Kaipuuni Luoksesi Kantaa !

Sinun jälkeesi jäin minä heiluttamaan
suljit portin päätäsi kääntäin,
minä paikallain vaiti katselin vaan
vanha sarana itki vain ääntäin.

Oli lyhyt tuo aikamme yhteinen
silti paljon nuo vuodet antoi,
vaikka loppui retki tää rakkauden
haavemaahan mua muistoina kantoi.

Sinun liekkisi sammui yllättäin
oli muuttuneet rakkauden soinnit,
suuren pettymyksen naamaltas näin
kyseltiin vain enää voinnit.

Silti hetkiä hautaa en mielestäin
vaikka viiltää ne tuskan lailla,
sillä rakkaus josta mä silloin jäin
se on kaipuuna sointia vailla.

Se rinnassa soittaa sävelmää
joka muistoina mieleeni palaa,
joskus nauran ja joskus se itkettää
paljon toivoa huomiseen valaa.

Olet ystäväin silti, tiedän sen
vaikka asu en sydämessä,
taas muistojen polkuja lakaisen
kun piipahdan mennehessä.

En aikaa takaisin saada voi
en haavetta totena näyttää,
silti rakkaus mulle niin paljon soi
näin elämä ihmistä käyttää.