Olen jo yli vuoden ollut ihastunut erääseen henkilöön, haluaisin nyt kuulla muidenkin samassa tilanteessa painivien tarinoita (mukavempi tietää, ettei ole ainut tässä tuskallisessa tilanteessa elävä). Kun näin ihastukseni kohteen ensimmäisen kerran, sain kuin iskun kasvoihini. Tyypissä on vain jotain jalat alta vievää, hänen saapuessaan samaan tilaan koko huone täyttyy hänestä ja olen inhottavan tietoinen itsestäni. Olen elänyt parisuhteessa jo 8,5 vuotta, mutta en ole ikinä kokenut tällaista huumaa mieheni kanssa (tapasimme hyvin nuorina, mikä saattaa vaikuttaa asiaan). Tilanteeni on epämukava, koska tapaan työni vuoksi ihastukseni kohdetta keskimäärin kerran viikossa ja lisäksi puhumme aika ajoin puhelimessa. Tunnumme olevan samalla aaltopituudella. Tilanne oli vielä siedettävä viime aikoihin asti, kunnes hän kertoi eronneensa jo jokunen kuukausi sitten avopuolisostaan. Hän olisi siis nyt vapaa, mikä tuntuu kidutukselta. Oli helpompaa, kun tiesi meidän molempien olevan varattuja, eikä asiaa tarvinnut ajatella sen enempää. En kiellä ettenkö pitäisi ihastukseni kohdetta puoleensavetävänä, mutta huumaavissa hänessä on silti itsevarmuus ja rentous, jotka ovat miehessä ihailemiani piirteitä (joita ei omalla miehelläni ole). Tuskin teen mitä ilmaistakseni ihastukseni kohteelleni tunteeni, koetan unohtaa ne ja keskittyä muihin asioihin. Vaikeaa! Kuten alussa kerroin, kuulisin mielelläni teidän vastaavia tarinoitanne...
Salaisia ihastuksia
PalavaSydän
51024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minullakin on oma sydäntä särkevä tarinani, jonka yhteenvetona sanoisin sinulle. Mieti nykyistä suhdettasi ja sen tuottamaa antia elämääsi,mitä siitä puuttuu, koska toinen on mielessä. Harkitse tekosi ja sanasi, jotta et rikkoisi itseäsi. Sen minkä teet, tee kunnolla miettien selvillä omista tunteistasi yrittäen olla loukkaamatta rakkaitasi. Joskus unelmat ja haaveet eivät ole lähelläkään todellisuutta. Joskus ne näyttävät taas ainoan oikean tien elämään, jossa olet onnellinen.
Rehellisyys ja aitous auttavat sinua eteenpäin, ja aika.
Kiitoksia sanoistasi, lupaan miettiä tarkkaan ennen kuin toimin.
tilanteessa, erona se että olemme tunnustaneet ihastuksemme toisillemme ja olemme molemmat varattuja. Voin kertoa, että elämä olisi niiiiiiiiin paljon helpomapaa jos emme olisi koskaan kertoneet toisillemme mitä tunnemme... jotenkin se tunnustus sai vielä kaiken roihahtamaan 100000 kertaiseksi!!
Olen ollut pitkään parisuhteessa, saman miehen kanssa ihan nuoresta asti. Nyt en kuitenkaan saa tätä ihastustani pois päästäni hetkeksikään. Olen kahden vaiheilla, en haluaisi heittää menemään näin pitkää historiaa nykyisen mieheni kanssa, kun suhteessamme ei oikeastaan ole suurempia ongelmia. Toisaalta haluan tämän ihastuksen itselleni, haluaisin tietää tulisiko meistä mitään, tälläistä vetovoimaa en ole koskaan kokenut. Meillä on kuitenkin samanlaiset arvot , tulevaisuuden suunnitelmat ja yhteinen huumori. Mieheni kanssa huumori on kuihtunut ja olen huomannut jotain "erilleen kasvamisen" oireita, emme ajattele tulevaisuudestamme samalla lailla. Toisaalta takaraivossa jäytää ajatus, että ihastus laantuu ja jos sitten huomaankin ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.... en vaan tiedä missä kohtaa ihmisen kuuluu osata ottaa riskejä.
Tilanne ei varmasti siitä helpotu, jos tunteensa tuo ilmi ja selviää, että niitä on molemmilla. Voin siis kuvitella, miten vaikea tilanteesi on! Itselleni lohtua tilanteeseeni tuo jonkinlaisena viimeisenä pinnalla pitävänä asiana se, että voin kuvitella tuntemuksien olevan yksipuolisia. En aio tehdä tilanteestani vaikeampaa ja kertoa tunteistani, koska tiedän joutuvani todella pahaan tilanteeseen, mikäli hänellä onkin tunteita minua kohtaan. Vaikka nykyinen tilanne on kiduttava, olisi se vielä hurjasti kiduttavampi, mikäli paljastaisin tunteeni ja hän vastaisi niihin. Varsinkin kun oma ihastuksen kohteeni on nykyään vapaa...
Onko oma ihastuksen kohteesi myös harkitsemassa eroa nykyisestä puolisostaan?
Mikäli nykyisen parisuhteensa päätyy päättämään, täytyy toki miettiä tarkkaan sitäkin, että siinä tilanteessa täytyy myös varautua yksin jäämiseen. Eihän uuden parisuhteen toimivuudesta ja kestosta voi varmuudella tietää etukäteen. Riskihän siinä on ja on todella vaikea tietää, koska sen uskaltaa ottaa. Näitä tilanteita on vaikea järjellä puntaroida, niissä on niin paljon tunnetta pelissä...
Viisas ratkaisu olla kertomatta. Nyt kun katson taaksepäin, niin kaduttaa miksi ikinä avauduttiin (miehen aloitteesta tosin) tunteista, elämä oli paljon seesteisempää kun kuvittelin tämän kaiken olevan yksipuolista. Hän ei pyörinyt päässäni ihan taukoamatta ja pystyin elämään suhteellisen normaalia arkielämää kotona.
En tiedä olisiko ihastukseni eroamassa takiani. Mies puhelee kaikenlaista miten kosii minua ja miten meistä tulee aviopari ja saamme lapsia, mutta en tiedä miten tosissaan oli. En halua keskustella näistä asioista vielä kovin syvällisesti hänen kanssaan, enkä miettiä mitään konkreettisia toimia, kuten eroamisia nykyisistä tms. kun en edes tiedä olenko valmis siihen. Välillä olen aivan varma että haluan lähteä ja ottaa riskin, vaikka jäisin yksinkin, sitten tulee taas kaipuu mieheni luo enkä voi kuvitella lähteväni mihinkään. Tottumista vanhaan kai. Toisaalta tuntuisi oudolta aloittaa suhde ihmisen kanssa, jolla on jo elämää takana. Olemme nykyisen mieheni kanssa toistemme ensimmäiset ja ainoat, joten ei ole mitään "exiä" tai muitakaan säätöjä sotkemassa. En ole ollenkaan varma ettenkö olisi mustasukkainen miehen entisestä elämästä. Vaikeaa valita, järjellä vai tunteella.