Miksi pistetään hanttiin?

Olen nyt 23 vuotta täyttävä nainen ja noin 2 vuotta sitten olin hankkimassa kissanpentua jota olin haaveillut jo pitkään. Eräs asia on pistänyt miettimään sillä kun ilmoittelin asiasta vanhemmilleni ja siskoille, sain negatiivista palautetta etenkin äidiltäni, en hänen mielestään olisi saanut ottaa kissaa ja en pystyisi pitämään siitä huolta. Kirosanojen saattelemana kuitenkin hain itselleni kissanpennun.
Alku tämän kissan kanssa meni jännittäessä koska epäilin taitojani kissan hoitajana. (huom. koko ikäni meidän perheessä on aina ollut kissoja) Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja kissan kanssa pärjäsin.

Ongelmia kuitenkin ilmaantui ja poikaystäväni oli allerginen. Jouduin luovuttamaan 1 vuotiaan kissan siskolleni, muuttaessani miehen kanssa yhteen. Nyt olemme eronneet ja olen yrittänyt saada kissaani siskolta takaisin ja se ei onnistu. Kissani on tottunut asumaan siskoni toisen kissan kanssa ja muutenkin ovat jo kiintyneet siihen.

Olen nyt suunnitellut ottavani kaksi uutta kissaa koska entistä en enää takaisin saa, ongelmana on se että saan jälleen vastarintaa. Kenenkään mielestä minun ei tulisi ottaa kissaa, koska niitä on "perheessä" jo muutenkin liikaa ( siskollani kaksi, äitini luona yksi) ja kun me kaikki kokoonnumme monesti viikonloppuisin tuonne äitini luo, on siellä enemmän tai vähemmän kissoja. Eli jos päätän ottaa ne kissat, äitini mielestä ei enää parane kylään paljon niiden kanssa tulla.

Miksi minun lemmikin hankintani on aina huono idea, pikkusiskoni kun otti minun jälkeeni kissan...hänelle ei kukaan sanonut mitään vastaan`???
4221
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mitä helvettiä niiden mielipiteet sit yleensäkää vaikuttaa suhun ja sun elämääs, jos kerta pystyt hoitaa eläimet asiallisesti? Senkus pidät vaikka sataa eläintä, jos hoito pelaa!

Äänestä
  • joku vois kenties vastata ihan asiallisestikin, helvettiäkö tuota alat kiroilemaan??!!! täältä ei kannata näemmä kysyä ikinä mitään ku tuommoset vittupäät vaan kiroilee

    Äänestä

Samaa kuule meille (minulle ja miehelleni) toitotettiin kun halusimme koiraa-"ette te siitä osaa huolehtia", "mihin te sen laitatte kun joka viikonloppu ootte kumminkin baarissa, mistä te saatte rahaa ruokkia sitä jne,jne...ja sama kun otettiin toinen koira, ja nyt kun otettiin kissanpentu.. en tiedä mikä siinä on kun pitää aliarvioida kaikenaikaa, vaikka meilläkin eläimet syö paremmin kun me itse, ne ei todellakaan ole yksin kun vain pakollisen 8h päivässä kun ollaan töissä jne...
Onkohan siinä sitten sellainen että ne pelkää että joskus jos lähdet lomalle, niin ne joutuu ottaan kissan/eläimen hoitoon..ÄRSYTTÄÄ!!! mutta niinkuin tuossa joku jo sanoikin niin älä anna muiden mielipiteen vaikuttaa, pääasia on että itse tiedät että pystyt hoitamaan eläimet HYVIN. Niin me tehtiin ja nyt on kaikki taas ihan tyytyväisiä...:)

Äänestä
  • Semmostahan se on... ainoa asia mikä itsellä huolestuttaa lisäksi on kun kissathan elävät jopa 20 vuotiaiksi. Mitä sitten jos entisen miehen kanssa kaikki onnistuukin kuin tanssi 10 vuojen päästä, tai mitä jos seuraava mies on täydellinen, mutta allerginen. Miten sitä uskaltaa enää minkäänlaista lemmikkiä ottaa? :D

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


miiiiii kirjoitti:

Olen nyt 23 vuotta täyttävä nainen ja noin 2 vuotta sitten olin hankkimassa kissanpentua jota olin haaveillut jo pitkään. Eräs asia on pistänyt miettimään sillä kun ilmoittelin asiasta vanhemmilleni ja siskoille, sain negatiivista palautetta etenkin äidiltäni, en hänen mielestään olisi saanut ottaa kissaa ja en pystyisi pitämään siitä huolta. Kirosanojen saattelemana kuitenkin hain itselleni kissanpennun.
Alku tämän kissan kanssa meni jännittäessä koska epäilin taitojani kissan hoitajana. (huom. koko ikäni meidän perheessä on aina ollut kissoja) Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja kissan kanssa pärjäsin.

Ongelmia kuitenkin ilmaantui ja poikaystäväni oli allerginen. Jouduin luovuttamaan 1 vuotiaan kissan siskolleni, muuttaessani miehen kanssa yhteen. Nyt olemme eronneet ja olen yrittänyt saada kissaani siskolta takaisin ja se ei onnistu. Kissani on tottunut asumaan siskoni toisen kissan kanssa ja muutenkin ovat jo kiintyneet siihen.

Olen nyt suunnitellut ottavani kaksi uutta kissaa koska entistä en enää takaisin saa, ongelmana on se että saan jälleen vastarintaa. Kenenkään mielestä minun ei tulisi ottaa kissaa, koska niitä on "perheessä" jo muutenkin liikaa ( siskollani kaksi, äitini luona yksi) ja kun me kaikki kokoonnumme monesti viikonloppuisin tuonne äitini luo, on siellä enemmän tai vähemmän kissoja. Eli jos päätän ottaa ne kissat, äitini mielestä ei enää parane kylään paljon niiden kanssa tulla.

Miksi minun lemmikin hankintani on aina huono idea, pikkusiskoni kun otti minun jälkeeni kissan...hänelle ei kukaan sanonut mitään vastaan`???

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu