PUNAISEKSI KUN PAKKANEN PUREE KUNNOLLA TÄNÄ TALVENA EI KANNATTA TOIVOA LÄHIMPIEN KUUKAUSIN AIKAN LÄMMINTÄ ILMAA.
__________________________________
Oliskos se tälläinen ilmasto paree suomessakin mitä se oli muutama vuosikymmen sitten, se olis hyvä nähdä vihreitten missääs maailmas ne elää ja millaisella muistilla,,eilen meitä oli kaksi jotka laittoivat näitä ilmastokeskustelun palsataan niin kohta ottivat pois, mut nyt tulee kymmeneen eri kohtaan tämä sama et kansa näkee millainen on kun kylmä iskee, mutta tämä talvi ei lopu heti että monella tulee surupuseroon kun lämmintä ei tulekkaan mennään hyvin lähelle juhanusta kun vois sanoa et on muka lämmin.
Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 oli Suomen viimeisin laajamittainen nälänhätä. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä se tappoi kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä.[1] Vain suuret kuolonvuodet 1695–1697 tiedetään vielä tuhoisammaksi. Myös Ruotsissa kärsittiin nälästä samaan aikaan.[2]
Nälkävuosien aikana lasketaan väestönmenetys 115 707 hengeksi.[3]
Vuosi 1857
Kato oli tullut Pohjois-Suomessa ja Oulun läänissä, Lappia myöten. Nälkiintyneitä varten kerättiin avustuksia Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa.[4]
Vuosi 1862
Pohjois-Suomessa oli huono sato. Pohjanmaalta ja Savosta lähteneet nälkiintyneet kerjäläislaumat saivat ruokaa Keski- ja Etelä-Suomesta, missä sato oli ollut melko hyvä.[5]
Vuosi 1865
Pohjois-Suomessa elokuun puolessavälissä toiveet hyvästä sadosta näyttivät vielä lupaavilta, kunnes elokuun 23 päivänä tullut halla tuhosi tuulentumattoman viljan laajoilla alueilla. Jonkin verran asukkaita muutti Ruotsiin ja Pohjois-Norjaan nälkää pakoon. Kajaanin kihlakuntaan kuuluvasta Kuhmosta muutti 745 henkeä Venäjälle Aunuksen kuvernementtiin. Heinää saatiin niukalti, ruista vain siemeneksi, ohrasta nelinkertainen sato, joka oli pakkasen turmelema.[6][7]
Lavantautiin kuoli 57000 henkeä. Punatauti vei 7500 henkeä ja hinkuyskä yli 3000 henkeä. Taudit surmasivat vähemmän niitä kerjäläisiä jotka kiertelivät paikasta toiseen, mutta silloin kun he asettuivat pysyvämpään olopaikkaan, työlaitoksiin tai talollisten palvelukseen, he sairastuivat. Myös monet nälkiintyneitä auttaneet sairastuivat. Maan väestöstä kuoli n. 7,9 prosenttia. [8]
Vuosi 1866
Kesä oli erittäin sateinen ja pilasi sadon monin paikoin, peruna ja juurekset mätänivät peltoon, syysviljat jäivät kylvämättä.
Syksyllä kylvettiin vaikeiden olosuhteiden vallitessa. Sääolosuhteet pysyivät epäedullisina rukiin kasvulle. Sitten tuli ankara ja pitkä talvi. Etelä-Suomessa oli paksu lumipeite vielä toukokuun alussa, kesä tuli kuukauden myöhässä. Kevät kylvöt myöhästyivät ja karjanrehusta tuli suuri puute. Ihmiset pelkäsivät ehtiikö sato kypsyä ennen syyskylmien alkamista.
Huonon sadon mahdollisuuteen varauduttiin. Toukokuussa Snellman ryhtyi toimiin, jotta maahan saataisiin tuotua viljaa ulkomailta. Samoin kansalle jaettiin tietoa sienten käytöstä ruokana ja hätäleivän valmistuksesta sekä karjalle sopivasta hätäleivästä.
Elokuussa halla vieraili ensimmäisen kerran, mutta ei vielä aiheuttanut tuhoja. Syyskuun 3 päivä alkoi pakkanen, joka hävitti kypsymättömän viljan melkein kokonaan, varsinkin maan pohjoisosassa. Tämän hallayön jälkeen tuli useita muita hallaöitä ja tuhosta tuli täydellinen.[9]
Viljaa jaettiin käsitöitä, airoja, villoja, lankoja, ruoteita, lankkuja, vasikannahkoja ja lampaannahkoja vastaan.[10]
Kun ruokavarastot loppuivat, oli suurien väkijoukkojen lähdettävä Pohjois-Suomesta ja Itä-Suomesta kerjuulle pysyäkseen hengissä. [11][12]
Syyssateet turmelivat perunasadon.[12]
Seuraava talvi oli ankara ja kevät tuli myöhässä. Esimerkiksi Helsingin toukokuun keskilämpötila oli 1,8 astetta, kun se oli normaalisti kymmenen asteen vaiheilla. Jäiden lähtö viivästyi monissa paikoin kesäkuulle. Vaikka keskikesä oli melko lämmin, syyskuun alun ankara halla koetteli satoa, joka jäi puoleen normaalista.[12]
Vuosi 1867
Toukokuussa olivat järvet jäässä Etelä-Suomessa ja pellot paksujen lumikinosten peittäminä. [13] Kato tuli maahan Ahvenanmaata ja maamme lounaista ja eteläistä osaa lukuun ottamatta. Kato oli kaikkia edellisiä täydellisempi.[12][14]
Talvi kesti kesäkuun puoleen väliin saakka. Edellisen syksyn rukiin oraat olivat kovin kehnoja[15]
Kylmä ja sateinen kesä myöhästytti viljan kypsymisen. Elokuun lopussa ja syyskuun 3 - syyskuun 6 päivänä tuli kovia yöhalloja, mitkä tekivät viimeisestäkin toivosta lopun.[12][15][14] Toukokuussa järvet olivat jäässä Etelä-Suomessa ja pellot paksujen lumikinosten peittäminä.[16]
Vuoden sato ei riittänyt siemenviljaksikaan. Jo varhain huomattiin, että kaura ja ohra olivat hallan vuoksi tulleet itämättömäksi pohjoisessa lääneissä.[17]
Karjaa teurastettiin runsaasti rehun puutteen vuoksi ja ruuaksi. Perunasato epäonnistui.[14]
__________________________________
Oliskos se tälläinen ilmasto paree suomessakin mitä se oli muutama vuosikymmen sitten, se olis hyvä nähdä vihreitten missääs maailmas ne elää ja millaisella muistilla,,eilen meitä oli kaksi jotka laittoivat näitä ilmastokeskustelun palsataan niin kohta ottivat pois, mut nyt tulee kymmeneen eri kohtaan tämä sama et kansa näkee millainen on kun kylmä iskee, mutta tämä talvi ei lopu heti että monella tulee surupuseroon kun lämmintä ei tulekkaan mennään hyvin lähelle juhanusta kun vois sanoa et on muka lämmin.
Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 oli Suomen viimeisin laajamittainen nälänhätä. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä se tappoi kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä.[1] Vain suuret kuolonvuodet 1695–1697 tiedetään vielä tuhoisammaksi. Myös Ruotsissa kärsittiin nälästä samaan aikaan.[2]
Nälkävuosien aikana lasketaan väestönmenetys 115 707 hengeksi.[3]
Vuosi 1857
Kato oli tullut Pohjois-Suomessa ja Oulun läänissä, Lappia myöten. Nälkiintyneitä varten kerättiin avustuksia Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa.[4]
Vuosi 1862
Pohjois-Suomessa oli huono sato. Pohjanmaalta ja Savosta lähteneet nälkiintyneet kerjäläislaumat saivat ruokaa Keski- ja Etelä-Suomesta, missä sato oli ollut melko hyvä.[5]
Vuosi 1865
Pohjois-Suomessa elokuun puolessavälissä toiveet hyvästä sadosta näyttivät vielä lupaavilta, kunnes elokuun 23 päivänä tullut halla tuhosi tuulentumattoman viljan laajoilla alueilla. Jonkin verran asukkaita muutti Ruotsiin ja Pohjois-Norjaan nälkää pakoon. Kajaanin kihlakuntaan kuuluvasta Kuhmosta muutti 745 henkeä Venäjälle Aunuksen kuvernementtiin. Heinää saatiin niukalti, ruista vain siemeneksi, ohrasta nelinkertainen sato, joka oli pakkasen turmelema.[6][7]
Lavantautiin kuoli 57000 henkeä. Punatauti vei 7500 henkeä ja hinkuyskä yli 3000 henkeä. Taudit surmasivat vähemmän niitä kerjäläisiä jotka kiertelivät paikasta toiseen, mutta silloin kun he asettuivat pysyvämpään olopaikkaan, työlaitoksiin tai talollisten palvelukseen, he sairastuivat. Myös monet nälkiintyneitä auttaneet sairastuivat. Maan väestöstä kuoli n. 7,9 prosenttia. [8]
Vuosi 1866
Kesä oli erittäin sateinen ja pilasi sadon monin paikoin, peruna ja juurekset mätänivät peltoon, syysviljat jäivät kylvämättä.
Syksyllä kylvettiin vaikeiden olosuhteiden vallitessa. Sääolosuhteet pysyivät epäedullisina rukiin kasvulle. Sitten tuli ankara ja pitkä talvi. Etelä-Suomessa oli paksu lumipeite vielä toukokuun alussa, kesä tuli kuukauden myöhässä. Kevät kylvöt myöhästyivät ja karjanrehusta tuli suuri puute. Ihmiset pelkäsivät ehtiikö sato kypsyä ennen syyskylmien alkamista.
Huonon sadon mahdollisuuteen varauduttiin. Toukokuussa Snellman ryhtyi toimiin, jotta maahan saataisiin tuotua viljaa ulkomailta. Samoin kansalle jaettiin tietoa sienten käytöstä ruokana ja hätäleivän valmistuksesta sekä karjalle sopivasta hätäleivästä.
Elokuussa halla vieraili ensimmäisen kerran, mutta ei vielä aiheuttanut tuhoja. Syyskuun 3 päivä alkoi pakkanen, joka hävitti kypsymättömän viljan melkein kokonaan, varsinkin maan pohjoisosassa. Tämän hallayön jälkeen tuli useita muita hallaöitä ja tuhosta tuli täydellinen.[9]
Viljaa jaettiin käsitöitä, airoja, villoja, lankoja, ruoteita, lankkuja, vasikannahkoja ja lampaannahkoja vastaan.[10]
Kun ruokavarastot loppuivat, oli suurien väkijoukkojen lähdettävä Pohjois-Suomesta ja Itä-Suomesta kerjuulle pysyäkseen hengissä. [11][12]
Syyssateet turmelivat perunasadon.[12]
Seuraava talvi oli ankara ja kevät tuli myöhässä. Esimerkiksi Helsingin toukokuun keskilämpötila oli 1,8 astetta, kun se oli normaalisti kymmenen asteen vaiheilla. Jäiden lähtö viivästyi monissa paikoin kesäkuulle. Vaikka keskikesä oli melko lämmin, syyskuun alun ankara halla koetteli satoa, joka jäi puoleen normaalista.[12]
Vuosi 1867
Toukokuussa olivat järvet jäässä Etelä-Suomessa ja pellot paksujen lumikinosten peittäminä. [13] Kato tuli maahan Ahvenanmaata ja maamme lounaista ja eteläistä osaa lukuun ottamatta. Kato oli kaikkia edellisiä täydellisempi.[12][14]
Talvi kesti kesäkuun puoleen väliin saakka. Edellisen syksyn rukiin oraat olivat kovin kehnoja[15]
Kylmä ja sateinen kesä myöhästytti viljan kypsymisen. Elokuun lopussa ja syyskuun 3 - syyskuun 6 päivänä tuli kovia yöhalloja, mitkä tekivät viimeisestäkin toivosta lopun.[12][15][14] Toukokuussa järvet olivat jäässä Etelä-Suomessa ja pellot paksujen lumikinosten peittäminä.[16]
Vuoden sato ei riittänyt siemenviljaksikaan. Jo varhain huomattiin, että kaura ja ohra olivat hallan vuoksi tulleet itämättömäksi pohjoisessa lääneissä.[17]
Karjaa teurastettiin runsaasti rehun puutteen vuoksi ja ruuaksi. Perunasato epäonnistui.[14]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Talvi tuli aikaisin, sen vuoksi viljalaivat jäivät vieraisiin satamiin. Venäjä, Ruotsin ja muiden maiden avustukset olivat vähäisiä.[12]
Syksyllä ihmisiä alkoi kuolla tuhansittain. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala kärsivät pahiten – jopa 20% väestöstä menehtyi. Kuolema ei useimmissa tapauksissa tullut nälän kautta, vaan kuolleet olivat usein niitä, jotka olivat menneet kaupunkeihin etsimään ruokaa ja sairastuivat siellä tilapäismajoituksessa tauteihin.[18]
Syyskuussa kuoli n. 5000 ihmistä, joulukuussa 6500.[19]
Kulkutaudit levisivät ympäri maan, tuhoten nälkiintyneitä ihmisiä laumoittain. [20]
Vuosi 1868
Vuoden alussa hätä oli suurimmillaan. Tammikuussa kuoli 8000 henkeä, helmikuussa 9400 henkeä, maaliskuussa 14 500 henkeä, huhtikuussa 20 600 henkeä, toukokuussa 25 200 henkeä. Vuoden aikana kuoli yhteensä 137 700 henkeä.[19][21][20][22][15]
