Kaipuuni Luoksesi Kantaa !

Sinun jälkeesi jäin minä heiluttamaan
suljit portin päätäsi kääntäin,
minä paikallain vaiti katselin vaan
vanha sarana itki vain ääntäin.

Oli lyhyt tuo aikamme yhteinen
silti paljon nuo vuodet antoi,
vaikka loppui retki tää rakkauden
haavemaahan mua muistoina kantoi.

Sinun liekkisi sammui yllättäin
oli muuttuneet rakkauden soinnit,
suuren pettymyksen naamaltas näin
kyseltiin vain enää voinnit.

Silti hetkiä hautaa en mielestäin
vaikka viiltää ne tuskan lailla,
sillä rakkaus josta mä silloin jäin
se on kaipuuna sointia vailla.

Se rinnassa soittaa sävelmää
joka muistoina mieleeni palaa,
joskus nauran ja joskus se itkettää
paljon toivoa huomiseen valaa.

Olet ystäväin silti, tiedän sen
vaikka asu en sydämessä,
taas muistojen polkuja lakaisen
kun piipahdan mennehessä.

En aikaa takaisin saada voi
en haavetta totena näyttää,
silti rakkaus mulle niin paljon soi
näin elämä ihmistä käyttää.
6256
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

menneitä takaisin,
emme rikasta tai hukattua aikaa.
Voimme vain oppia kokemastamme jotain,
elää ehkä viisaammin tulevassa.

Kaunis, kaunis muistelo jonka edessä
lukijakin hiljenee.

Kiitos !

Äänestä
  • Aloittaja

    Silti se monesti tuo mieleen
    lämpöiset ja kaihoiset muistot.

    Kiitos linda. J.

    Äänestä

Halausm. ! Kitos lukuhetkestä. Haavemaa.... Se sydämiä täynnä jo lie.. ?

Pirteää päivää,täällä pakkanen paukkuu !

Äänestä
  • Aloittaja

    Muistot ja haaveet lämmittävät
    pakkasenkin keskellä.

    Valoa päiviisi. J.

    Äänestä

hienosti olet taas riimitellyt
tätä lukee mielellään
oikea vanha kunnon rakkausruno!

Äänestä
  • Aloittaja

    Menetetty rakkaus etenkin.

    Kiitos Kauris-62. J.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


bacgal kirjoitti:

Sinun jälkeesi jäin minä heiluttamaan
suljit portin päätäsi kääntäin,
minä paikallain vaiti katselin vaan
vanha sarana itki vain ääntäin.

Oli lyhyt tuo aikamme yhteinen
silti paljon nuo vuodet antoi,
vaikka loppui retki tää rakkauden
haavemaahan mua muistoina kantoi.

Sinun liekkisi sammui yllättäin
oli muuttuneet rakkauden soinnit,
suuren pettymyksen naamaltas näin
kyseltiin vain enää voinnit.

Silti hetkiä hautaa en mielestäin
vaikka viiltää ne tuskan lailla,
sillä rakkaus josta mä silloin jäin
se on kaipuuna sointia vailla.

Se rinnassa soittaa sävelmää
joka muistoina mieleeni palaa,
joskus nauran ja joskus se itkettää
paljon toivoa huomiseen valaa.

Olet ystäväin silti, tiedän sen
vaikka asu en sydämessä,
taas muistojen polkuja lakaisen
kun piipahdan mennehessä.

En aikaa takaisin saada voi
en haavetta totena näyttää,
silti rakkaus mulle niin paljon soi
näin elämä ihmistä käyttää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu