Rainer Friman puhuu köyhyydestä
Wertter
10595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan hyvä haastattelu mutta, pari aika vakavaainkin väärinkäsitystä. Ei ole mitään, kummempaa Mafia kytköstä, varsinkin kerjäläisillä. Minätunnen heitä ja olen myös Romaniassa heidän perheiden kanssa. Kerjääminen, on ammatti, miljoonalle ihmisille maailmassa. On enemmän maita, missä kerjääminen on ammatti ja niitä on, kun niitä maita, missä heitä ei ole. Jos ei pysty muulla tavalla elämään, kun kerjäämällä, niin se lasketaan ammattiksi ja Rainer, niitä on miljoonittain maailmalla. Suurin ammatinharjoitttaja ryhmä Euroopassa, on tietysti romanit. Heillä ei ole turverkostoa, moneesta syystä. Romaniassa ja muissa "näissä maissa, romanit ovat maan kansalaisia ja siihen se jää. He asuvat useimiten, itsetehdyssä hökkelissä, hylätyissä hökkeleissä, tai maakuopissa, myös kaatoaikat ovar suosittuja. Siis he eivät ole missään kirjoilla, ei kelakorttia, eikä voi maksaa veroa, valtiolle. Jos he saavat työn, nin se on aina lyhytaikainen teoreettisesti. Siis työsopimus on 8 kk viellä kymmenen vuoden jälkeen ja sillä ei elää eikä ole oikeuksia. Puhumattakaan väkivaltavaaroissa, jotka on lisääntynyt, sen mukaan kun äärioikeisto ja sen epäviralliset sotilaat, tekeevät selvää jälkeä, romaneista. Unkarissa, Tjekkissä' ym maissa, ihmiset menettäneet henkensä, etnisen taustan takia, puhumattakaan pahoinpitelyistä, kotien polttamisesta, mikssä mm pinet lapset ovat saanneet vakavia palovammoja tai niinkuin Unkarissa on tapahtunut. Lapsi on ammettu ensin ja sitten hetken kulutta isä. Tai nainen ammuttiin kuoliaaksi ja tytär jäi henkiin, vaikka ammuttiin niskaan. Nyt kun Unkarissa, on ja tulee viellä pahenpi talouskriisi, niin äärioikeisto vahvistaa asemiaan, viellä laajemmin ja se on jo laajentunut, naapurivaltoihin. Nyt jo on Romanian Transylvaaniassa, on nähty äärioikeiston harjoitusleirejä (Uusnatzien), joten tilanne pahenee, koko ajan. Helsingin kerjäläiset ovat, suurimilta osin sieltä.
Maatomat romanit, ovat viellä yksi vakava ongelma ja heitäkin on paljon. Ei ole mitään kotimaata, puhumattakaan oikeuksista.
Toivon Rainer että, vastaat tähän kirjoitukseen
Siunatuin terveisin Kotiuttamistiimi r.y, puheenjohtaja Helge
et tunne kaikkia kerjäläisiä. On aivan selvää, että on tahoja, jotka tekevät heillä bisnestä, romanit itsekkään eivät ole alkuunkaan viattomia. Realiteetit on pakko tunnustaa, eikä leikkiä pulmusta.
uus maa on sitte keksitty eurooppaa...tjekki..mielenkiintoista helge. oootko muute koskaa käyny siellä tjekissä? ainii ja kaikkien kerjäläisten pitää maksaa mafialle rahaa tietyillä paikoilla kerjäämisestä, että sillei helge vielä tarkennukseks pitää sanoo, mutta ku meet seuraava kerra sinne tjekkii tai näät noita natzeja nii kerro terveisiä suomen karjalasta.
Koietin sevittä että, ei sen kummemmin, kuin muilla. Se raha jonka he saavat, ei "kiinnosta" ketään mafiaa mutta, että siinä elämän tilaanteessa olevis ihnmisä, käytetään hyväksi, mafioissa, on tietenkin mahdollista.
Luulen että tunnen, eniten ja että minun kokemukset, eivät pahasti heitä. Neljäkymmentä vuotta, jotenkin mukana olleena ja kohta 20 vuotta Romanian, Tjekkin ym "näiden" maiden romaniasioissa, mukan olo, on jo sellainen asia että, realitettejä on. Tietysti, en tunne kaikkia kerjäläisiä, sellaista ei Suomesta löydy ja rikollisia, on kaikissa ryhmissä. Minusta sitä ei tarvitse joka kerta tuoda esiin. Näissä asioissa, ei pulmusena leikkimisellä pärjää, vaan joutuu olemaan tiukka ja tehtävä rajoja, miten autetaan ja ketä autetaan, varsinkin, Romaniassa, kun työskentelee. Että sattuikin, jouduin tänään, näyttämään Romanian romaneille, heidän kylässä, puhelimitse, etten ole mikään pulmunen, vaan vaadin heiltäkin ettei, väärinkäytöksiä, ei saa tulla, vaikka noissa tilaanteissa, tilanne tekee helposti varkkaan, kun ei ole mitä syödä
Onko mikään ihmisryhmä, "näissä maissa" mikä ei ole jotenkin kytketty mafiaan. Rahanlainaajat, jotka ottavat korkean koron ja jotka perii maksun, erilailla kun pankit. Se on jo mafia tuohuja ja niitten kierteessä, ovat romanit ja valtaväestökin, näissä maissa.
En oikein ymmärrä miksi, kun puhutaan, heikoimmasta lenkistä Suomessa, realismi ja tarkaavaisuus, on suurennuslasin alla, vaikka olisi paljon muita ryhmiä, missä pitäisi olla realiteetit kunnossa ja ei leikkiviä pulmusia, niin ei olla kiinnostuneita asioista, siinä määrin, ollenkaan mutta kun on romanikerjäläiset, niin silloin, kyllä ollaan tarkkoija ja heitetään herjaa mutta, ne eivät psty puolustamaan itsensä, niin helppoahan se on. Romanian romanit Suomessa,ei ole mikään ongelma, verrattuna muihin ryhmittymiin, Suomessa.
Hyvää Päivänjatkoa, kaikilee
Tämä on tietysti provosoiva teksti mutta, sinulle ystävä. Minulla on lukihäiriö ja kohta 59 v. se vaan lisääntyy. Olen käynyt, siinä maIssa, monta kertaa ja tiedän mitä siellä tapahtuu ja on tapahtunut. Sen minkä kirjoitin, pidän asiallisena ja nojautuu kokemukseen.
Olen niin monta kertaa, kirjoittanut että, luki häiriö on ja sille ei voi mitään, eikä se oikea kirjoitus ole asian tärkeys, vaan asia, mistä kirjoittaa. En voi sille mitään, jos et ymmärrä. Vähän kun käyttää aivoija, niin kyllä siitä selvän saa.
Sukuni on Karjalasta, Viipurin Pyhäjärveltä, ei ole vieras asia. Minun kiinnostuneisuus Karjalan tilaanteista, vaan vahvistaa sen, koska pitää sanoa, terveisiä Karjalasta.
Sinullekin hyvää päivänjatkoa
Sivuutan köyhät ja kerjäläiset tällä kertaa.
Ohjelmassa puhuttiin masennuksesta aikamme kansansairautena ja esitettiin kaunis ajatus siitä, että jos jokainen meistä auttaisi yhtä ihmistä, niin maailma muuttuisi.
Zuupaduupa! Syvä huokaus!
Auttaminen nähdään tietyissä piireissä kirkasotsaisena toimintana, jossa kiitos on ylitsevuotava.
Totuus on kuitenkin se, että nämä kirkasotsaiset palavat loppuun nopeasti. Kiitoksen sijasta vastaansa saa lyömistä,sylkemistä, huorittelua, halveksuntaa, kirouksia.
Jokainen joka joskus on törmännyt masentuneeseen ihmiseen tietää, miten tämä sammuttaa auringon kaikilta ympärillä olijoilta ja imee energiat tyhjiin hänen kanssaan eläviltä. Masentuneen ihmisen raivonpurkaukset, epäluulo ja "aina" nurin oleva naama ahdistavat. Ne ahdistavat jopa niin paljon, että auttaja kalppii karkuun, säilyttääkseen omassa elämässään edes jonkinlaisen tasapainon. Tämä siitä huolimatta, että toinen on rakas. Tai ainakin joskus ollut.
Tarkoitus on varmasti hyvä. Jokainen, joka vähänkin on sieluntilaltaan normaali, välittää lähellä olevista ihmisistä. Kuitenkin ihmiset ovat loppupeleissä yksin ja auttajakin tarvitsisi vertaistukea. Kuka hoitaa näitä väsyneitä auttajia? Missä ovat ne foorumit, joissa joku oikeasti kuuntelee, eikä vain leiki kuuntelevaa?
Loppuun asti väsyneen auttajan olisi joskus hyvä saada myönteistä palautetta ja saada kokea olevansa riittävän hyvä ja omalla tavallaan ihana. Mistäköhän tällaista mikstuuraa saa ostaa?
Auttajan kohtalo on olla läskiämpärinä ihmisille. Se ei ole kovin haluttu asema missään piireissä, eikä missään kulttuureissa. Vai väittääkö joku jotain muuta?
Täyttä tekstiä. Olen kokemusta masennuksesta ja kovasta sekä pienemmästä masennuksesta, joka seuraa mukana kun ystävä konsanaan
Jos odotat kiitosta auttamisesta, niin peli on pelattu. Jos autat, joudut jotenkin hankalaan tilaan, auttajien kanssa, haukutuksia on tullut ihmistä. Sinun pitää tietää että, esimerkiksi, Romanian romanit ovat omaalla tavalla niin huonon elämäntilanteista, että ovat "vammautuneet" joka tuo mukana, sairaalloisen kateuden ja epäluulo, omassa porukassa sekä mustasukkaisuutta ja hyväksikäyttöä, auttajia kohtaan. Kun joutuu vaan ajattelemaan että, saa rahaa kotiin. Se ei ole heidän syy ja sitten kun auttajat, syyllistyvät, "omistamaan" näitä ihmisiä, antamalla paljon rahaa, joka on vaan huonoksi heille koska ei se auttaja pysty pitämään niitä rahalla, niin pettymys on suuri. Kun et odota kiitosta, kun Taivaan Isältä, niin homma pysyy hanskassa.
OLet ihan oikeassa siinä että, paskat saat palkaksi, kun autat. Se on huomattu moneen kertaan mutta kun saat hyvän olon auttamisesta, ilman kiitosta, silloin jotenkin pärjää. Ei Romanian romanit, edes tiedä että, mekäläinen puolustaa niitä joka foorumulla mutta, sen he tietävät että, minultaa saa avustusta, kotimaassa ja Suomessa.
Kiitos tulee ylhäältä
Siunattuja terveisiä sinulle ja hyvää päivän jatkoa!
Olet oikeassa. Köyhällä, kurjalla ja sairaalla on sielu, jota auttaja ei saa vangita. Jos auttamistyön sivutuotteena autettava joutuu henkisesti riippuvaiseksi auttajastaan, niin mennään todella metsään. Riippuvuutta syntyy tietysti jonkinverran ja se voi autettavalle olla todella tärkeää, että saa aikansa nojata toiseen, kun yksin ei jaksa. Se ei vaan saa jäädä pysyväksi tilaksi.
On kahdenlaisia auttajia. Ihmisiä, jotka saavat auttamisestaan palkan ja sitten on vapaaehtoisten joukko. Ammattinsa puolesta auttavilla, on usein paremmat lähtökohdat. Ammattirooli suojaa jonkinverran ylilyönneiltä. Koulutus auttaa näkemään metsän puilta.
Ihminen, joka auttaa vapaa-ajallaan tekee sitä erilaisista motiiveista käsin. Kristityn taustan omaavalta voisi olettaa, että tämä tekee työtä, siksi, että muutakaan ei voi. Ei voi ohittaa ihmisen hätää, saamatta siitä tunnonvaivoja. Kristityltä auttajalta voisi myös olettaa, että hän todella haluaa autettavansa parasta. Se ei vain aina mene näin. Kristitty auttaja saattaa äkkiä ryhtyä päättämään asioita autettavan puolesta. Hän saattaa kuvitella tietävänsä, mikä on autettavan paras. Kristitty auttaa, koska on itse niin hajalla ja se on hänelle itselleen ainoa keino selviytyä edes jotenkin järjissään. Toisen manipulointi ei ole auttamista. Ryysyrannan Jooseppiakin on pakko kunnioittaa. Vaikka miten omaa hermoa kiristäisi.
Sitten on vielä auttajia, jotka joutuvat hommaan ilman, että heidän mielipidettään kysellään. He ovat näitä, joiden omainen tai ystävä sairastuu. Siinä kohtaa vitsit ovat tosi vähissä. Mielestäni kristityn rooliin ei pakeneminen istu. En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka niin tekevät. On tilanteita, joissa se on hengissä säilymisen ehto.
Edellä mainittu ei ole helppoa, eikä mitenkään kadehdittavaa. Kyse ei ole mistään kivasta pikku avautumisesta, jossa samalla aaltopituudella olevat ihmiset saavat virtaa toisiltaan. Kyse on hikisestä hommasta, joka uuvuttaa. Auttajankin on löydettävä jostain virtaa itselleen. Välillä auttaja joutuu itsekin autettavaksi. Se on hyvä kokemus. Oppii jotakin siitä, mitä ei kannata tehdä ja turha kullankimallus karisee pois. Välillä menee komiikan puolelle, kun sokea taluttaa rampaa, mutta parempi sekin, kuin ei mitään. On ainakin yritetty.
Kiitos hyvästä huomiosta Snadi,
Jo silloin kun joku ajattelee että haluaa lähteä auttamaan kanssaihmistä ja lajitoveria, ystävää, elämänkumppania tms läheistä tule tiedostaa kokonaisvaltaisesti auttamiseen liittyviä asioita. Vaikeuksia, helppoja hetkiä, tappeluita, sovintoja, erimielisyyksiä, jne. Lista on loputon ja autettavan kanssa joutuu usein ottamaan laajasti käyttöön koko oman tunnerepertuaarinsa.
Jo alkuun on hyvä olla itselleen armoilinen siinä että saatan epäonnistua joka ei vie hyvää ajatusta auttamisesta pois.
Eräs vuorovaikutuksen tyypillinen kompastuskivi masentuneen kanssa on se, että läheiset eivät aina uskalla ottaa puheeksi heitä vaivaavia asioita. Taustalla on pelko siitä, että jos toiselle sanoo, mitä ajattelee, masennus voi pahentua, tai jopa että hän saattaa tehdä itselleen jotakin. Pelon vuoksi ei ole harvinaista, että masentuneen ympärille muodostuu puhumattomuuden kehä.
Avoimuus ja rehellisyys on yleensä kuitenkin viisaampi ratkaisu kuin vaikeneminen ja takanapäin puhuminen. Ota asiat puheeksi selittämällä ensin, miksi sinun on vaikea puhua asiasta: “En ole oikein uskaltanut puhua sinun kanssasi tästä asiasta, kun olen pelännyt, että se voi loukata sinua.” “Olen miettinyt miten kysyisin sinulta tätä, sillä asia on minusta tärkeä ja meidän pitäisi puhua siitä. En vain ole saanut kysytyksi, sillä olen pelännyt, että jos pahastut, se voi pilata välimme, enkä minä sitä halua.”
Vuorovaikutus masentuneen kanssa muuttuu avoimemmaksi, kun kerrot hänelle rehellisesti siitä pelosta, joka vaikeuttaa asian puheeksi ottamista. Myöntämällä ääneen pelkosi osoitat kunnioittavasi häntä ja vakuutat hänet siitä, että sinulla on hyvä tarkoitus.
Auttajan ja autettavan välille muodostuu helposti turhautmisen noidankehä. Masentunut viestittää haluavansa apua, ja läheinen yrittää auttaa, mutta masentuneen olo ei helpotu ja hän jatkaa valittamista. Tämä kuvio toistuu, auttaja turhautuu ja lopulta häntä alkaa ärsyttää. Hän ei halua näyttää ärtymystään masentuneelle, mutta tämä vaistoaa sen. Masennuksen ympärille kehkeytyy helposti ilmapiiri, jota leimaa turhautuminen, kiukku ja ärtymys.
Ei ole ihme, että pian avuntarjoajakin kiukustuu. Apu ei tunnu kelpaavan masentuneelle, eikä mikään näytä auttavan. Auttajalle tulee helposti mieleen, että masentuneella on asenneongelma. Välillä saattaa tehdä jopa mieli töksäyttää suoraan: “Sinä et kyllä parane koskaan, kun sinulla on noin negatiivinen asenne.” Näin ei kuitenkaa ole hyvä tehä.
Mun mielestä tärkeintä masentuneelle on opettaa uusia ajattelutapoja ja malleja, pääteemana myönteisyys. Samaan aikaan auttajan kannattaa itse löytää ja päivittää myönteisyys itselleen (jälleen kerran) hyvänä voimavarana elämän kinttupoluilla.
Masentunut saattaa luulla, että hän on ymmärtänyt, että elämä on toivotonta ja kurjaa. Toivottomuuden tunne voi tarttua auttajalle omassa roolissaan jos ei ole tehtävänsä vaatimissa voimissa. Auttajan tärkeimpiä tehtäviä osoittaa että se mitä autettava ajattelee elämän toivottomuudesta ja kurjuudesta, ei ole totta. Siitähän tässä on kysymys että se ei ole totta vaikka vierailisimmekin niillä ikävillä tunnealueilla välillä.
Joillekin on siunaantunut luonne jossa hän päivästä toiseen jaksaa asennoitua kauniisti ja ikäänkuin olisi syntynyt auttajaksi. Kaaleissa esim tumma-Vuokko tulee mieleen. Meillä temperamenttisemmilla luonteilla, taiteilija luonteilla ja omia ongelmaherkkyyttä omaavilla voi tulla helpommin vastaan väsymistä ja tunnekuohuja. Olkaamme armollisia itsellemme.
Itse jos olisin tuollaisessa tilanteessa ottaisin kunnan mielenterveyspalveluyksikköön yhteyttä ja selvittäisin, onko auttajille mitään vertaistukiryhmää ja jos ei niin tekisin painokkaasti aloitteen sellaisen perustamiseksi.
Jos ei kiitosta tule miltään suunnalta on auttajan etsittävä sitä työnsä tuloksista.
Kaikkea hyvää tasapuolisesti autettaville ja auttajille
Terv. Aikamies
Mielestäni kokonaisuutena hyvä ohjelma. ;) Rainer on mies, jolla on sydän ja sielu paikallaan....