Tapasin taannoin parikymppisen anorektisen naisen yhteisen harrastuksemme parissa. Ajan mittaan ihastuin ja rakastuin häneen. Hän herätti voimakkaan suojelunantamisen tarpeen minussa. Kun tunteeni kävivät hänelle selväksi, hän käänsi minulle selkänsä. Hän ei edes vastannut viesteihini.
Minä tein hänen eteensä hyvin suuren työn. Tein sen mielelläni ja nimenomaan hänen etuaan ajatellen. En milloinkaan edellyttänyt hänen vastaavan tunteisiini, mutta minä kuvittelin ansainneeni hänen ystävyytensä. Tätä asiaa ei lainkaan tehnyt helpommaksi se, että olen häntä aika laillai vanhempi. On näyttöä siitä, että ystävyytemme ei ollut kovin soveliasta hänen läheistensä silmissä.
Koen subjektiivisesti, että hän kohteli minua hyvin julmasti. Sittemmin olen lukenut, että anorektikot eivät siedä tulevansa romanttisen/seksuaalisen huomion kohteeksi. He haluavat vain olla kavereita. Olen lukenut nyt useita anoreksia-kirjoja ja yksi asia, joka on tullut vastaan on se, että "anorektikko tyhjentää itsensä tunteista".
Osaisitko sinä avata tätä solmua minulle? Hän ei koskaan selittänyt, miksi torjui ystävyyteni. Olen ollut hyvin surullinen siitä lähtien. Minä koen, etten ole koskaan ollut toista ihmistä kohtaan niin hyvä ja sydämeltäni puhdas kuin häntä kohtaan.
Minä tein hänen eteensä hyvin suuren työn. Tein sen mielelläni ja nimenomaan hänen etuaan ajatellen. En milloinkaan edellyttänyt hänen vastaavan tunteisiini, mutta minä kuvittelin ansainneeni hänen ystävyytensä. Tätä asiaa ei lainkaan tehnyt helpommaksi se, että olen häntä aika laillai vanhempi. On näyttöä siitä, että ystävyytemme ei ollut kovin soveliasta hänen läheistensä silmissä.
Koen subjektiivisesti, että hän kohteli minua hyvin julmasti. Sittemmin olen lukenut, että anorektikot eivät siedä tulevansa romanttisen/seksuaalisen huomion kohteeksi. He haluavat vain olla kavereita. Olen lukenut nyt useita anoreksia-kirjoja ja yksi asia, joka on tullut vastaan on se, että "anorektikko tyhjentää itsensä tunteista".
Osaisitko sinä avata tätä solmua minulle? Hän ei koskaan selittänyt, miksi torjui ystävyyteni. Olen ollut hyvin surullinen siitä lähtien. Minä koen, etten ole koskaan ollut toista ihmistä kohtaan niin hyvä ja sydämeltäni puhdas kuin häntä kohtaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei,
Ikävää luettavaa tuo sinun kirjoituksesti, olen pahoillani sun puolesta.
En usko, että "anorektikko tyhjentää itsensä tunteista" -teoria sopii kaikille. Ihmisiä kun on niin monia. Itse tunnen parikin anorektikkoa, joilla on ihan terve ja hyvä parisuhde.
Voisin myös väittää, että sairastunut (en tykkää sanasta anorektikko) on täynnä, suorastaan aivan pullollaan erilaisia tunteita ja ajatuksia jne, mutta ei saa niistä ainuttakaan ulos itsestään. Tällöin lopputulos on neutraali... ihan kuin ei tuntisikaan enää mitään. Ja sanoit, että "he haluavat olla vain kavereita." en usko tuohonkaan...kyllä sairastuneetkin varmasti haluavat rakkautta yhtä paljon tai yhtä vähän kuin terveetkin,(riippuu ihan ihmisestä) mutta rakkauden vastaanottaminen on vain vaikeampaa. Se saattaa johtua esim. huonosta itsetunnosta. Anoreksian takana on usein huono ja heikko itsetunto.
Taidan toistella itseäni mutta ihan samaa:D
Mutta omalla kohdallani voin sanoa, että pelkään rakkautta ja etenkin sitä, että joku rakaistaisi juuri minua. Miten se voisi muka olla mahdollista, kun en itsekään rakastan itseäni. Inhoan itsessäni niin monia asioita, etten millään voi hyväksyä, että joku muu ei välttämättä koe ja näe minua samalla tavalla kuin minä itse. En kestä kosketusta, pienikin halaus tuntuu epämukavalta. Minusta tuntuu, että se joka minua koskee tuntee vain läskini ja löysät kohtani eikä sitten enää pidä minusta...
