltä, jotka olette aktiivisempia ja päätyneet onnistuneesti seurustelusuhteeseen, niin kuinka pitkän ajan kuluttua olette alkaneet saada lovee.....???
Huonosti.
menen hieromaan häpykumpuani toisen reiteen. kesäisin nostan hametta jotta jäisi kostea rantu
toimii ...
Sulla Helge ei taida olla yhtään naisseuralaista. Helge siirry gay-palstalle.
Hel -Gay....
Tai itsensäpaljastaja .
Ainakin yritän päästä juttusille ja ehkä flirttailen hieman...sen jälkeen kun olen harrastanut katseluu..
Miten itse näytät kiinnostuksen?
Menen, tarraan rinnoista ja nuolen korvaa. Aika monet on lämmenneet.
teutta ilmassa. Jos on, niin jo näkemiseni on sen saanut aikaan. Täytyy kiinittää entistä enemmän huomiota omaaan outfittiin.
ujosti ja käännän katseeni pois kun hän katsoo takaisin. En uskalla mennä mitään aloitetta tekemään.
Vastaan tähän, että huonosti. Yleensä onnistun tekemään kaikki sellaiset virheet, joita vain kaikissa komedioissa sattuu. Esimerkiksi jos on mahdollisesti alkoholia veressä, yritän etsiä katsekontaktia ja iskeä silmää ja siihen se sitten kaatuukin, kun näytän joltain vähä-älyiseltä joka räpsyttää silmäänsä kuin jakomielitautinen. =D Pidän tanssimisesta joten tanssilattialla voin flirttailla/söpöillä tanssimisellani, jos jonkun kiinnostavan naisen bongaan. En osaa flirttailla. Varmaan yksi huonoimpia iskurepliikkejäni onkin Frendit -sarjan Joeyen lanseeraama "How you're doing?" ja sitten katson hymyillen syvälle silmiin. Tosin en ole kuin pari kertaa heittänyt tämän iskuyrityksen ilmoille ja saanut kyllä sellaista palautetta, että mikä dorka oikein olen. Olen positiivinen ja iloinen ihminen, joten yleensä hymyilen ja muut ottavat kontaktia, kun olen helposti lähestyttävä. Mutta valitettavasti olen myös aika suorasanainen ja huumorintajuni on hieman "outo" lievästi sanottuna ja olen varmaan maailman tunarein ihminen, joten niiden tultua ilmi tulee joskus hieman takapakkia. Onneksi maailma on täynnä muitakin hauskasti vinksahtaneita klovneja. =)
Olen hyvin ihastunut erääseen tyttöön. olen siis itsekkin tyttö. Mutta kaikista oudoimmalt tuntuu etten koskaan ennen ole ihastunut tyttöön. Mutta nyt koulussani (ammattikoulussa) on sellainen tyttö jota en saa päästäni pois mitenkää. Tyttö on mua vanhempi. Ja vähän sen olonen ettei sitä kiinnostas mikään. Mutta uskon et sen kuoren alta löytyy jtn aivan ihanaa. En saa tätä mielestäni, mietin aika paljon häntä ja miten mukava oisi tutustu tähän. Asian hankalin puoli on se et tietääkseni olen hetero ja vieläpä varattu. Mut kun oman kultani kanssa olen. tulee outo olo kun esim halaa tai jtn. koska tuntuu et ns. pettäsin tyttöä. Enkä tiedä edes onko tämä tyttö kiinnostunut tytöistä. Mutta viittaisi vähän siihen että olisi enempi tyttöjen perään.
Enkä tiedä miten pääsisin lähestymään tyttöä niin ettei siitä heti ruveta vetelemään mitään johtopäätöksiä.
Kukaan ei tiedä et olisin kiinnostunut tytöstä.
Koominen tyyli ei varmasti ole yhtään hassumpi... ;-)
ehkäpä tutustutte pikku hiljaa? mistä luulet, että olet hetero?
katselen vain. Yritän katsella "kiinnostuneesti", mutta todennäköisesti päädyn vaikuttamaan pikemmin tuijottavalta psykopaatilta. Yritän myös saada ihastukseni kohteen huomion omasta mielestäni selkeillä mutta hänen näkökulmastaan luultavasti mitättömillä ja vähän naurettavilla vinkeillä kiinnostuksestani. Jos tilanne on siihen kannustava, saatan yrittää sanoa sanan tai parikin, mutta en luultavasti niilläkään tee vaikutusta. Yritän ehkä päätyä samoihin paikkoihin, jotta toinen tulisi tietoiseksi olemassaolostani, ja sitten toivon parasta. Todennäköisesti toinen ei reagoi mitenkään, sillä en ole tehnyt vaikutusta tai sitten olen antanut niin typerän vaikutelman, että hän välttelee tarkoituksella. Olen kuitenkin ihan mukava ja melko normaali ihminen, vaikka en ole kovin hyvä näissä ihastumisasioissa. Periaatteessa toivon, että toinen tekisi aloitteen, mutta yleensä ihastun naisiin, jotka eivät sitä tee. Toisaalta en varmaankaan anna siihen edes kunnolla aihetta.
Nauratti tuo sun kuvaus, ihan kuin minä.
Mulla menee myös ihan tolla lailla... Katselen, yritän saada jollain tavoin huomion häneltä, pyörin lähettyvillä sen verran minkä kehtaan, yritän päätyä samoihin paikkoihin, joskus koitan jopa sanoa sanan tai pari ja toivon vaan epätoivoisesti että se toinen lähestyisi sitten selkeämmin. Mutta ei se niin mene, koska taidan kiinnostua toisista vähän aloitekyvyttömistä tai sitten en vaan saa vastakaikua. Vaikeaa on :(
Tosin uskallan tehdä aloitteen, jos siltä tuntuu. Olen vain saanut siipeeni naisten suhteen ja se hidastaa tuttavuuden tekoa..
on tällainen masentunut - ja lihonut -voi voi ...Hyvä koulutus kyllä on ja humaaniutta...
Miten lesbo voi tutustua keneenkään ja herättää kiinnostusta , kun
Suomi on niin pieni maa ...Ja homo-piiritkin niin pienet .
Miten Etelä-Savon alueella voisi edes tutustua keneenkään , kun tunnen , etten ole
kenenkään rakkauden arvoinen enää . Olin hoikka ja kaunis- persoonallinen - masennuksen
myötä ei itsetunto riitä enää . Onko Bi-Lesbo-hlöille jotain vertaistukiryhmiä?
Pakko löytää apua itselleni ...Bi-Lesbojen masennusryhmä ...Onko sellaista olemassa ?
Niinpä niin... Huomasin jälleen kerran, että näin ne asiat ei juuri etene, ei...
En ole kuullut lesboille/biseksuaaleille suunnatusta masentuneiden/mielenterveysongelmaisten tukiryhmästä, mutta mielestäni hyvä jos sellainen tai sellaisia olisi! Tuntuu, että lesbojen joukosta löytyisi paljon sellaisia joilla on mielenterveysongelmia. Enkä sano tätä millään pahalla, vaan sillä mitä olen huomannut. Ei itsellänikään ihan terveen papereita ole.
otan korvista kiinni ja pussaan.
seuraukset on -0
en osaa flirttailla, enkä oikeastaan jutellakaan. katselen vain ja toivon että toinen tekisi aloitteen, mutta yleensä mitään ei tietenkään tapahdu. voin kuvitella kuinka psykopaattiselta vaikutan kun tuijotan jostain nurkasta enkä ikinä sano mitään. en vaan osaa näitä juttuja :D
ole mikään juttu vaan menee ja moikkaa ja kysyy miten menee. Onko se liian vaikeata? Jos teet siitä jonkun "jutun" niin sä jäät sinne nurkkaasi. Ei sun heti tarvi mennä sanomaan että haluan olla sun tyttöystävä. Sekin voi tosin joskus toimia mutta ehkei nurkka-asenteella. Puhuminen ei ole vaikeaa tai jos niin ehdottomasti harjoittelemaan se ei muuten kehity.
Niin ja ainahan voi keskustella eri ihmisten kanssa eim. töistä, tai opinnoista. Jos sinulla on hiljaisen tuijottajan leima niin ehkä ei niin hirveästi aloitteita heru. Kommentoi vaikkapa kylmyyttä.
Tottakai ihastuminen on aika suurikin "juttu" useimmille ihmisille, kerro miten olla ajattelematta asiaa minään juttuna? Hälläväliä asenteella, että mitäs pienistä ja mitä siitä jos (taas?) tulee torjutuksi eikä ole tarpeeksi mukava/ihana/viehättävä/muuta hyvää? Miten sellainen onnistuu?
Mulle valitettavasti(ko?) ihastumisetkin ovat jo isoja asioita elämässä. Ei kai niillä muuten olisi mitään väliä eikä tarvitsisi täällä kirjotella, eikä yrittää lähestyä ketään kiinnostavaa.
sen tytön luo ja sanoo moi mitä kuuluu, luuletko että hän sanoo ettei kiinnosta ja häivy silmistäni? sitä tarkoitin että voihan tätä ihastustaan lähentyä muutoin kuin suoraan pyytämällä treffeille. Jos hän on vähän poissaoleva yms niin sitten tietää ettei ainakaan isoa vaikutusta tehnyt mutta tuskin sitä voi kokea minään täys tyrmäyksenä. Ainakin on selvillä vähän missä mennään.
