Olen 35-vuotias vapaa mies.Tapasin työpaikallani pari kuukautta sitten n.parikymppisen naisen joka vierailee yrityksessämme kerran viikossa työasioissa.Ihastuin heti alussa hänen miellyttävään olemukseensa ja ulkonäköönsä mutta millään tavalla en hänelle sitä näyttänyt olenhan melkoisen ujo ja ikäerokin arvelutti.Kun keskustelimme havaitsin hänen käytöksessään jotakin kummallista.Hän tuntui aina vaan vaivaantuneemmalta ja tuntui että hän ei oikein keksi sanoja mitä enemmän olimme tekemisissä kahdestaan.Tuolloin aloin epäillä että voisiko hän olla ihastunut minuun kunnes eräänä päivänä kun kohtasimme hän hymyili kauniisti ei puhunut mitään vaan hymyili.Tilanne tuli ja meni niin nopeasti että en hämmennyksissäni kerennyt vastaamaan tuohon hymyyn.Mutta seuraavan kerran kun kohtasimme hän katsoi minuun ja silloin hymyilin hänelle ja hän kyllä vastasi hymyyn mutta samalla huomasin kuinka hän melkein kuin säikähti kun tajusi mitä oli tapahtunut.Seuraavalla viikolla hän ei sitten tullutkaan asioimaan firmassamme vaan hänen tilallaan oli toinen nainen.En kysynyt tuolta naiselta mitään hänestä mutta hänen puheestaan ymmärsin että hän jatkaa asioiden hoitoa heidän puoleltaan.
Silloin mieleeni hiipi ajatus mitä oli tapahtunut?
Huomasin toki että tuo ihastukseni kohde oli myös ujo mutta asia jäi todella vaivaamaan minua ja niinpä otin selville hänen numeronsa ja soitin hänelle ja kysyin eikö hän tulisikaan enää käymään firmassamme.Hän kuulosti todella jännittyneeltä ja kertoi olevansa sairauslomalla ja kysyi että mitä sitten jos en enää käy teillä.Totesin vaan luulleeni että hän ei enää kävisi ja siksi soitin.Hän kertoi vielä käyvänsä firmassamme jonkin aikaa.Siihen totesin vaan että sehän on kiva kuulla ja sittenhän voidaan jutella.Muuta en saanut sanotuksi.
Tiedän että hän on jo töissä mutta eipä hän ole firmassamme käynyt.Nyt kysynkin että teinkö typerästi kun soitin hänelle?Pelästyikö hän tapaani lähestyä noinvain soittamalla ja annoinko itsestäni liian hyökkäävän kuvan jota en todellakaan ole.Emme ole tavanneet kahteen viikkoon.Pitäisikö minun vielä soittaa hänelle ja ehdottaa vaikka tapaamista jotta saisin tietää onko hän todella kiinostunut minusta.Selvennykseksi sanottakoon että en todellakaan ole kinnostunut hänestä vain sänkykumppanina.Voisiko hän olla niin ujo että välttelee kohtaamistamme kun huomasi minunkin kinnostukseni?Olen syvästi ihastunut tuohon naiseen ja tämä asia pyörii ajatuksissani jatkuvasti.
Kirjoituksestani tuli pitkähkö,pahoittelut siitä.
Silloin mieleeni hiipi ajatus mitä oli tapahtunut?
Huomasin toki että tuo ihastukseni kohde oli myös ujo mutta asia jäi todella vaivaamaan minua ja niinpä otin selville hänen numeronsa ja soitin hänelle ja kysyin eikö hän tulisikaan enää käymään firmassamme.Hän kuulosti todella jännittyneeltä ja kertoi olevansa sairauslomalla ja kysyi että mitä sitten jos en enää käy teillä.Totesin vaan luulleeni että hän ei enää kävisi ja siksi soitin.Hän kertoi vielä käyvänsä firmassamme jonkin aikaa.Siihen totesin vaan että sehän on kiva kuulla ja sittenhän voidaan jutella.Muuta en saanut sanotuksi.
Tiedän että hän on jo töissä mutta eipä hän ole firmassamme käynyt.Nyt kysynkin että teinkö typerästi kun soitin hänelle?Pelästyikö hän tapaani lähestyä noinvain soittamalla ja annoinko itsestäni liian hyökkäävän kuvan jota en todellakaan ole.Emme ole tavanneet kahteen viikkoon.Pitäisikö minun vielä soittaa hänelle ja ehdottaa vaikka tapaamista jotta saisin tietää onko hän todella kiinostunut minusta.Selvennykseksi sanottakoon että en todellakaan ole kinnostunut hänestä vain sänkykumppanina.Voisiko hän olla niin ujo että välttelee kohtaamistamme kun huomasi minunkin kinnostukseni?Olen syvästi ihastunut tuohon naiseen ja tämä asia pyörii ajatuksissani jatkuvasti.
Kirjoituksestani tuli pitkähkö,pahoittelut siitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ootte ihan turhaan ujoja. Se mimmi on sua paljon nuorempi ja kokemattomampi, ja varmasti vielä ujompi kuin sinä. Sun täytyy ottaa vastuu aloitteenteosta ja tehdä tytölle selväksi että olet siitä kiinnostunut. Ihan turha odottaa että se tulisi sun työhuoneeseen sua vokottelemaan.
Rohkastukaa miehet ihmeessä! Rohkeus on miehekästä ja puoleensavetävää, ei nyhvääminen, valitettavasti.
Noi ihastumistarinat on aina aika kinkkisiä.
Itse tapasin baarissa muutama viikko sitten kivan naisen. Juttelin sen kanssa ja sain "kisun" yhteystiedot. Tunsin heti, että tässä on nainen, johon panostan nyt tosissaan. Heti maanantaina lähetin sille viestin, jossa kysyin suoraan kiinnostaisiko häntä lähetä treffeille?
Treffimme onnistuivat hyvin, mutta sen jälkeen nainen meni mykäksi. Soitin hänelle monta kertaa, ehdottelin tapaamista, kirjoittelin viestejä, lähetin kukkasia. Ja sitten hän vastaa, ettei ole aikaa tavata. Tein naiselle mielestäni erittäin selväksi kuinka ihastunut häneen olin.
Vaikka naisen menetys kirpaisikin, tein ainakin sen minkä voin. Syy ei ollut ainakaan enää minun ujous.
Hienoa, että noin rohkaistuit ja jaksoit panostaa tapaamaasi naiseen. Ehkä hänellä on syynsä, miksei voinut tavata sinua. Olen itse ollut lähes samanlaisessa tilanteessa kauan sitten, mies teki itseään tykö todella eikä minulle ollut yhtään epäselvää etteikö hän olisi ollut vakavissaan kanssani. Lisäksi olin korviani myöten ihastunut kaveriin, mutta aika oli väärä ja elämäntilanteeseeni ei silloin vaan sopinut mitään niin vakavaa suhdetta. Lisäksi en ollut ollenkaan tottunut saamaan niin paljon huomiota keneltäkään mieheltä aikaisemmin, joten olin ihan pää pyörällä, voiko tämä olla tottakaan. Seuraavan kerran kun tapaat jonkun ja jos asiat näyttää menevän samaan tyyliin, vaadi selitys...esim. ei ole aikaa tavata ei tarkoita samaa kuin en halua tavata....
Aplodit kirjoitetaan kovalla peellä.
Kiitos eräs!
Se nainen lähetti mulle tekstiviestin, jossa kertoi, ettei ole oikein aikaa tapailla ketään (paljon töitä) ja toivotti lopuksi hyvää kevättä. Luin siis rivien välistä, että naisella oli joku toinen tai sitten en ollut mielekästä seuraa ns. seurustelumielessä. Se ei siis halunnut sanoa suoraan. Meillä olisi ollut kyllä runsaasti yhteisiä asioita... Silti ihmetyttää, miksi se lähti ylipäätään treffeille.