Katastrofi vaikutti pahiten Kuopion, Vaasan ja Oulun lääniin sekä Turun ja Porin lääninpohjoisosaan (Satakuntaan).[22]
Viljaa saatiin ostettua Itämerenmaakunnista, Skandinavian maista ja Hollannista riittävä määrä siemenviljaksi. Kevätkylvö päästiin tekemään ajoissa ja syksyn sadosta tuli hyvä Pohjois-Suomessa ja kohtalainen muualla Suomessa. [23][22]
Kesällä sää oli hyvä ja sitä myöten myös sato oli hyvä, mutta kerjäläisten levittämät kulkutaudit surmasivat yhä ihmisiä. Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin ja sekä infrastruktuuria että teollisuutta kehitettiin, jotta vastaavanlaiset nälänhädät voitaisiin tulevaisuudessa torjua tehokkaammin.[24][25]
Suomen senaatin toimet nälkävuosina
Johan Vilhelm Snellman kääntyi tunnetun Frankfurtilaisen pankkiirin, vapaaherra C. von Rothschildin puoleen, pyytäen häntä järjestämään 6 miljoonan lainan. Rothschild ehdotti tavanomaista käytäntöä, obligatsionien myymistä, mutta Snelman totesi että siihen menisi niin pitkälti aikaa, että sitä ennen Suomen kansa olisi kuollut nälkään. Rothschild antoi sitten lainan omista varoistaan.
Pietarista ostettiin jauhoja helsinkiläisen suurkauppias Adolf Vaseniuksen kautta, mutta satamat jäätyivät jo lokakuun lopussa ja ankara lumentulo vaikeutti jauhojen kuljettamista. Pietarista lähti kaksi suurta höyrylaivaa niitä kuljettamaan, mutta meren jäätymisen vuoksi laivakuljetuksista jouduttiin pian luopumaan. Maan pohjoisosiin saatin kuitenkin kuljetetuksi jonkinlaisiksi varastoiksi noin 40 000 tynnyriä viljaa.[26][22]
Suomen senaatti hoiti nälänhätää heikosti. Sillä ei ollut varoja ruuan tuomiseen ulkomailta, ja tilanteen vakavuuden tajuamiseen kului paljon arvokasta aikaa. Paikallishallinto eli 1865 perustetut kunnat olivat osittain aivan avuttomia. Venäjällä, jossa olisi ollut viljaa ja varoja, tilanteen vakavuutta ei käsitetty.
Suomen uusi kenraalikuvernööri N. Adlerberg suhtautui tilanteeseen vakavasti ja uskoi enemmän Helsinfors Dagblandissa huhtikuussa 1867 julkaistua laajaa raporttia, kuin paikallisten kuvernöörien raportteja, jota eivät paljastaneet tilanteen koko vakavuutta.[22]
Nälkävuoden aikana työttömyys kasvoi suuresti. Valtio järjesti hätäaputöitä eri puolilla Suomea. Rakennettiin teitä, kanavia, kuivattiin järviä.[27]
Heti syyshallojen jälkeen oli Venäjällä muodostettu Aleksanteri III johdolla hätäapukomitea Pohjois-Venäjän ja Suomen hädänalaisten auttamiseksi.[28]
Suomeen saapui viljaa avustuksina melkein kaikista Euroopan maista.[29] Venäjällä oli ollut myös laaja kato ja miljoonittain nälkää näkeviä ja viljan hinta oli noussut nopeasti.[22]
Kaikki avustustoiminta kuitenkin osoittautui riittämättömäksi. Suomen viljantuotanto oli ollut normaalisti 4 miljoonaa tynnyriä, mutta vuonna 1867 vain 2,4 miljoonaa tynnyriä.[29]
Senaattorina ja finanssitoimituskunnan 1. päällikkönä toiminut Johan Vilhelm Snellman on joskus osoitettu vastuulliseksi. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että ulkomaisen velan saanti ei enää tahtonut onnistua, vuoden 1865 rahauudistukseen sisältyneen revalvaation ja siitä seuranneen rahapulan vuoksi.[30] ja että pelottavan suuri osa maatiloista ja metsistä oli jo menossa pakkomyyntiin.
Muuan keskeinen syy oli alkeellisen maanviljelyn joustamattomuus ja tilattoman väestön valtavasti kasvanut määrä – molemmat asioita, joista juuri Snellman oli vuosikymmeniä varoitellut. Hätäaputyöt osoittautuivat ongelmaksi, sillä nälkiintyneiden ihmisten kerääntyessä paikkakunnille etenkin lavantauti riehui niin, että Riihimäki–Pietari-rautatien rakentajista viidenneksen arvioidaan menehtyneen vuoden kuluessa.
Snellman totesi eräässä sanomalehtikirjoituksessaan "Käy hyvin laatuun hoitaa esim. siemenviljan ostoa ja lainausta murhemielin, mutta kuitenkin alistuen ja tyynesti. Mutta kun nälänhätä viikko viikolta lisääntyy, kurjuus ja ruumiiden luku hautausmailla, teillä ja poluilla karttuu karttumistaan, silloin kauhu valtaa sydämen. Saa raataa kuin mies paloruiskun ääressä liekkien vallassa olevassa kaupungissa ilman pelastuksen toivoakaan.
Jolla on siinä asiassa ollut jotakin vastuunalaisuutta, hänelle nuo kalpeat haamut saattavat ilmestyä kummittelemaan; ja hänen omatuntonsa saattaa yhä uudestaan asettaa hänelle vastattavaksi kysymyksen: eikö olisi voitu tehdä enemmänkin? Eikö olisi voitu järkevämmin käyttää sitä, mitä annettiin, ja siten pelastaa ainakin muutamia tuhansia lisäksi? Jos nuo 7 miljoonaa, jotka olivat käytettävissä, - ja tämä summa, vastaten puolen vuoden tuloja yleisessä valtionrahastossa, jonka suoritettavana olivat avustusmenot, tyydyttänee ankarankin valtiontilintarkastajan vaatimuksia - jos koko tämä summa olisi käytetty yksinomaan, työttömien, nääntyvien ja heidän lastensa hyväksi, eikä ainoatakaan markkaa siemenviljaan y. m., ehkä silloin kaikki olisivat olleet pelastettavissa. Olisiko se ollut oikein ? En voi vieläkään tätä kysymystä ratkaista."[31]
Mutta kun ilmaston höyrypäät puhuvat vain kymmenen vuoden ilmaston aika kaudesta sillä ei saada mitään todellista totuutta.
Missäs vihreät makaa niiltä vois kysyä että milloin kesä tulee, vois heti tänään tai maanataina kysäistä muuten ne muuttavat aatteen lumiseksi. Helsingissä on ollut pakkasta toista kuukautta mut liian vähän lunta, mut onneksi kohta tulee lissä muutama kymmensenttinen lumi massa saadaan ainakin puhtaampaa lunta vanhan kuluneen likaisen lumen päälle, mut pakkasta sais olla paljon enämpi -35 olis hyvä lukema siinä oppis tietää mikä on hyvää..
Pääministeri haastattalu tuntia kuuntelin yksi toimittaja kysy tästä lauhan kylmästä ilmasta,niin Matti sano että näitä kylmiä ilmoja on kerran sadassa vuodessa. Sanokaa sille Matille et paneen parempaan muistiin ilmaston muutoksekin et ei tarvis radiossa suoraan valehdella kansalle, kun toisen maailman sodan aikana oli vieläkin kylmemmät ilmat mitä nyt voi voi Matti Vanhanen koitas käydä saunas kuumas et muisti palaa entiselleen. Mutta ei huomannut toimittaja kysästä että monsatikos on sadassa vuodessa suomessa 35 helteet ja montakos minuttina sitä hellettä on ??
Sanon vaan että tule nauttiin tänä talvena nollakeleistä siihen varautukaa. Köpenhaminas ne meinas tekaista maanpäällisen JUMALAN mutta saivat pitkän nokan vallan otti ylin ukko joka johtaa maailman menoa ilmastoineen
q