Lääkäri tuputti kyseistä lääkettä minulle, mutta en ainakaan vielä sitä ottanut kokeiluun. Millaisia vaikutuksia olette huomanneet liittyen keskittymiskykyyn? Lueskelin että se voi tehdä aika rauhattomaksi alkuun. Meneekö sellainen ohi kun syö pidempään?
Kiinnostaisi myös tuo paljon puhuttu piristävä vaikutus. Ohjeessa lukee, ettei tuotetta tulisi käyttää mikäli sairastaa kaksisuuntaista, mutta kuitenkin sitä on määrätty joillekin joilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Itsellä kun on kanssa piirteitä tuosta sairaudesta niin mietityttää vähän. Onko jollain pamahtanut mania päälle lääkkeen takia?
Sitten vielä tuo lääkkeen nostama itsemurhariski. Kun on kerta jo valmiiksi hyvin impulsiivinen ja välillä suisidaalinen, niin kannattaako edes harkita kokeilua? Nyt kyllä tuntuu että kyselen typeriä, mutta siitä huolimatta, valaiskaa minua :)
Kiinnostaisi myös tuo paljon puhuttu piristävä vaikutus. Ohjeessa lukee, ettei tuotetta tulisi käyttää mikäli sairastaa kaksisuuntaista, mutta kuitenkin sitä on määrätty joillekin joilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Itsellä kun on kanssa piirteitä tuosta sairaudesta niin mietityttää vähän. Onko jollain pamahtanut mania päälle lääkkeen takia?
Sitten vielä tuo lääkkeen nostama itsemurhariski. Kun on kerta jo valmiiksi hyvin impulsiivinen ja välillä suisidaalinen, niin kannattaako edes harkita kokeilua? Nyt kyllä tuntuu että kyselen typeriä, mutta siitä huolimatta, valaiskaa minua :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
aloitettiin vahva efexor-lääkitys kun olin yrittänyt itsemurhaa ja olin toki aivan raunio itsestäni.
Lääke tehosi kyllä lähes välittömästi, mutta aluksi tuli aivan järkyttävän paha olo!!
Se meni ohi viikossa. Sen jälkeen lääke aiheutti minussa ihan tolkuttoman siivous innon;)
Siivosin oman huushollini aivan lattiasta kattoon, jynssäsin todellakin seinät ja katotkin.
Ja kun oma kämppäni oli selvä, menin äitini kämppään jynssäämään.
Kyllä se siis omalla kohdallani tehosi vähän liiankin hyvin.
Mutta ainoa huono puoli on se, että siitä voi alussa tulla TODELLA huono olo!
Ja se on myös niin vahva lääke, ettei sitä saa lopettaa kuin seinään, vaan hyvin vähitellen annosta vähentäen.
Ja itselläni oli nimenomaan kaksisuuntainen mielialahäiriö.
ainoa haitta minkä olen havainnut oli fyysinen pahoinvointi (oksetti ja vatsa vähän sekaisin alussa) sekä fyysinen tunnottomuus sukuelimissä, mutta en mitään muuta ja nämäkin menivät ohi muutamassa viikossa täysin. lääke ollut todella hyvä enkä vaihtaisi pois.
Mitähän siitä ois, kuukaus pari sitten sen. Sanoin, että itsemurhaa olen alkanut aatella enemmän ja lykkäsivät reseptin kouraan. Annostus on edelleen (vaan) 75mg. Mulla lääkkeet ei oikeen tuppaa tehoomaan ja edellisistä masennuslääkkeistä oksennusolo, joka ei vaan lähteny. Pelkäsin helvetisti, että mitä efe tekee, kun sitä kuvaillaan aika voimaakkaaksi lääkkeeksi. Alkuoireina tuli ainoastaan huono olo, ei tehnyt mieli ruokaa. Oksetti hieman. Ei muuta. Olin yllättynyt, sillä efen suhteenhan manaillaan monenlaista, hikoilua, huimausta jne...
En kyllä ole huomannut, että lääke olisi auttanut mitenkään minua. Tai siis mielialaa se ei ole kohentanut. Eikä se ole piristänyt minua. Sitä toivoin... Koska mulla menee helposti koomailuks tää elämä, kun en jaksa ja olen todella epäenerginen... Mutta tosiaan, efe ei ole vaikuttanut muhun sillälailla.
Itsemurhaa olen kai aina suunnitellut. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Aina se on ollut hiljaisena ideana taustalla. Ja sen ajatuksen takiahan mä nää lääkkeetkin sain. Mutta nykyään ajattelen itsemurhaa KOKO AJAN. Ei vain riitä rohkeutta tehdä sitä. En sitten tiedä, että voisko tän pahentuneen itsetuhoisuuden ja efen jotenkin liittää toisiinsa...?
Mut sehän on aina yksilöllistä miten nää vaikuttaa. Eli ainoastaan kokeilemalla selviää. ;) Mutta toki kannattaa keksiä joku turvasysteemi ton itsemurhan varalle. Vaikka selittää kaverille tilanteen ja koittaa soittaa sille sitte ennenko tekee sen. ;D Ja siis mulla ihan normi masennus ja ahdistuneisuushäiriö, jonka vuoksi nuo efet sain.
Olen lukenut ihmisten kommentteja efexorista ja monet sanovat, ettei auta niinkään masennukseen, mutta ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön kylläkin. Se olisi omalla kohdalla hyvä, koska ahdistus on tällä hetkellä suurempi ongelma kuin masennus.
En yhtään ihmettelisi jos vaikka itsetuhoisuudella ja efexorilla olisikin yhteyttä. Lääkkeet tuppaa tekemään kaikenlaisia outoja juttuja. Enkä minä ainakaan pidä mitään mielialalääkettä vaarattomana. Rauhoittavatkin voivat aiheuttaa ahdistusta, mikä oli minulle yllätys kun otin selvää asioista.
Mikä sinut saa ajattelemaan itsemurhaa koko ajan? Olen joskus ollut samassa tilanteessa ja jossain vaiheessa itsemurhan suunnittelu ja ajattelu jäi vain pois. Nykyään ne ajatukset tulevat vain sellaisissa muutamien päivien mittaisissa puuskissa.
Oletteko huomanneet tunne-elämän latistumista? Ja edelleen kaipaisin kokemuksia keskittymiskyvystä. Minun on hyvin vaikea keskittyä minihkään. Ryntäilen vain paikasta toiseen ja unohdan työt mitä minun pitäisi tehdä. Parantaako/pahentaako efe keskittymiskykyä vai onko mitään vaikutusta tässä suhteessa?
Ei ainakaan mulle tosiaankaan sovi ja parhaillaan vierottaudun kyseisestä lääkkeestä. Olen itsetuhoinen, saan itkukohtauksia (eli siis tunnen jotain)!, olen väsynyt... Ja kas vain, lääkärit vaan nostanut annosta ja lähettänyt kotiin. Minulla meni 375mg eli maximiannos..
Seuraa itseäsi tarkkaan ja ota asioista selvää. Sen olen huomannut, ettei ne lääkärit mitään kerro.
Parantanut keskittymiskykyä ja hahmottamista missä järjestyksessä teen asioita, tehokkuus lisääntynyt.
Tunne.elämää ei latista, paitsi aiemmin kyky itkeä hävisi mutta palasi loistavasti kun rinnalle otettiin Edronax. Toisaalta, elämä loppu-kohtaukset ovat kai loppuneet, tunteet silti tallella.
Kokeile Efexoria, ihmeessä!
Kannattaa ostaa apteekkireissulla uudet kengät, jos lääke sopii niin tuut juoksemaan nykyiset popot rikki.
(Kävin muuten lääkärissä & röntgenissä, täyslepo peukulle ja arvaa ottaako PIKKASEN päähän, ei tanssitunteja, ei hiihtoa, ei kuntorääkkiä, voi VEE!)
Pitääpi nyt katsoa että miten tulee olo muuttumaan kun saan kaikki sitalopraamit itsestäni ulos. Nyt on ollut pari päivää niin onnellista, pää pilvissä menoa kuin joskus silloin ennen lääkkeitä. Mielialat on alkaneet taas kimpoilla hurjasti ylös alas. Tuntuu aivan mahtavalta ja sitten kuitenkin on samalla todella jännittynyt ja käy henkisesti ja fyysisesti kierroksilla :D Mikäli ei ala pukata pidempiä masennuskausia niin en kyllä ota enää mitään lääkettä vaivakseni.
Sun pitää yrittää nyt keskittää voimavarasi johonkin muuhun, vaikka laulamiseen :) ei ota peukun päälle. Pitäähän välillä vähän lepuuttaa kroppaansa.