Mun ajatusmaailma on sellainen, että kun mulla on hyviä ystäviä ja kavereita, järjestän aina aikaa niiden tapaamiseen.
Lähetin naiselle takaisin viestin (ei vastannut siis puhelimeen), jossa kerroin mm. että olisin halunnut saada hänestä YSTÄVÄN.
NOH. En jää tuleen makaamaan, enkä itkemään naisen menoa. Jos nainen olisi ollut minusta aidosti kiinnostunut, olisi hän sen osoittanut.
Jaahas, tuo hyvään kevään toivottelu sitten muuttaa koko jutun...Vaikka se onkin ystävällinen toivotus, niin tässä tilanteessa se taisi naisen logiigalla juuri tarkoittaa, että jotain muuta on nyt meneillään, muttei hän halunnut sinulle tarkemmin kertoa.
Hyvä ettet vielä lannistunut, onnea paljon jatkossa!
Ei ollut eka kerta kun näin kävi. Osasin aavistella, että näinkin tässä voi käydä. Haluaisin kyllä välillä edetä hieman pidemmällekin näissä naissuhteissa. Viimeisen neljän vuoden aikana on ollut useita yrityksiä, mutta sitä lopullista kemiaa ei ilmeisesti ole ollut.
Oon käynyt sokkotreffeillä, kirjoitellut lehti-ilmoituksiin, iskenyt baareissa ja harrastuksissa jne. Mietin tuossa yhtenä päivänä, että partnerin etsimisessä on jotain samaa kuin yrittäisi väkisin tehdä maalia jääkiekossa. Ei mee vaikka kuinka yrittää. Mutta siltikään ei kannata ikinä luovuttaa. Unelmieni naisellakin voi olla joskus "heikko hetki", jolloin hänellä on ovi auki ja kas sain maalin aikaan!
Jos hänkin on vähän ujohko, niin ehkä olisi parempi, ettet uudestaan soita? Laita mieluummin ihan perinteinen kirje. Tai, tämä ainakin minulle tehoaisi; lähetä kukkakaupan kautta yksi ruusu, jonka korttiin kirjoitat asiasi. Tai vaikka treffiehdotuksen tyyliin: " Lähtisitkö kanssani ensi lauantaina klo 18 Fransmanniin(johonkin ravintolaan) syömään? Olen varannut meille pöydän. Mikäli sinulle ei sovi, ilmoittaisitko puh xxxxx" -Minä ainakin olisin moisesta ihan otettu... Kaikki eivät tietysti ehkä tykkäisi, mutta aina voi kokeilla, ja ainakin hänen kiinnostuksensa tai sen puute tulee tuolla keinolla varmasti esiin!
Minusta voisi olla aivan mahdollista, että tuo nainen hieman vierastaa ikäeroanne, tai luulee että olet avioliitossa (tietääkö hän sen?). Selvästi hän on ihastunut sinuun, mutta ei tiedä mitä tekisi, ja pitää sinuun välimatkaa. Jospa kirjoittaist hänelle vaikka sähköpostia? Puhelu voi olla liian pelottavaa, ja kirje vielä enemmän, noin nuoresta kun on kyse. Tietenkin hän voi ajatella, että luulet hänen olevan vain "nuori hupakko", ja että leikit hänen kanssaan. Kerro sinä ensin tunteistasi, sillä et menetä sillä mitään(koska hähän ei mitä ilmeisemmin tule käymään teidän firmassanne enää?). Jos kysyt ensin häneltä tunteistaan sinua kohtaan, hän ei luultavasti vastaa, koska luulee sinun vitsailevan. *kokemusta nuorenpana osapuolena olevana*