Niin eli miten teidän perheessänne tätä asiaa on käsitelty vai onko käsitelty ollenkaan? Itse otin nää jutut puheeksi kun lapseni olivat sen ikäisiä, että alkoivat vähänkin liikkua yksinään esim kaupan leluosastolla.
Sanoin ettei vieraisiin saa luottaa ja ettei kenenkään mukaan saa lähteä. Ja ettei keneltäkään saa ottaa mitään vastaan. Koen tälläisen tosi kurjaksi, mutta pakko se on kun isossa kaupungissa asuu. Tuntuu että vaara vaanii joka nurkan takana. Lähikoulumme nurkilla liikkui joku aika sitten hiippari, josta varoteltiin. Puistossa yksi tuttava selitti, että pikkutytöiltä olis kadonnut kaverikirjoja laukusta kun lapset oli jumppaamassa. Että pedofiilit keräilee niistä lasten tietoja.
Sanoin ettei vieraisiin saa luottaa ja ettei kenenkään mukaan saa lähteä. Ja ettei keneltäkään saa ottaa mitään vastaan. Koen tälläisen tosi kurjaksi, mutta pakko se on kun isossa kaupungissa asuu. Tuntuu että vaara vaanii joka nurkan takana. Lähikoulumme nurkilla liikkui joku aika sitten hiippari, josta varoteltiin. Puistossa yksi tuttava selitti, että pikkutytöiltä olis kadonnut kaverikirjoja laukusta kun lapset oli jumppaamassa. Että pedofiilit keräilee niistä lasten tietoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensiksi kannattaa muistaa että suuri osa lapsista ei koskaan kohtaa "oikeaa" pedofiilia. Itse asiassa luulen että viime vuosina herännyt tietoisuus pedofiileista ja seksuallisesta hyväksikäytöstä on tehnyt ympäristöstämme tuevallisemman kuin se oli aikaisemmin. Menneillä vuosikymmenillä asiat useimmiten vain salattiin joten suuri osa ihmisistä oli tietämättömiä koko ongelmasta eikä osannut varoittaa lapsiaan. Siksi asiasta ei kannata tehdä lasten kanssa suhteetonta numeroa jotta siitä ei tulisi mitenkään liian iso "mörkö" lapselle.
Itse olen vain ujuttanut tiedon samaan "pakettii" kaiken muun valistuksen kanssa. Siis samalla kun on kerrottu ohjeita miten pitää liikkua liikenteessä ja toimia kaupoissa, on samalla sanottu että vieraiden matkaan ei pidä lähteä, pultsarijoukot kannataa kiertää kauempaa ja että vaikka kaupassa voi aina pyytää myyjältä apua, bussissa bussikuskilta yms. Ja kaikista ongelmista voi aina kertoa vanhemmille. Ei siis mitään eritysitä "pedofiilikasvatusta" vaan yleisiä ohjeita kaikkiin jokapäiväisiin asioihin heti kun lapset ovat vähänkään enemmän omatoimisia ja liikkuvat yksin.
Hysteria on yleensä ihan turhaa ja enemmänkin vahingollista koska se opettaa lapsille helposti samalla sen että lähes kaikkia pitää epäillä ja kehenkään ei voi luottaa. Lähes kaikki aikuiset ovat kuitenkin yleensä luotettavia. Tiedän itse tapauksen jossa pyörällä kaatunut ja itsensä loukannut lapsi ei uskaltanut pyytää vierailta ohikulkijoilta apua kun oli kielletty puhumasta vieraille. Pääsi sitten jotenkin kuitenkin kotiin murtuneen ranteen ja sijoiltaan menneen olkapään kanssa. Lapsi ei siis aina osaa soveltaa neuvoja vaan takertuu liiankin uskollisesti niihin neuvoihin jotka aikuisen antavat.
Ja mielestäni lapselle voi jutella myös alapäähän liittyvistä asioista, kertoa että ei ole missään nimessä sopivaa, jos joku vieras ihminen, muu kun lääkäri koskee siihen ym ym... Kertoa lapselle mikä on normaalia ja mikä ei, ja että vanhemmat rakastavat häntä aina, sanoi kuka mitä hyvänsä ym... Voi siis kertoa, että on normaalia, jos kaatuu pyörällä, niin pyytää joltain apua, ja minkälaista apua siitä tulee saada, valmentaa lasta aikuisuuden maailmaan pitkin lapsuutta, kyllä aikuisetkin voivat puhua kaupassa vieraalle ihmiselle, mutta hälyytyskellot soivat silloin kun on siihen tarve....