Tätä minun esimerkkiäni ei sitten kannata yleistää, niin kuin jo sanoin, mutta voin veikata, että useiden tuntevan lähes samoin.
Luulen, että tämä nainen johon rakastuit, pelästyi kovasti tunteitasi. Jotkut saattavat myös ajatella, että eivät ansaitse kenenkään rakkautta, huomiota tai mitään muutakaan hyvää, koska ovat itse niin huonoja ihmisiä.(ajatus on melko yleinen anoreksiassa) He ajattelevat, että on heidän kohtalonsa tulla rangaistuksi olemalla yksin ja erilaisin tavoin, jotka tulee ilmi syömisessä ja liikkumisessa. Mulla ainakin on näin...
Toivottavasti tämä auttoi edes jotenkin.
t. Minna
Kiitos vastauksestasi. Arvostan sitä ja sekin auttaa vähän ymmärtämään.
Tämä nuori nainen ei ainakaan vaikuttanut siltä, että hänellä olisi ollut huono itsetunto tai -luottamus. Hän on urheilija ja aikomoinen perfektionisti. En oikein osaa ymmärtää, että hän olisi kuvitellut olevansa jotain, joka ei ansaitse tulla huomatuksi. Ennemminkin ajattelen, etten ollut hänen silmissään hänen tasoisensa, koska hän edellytti niin suurta täydellisyyttä itseltäänkin.
Minuun ei ole mikään asia koskaan sattunut yhtä paljon kuin tämä. Haluaisin ymmärtää, mutta koen, ettei hän antanut minulle siihen työkaluja. Voi olla, että olen itse niin sokea, etten ymmärrä itsestäänselvää. Asiasta on kulunut jo melkoinen tovi, mutta yhä edelleen se sattuu, kun ajattelen häntä.
***
Sinulle haluan sanoa sen, että kun toinen ihminen tykkää toisesta, niin kosketuksessa tärkeintä on läheisyys. Sellainen asia kuin "läskit ja löysät kohdat" eivät ole silloin asialistalla. Ainoastaan se on, että kokee toisen lähellä. Ja kuten ajatuksen tasolla tiedät, muttet vaan osaa sisäistää sitä, anorektikossa ei oikein läskiä ole. "Lihavuutesi ja läskisi" ovat vain jonkinlainen dogmi, opinkappale, johon uskot, jotain mihin takerrut.
Oletko lukenut Pikku Prinssin. Jos et ole, lue se ja ymmärrä se.
anorektikkojen itsetunto on laskenut niin alas, että he eivät pysty sitoutumaan olemaan toisen ihmisen kanssa. Anoreksia tyhjentää ensin heidän muun elämänsä ja sitten täyttää sen anorkesialla, ettei muuta "kivaa" elämässä osaa arvostaa kun, laihdutuksesta on tullut jonkilainen elämäntavoite
Mun kohdalla tuo "tunteista tyhjentäminen" ei aina oikein toimi. Olen kyllä melko temperamenttinen luonne, mutta anoreksian myötä olen myöskin ruvennut ns. jäädyttämään tunteeni. Toisin sanoen, jos joku mies ihastuu minuun ja minä huomaamattani häneen, on kaksi vaihtoehtoa: joko annan tunteilleni periksi ja annan mennä, tai sitten vain totaalisesti torjun molempien tunteet, koska en tunne ansaitsevani sellaista tunnetta. Mutta se riippuu niin monista eri tekijöistä.
en ole lukenut. täytyy jostain hankkia se =)
Toivottavasti saat asian selvitettyä ja hyvän olon itsellesi. Etkö voi mennä soittamaan hänen ovikelloa, jos hän ei kerran vastaa puheluihin tai viesteihin. Kerro suoraan miten koit hänen käyttäytymisen jne..
Ja ei minustakaan huomaa, että minulla olisi huono itsetunto. Ystävälleni se tuli täytenä yllätyksenä kun kerroin sen hänelle n. 6kk sitten... Ja olemme tunteneet toisemme lähes 17 vuotta. Ei sitä aina päällepäin näe.
Minulla on itselläni parantumisprosessi menossa, ja yritän opetella hyväksymään itseni ja sisäistämään sen tosiasian ettei minussa voi olla läskiä missään. Ajan kanssa ehkä opin ja paranen!
Olisipa ihanaa, jos tämä sinunkin tuntema tyttö pääsisi hoitoon. Anoreksia on hirveä sairaus.!
