Tällä hetkellä on olemassa laki, jossa määritellään valtion virkamiesten kielitaito. Samoin kunnallisissa virkasäännöissä on määräyksiä kielitaidosta. Kun otetaan huomioon ruotsinkielen käyttämisen todellinen, varsin vähäinen tarve ja käyttö virka- ja tuomioistuintoiminnassa, voitaisiin mielestäni siirtyä järjestelmään, jossa voitaisiin tukeutua olemassa olevaan kielitaitoon. Etenkin yksikielisillä alueilla, jotka muodostavat maamme kuntien ja valtion piirihallintoalueiden valtaosan, ruotsin kielen käyttö on minimaalista. Lisäksi suurimmassa osassa kaksikielisiä alueita ja viranomaisia ruotsin kielen käyttö ei sittenkään ole merkittävän laajaa. Kielilaki on eräänlainen paperitiikeri, jonka merkitys on jäänyt käytännön tasolla vähäiseksi.
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta virkamiehiin kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistetaanko velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin kiistakapulana olevaa pakollista ruotsinkielen opetusta? Vastaus on silloin luonteva. "Pakkoruotsin" opetus ei ole enää tarpeen!
Minua itse asiassa on koko kielilainsäädäntömme ajan eniten kummeksuttanut juuri tuo virkamiesten kielitaitolaki. Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin.
Kielilain mukaiset velvoitteet voidaan toteuttaa suhtkoht' kivuttomasti ja melko pienin kustannuksin. Kielelliset palvelutilanteet ovat varsinkin yksikielisellä alueella harvinaisia eivätkä aiheuta suuria kustannuksia. Minun on ollut vaikeaa nähdä, että kielilaki itsessään aiheuttaisi juurikaan enempiä vuosittaisia kustannuksia kuin nuo käännöskulut. Muun muassa viittojen ja opasteiden osalta ne ovat luonnollisesti pitkäaikaisempia investointeja.
Mieleni tekisi kysyä sitä, mitä erityistä etua olisi saatavilla siinä, että Suomi tulisi yksikieliseksi? Vai aiheuttaisiko se haittaa? Joka tapauksessa yksikielisenä valtionakin Suomen olisi järjestettävä vähemmistökielten asema lainsäädännöllä. Tulisiko sellainen lainsäädäntö poikkeamaan olennaisesti niistä oikeuksista, jotka kumpaakin kansalliskieltä puhuville taataan heidän asioidessaan viranomaisissa tai tuomioistuimissa. Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin?
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta virkamiehiin kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistetaanko velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin kiistakapulana olevaa pakollista ruotsinkielen opetusta? Vastaus on silloin luonteva. "Pakkoruotsin" opetus ei ole enää tarpeen!
Minua itse asiassa on koko kielilainsäädäntömme ajan eniten kummeksuttanut juuri tuo virkamiesten kielitaitolaki. Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin.
Kielilain mukaiset velvoitteet voidaan toteuttaa suhtkoht' kivuttomasti ja melko pienin kustannuksin. Kielelliset palvelutilanteet ovat varsinkin yksikielisellä alueella harvinaisia eivätkä aiheuta suuria kustannuksia. Minun on ollut vaikeaa nähdä, että kielilaki itsessään aiheuttaisi juurikaan enempiä vuosittaisia kustannuksia kuin nuo käännöskulut. Muun muassa viittojen ja opasteiden osalta ne ovat luonnollisesti pitkäaikaisempia investointeja.
Mieleni tekisi kysyä sitä, mitä erityistä etua olisi saatavilla siinä, että Suomi tulisi yksikieliseksi? Vai aiheuttaisiko se haittaa? Joka tapauksessa yksikielisenä valtionakin Suomen olisi järjestettävä vähemmistökielten asema lainsäädännöllä. Tulisiko sellainen lainsäädäntö poikkeamaan olennaisesti niistä oikeuksista, jotka kumpaakin kansalliskieltä puhuville taataan heidän asioidessaan viranomaisissa tai tuomioistuimissa. Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jopa poliisi ja merivartijat käyttävät ruotsin kielen palvelutilanteissa tulkkia,
joten lakimuutos olisi vain käytännön vahvistaminen lakiin.
Samalla saataisiin pakkoruotsin oljenkorsi poikki.
Yksi kysymys voisi olla myös se, kuinka monta virkamiestä meillä oikeastaan on
ja kuinka moni ikäluokasta ryhtyy virkamieheksi.
Ikäluokka lienee noin 50-60 000, ja siitä ehkä 1 % ryhtyy virkamieheksi vuosittain..
