Alkoholistin omaiset

Veljeni on alkoholisti.Isäni oli alkoholisti.Mukana kuvioissa on myös ainakin lääkkeet.Nyt olen käsittänyt vihdoin,että minun ei tarvitse olla osalisena katsomassa,kun hän tuhoaa itsensä.Minä en ole siihen syypää,ekä kukaan muukaan.Narsistisena luonteena hän on aina syyttänyt ongelmistaan muita.Me muut sisarukset olemme kaiken voitavamme tehneet.Hän oli hoidossa kokonaiset 4 päivää vaikka hoitojakso olisi ollut 4kk.Ja sama jatkuu taas.En koe olevani ilkeä tai muutakaan,kun en vastaa puheluihin,en vaan yksinkertaisesti jaksa enää.Minulla itselläni 2 lasta jotka tarvitsevan äitiä.Ja tunsin että tukahdun siihen ainaiseen kuuntelemiseen(itsetuhoisia uhkailuja yms)
Olen tajunnut,että menetin veljeni jo kauan sitten.
5669
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Alkoholistien omaiset kokevat aiheettomia syyllisyydentuntoja, ja traumatisoituvat siitäkin, kaiken muun kokemansa ahdistuksen lisäksi.
Kylmä totuushan on se, että kukaan ihminen ei ole tässä maailmassa pysyvästi raitistanut toista ihmistä, vaikka omaiset niin haluaisivat auttaa.
Lisäksi alkoholisteista pääsääntöisesti kehittyy mestarillisia toisten valehtelevia hyväksikäyttäjiä, kun tavoitteena on vain juomisen jatkaminen.
Pitkälle edenneelle juovalle alkoholistille paras apua on olla auttamatta häntä mitenkään.

Keskity omaan ja lastesi elämään. Et ole syyllistynyt mihinkään.
Kaikkea hyvää.

Äänestä
  • sinun päättelysi on aivan oikein.et voi tehdä hänen hyväkseen mitään.korkeintaan pahentaa tilannetta ja samalla itse joudut syvemmälle suohon
    elä omaa ja perheesi elämää. irtaudu täysin menneestä.juoppo löytää avun jos oikeasti haluaa lopettaa juomisen.vielä kerran,et voi auttaa häntä mitenkään,oma perheesi vaan joutuu kuseen.

    tee itsekkäältä tuntuva mutta ainoa oikea ratkaisu.unohda juoppo ja elä perheesi kanssa normaalia elämää.
    kylmä rakkaus on nyt paikallaan.
    tsemppiä.

    Äänestä

  • Kiitos teille.Nyt tosiaan huomasin että meitä on monia samassa tilanteessa olevia.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


-pikkusisko- kirjoitti:

Veljeni on alkoholisti.Isäni oli alkoholisti.Mukana kuvioissa on myös ainakin lääkkeet.Nyt olen käsittänyt vihdoin,että minun ei tarvitse olla osalisena katsomassa,kun hän tuhoaa itsensä.Minä en ole siihen syypää,ekä kukaan muukaan.Narsistisena luonteena hän on aina syyttänyt ongelmistaan muita.Me muut sisarukset olemme kaiken voitavamme tehneet.Hän oli hoidossa kokonaiset 4 päivää vaikka hoitojakso olisi ollut 4kk.Ja sama jatkuu taas.En koe olevani ilkeä tai muutakaan,kun en vastaa puheluihin,en vaan yksinkertaisesti jaksa enää.Minulla itselläni 2 lasta jotka tarvitsevan äitiä.Ja tunsin että tukahdun siihen ainaiseen kuuntelemiseen(itsetuhoisia uhkailuja yms)
Olen tajunnut,että menetin veljeni jo kauan sitten.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu