Tässäpä ideoita

Meinasitkos harrasteteatterissa tai tanssikurssilla tai muussa mainitussa puuhassa pärjätä yksiksesi?

miten saat henkisen yhteyden ihmiseen, jos et ensin TEE asioita löytääksesi sen yhteyden?
Se ei tapahdu itsestään.

ryhdistäydy kirjoitti:

miten saat henkisen yhteyden ihmiseen, jos et ensin TEE asioita löytääksesi sen yhteyden?
Se ei tapahdu itsestään.

Olen samaa mieltä.
Kumma miten niin moni valittaa yksinäisyyttä, ja kaipaavat "henkistä yhteyttä", mutta kuitenkin kaikesta päätellen odottavan sen ystävyyden löytyvän tuosta noin vain, ilman ponnisteluja.

Jotain pitää todellakin TEHDÄ jotta pääsee tutustumaan ihmisiin. Pitää voittaa pelkojaan, tai ainakin yrittää.

Vai millä tavoin sen ystävyyden sitten "pitäisi" löytyä, jos ei harrastusten, tekemisen, ihmisiin tutustumisen kautta?

ryhdistäydy kirjoitti:

miten saat henkisen yhteyden ihmiseen, jos et ensin TEE asioita löytääksesi sen yhteyden?
Se ei tapahdu itsestään.

Harrastuksiin ihmiset menee yleensä kavereiden kanssa, joten ne on aika turhia...

fdgfdggf kirjoitti:

Harrastuksiin ihmiset menee yleensä kavereiden kanssa, joten ne on aika turhia...

No mutta mikä estäisi sinua sitten menemästä yksin, vaikka JOKU saattas mennä kaverin kanssa?

Mä ainakin oon mennyt melkein aina yksin uusiin harrastuksiin. Syy: ei ollut kaveria jonka kanssa mennä. Joten menin sitten yksin.

Esim. judon aloitin niin etten tuntenut ketään ryhmästä etukäteen. Nyt, kahden vuoden harrastamisen jälkeen, olen saanut ryhmästä yhden kaverin ja muiden kanssa moikataan kun tavataan.
Joten kannatti! :)

Väittikö aloittaja jossain, että sen ehdotukset poistaa kaikilta yksinäisyyden ja saa auringon paistamaan risukasaankin? Moni sen ehdotuksista toimii kyllä tylsyyden lisäksi suoraan yksinäisyyteen, koska esim. marttakerhossa on aika mahdoton käydä tutustumatta muihin ja puutyökurssilla ja jopa jäällä kävelemällä löytää juttuseuraa, josta saattaa ajan mittaan kehittyä ystävyys. Sitä paitsi melkein mikä tahansa uusi tekeminen parantaa epäsuorasti mahdollisuuksia kavereiden saamiseksi, koska se monipuolistaa puheenaiheita ja pitää mielen muutenkin virkeänä.

Onko sulla joku pakonomainen tarve valittaa kaikista ehdotuksista jotka ei sovi juuri sinun tilanteeseesi, vai miksi kirjoitit tuollaisen typerääkin typerämmän vastauksen aloittajalle joka selvästi yritti auttaa? Jos et ole sattunut huomaamaan, tällä palstalla kysellään toistuvasti mitä harrastuksia voisi aloittaa ja mitä voisi tehdä kun on tylsää. Aloittajan listasta on varmasti hyötyä monelle.

....... kirjoitti:

Väittikö aloittaja jossain, että sen ehdotukset poistaa kaikilta yksinäisyyden ja saa auringon paistamaan risukasaankin? Moni sen ehdotuksista toimii kyllä tylsyyden lisäksi suoraan yksinäisyyteen, koska esim. marttakerhossa on aika mahdoton käydä tutustumatta muihin ja puutyökurssilla ja jopa jäällä kävelemällä löytää juttuseuraa, josta saattaa ajan mittaan kehittyä ystävyys. Sitä paitsi melkein mikä tahansa uusi tekeminen parantaa epäsuorasti mahdollisuuksia kavereiden saamiseksi, koska se monipuolistaa puheenaiheita ja pitää mielen muutenkin virkeänä.

