Ahdistaa, ärsyttää, pelottaa ja pelkkä olemassaolo ahdistaa minua.
Armeija-aikani lähestyy ja oireet ovat muuttumassa pahempaan suuntaan. Tuntuu etten saa henkeä, rintaa koskee ja pakottaa, huimaa ja sydän hakkaa vimmatusti, ainakin tuntuu siltä. Koko maailma tuntuu epätodelta, enkä haluaisi nähdä ketään. Hyh, koko tilanteen ajatteleminen vain alkaa painaa rinnassa uudestaan.
Kavereiden puheet, ihan hauskoja juttujahan ne ovat, ahdistavat ja haluaisin käpertyä sängyn alle. Miten jo pelkkä sana asevelvollisuus saa minut haukkomaan henkeä pelon ja ahdistuksen takia?
Tätäkö on paniikkihäiriö? Mitä teen?
Armeija-aikani lähestyy ja oireet ovat muuttumassa pahempaan suuntaan. Tuntuu etten saa henkeä, rintaa koskee ja pakottaa, huimaa ja sydän hakkaa vimmatusti, ainakin tuntuu siltä. Koko maailma tuntuu epätodelta, enkä haluaisi nähdä ketään. Hyh, koko tilanteen ajatteleminen vain alkaa painaa rinnassa uudestaan.
Kavereiden puheet, ihan hauskoja juttujahan ne ovat, ahdistavat ja haluaisin käpertyä sängyn alle. Miten jo pelkkä sana asevelvollisuus saa minut haukkomaan henkeä pelon ja ahdistuksen takia?
Tätäkö on paniikkihäiriö? Mitä teen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihan tavallista jännitystä ja pelkoa tulevaa varten. noin minäkin tunsin ennenkuin astuin armeijaan. Paniikkihäiriö on hiukan vakavampaa sorttia jossa tunne on sellainen että nyt lähtee henki. suosittelen muuten armeijaan menoa. se vahvistaa hermostoa.
Itse aloin saamaan paniikkikohtauksia vasta armeijan jälkeen. Joten mulla ilmeisesti armeija heikensi hermostoa *
Paniikkihäiriö ilmenee kohtauksittain, ei jatkuvana ahdistuksena. Asiasta kannattaisi kuitenkin käydä puhumassa jossakin. Voisit esimerkiksi varata lääkäriajan ja hankkia vaikka e-lausunnon (siis lykkäystä vaikka vuosi) ja katsoa asiaa sitten uudelleen. Kilpirauhasen vajaa (vai oliko liika) toiminta muuten aiheuttaa samoja oireita kuin paniikkihäiriö, joten se kannattaa testauttaa ellet tiedä varmasti että ahdistuksesi syy on armeija.
Minä mainostan Jumalaa, se toimii.
Käy lääkärillä juttelemassa ja hanki ainakin vuosi tai kaksi lykkäystä. Vaikka ei olisi paniikkihäiriötä niin ahdistuneisuutta voi silti olla. Jos se on niin paha, että vaikeuttaa elämääsi niin silloin niistä kannattaa mennä myös puhumaan.
Jos parissa vuodessa helpottaa niin voit mennä armeijaan, jos ei helpota niin voit pyytää lääkäriltäsi lausunnon vapautuksen puolesta. Tätä sitten kutsuntalääkäri puoltaisi ja lautakunta antaisi vapautuksen. Eli mikään pakko ei sinne ole nyt mennä ja jos vielä vanhempanakaan et pysty menemään niin ei sun sinne tartte mennä, sanoi muut mitä tahansa.
Nyt sun on tärkeintä saada itsesi lääkärille ja että tiedät, että armeija ei tule kuin höyryjuna konsanaan, jota ei pysty väistämään. :)
Jos armeijaan meno ärsyttää ja pelottaa niinkuin threadin kirjoittaja väitti niin mitä sellaista siinä on jotta tarvitsee lääkäriin mennä. Tottakai kaikki uusi ja vieras jännittää mutta että lähteä mahdollisesti jonkun lääkkeen kautta normaaleja tunteita lääkärin avulla muuttamaan ei ei ei ei. minulla oli ihan kusi sukassa kun menin armeijaan. Mutta mutta se olikin ihan helppo nakki ja kaiken lisäksi suht mukava. Kannatan kyllä kaikkia perusterveitä nuoria miehiä menemään armeijaan. Ei se ole kovin raskasta edes nykyään enään.
Kysymys onkin siitä, että miten paljon se uusi ja vieras jännittää... Toisia se voi ahdistaa niin paljon (kuten mikä tahansa asia), että kaikki muu elämä kärsii sen takia ja mikäli näin on niin siitä lääkärille puhumisesta ei ole mitään haittaakaan.
Itse esimerkiksi koin enemmän ja vähemmän ahdistusta 10 vuotiaasta asti armeijan takia. Se ei ollut enää mitään normaalia pientä perhosta vatsassa jännittämistä vaan sitä, että istuin sängyllä ja tuijotin seinää jännittämistä. Ahdistus otti minussa kontrollin.