Joten meillä 100-kertainen varmistus virkamiesruotsin osalta..
------------
Kokoomuksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma ehdottaa seuraavaa:
http://www.satonen.fi/2009/05/15/realismia-turvapaikkapolitiikkaan-resursseja-kotoutumiseen/
Maahanmuuttajia näkyville paikoille
• Maahanmuuttajien pääsyä yhteiskunnallisesti näkyviin ammatteihin on edistettävä helpottamalla ensimmäisen polven maahanmuuttajien kielitaitovaatimuksia toisen kotimaisen kielen osalta.
Esimerkiksi poliisilta vaaditaan edelleen molempien kotimaisten kielten osaamista, vaikka jonkin muun kuin toisen kotimaisen kielen osaaminen voisi olla käytännön työn kannalta tarkoituksenmukaisempaa. Maahanmuuttajien osuus julkisen sektorin työvoimasta tulisi olla tasapainoisessa suhteessa maahanmuuttajien osuuteen väestöpohjasta.
Julkiset toimijat olkoon hyvinä esimerkkeinä uussuomalaisia työllistettäessä.
http://www.satonen.fi/2009/05/15/realismia-turvapaikkapolitiikkaan-resursseja-kotoutumiseen/
Tulkitsen Satosen kirjoituksen niin, että riittää, kun osaa toista kotimaista, niin saa viran.
Tällöinhän skandinaavit voivat saada viran Suomessa vaikkeivat osaa sanaakaan suomea.
RKP:läiset käyttävät lakia hyväkseen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Niin kerätään myös ei-skandinaavisia maahanmuuttajia työvoimaksi ruotsalaisille alueille. Tällöin yhteiskunta kustantaa "uussuomalaisten" ruotsinkielen opinnot ja siten lisätään yksikielisten ruotsalaisten määrää näillä alueilla.
Suomalaiset työttömät eivät taida olla erityisen tervetulleita RKP:läisten alueille, koska he osaavat suomea ja sellaisiahan ei näille aluille haluta (vert. katjalaiset pakolaiset).
Voisiko Kokoomus nähdä todellisuuden niinkuin se on?
Raaseporissa oli ruotsalaisia lääkäreitä, jotka eivät osanneet suomea.
Siis "toinen kotimainen" ei ollut mikään kynnyskysymys..
Tämähän todistaa, että toisen kotimaisen vaatimisella kouluopetuksessa
ei ole mitään perusteita..
Silti RKP vaatii sitä suomenkielisiltä..
Kielilakiahan yritetään selittää parhain päin juuri niin kuin aloittaja kuvaa:
ei kaikkien virkamiesten tarvitse osata ruotsia, vaan viranomaisen pitää palvella ruotsiksi.
Silti jokaiselle virkamiehelle on säädetty kielitaitovaatimus,
jopa Kainuun nimismiehen kielitaitovaatimuksena on ruotsin ymmärtäminen..
http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/PFC/EE9FEE65710FCECDC22576A20032F7BD
"Poliisin hallinnosta annetun asetuksen 16 a §:n kielitaitoa koskevana
kelpoisuusvaatimuksena on suomen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito
sekä ruotsin kielen tyydyttävä ymmärtämisen taito."
Mutta ruotsalaisen lääkärin ei tarvitse osata suomea Suomessa!
Miksi suomenkieliset poliitikot sallivat tällaiset kaksoisstandardit ?
"Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin?"
Suomen kielilaki, joka astui voimaan 1.1.2004 on täyttänyt tehtävänsä paremmin kuin hyvin. Se on vauhdittanut pakkoruotsin alasajoa niin onnistuneesti, ettei kielilain uusimiseen ole mitään tarvetta vielä moneen vuoteen. Kielilaki on saatava vielä paremmin koko kansan tietoisuuteen ja varsinkin sen ohella folktingetin toimesta julkaistu henkisen terrorin käsikirja- http://www.folktinget.fi/pdf/publikationer/spraklag.pdf.
Tämän kielilain voimaan tulon jälkeen on ruotsinkielisen väestön muuttohalukkuus Ruotsiin kiihtynyt vuosi vuodelta. Se on sinänsä arveluttavaa, että muutetaan Ruotsiin toisen luokan kansalaiseksi, vaikka Suomessa on katsottu kuuluvan siihen ensimmäiseen, bättre folk-luokkaan.
Niin, mikä on kielilainsäädännön todellinen vaikutus toimintaan ja kustannuksiin julkishallinnossa. Sen haluaisin tietää?