Nurkassa ei kasva kuin haaveet.
Onhan sun pakko kasvattaa jonkinlainen nahka sille ettet ole kaikkien mielestä viehättävä etkä jokaista saa jonka haluat, tietty se kolahtaa ja on paska homma mutta jos sen takia ei edes yritä niin mitä silloin ikinä voi saavuttaakaan.
Vastoinkäymiset kuuluu elämään, ei niihin kannata jäädä makaamaan ja todellakin voi opetella sen että ei jää viikkokausiksi murehtimaan pikku asioita. Pakit tarkoittaa ettette olleet oikeat, ei sen kummempaa.
ja sitten kuitenkin harvoin jotain heti alkaa tapahtumaan. en voi peitellä kiinnostustani mitenkään, se näkyy kaikessa - hyvässä ja pahassa.
riippuu hirveesti tilanteesta.
nykyisen tyttöystäväni tapasin baarissa. hän oli tupakkakopissa röökillä ja sanoin kaverille että mennään röökille, että mä haluan kattoa vähän lähempää. no sitten iskin silmää hänelle ja hän tuli juttelemaan. vaikutti kiinnostavalta tyypiltä, mutta lähdin sitten tanssimaan. myöhemmin etsin hänet, kuljin hänen takaansa ja otin kädestä kiinni. sen jälkeen me ollaan oltu yhdessä kuin paita ja perse.
yleensä jos tapaan jonku ihanan tytön, josta tulee edes vähän sellaset vibat että se saattaa tykätä tytöistä, koitan päästä juttelemaan. vitsailen jotain jos mahdollista, ja hymyilen paljon, ehkä kosketan ohimennen. isken silmää ja sillee. :) sitten on sen vuoro tehdä oma siirto.
Oon toivoton tapaus, en uskalla tehdä mitään. Vaikka kuinka paljon koitan ajatella etten loppujen lopuksi mitään menetä, vaan päinvastoin, pääsen elämässäni eteenpäin johonkin suuntaan jos ilmaisen kiinnostukseni. Ei se ajattelu tuota mitään tulosta kun en fyysisesti toimi kuten yritän itseäni komentaa. En mene juttelemaan, en hymyile, en luultavasti osaa olla edes mitenkään vastaanottavaisen oloinen häntä kohtaan.
Osaisinpa lopettaa haaveilun.
hoet tuota itsellesi niin et varmaan ikinä opikkaan toimimaan. Älä pidä mitään saarnaa itsellesi ennen kuin menet ja sanot moi, älä tsemppaa itseäsi ja päästä sua sille ajatustasolle jossa sä alat miettimään liikaa mitä olet tekemässä. Kun näet jonkun kiinnostavan tytön et ajattele yhtään mitään kävelet vaan hänen luo ja sanot moi. Sä olet selittänyt itsesi tuohon tilaan missä et pääse liikkeelle, kun kerran vain menet ja sanot moi vaikka ihmiselle jota et pidä viehättävänä, joku tuntematon, sä huomaat ettei salama iskenyt eikä mitään järkyttävää tapahtunut. siitä sä saat lisää rohkeutta ja eiku uudestaan.
Sä et halua joskus katsoa taaksepäin ja miettiä miten hullusti maalasit itsesi nurkkaan sillä että kasvatit kynnyksen toimia liialla analysoinilla. Moi on helppoa sanoa, säästä voi aina sanoa, kelloa voi kysyä, juoman voi tarjota, tanssimaan voi pyytää on tuhansia asioita mitä voi sanoa noin vaan kelle vaan.
Harjoittelu tekee mestarin tässäkin.
Aloita jostain ei niin pelottavasta. Joku puolituttu, kaverin kaveri tai ihan tuntematon.
Kasvata sun itseluottamusta ja sitä että sun lihakset tottelee kun ajatus käy päässäsi että onpa nätti tyttö, silloin ne alkaa kipittää automaattisesti jo hänen luo ja ei muuta kuin sieneen.
Oot luultavasti oikeessa että pienemmistä ja vähemmän merkitsevistä harjoituksista olisi hyvä alottaa. Oon niin huono puhumaan kellekään joka ei ole tarpeeksi tuttu, vaikka tietenkin sitten ihastukseni edessä menen vielä moninkertaisesti pahempaan paniikkiin kuin kenenkään muun. Kunhan pääsisin sille ajatustasolle etten miettisi liikoja...