järkyttävä stressi ollut jo muutaman kuukauden. ahdistaa, stressaa, väsyttää, pinna kireellä, ei saa mitään aikaiseksi, ei muista mitään..........
olen hyvinkin helposti stressaavaa tyyppiä. nyt kun pitäis töihin mennä, tai siis etsiä töitä, niin stressi on vallannut minut kokonaan. amiksen jälkeen olin työttömänä puolisen vuotta, sitten syntyi toivottu lapsi ja nyt kolme vuotta olen ollut kotona lapsen kanssa ja aika mennä töihin. stressaan kaikesta: lapsen hoitopaikasta, hoitoonviesti ja hoidosta hakeminen, miten tyttö siellä pärjää, mistä saan töitä, mitä töitä saan, mitä jos on huono työilmapiiri, mitä jos hommat ei töissä toimikkaan, mitä jos en osaakaan töissä mitään, menenkö töihin vai oppisopimuksella jonnekkin, minne menisin oppisopimuksella, mitä jos on huono opparipaikka ja olen siellä sitten jumissa sen pari vuotta tai enemmän... listaa voisi jatkaa loputtomiin.
järkihän tässä stressaamisessa lähtee, itku tulee väh. kerran pvässä.
pitäisi rentoutua, miten se tehdään?? ei ole ystäviä joiden kanssa kävisi vaikka kahvilla. ei ole harrastuksia joissa voisi ajatella jotain ihan muuta, kävelyllä välillä käyn mutta eipä se auta yhtään, on vain lisää aikaa ajatella työjuttuja kaikessa rauhassa. lapsen uhmakaan ei kyllä auta asiassa yhtään.
tulipahan vuodatettua...
olen hyvinkin helposti stressaavaa tyyppiä. nyt kun pitäis töihin mennä, tai siis etsiä töitä, niin stressi on vallannut minut kokonaan. amiksen jälkeen olin työttömänä puolisen vuotta, sitten syntyi toivottu lapsi ja nyt kolme vuotta olen ollut kotona lapsen kanssa ja aika mennä töihin. stressaan kaikesta: lapsen hoitopaikasta, hoitoonviesti ja hoidosta hakeminen, miten tyttö siellä pärjää, mistä saan töitä, mitä töitä saan, mitä jos on huono työilmapiiri, mitä jos hommat ei töissä toimikkaan, mitä jos en osaakaan töissä mitään, menenkö töihin vai oppisopimuksella jonnekkin, minne menisin oppisopimuksella, mitä jos on huono opparipaikka ja olen siellä sitten jumissa sen pari vuotta tai enemmän... listaa voisi jatkaa loputtomiin.
järkihän tässä stressaamisessa lähtee, itku tulee väh. kerran pvässä.
pitäisi rentoutua, miten se tehdään?? ei ole ystäviä joiden kanssa kävisi vaikka kahvilla. ei ole harrastuksia joissa voisi ajatella jotain ihan muuta, kävelyllä välillä käyn mutta eipä se auta yhtään, on vain lisää aikaa ajatella työjuttuja kaikessa rauhassa. lapsen uhmakaan ei kyllä auta asiassa yhtään.
tulipahan vuodatettua...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Käytätkö kofeiinia, se on nestemäistä stressiä?
http://qmies.blogit.fi/
en käytä, en edes teen muodossa.
Entäs, miten on ravinnon happo/emäs tasapainon kanssa, liiallinen happamuus voi aiheuttaa samaa.
jaa.a, ihan perus kotiruokaa syön, keittoja, kastikkeita, pottuja, pastoja, salaattia muita rehuja. .paremmin en osaa sitte sanoo..
Kokeile emäksistä dieettiä, pelkkää vettä juomana ja lisäksi meri- tai vuorisuolaa 1/4 teelusikallinen/litra vettä. Kehon happamoituminen vaikuttaa stressinsietokykyä alentavasti, heikentää immuunisuojaa ja muuttaa jopa normaaleja soluja syöpäsoluiksi.
http://www.bircaterra.fi/ph-tasapaino.htm
Äh, unohda nuo kofeiini hömpötykset. Ei sitä kahvia voi kaikesta syyttää, vaikka sitä joisikin. Toiset ihmiset vaan ovat streessaavaa tyyppiä. Se on rasittavaa, mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Yleensä puhuminen on paras lääke, mutta ei se poista tuota luonteenpiirrettä kokonaan. Helpottaa kuitenkin oloa aina vähäksi aikaa kunnes taas seuraava asia ilmaantuu kehiin. Mutta jotenkin pitäisi oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä on saanut ja mitä saa. Lasten suhteen ei kannata lähteä siitä että on oltava huolissaan. Lapset sopeutuu ja pärjää jos nyt ei kukaan piekse henkihieveriin, jätä yksin ulos pakkaseen paleltumaan tms. Ei hoitopaikan suhteen pidä odottaa liikoja. Ne hoitaa lasta kukin tavallaan, ja siihen pitää tyytyä jos lapsen hoitoon jättää. Toinen vahtoehto on, että olet itse kotona sen kanssa ja hoidat taloudasiat toista kautta. Jos vain yhden lapsen kanssa on kotona, niin siinä kyllä voi tehdä paljon muutakin kuin kotia ja lasta hoitaa, eli voit tehdä jotain tuottavaa työtä vaikka olisit kotona.
Kodin ulkopuoliset työtkin on sellanen juttu tuossa alkuvaiheessa, että joku työpaikka on saatava aluksi, oli se sitten hyvä tai huono. Siitä voi sitten jatkaa. Ei sitä kultakaivosta heti ensimmäisenä perusteta. Kannattaa vain ottaa hissukseen eikä tavoitella liikoja.
Näitä on helppo sanoa, ja varmasti olet näitä jo ajatellutkin. Mutta kuitenkin.
Mutta minusta tuntuu, että suurin onglemasi on se, ettei sinulla ole ketään jolle purkautua. Ei sitä kukaan yksin hyvin selviä vielä tuossa vaiheessa.