Kärsii koko ruumis :) Pakko tulla tänne purkamaan ajatuksiani,pahoittelen jos ne saavat jonkun vihastumaan tai muuta,mutta siis...
Kuukautisteni pitäisi alkaa torstaina,noh,minähän en jaksanut sinne odottaa ja tein raskaustestin tänään(testissä kun luki että 57% varmuudella positiivinen tulos 4päivää ennen kuukautisia),mutta minä en kuulunut tuohon prosentti joukkoon,eli negaa näytti :/ Nyt sitten on hieman pettynyt olo,vaikka olin kyllä valmistautunut siihen että negaa näyttää vielä tässä vaiheessa. No,nyt sitten odottelua torstaihin ja toivoa paljon että menkat ei alkaisi :) Kyllä tämä vauvakuume käy ihan työstä :)
Kuukautisteni pitäisi alkaa torstaina,noh,minähän en jaksanut sinne odottaa ja tein raskaustestin tänään(testissä kun luki että 57% varmuudella positiivinen tulos 4päivää ennen kuukautisia),mutta minä en kuulunut tuohon prosentti joukkoon,eli negaa näytti :/ Nyt sitten on hieman pettynyt olo,vaikka olin kyllä valmistautunut siihen että negaa näyttää vielä tässä vaiheessa. No,nyt sitten odottelua torstaihin ja toivoa paljon että menkat ei alkaisi :) Kyllä tämä vauvakuume käy ihan työstä :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja viimeinen lauseesi, että tämä käy ihan työstä niin tuttua on.. Puolisen vuotta yritettiin ennenkuin plussasin, nyt viikkoja 40 6 :)
Itse en kyllä muista, että olisin koskaan ennen kuukautisten alkamispäivää testannut, tai siis päivää jona pitäisi alkaa.. Yleensä vasta noin viikon myöhemmin, saa paljon varmemman tuloksen.. Koska raskaushormonin erittyminen on taas niin yksilöllinen juttu jokaisella. Ja siis lisään vielä, että itse en pidä noita testejä millään muotoa kovinkaan luotettavina, joissa lukee että näyttää plussan jos on näyttääkseen, ennen kuin kuukautisten olisi edes määrä alkaa.
Mutta tsemppiä sinne päin ja toivotaan, että pian tulisi plussatuulia sinne päin!
Mulla on nyt 4.s odotus meneillään...
Ensimmäistä yritettiin 3 vuotta! Muistan joka kuukauden, miten aina menkkojen alkaessa itkin ja itkin.. se valtava pettymys. :-(
Miehen sperma tutkittiin, mulla tähystettiin munajohtimet...kaikki testattiin ja tutkittiin missä vika.
Lopulta mulla todettiin hormonihäiriötä ja aloin syömään hormonilääkkeitä.Neuvo oli että joka toinen päivä piti rakastella.Meni siinä sitten lopulta se rakastelun ilokin.Sitä monesti jopa toivoi mieheltä että yksin käsin tekisi ja juuri kun laukeisi niin tulisi vasta sisääni.Karseelta tuo kuulostaa, mutta noinkin aikoinaan ajattelin...välillä.
Sitten kun vihdoin tulin raskaaksi, niin sekin oli " tuulimuna " , joten jouduin kaavintaan.Siitä seurauksena tulehtui kohtu ja olin viikon tiputuksessa sairaalassa.
Noh.. -95 sain ihanan pikku pojan. Hätäsectiolla, vauvalla kun sydänäänet heikkeni.Nyt poika terve. :-)
Sittemmin syntynyt 2 lisää, tyttö ja poika ja nyt siis 4.ttä odotan, loppusuoralla ollaan.
Mä muuten testasin tän raskauden päivä ennen ennenkuin olisi edes pitänyt kuukautiset alkaa.Oli vain sellanen olo, et ootankohan mä.... :-) Ja joo-o... näytti se plussaa, heti. :-)
Mä pidän sulle peukkuja ettei sulla menkat alkaisi, sillä TODELLAKIN TIEDÄN miltä se pettymys tuntuu.
*HALI*
*äiti* : Teillä onkin sitten ollut rankkaa, mutta hyvä että olette päässeet noista yli, onnea loppu suoralle :) Tuli ihan kylmät väreet tuosta viestistäsi,Kiitos oikein paljon peukkujen pitelystä ja halista :)
Tiedän kyllä että ei hirveästi kannata luottaa testeihin ennen kuukautisten alkua, mutta minkäs teet kun olet niin malttamaton :D
Tämä kyseinen mahdollinen raskaus olisi saanut alkunsa ensimmäisestä kierrosta,eli hyvä tuuri olisi käynyt jos raskaana olisin, toisaalta ensimmäinen lapsenikin tuli ensimmäisestä kierrosta,mutta eihän se sitä tietenkään tarkoita että myös toinenkin. Kroppa on kyllä niin omituinen vehje, ihmettelen sitten kyllä jos en raskaana ole,kun on ollut hieman huonovointisuutta ja kummallisia alavatsakipuja(mitä ei mielestäni ennen kuukautisia koskaan ole ollut),nimenomaan kohdun kohdalla hieman tuntunut nipistelyjä ja paineen tunnetta koko alavatsassa...nooh,ei voi muuta kun odottaa :)
on se odotus asia mikä tahansa *huoh*
Mä muistan miten mun miehen siskokin silloin huusi mulle, kun ei lasta vaan kuulunut että " Mikä akka sä oot kun et edes lasta saa aikaiseksi veljelleni "... Eipä ollut itkutonta päivää silloin ... Miten voikaan ihminen itkeä niin paljon..
Sittemmin ... kun kuitenkin olen lasten " välissä " saanut keskenmenojakin ja niitä itkenyt, niin mulle sanottu : " mitä sä vollotat...Sulla jo lapsia, nauti niistä..."
Voi luoja... miten selittää sellaisille ihmisille että vaikka mulla olisi 10 lasta ennestään niin se pieni alku siellä masussa, se on oma yksilönsä ja yhtä tärkeä kuin se ihan ensimmäinenkin...
Kyllä mä ihan aikuisten oikeesti sydämestäni halaan sua ja toivon sulle plussaa.
En haluaisi kenenkään lasta toivoavan kokevan niitä pettymyksen tunteita mitä voi tuntea, kun ei " tärppää" ...
Eilen tuli dokumentti perheistä, joissa oli lapsia menetetty näiden syntymän jälkeen.. Itse en katsonut ko. ohjelmaa mutta minulle vain kerrottiin kuinka kamala se oli ollut.. Eihän sitä nyt voi lapsettomuuteen / keskenmenoihin verrata millään muotoa jos kuitenkin pieni ihminen on syntynyt ja sitten se elämä loppuu siihen.. :'( Kamalaa..
Mutta siis kyllä jos ihmisessä on inhimillisyyttä yhtään, ei kukaan latelisi tuollaisia julmuuksia!! Itse en ole keskenmenoa kokenut, ellei sitten korkeintaan niin että on mennyt kesken niin varhaisessa vaiheessa etten ole siitä ollut tietoinen.. Mutta siis kamalaa... :(
Toivotaan kaikille nyt vaan plussatuulia ketkä sitä odottelevat ja muille hyvää odotusta ja tietysti muutenkin hyviä aikoja!!
Voi kamala,kylläpäs jotkut ihmiset osaavat olla ilkeitä...voin kyllä kuvitella tunteen mikä sulla on sillon ollut...huh :/ Juuri eilen mietin tuota keskenmeno asiaa,kun se on myös tullut mieleeni aika vahvasti että jos olisin raskaana niin mitä jos tulisi keskenmeno...kun olin ensimmäistä kertaa raskaana en osannut jotenkin edes ajatella keskenmenoa,jotenkin kun ei tiennyt mitä tuleman pitää,millaista on kun vauva kasvaa ja syntyy ym ym. Mutta nyt kun ajattelen,se olisi ihan hirveää,kun tietää mikä odottaa jos lapsi vaan saa kasva loppuun asti ja syntyä terveenä.
Itsekkin katsoin hetken eilen tuota dokkaria,muutaman perheen juttuja siinä seurasin,mutta sitten oli pakko kääntää kanavaa,ei vaan pystynyt enään katsomaan,muutenkin kun mieleen tulee kaikenlaisia asioita ja olen sellainen ihminen että asiat vaan painuu mieleen ja kelailen niitä sitten nukkumaan mennessä...
Mua jotenkin hävettää miten käyttäydyin aikoinaan kun keskenmenon sain..Olin aika alussa..kait jotain viikolla 9.. Seisoin vessassa, itkin ja rääyin ja koitin ettiä verihyytymistä hanan alla sitä pientä alkiota... ( eihän sellasta silmillä näkyny )Menin siis aivan shokkiin. Mies ei saanu rauhoittumaan mua, joten soitti mun siskon paikalle.Vanhemmat lapset vilaukselta kerkesivät nähdä tilannetta ja tyttö huusikin ( oli silloin 5-v ) " äiti kuolee "... :-((( Voi miten olen harmitellut , että sellaisen pelon annoin lapsilleni.Mutta ei sitä siinä tilanteessa itse tajua.Seisoin vain verilammikossa ja nostaen lattialta isompia verihyytymiä ja sitten koittanut huuhdella veden alla etsien......huh huh :-(
Mutta mä kaikesta huolimatta uskon...KAIKELLA on jokin tarkoitus elämässä.
Samoin mä toivon kaikille hyvää jatkoa ja vauvan toivojille onnea yrittämiselle... :-)
no mutta se keskenmenon kokeminen on jokaiselle omakohtainen, eikä siitä pidä ketään syyttää jos tulee jonkinasteinen shokkitila.. Mitä siinä voi kuvitellakaan.. Minusta tuo sinun reaktiosi keskenmenoon on ehkä kuitenkin lähempänä sitä mitä kuvitella voi, kuin että olisit vain sanonut no mikäs siinä.. Tuleehan näitä lapsia lisää.. Ei sellainen sovi vain ihmisen suuhun sanottavaksi jos oikeasti omaa jonkunlaisen emotionaalisen puolen itsessään.. :(
Mutta onnea sinulle että kuitenkin terveitä ja varmasti ihania lapsia olet saanut miehesi kanssa.. Ne varmasti muistuttavat miksi kannatti nousta takaisin jaloilleen ja jatkaa yrittämistä..