Kaikki mitä olen täältä palstalta lukenut, niin kaikki tähän mennessä on nuorten ihmisten kirjoituksia. Itse olen reilusti yli 50 v. ja olen tosi masentunut, ihmettelen eivätkö muut ikäiseni enää ole masentuneita ollenkaan?
Osaavatko kaikki yli 40-vuotiaat jo elää niin, etteivät msennu ollenkaan?
Itse en osaa. Elämässäni on huolia ja vaikeuksia, ja ihmiset suhtautuvat ymmärtämättömästi, saan ilkeilyä ja pilkkaa osakseni. Takanapäin kun puhutaan pahaa, siitä on seurauksena ivailua ja pilkkaa.
Eikö kenelläkään muulla ole tällaista, vai eikö se vaikuta masentavasti?
Olisi kiva, jos vanhemmatkin ihmiset kirjoittaisivat tänne vaikeuksistaan, eivät vain nuoret pelkästään..?
Osaavatko kaikki yli 40-vuotiaat jo elää niin, etteivät msennu ollenkaan?
Itse en osaa. Elämässäni on huolia ja vaikeuksia, ja ihmiset suhtautuvat ymmärtämättömästi, saan ilkeilyä ja pilkkaa osakseni. Takanapäin kun puhutaan pahaa, siitä on seurauksena ivailua ja pilkkaa.
Eikö kenelläkään muulla ole tällaista, vai eikö se vaikuta masentavasti?
Olisi kiva, jos vanhemmatkin ihmiset kirjoittaisivat tänne vaikeuksistaan, eivät vain nuoret pelkästään..?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen nuori, mutta tiedän monia 40-60 vuotiaita masennuksesta kärsiviä, eli kyllä heitä on. Ehkäpä vanhemmilla sukupolvilla on useammin sellainen vaikenemis mentaliteetti, ettei ongelmistaan halua ulkopuolisille kertoa. Me nuoret immeiset ollaan kasvettu tähän nettiin niin kiinni, että meitä on siksi täällä valtaosa.. varmaankin
vanhempi masentunut.Olen reippaasti yli nelikymmpinen nainen ja äiti-ihminen. Tällä hetkellä olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä vakavan masennuksen vuoksi. Eli on meitä vanhempiakin varmasti, mutta totta varmaan tuo mitä Malice sanoi, että nuorille tämä netin käyttö on usein luontevampaa kuin vanhemmille. Itse olen kyllä huomannut saman kuin sinäkin marjamai, että täällä kirjoittelevista suurin osa on nuoria ihmisiä.
Ihan samanlaiset syyt meillä vanhemmilla on varmasti masennuksiimme kuin nuorilla lisäksi tietysti elämän mukanaan tuomat koettelemukset jättävät jälkensä. Mutta ehkä nuoret ovat avoimempia puhumaan ongelmistaan ja pahasta olostaan, onhan kasvatus ja muu maailmanmeno aika paljon muuttunut siitä kun me olimme lapsia/nuoria. Ei meillä ainakaan olisi pystynyt puhumaan omasta pahasta olostaan avoimesti edes kotona, saatikka sitten julkisesti.
Ooen viisikymppinen ja masennuseläkkeellä.
Vanhemmat eivät ehkä kirjoittele netissä...
Olen aika yksinäinen, ja siksi olisi mukava keskustella edes täällä netissä mielialoistaan yms. asioista, ja jokainen tietysti hakee suurinpiirtein oman ikäluokkansa ihmisiä. Lapsuus- ja nuoruusiässä silloin on ollut samantyyppisiä tapahtumia, erilaisia kuin nykyään. Onhan niin paljon muuttunut asioita ympäristössäkin tuolta 50- ja 60-luvuilta...
Eipä sillä, nuorissa ihmisissä on paljon myös ajattelevia ihmisiä, en tarkoita mitenkään aliarvioida nuorempia.
Itsekin olen jo 57-vuotias ja jäin viime marraskuussa tk-eläkkeelle masennuksen ja siihen liittyvien (sos pelot yms) sairauksien vuoksi. Lääkkeenä Cipralex ja Diapam. Koen kuitenkin itseni myös yksinäiseksi. Ikäiseni tuttavat ja harvat ystäväni ovat vielä töissä. Ja jotenkin tuntuu, että tuo Cipralex ei auta, vaan minulla on edelleen tosi huonoja päiviä. Aamulla ajattelen, että mitenkähän saisi päivän kulumaan loppuun. Mieheni on nyt töissä muutaman kuukauden, mutta oli pitkään työtömänä, ja taas kohta työtön.
Olen jotenkin erakoitunut, enkä pysty menemään kuin avantouinnille silloin tällöin. Muu liikunta on jäänyt ja olen lihonutkin 20 kg. Tämä kaikki on huonontanut itsetuntoani.
Että aloittajalle, marjamaille, et ole yksin!
Jos haluat päästä niistä kiloista, ryhdy emäksiselle dieetille. Ainoana juomana vesi 1/4 teelusikallisrta meri- tai vuorisuolaa. Masennus ja liikakilot lähtevät hyvin nopeasti ja pirteys sekä elämänilo palaavat.
Minä masennuin vasta kolmekymppisenä ja kärsin siitä yli 20 vuotta, kunnes paransin vaivan.
http://qmies.blogit.fi/
pari hullua viestiketjun lopussa
painuisitte vittuun näiltä palstoilta
oikeasti masentuneet hoitavat itse itsensä
kysyin minäkin apua mutta ei uskottu
on masennusta ollut 15 vuotta
erakkona olen elänyt kymmenen vuotta
olen 29-vuotias
No sittenhän sinulla ei ole mitään menetettävää jos kokeilet sitä keinoa, jolla masennus lähtee, parhaassa tapauksessa, alle viikossa. Paitsi tietysti, jos viihdyt masentuneena erakkona.
Tulen käymään ennenkuin lähden hoitoon, ehkä pääsen irti erakoitumisesta.
Ps:minä tarjoan kahvit
masennuksen voi parantaa vain itse. Lääkärit voivat kirjoittaa kemikaali nappeja mutta ei ne pidemmän päälle kannattele ihmistä elon tiellä. Luonnonlääkkeistä voi saada apua jos tietää mitä tekee. masennuksen Syy voi olla jopa erittäin yksinkertainen vaikkapa kahvin juonnista aiheutuvaa oirehdintaa. Nykyään ihmiset syövät suomessa sellaista shaissea että ei ihme jos kroppa ja aivot prakaa. Siihen päälle ihmisten koventunut suhtautuminen heikompiin ja sairaisiin varmasti syyllistävät masentunutta entistä enemmän ja johtaa työkyvyttömyyseläkeläisyyteen jo varsin nuorellakin iällä.