Jos kysymyksessä oikeasti on vain pelkkä ärsytys, että armeijaankin joutuu menemään ja jopa tekemään jotain niin asia on eri, mutta jos oikeasti kysymyksessä on ahdistusta niin ne lääkkeet ei ole välttämättä yhtään hassumpi juttu.
Suosittelen armeijan käymistä minäkin lämpimästi mikäli sen vain kykenee käymään, mutta haluan myös sanoa että sen käymättä jättämisessäkään mikäli ei vain kykene menemään ei ole mitään pahaa, oli se nykyisin sitten kuinka lepsu paikka tahansa.
-Paniikkihäiriö on hiukan vakavampaa sorttia jossa tunne on sellainen että nyt lähtee henki.
Juuri sellainen tunne minulla on! Käperryn vain sänkyyn odottamaan kuolemaa
-Paniikkihäiriö ilmenee kohtauksittain, ei jatkuvana ahdistuksena.Jos se on niin paha, että vaikeuttaa elämääsi niin silloin niistä kannattaa mennä myös puhumaan.
jatkuvaa tämä ei ole, ja kyllä tämä vaikeuttaa elämääni. Ahdistuksen jälkeen minua vaivaa jonkinlainen pelko ja jälkimasennus, en tiedä oikein, parranajokin on niin helvetin vaikeaa näinä päivinä.
-minulla oli ihan kusi sukassa kun menin armeijaan.Se ei ollut enää mitään normaalia pientä perhosta vatsassa jännittämistä vaan sitä, että istuin sängyllä ja tuijotin seinää jännittämistä. Ahdistus otti minussa kontrollin.
Juuri näin.
Suosittelen, että käyt puhumassa lääkärille ja kuvailet noita tuntemuksiasi hänelle. Milloin niitä koet, miltä ne kohtaukset tuntuvat, miten jälkimasennus vaikuttaa sinuun jne.
Jos hän antaa rauhoittavat käteen niin se ei ole mikään pahakaan juttu. Rauhoittavilla voidaan ennaltaehkäistä paniikkikohtausten syntyä ja helpottaa jo tullutta kohtausta, riippuen tietenkin lääkkeistä mitä määrätään. Rauhoittavat eivät ole hyviä pitkäaikaisessa käytössä, koska niihin tulee riippuvuus ja toleranssikin kasvaa. Eli mikäli esimerkiksi kutsunnot lähestyvät ja ne vaikeuttavat elämääsi niin muutaman viikon rauhoittava kuurista voisi olla apua. Ja sama juttu myös ennen inttiin menoa. Sellaisiin juttuihin ne ovat ihan omia!
Uskoisin, että sitten kun palvelukseen on astuttu niin ei ole enää mitään mitä jännittää. :) Tietenkin mikäli jännitys vain jatkuu eikä tunnu loppuvan ollenkaan tai jännittämisen kohde vaihtuu niin lääkärille puhuminen voi auttaa tässäkin asiassa, koska mikäli tunnet että et ole valmis inttiin niin ei sinne tosissaan väkisin pistetä. Ihan fiilisten ja omien halujesi ja kykyjesi mukaan vaikka muut miten painostaisivatkin täällä.
moi!
Ajateleppa, että yrität tietoisesti lisätä ahdistustasi, ajattelet että nyt näytetään miten ahdistutaan oikein kunnolla hikoillaan, haukotaan henkeä, täristään ym. fokusoidut vain ahdistumaan. Tuntuu varmaankin hullulta ja naurettavalta, mutta kokeile sitä ja katso mitä tapahtuu.
Moi Pelokas&ahdistunut
Kyllä tuo kuulostaa ihan tavalliselta pelolta ja jännitykseltä.
Kokeile nyt edes miltä se tuntuu. Jännität sitä menoa inttiin etkä itse palvelusaikaa, näin tulkitsin.
Ennen palvelukseen ilmottautumista vedä vaikka muutama olut mutta älä liikaa. Tuskin haluat herätä ekana aamuna krapulassa koska silloin se sekasorto alkaa. Aika tutuiksi ne tupakaverit tulee jo eka iltana.
Turha muuten yllättyä jos näet punkkia tyhjänä.
Sen kuitenkin takaan ettet ehdi olla ahdistunut tai yleensä mitään ensimmäisinä päivininä. Rutiinit tulee
aika nopeasti tutuksi ja usko tai älä, voi olla hieman hauskaakin.
Eikös ne olotkin ole muuttuneet helpommaksi ja ei se vankila ole. Lääkärinhoitoa on saatavilla aina kun
tunnet sitä tarvitsevasi oli henkistä tai psyykkistä vaivaa.
Jos sinulla on hyvä fyysinen kunto se on ISO plussa.
Joka äijä siellä on paskat housuissa alkuaikoina.
Niin ne kavereiden "puheet". Se on vaan rituaali jonka itsekin saatat toistaa jollekin tulevaisuudessa.
Voisittako Kertoa Minkä laisia epätodellisuuden tunteita teillä on ollu?