masentunut tuleva isä..mitä tehdä?

Olen hyvin alussa raskaudessani,nuori ja työtön mutta siltikin iloinen vauvasta.Kyllähän tuo jatkuva pahoinvointi,kuvotus ja itkunpurskaukset ärsyttää,mutta kestän sen. Se asia mikä tässä eniten itkettää ja ärsyttää,on tämän lapsen isä.Tai no,hänen masennuksensa. Alussa hän oli ihan yhtä iloinen lapsesta kuin minäkin,suunniteltiin tuleivaisuutta yms yms. Nyt yllättäen vähän aikaa sitten kaikki muuttui.
Nykyisin hän istuu sohvalla päivät ja kuuntelee masentavaa musiikkia ja tuijottaa tyhjyyteen kaljapullo tai jotain vahvempaa kädessään.Iltapäivällä puheesta ei saa enää mitää selvää.Siis silloin kuin hän ei nuku,mitä hän tekee ainakin 16 tuntia päivässä. Kun yritän puhua tai kertoa hänelle jotain,ihan mihin vaan,minuun tai vauvaan liittyvää,hänen katseensa on tyhjä.Kuuntelee vaan ei kuule.
Kaikki mistä hän on puhunut minulle viimeaikoina on se,että hän haluaa kuolla ja että hänellä on paha olla.
Kun yritän kysyä lisää,hän ei kerro,kun pyydän hakemaan apua,hän sanoo ettei häntä oteta siellä todesta.
Kun minä menetän hermoni häneen,yritän saada hänet hakemaan apua tai anelen häntä hakemaan apua,hän uskoo käytökseni johtuvan raskauden aiheuttamista mielialavaihteluista yms..
En pysty enää itse olemaan onnellinen raskaudestani. En halua tulla kotiin.
Olen iloinen ja onnellinen aina kun en ole hänen lähellään,mutta pelkään että mitä täällä tapahtuu,kun en ole hänen lähellään.Kaiken lisäksi hän toivoo etten olisi niin paljon poissa kotoa, koska hän masentuu enemmän kun on yksin. En tosin ymmärrä mitä täällä oloni auttaa,kun tuntuu että puhun seinille,huudan seinille,itken seinille.. onneksi en sentään oksenna seinille. Tilanne tuntuu toivottomalta ja harkitsen jopa aborttia ,koska en tiedä miten selviän vauvan ja masentuneen miehen kanssa. En saa häneltä tukea missään. Olen myös miettinyt eroa,mutta en tahdo erota siitä ihmisestä jota rakastan.Kaiken lisäksi kun ehdotin tätä hänelle hän ilmoitti tappavansa itsensä jos minä lähden. En saa enää mitään yhteyttä koko ihmiseen,tuntuu että olen pilannut hänen elämänsä raskaudellani ja itselläni. Tuntuu ettei hän halua olla kanssani,mutta tekee sen velvollisuudesta ja siksi on masentunut. Mistä tälläisessä tilanteessa saa apua,etenkin kun toinen ei sitä halua hakea? Raskausaika on tarpeeksi rankkaa ilman aamusta iltaan kännäävää ja seiniintuijottelevaa miestä,joka jostain syystä kuvittelee saavansa tupakoida sisällä silloin kun minä nukun. kuulemma Koska tuskin yksi tupakka sitä vauvaa tappaa.....