Totta toikin. Omani ovat vaan sen verran sosiaalisia ja luottavaisia, että vaikka kuinka olen yrittänyt valistaa, ne viis veisaavat ja syy on heidän mukaansa siinä, etteivät he tajua mitä muka pitäis pelätä. Ja mistä lapsi sellaista voisi tajutakaan. Siksi onkin ollut vähän niin kuin pakko mennä pidemmälle ja kertoa iän karttuessa muka ihan normaalina seksuaalivalituksena, ettei kukaan saa kosketella intiimialuita. Näin siis yhtälailla oli sitten vaatteet päällä tai ei. Ja samaan pakettiin olen tietenkin sanonut, ettei lapset itsekään saa kosketella toisia ihmisiä tietyille alueille luvatta, koska se ei vaan tunnu kivalta ja ole sopivaa. Eikä varsinkaan ole sopivaa, että aikuiset tekevät niin lapsille tai lapset aikuisille. Senkin olen jo kertonut, että asia on eri sitten kun kasvetaan isommiksi ja ihastutaan ja rakastutaan. Ehkä noiden ystäväkirjojen kanssa voisi yrittää tehdä samanlaisia sääntöjä kuin kännyköiden kanssa, ettei niitä saa jättää minnekään levälleen. Eihän lapsen tartte tietää muuta kuin se asia, että ei ole kiva, jos ne varastetaan. Vähän niin kuin tumppujen kanssa, äiti suuttuu, kun niitä jatkuvasti katoaa. Asiat maksavat ja niistä pitää sen takia pitää huolta. Oksettaa silti ajatella, että pedofiilit keksii jatkuvasti yhä kuvottavampia tapoja päästä lasten lähelle.
Ei siinä muuta kun koittaa lapselle saada ne samat hälyytyskellot, jotka ovat aikuisella, koska ihminen menee sopimattomuuden puolelle sanoissaan ja teoissaan!
Ja voi sanoa vielä, että se isompi tarkoittaa sitä, kun on 18- vuotis synttärit, jotta se konkretisoituu lapselle...
Ja tuohon tunnu kivalta, tai ei ole sopivaa, voisin lapseltani kysyä, että vai oletko nähnyt niin tapahtuvan, että vieras aikuinen koskee lapsen alapäähän ja päinvastoin, vastaus on toivottavasti ei, ja siihen voi sanoa, että niinpä, se ei todellakaan ole normaalia ja silloin juostaan kertomaan vanhemmille...
Toisaalta tässä tulee tunne että asiasta sitten vouhkaa lapselle liikaa, että sekin on tärkeää että on omaan lapseen todella hyvät välit ja tekee selväksi, että KAIKESTA voidaan puhua ja pitää puhua, tapahtui ihan mitä tahansa niin äiti ei suutu ja haluaa kuulla kaiken ym....
Ja jos teillä nyt kauhee pelko siellä pedofiilien suhteen on, niin voihan sitä lapselle heittää kysymyksiä sillon tällön, että mitä tekisit jos joku pyytäisi sinua mukaansa ym ym ym....
Mutta ei pelon saa antaa vallata kuitenkaan omaa mieltä, tai siirtää sitä lapsiin! Joten hoidat asian itse niin hyvin kuin osaat ja pidät korvat ja silmät auki ja jatkatte eteenpäin!!!
joo, siis en ole itse äiti, vaan muusta syystä hyvin läheinen aikuinen eräälle 9-vuotiaalle, kolmasluokkalaiselle tytölle.
Nykyaikana, kun lapset saavat median kautta maailmasta melko seksistisen kuvan jo pienestä pitäen, on erityisen tärkeää ennalta ehkäisi varsinkin sellaista hyväksikäyttöä, jolta nuori pystyy suojautumaan osittain omilla valinnoillaan. Lapsi ja nuori (n.10-16-vuotias) on hyvin herkkä manipulaatiolle ja muulle henkiselle väkivallalle. Mielestäni lasten kanssa on tärkeää käsitelle sitä, kuka määrää siitä, miten heitä kosketaan ja mihin kosketaan. Oikeudesta sanoa EI. Aikuisuuden ja lapsuuden erosta ja siitä mitkä asiat kuuluvat alaluokille ja mikä vasta myöhempään, aikuisikään.
Tämän lisäksi tietty luotettavuuteen perustuvat puhevälit tärkeitä. Ja jo pienestä pitäen tietty nää että vieraiden matkaan ei lähdetä ja kaikki maailmassa asuvat ihmiset ei tarkoita toisille hyvää.
Meillä annettu kaksi konkreettista neuvoa lapsille:
1) jos joku vieras pyytää mukaan, pitää aina ensin soittaa vanhemmalle kännykällä. Jos ei ole kännykkää eli ei pysty soittamaan niin silloin ei saa lähteä. Ja jos tuo vieras kieltää tai maanittelee että lapsi ei soita, silloin pitää heti juosta pois paikalta ja huutaa tarvittaesa apua.
2) Jos joku tuttu ihminen tekee sellaista joka saa lapsen olon tuntumaan epämukavaksi ja hämmentyneeksi, pitää lähteä tilanteesta pois heti. Ja jos tämä henkilö pyytää että jostain ei saa kertoa vanhemmille, se pitää erityisesti kertoa vanhemmille.
Vielä edelliseen lisäykseksi. Minusta ainakaan kovin pienelle lapselle ei pidä liian konkreettisesti kertoa sitä mitä pahaa heille voi tapahtua. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus ei ole lapselle mitenkään kovin ajankohtainen ja konkreettinen asia ennen hänen omaa seksuaalista heräämistään. Ennemminkin liika seksuaalisuuden liittäminen uhkaan kovin aikaisin voi olla vahingollista lapsen seksuaalisen minäkuvan muodostumiselle. Minusta aika pitkään riittää se että vain selittää että jotkut aikuiset haluavat tehdä lapsille pahaa eli sellaisia asioita jotka tuntuvat lapsesta kummallisilta, ikäviltä ja epämukavilta tai voivat sattua. Sitten vain annetaan neuvoja siitä mitä pitää tehdä erilaisissa tilanteissa.