Tämä tarina on aika ikävä. Hänen vanhempansa syyttivät minua sellaisesta, johon en tasan ole syyllinen. Mutta syytös sai aikaiseksi sen, etten halua lähestyä häntä ilman hänen lupaansa. Samaan aikaan hän hävisi täysin kommunikaation ulkopuolelle. En halua, että hän ahdistuu minusta. Olen ehdottanut hänelle , että juttelisimme kerran asian selväksi, mutta hän ei reagoi viesteihini. En yllättyisi, jos hänen vanhempansa olisi kieltäneet häntä olemasta minuun yhteydessä. Hän olisi juuri sellainen, joka tottelisi isää ja äitiä täysi-ikäisenäkin. Karrikoin ilkeästi, mutta minua ei yllättäisi, jos hänen perheessään vanhempia teititeltäisiin. Toisaalta en hetkeäkään epäile, etteivätkö hänen vanhempansa rakastaisi häntä erityisen suuresti - all things considered. Ehkä se oLEN sittenkin vain minä, joka vaan kuvittelen enkä osaa ottaa vastaan torjuntaa. Mutta miten voin tietää, kun neiti ei kommunikoi!
Tämä kyseinen nainen on urheilija ja häntä voisi kutsua "sportorektiseksi. Kun luen noita anoreksia-kirjoja, niin kerta toisensa jälkeen tuntuu kuin urheilijatyttökuvaelmat olisivat suoraan hänestä. Hänen rasvaprosenttinsa on naiselle aivan liian alhainen, ehkä jopa alle 10% ja BMI < 18. Tavallaan tuollainen urheilija elää erittäin terveellistä ja kurinalaista elämää, mutta jossain vaiheessa se muuttuu neuroosiksi ja menee överiksi. Kaiken lisäksi luulen, että hän tietää sen, mutta ei voi asialle mitään. Hän ei kuitenkaan kilpaile mestaruustasolla vaan kyse on harrastuksesta. Vanhemmatkaan eivät varmaan pysty oikein sanomaan mitään, onhan tytöllä hieno harrastus ja täysi omistautuminen asialle. Ja samaan aikaan hän on täysi-ikäinen, mutta käyttäytyy toisinaan kuin kypsymätön teini, kuin Jekyll ja Hyde. Välillä aivan suunnattoman ihastuttava ja välillä täysin luoksepääsemätön. Hän sanoi tuntevansa olevansa ikäistään tuntuvasti nuorempi. Ja tästä samasta anoreksia syystä, hänen vanhempansa varmaan kauhistuivat minun läsnäoloani. Ja minä kun en voisi taittaa hänen päästään edes hiussuortuvaa.
Minua huolestuttaa amenorhea, joka on täysin mahdollinen tässä tapauksessa ja minua huolestuttaa tilan jatkuminen. Luulen, että hän on itse viitannut tähän asiaan kerran.
Olen epätoivoinen hänen kanssaan, neuvoton. Olen kiitollinen kaikista vastauksista. Uskokaa, etten halua hänelle muuta kuin hyvää.
uskon, että välität tästä tytöstä paljon ja haluat hänelle hyvää. ihmettelen kuitenkin sitä, miksi mieleesi ei ehkä tullut, että hän ei jostain muusta syystä (kuin anoreksia) vain ole kiinnostunut sinusta romanttisessa mielessä. sekin on täysin mahdollista, olkoon sitten ihmisellä syömishäiriö tai ei. minusta tuo sinun omistautumisesi tälle tytölle kuulostaa suoraan sanoen vähän omituiselta. ymmärsin myös viestistäsi, että tyttö on sinua reilusti nuorempi. eikö jo tämä sinänsä voi olla syy, että hän ei enää halua olla kanssasi tekemisissä. jos hän jossain vaiheessa kiinnostuu jostakusta romanttisessa mielessä, on paljon todennäköisempää, että silloin kyseessä on joku hänen ikäisensä. mielestäni sinun tulisi kunnioittaa hänen päätöstään ja lakata vaivaamasta häntä. et suinkaan ole ainoa, joka voi auttaa häntä.
Kirjoituksesi on looginen ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei sen lukeminen sattunut. En toisaalta halua viedä asiaa pitkälti aihepiirin ulkopuolelle enkä myöskään tehdä tarinasta ulkopuolisille tunnistettavaa. Yritän olla mahdollisimman rehellinen seuraavassa.
Torjunta. Mielestäni olen käsitellyt torjunnan miehenä miltei valmiiksi. Torjunta ystävänä on yhä minulle vaikea ymmärtää, all things considered. Ehkä lyhennän pitkän tarinan parhaiten toteamalla pyytäneeni häneltä jo pitkään vain sitä, että juttelisimme kerran kasvokkain ja selvitäisimme asioita. Olen todennut, ettei meidän tarvitse olla ystäviä sen jälkeenkään. Se miten kaikki tapahtui, jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Minä haluaisin yhtäältä ymmärtää ja toisaalta saada varmuuden sille, että hän on ollut rehelinen itselleen ja uskollinen omalle sydämelleen.
Hän ei vastaa minulle mitään.
Minä uskon, että kommunikoimalla saisimme asiaan liittyvät kiusallisuudet ja epäselvyydet pois. Minä uskon, että se olisi meidän kummankin etu, varsinkin anoreksia huomioon ottaen.
Jos olen hänelle ... liian kiusallinen ystävänä tai jos hän häpeää minua muiden edessä, niin en minäkään häntä ystäväkseni halua.
Lopulta hänen anoreksiansa ei kuulu minulle, vaikka huolissani olenkin. Se mitä tänne kirjoittamalla hain, oli osa yritystä ymmärtää, miksi hän valitsi tehdä niin kuin teki, miksi minä en saa häneltä kaipaamiani vastauksia, miksi hän on valinnut täydellisen vaikenemisen. En mielestäni pyydä häneltä paljoa, en liikaa, en kohtuuttomia, oikeastaan vain reiluutta.
Kirjoitit: "mielestäni sinun tulisi kunnioittaa hänen päätöstään ja lakata vaivaamasta häntä."
Tuo jäi ärsyttämään minua – ja perustellusti. Voi olla, että rakkaus ja ystävyys ovat lahjoja, mutta kunnioitus ansaitaan ja minä olen sen työlläni hänen hyväkseen ansainnut. Tein parhaani ja ennen kaikkea häntä ajatellen. Minä pidin kiinni sopimuksestamme loppuun asti, silloinkin, kun asiat menivät solmuun. Minä olin lojaali hänelle aina. Hän ei voi todeta samaa. Lisäksi minua syytettiin vakavista asioista, joihin en todellakaan ole syyllinen vähimmässäkään määrin.
Jos meistä toisella on oikeus vaatia kunnioitusta, se olen kyllä minä.
Niin, ja kyllä minä kaipaan häntä. Haluaisin, että asia saataisiin siivottua jotenkin paremmaksi.
koko vuodatustasi en jaksanut lukea, ei anorektikokaan säälillä elä. vaikka tykkääkin kun hänet huomioidaan. suurempi ongelma tuntuu tässä suhteesa olevan sinulla. ei tuollaisia kavereita jalustalle nosteta sillä että alkavat seurustella anorektikon kanssa, antaen kaiken huomionsa tälle, vuodattaen koko suvulle siitä. taisit ratsastaa tytön kustannuksella. aika lipevää.
tyhjämies: unohda se anorektikko ja hanki ittelles terve muija. Syömishäiriöisen elämään ei mahdu mitään muuta kun se itsensä kontrolloiminen ja kiduttaminen.
Minä en hänellä ratsastanut, en kirjaimellisesti enkä kuvainnollisesti. Olen varma, että tämän hänkin vahvistaisi. Halusin hänelle vain hyvää. Tein hänen eteensä tasan parhaani. En valehdellut, en johtanut harhaan, en salaillut, en esittänyt muuta kuin olin ja kaiken toimitin, mitä lupasin. Eettisyyteni kestää tarkastelun suurennuslasillakin. Mun selkäranka on kunnossa. Siihen vaan joku iski puukon. Haluaisin vain tietää miksi?
Anorektikot ja bulimikot osaavat olla hyvin tunteettomia, julmia ja kylmiä. Syömihäiriöliiton sivuilta saa paljon kattavamman kuvan aiheesta.
Esim:
http://www.syomishairioliitto.fi/foorumi/viewtopic.php?f=2&t=207
No en kyllä suosittelisi tuota foorumia...
Juuri siellä kirjoittelevat näitä erilaisia uskomuksia omaavat henkilöt.
Ihan kaiken varalta:
Jos sinä tunnistat itsesi tästä tarinasta, niin etkö voisi yrittää antaa minulle anteeksi, mitä hölmöä ikinä teinkään. Mitä häviäisit sillä, että juttelisimme kerran? Eikö se olisi kummankin etu? En ole halunnut sinulle koskaan mitään muuta kuin hyvää, niin nytkin.