Onko sulla joku pakonomainen tarve valittaa kaikista ehdotuksista jotka ei sovi juuri sinun tilanteeseesi, vai miksi kirjoitit tuollaisen typerääkin typerämmän vastauksen aloittajalle joka selvästi yritti auttaa? Jos et ole sattunut huomaamaan, tällä palstalla kysellään toistuvasti mitä harrastuksia voisi aloittaa ja mitä voisi tehdä kun on tylsää. Aloittajan listasta on varmasti hyötyä monelle.

masturbointia, kivaa puuhaa poistaa yksinäisyyden.

masturboija kirjoitti:

masturbointia, kivaa puuhaa poistaa yksinäisyyden.

Olen kokeillut mutta itellä sen jälkeen on heti vain yksinäisempi olo. Suorastaan surkea, kun tääkin pitä yksin tehä.

miten saat sen "perusseuran", ellet ensin tee jotain asialle?? Jostainhan se on aloitettava.

hooooo** kirjoitti:

miten saat sen "perusseuran", ellet ensin tee jotain asialle?? Jostainhan se on aloitettava.

Ironia piileekin siinä etten edes yritä eikä huvita yrittää. Persoonallisuushäiriö.

Toisin kuin monet mä tiedän ihan tasan tarkkaan että tää koko paska on täysin turhaa. En oikein usko että tähän on mitään ratkaisua, määritelmä on pysyvä. Olen yksinäinen ja siihen on selkeät syyt joille voin äärimmäisen vähän. Olen ollut yksinäinen niin kauan että mua kauhistuttaa oikeastaan enemmän se ettei asia olisikaan niin. Olen tottunut alisuorittamiseen, merkityksettömyyteen, nuhjuiluun - ne ovat tuttuja ja omaksi itsekseni koettuja asioita.

Toiset ihmiset ovat... jotain. Etäisiä hahmoja. Äärimmäisen harvoin löydän mistään sellaista kosketuspintaa johon kokisin että edes haluan jotenkin liittyä. Kun löydän - pelkään sellaista ihan helvetisti koska yleensäkin nuo ihmiset ovat kaltaisiani tavalla tai toisella ja se _ei ole hyvä asia_ ja johtaa aina menetykseen.

Ihmiset jotka ottavat minuun kontaktia oma-aloitteisesti ovat joko kännisiä idiootteja, vajakkeja tai jotain muuta sekopääsakkia. En väitä ettenkö itse tavallaan kuuluisi samaan sakkiin mutta viritykseni on ihan toisenlainen.

Ts. Olen yksinäinen. Enemmän minua kiinnostaisi tietää kuinka selviydyn eroon vaikkapa jostain sosiaalisuuskaipuusta ja oppisin elämään vain itselleni ja oppimaan hyvin ja täyteläisesti. Se vaikuttaa helpommalta suunnalta kuin saada aikaiseksi merkittävä ihmiskontakti.

Karu totuus on kuitenkin se että olen epäonnistunut ja aina tässä helvetin tympeässä rajatilassa. Niinkuin se tyyppi joka eli lentokentällä yli 10 vuotta koska sillä oli joku kansalaisuusongelma. Lopulta se ei halunnut edes että asialle tehdään mitään.

Tottumuksesta yksinäinen. Sosiaalinen lihakseni on käytönpuutteesta surkastunut, ja yleensäkin ihmiset haluavat että se toimii jotta heistä vuorovaikuttaminen olisi ok. Itsensä treenaaminen ja tsemppaaminen ei kiinnosta koska tiedän että käy aina samalla tavalla kuin aikaisemminkin; minä putoan.

Tilanteen hankaluus asteikolla yhdestä kymmeneen on kaksitoista. Terapeutit joilla ravaan ... niiltä on välineet lopussa. Mä kuulun kategoriaan toivottomat koska kaikki on väärin.