Tämä Suomi24-palsta on vilkkain nettisivuilla olevista poliittisista keskustelupalstoista. Onko sillä myös se merkitys, että keskustalaisuus kiinnostaa? Itse olen ylpeä siitä panoksesta, mitä toivonmukaan pystyn antamaan keskustalaisen ajattelun areenalle.
Keskustan sivut suosittuja
Oiva härkönen
431276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kun asiat ovat hyvin, ei kommentoitavaa..
Niin, Sossujen porukoissa kun keskustamainen keskustelu on kielletty.
Jaakonsaari, Heinäluoma ja muuta saavat esittää vain virallisesti hyväksyttyjä mielipiteitä, jotka ovat keskusjohdon linjan mukaisia.
Keskustassa taas poliittiset päättäjät yrittävät ajaa koko kansan asiaa, vaikka SDP yrittääkin pistää kampoihin kaikin mahdollisin tavoin...
Mutta tuleva yritteliäiden ihmisten hallitus muuttaa Suomen yrityspakenemisen suunnan antamalla jokaisen henkilön toteuttaa haluaamansa unelmaa lain ja moraalin puitteissa... no tähän ei lasketa seksuaalifantasioita, joita pimeillä kujilla ja toreilla naistenitkettäjät, puhelinhuohottajat ja raiskaavat metallihenkilät toteuttavat..
Mutta kuten huomaatte, keskustan valoisa vaihtoehto vetää puoleensä ja jokainen haluaa tutustua keskustan aatteisiin ja kannattajien ajatuksiin usein kirpeinkin kommentein löytääkseen syyn liittyä keskustan alati kasvaviin joukkoihin.
Tätä eivät voi ymmärtää punailluusion harhassa vuosikymmeniä kuljeskelleet, kunnes eräänä kauniina päivänä tajuavat, että punataudin aiheuttama asennevammahan perustuu utopialla..
Ulkopuolisen on vaikea tajuta, miksi jihadiin lähdetään 72 neitsyen ja viinin toiveessa tai että proletariaatin diktatuurilla yritetään saada aikaan vallankumous, jotta tuotantolaitoksen tiiliseinät ja peltikatto sekä kaikki romu niiden alla siirtyisi yhteisomistukseen, josta jokainen yrittäisi kiireen vilkkaa varastaa niin paljon kuin ehtii itselleen..
Nämä ovat vaikeita asioita, mutta kun pääsee ylitse tälläisestä asennevammaisesta ajattelusta, että yrittäisi toteuttaa Karl Marxin yhteisomistusta tai muun partasuisen fanaattisen mullahin toiveita vääräuskoisia vastaan,huomaa yhtäkkiä alkaessaan käyttää omia aivojaan, että keskustan valoisampi vaihtoehto, jossa jokainen voi toteuttaa omaa unelmaansa lain ja asetusten puitteissa, sallii rakentaa itsensä kokoisen ja näköisen elämän ja saavuttaessaan omat tavoitteensa olla tyytyväinen ja iloita saavutuksistaan.
Punautopia sortui Neuvostoliiton myötä, koska koneisto ei ollut kansalaistensa summa, vaan yhtä haavoittuva kuin sen heikoin lenkki.
Siksi keskustaa mollataan ja ollaan katkeria, koska sitä valinnanvapautta, jossa taivas on kattona ja rajana mään ääret, ei voi vangita sanojen muotoon, pakottaa uhkalla tai alistamalla kuihduttaa.
Keskustalaisuus on mielentila, joka on yhtäsuuri kuin itsenäinen kansakunta ja sen turvaaminen -
kaikkina aikoina,
kaikissa oloissa,
kaikin tavoin.
Koska tunnustat kirjoituksellasi olemavasi tietämätön eräistä asioista, päätin vähän valistaa, sillä kaltaisia on jokunen muukin.
Sekoitat demarit kommunisteihin. Nämä on jo historiallisesti, lähes sata vuotta olleet Suomessakin ihan eri aatesuuntia, melkeinpä toistensa vastakohtia, ainakin toisensa poissulkevia. On vaikea käsittää, että sinulta on jäänyt huomaamatta se, minkälaista politiikka demarit ovat harjoittaneet esim. viimeisen 10 vuoden ajan. Mutta kuten sanoin, valistan mielelläni. Demarit ovat aktiivisesti vieneet Suomea EU-vetoiseen markkinatalousjärjestelmään, valtionomistusta on myös koko ajan purettu. Demarit ovat selkeästi markkinatalousjärjestelmän kannattajia. He ovat revisionisteja, jotka demokraattiisetn uudistusten avulla ovat yrittäneet vahvistaa demokratiaa, työväestön ja köyhien elinoloja, kansainvälisyyden merkitystä, oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä olleet keskeisesti luomassa ns. hyvinvointivaltiota. Ja täytyy sanoa, että aika hyvin ovat myös näissä tavoitteissaan onnistuneet, mikä johtuu siitä, että suuri osa kansalaisista on näitä tukenut.
Kommunismilla, josta lähinnä kirjoituksessasi puhut, näyttää olleen Suomen politiikassa paljon enemmän yhtymäkohtia keskustalaisuuteen kuin demareihin. Kekkosen valtakausi varsinkin todistaa tätä. Suomessa demarien luotettavin yhteiskumppani on ollut Kokoomus. On vaikea käsittää, jos tämä on jäänyt keskustalaisilta huomaamatta. Kokoomus on ottanut demarit kumppanikseen, siksi että kummallakin on ollut paljon yhteisiä käsityksiä ja tavoitteita Suomen politiikassa. Toki erojakin on, muttei niin paljon kuin suhteessa jakopolitiikkaa harjoittavaan Keskustaan.
Pystyykö sossudemaria erottaa kommunistista aiheuttamata vakavia terveydellisiä haittoja sossudemarille.
Aatteelliset ajatuksethan elävät usein korvien välissä, josta niitä on vaikea poistaa irroittamatta koko ajatteluelintä.
Sossudemarien Euroopanvalloitus on kuitenkin päättymässä samaan tilanteeseen kuin aatteen veljet kymmenisen vuotta sitten idempänä, täydelliseen katastrofiin...
Jos kaikki sossudemarit kääntyisivät uskoon mooseksen tavoin, olisiko tällä tuntemattomilla taipaleilla kauan aikaa harhailleella joukkiolla vielä mahdollisuuksia palata yhteiskuntakelpoiseksi.
Sossudemareissahan ei ole sinänsä mitään vikaa, kunhan he eivät aukaise suutaan tahi keksi aloittaa lakkoa.
Muutenhan sossudemareissa on ihan vilpittömiä ihmisiä, itkeä tirauttavatkin usein ihan pelkästään helpottaakseen etukäteen sitä taakkaa, jota heidän tekonsa heille aiheuttavat.
Täytyy myöntää, että sossudemarit ovat vielä kummasti jäljessä Ranskan vallankumouksen aikaisia tapahtumia. Siellähän vallankumouksen edustajat pistivät kuninkaaltaan pään poikki ja ajoivat Ranskan valtiontalouden konkurssin partaalle.
Suomessa samanlainen kehitys oli vallalla, paitsi että kuningas jäi mestaamatta..No onhan heillä keisarikandidaatti millä harjoitella.
Toivotaan että punanotkossa ei ala teurastas näin kevätaikaan, sillä muuten haisee koko kesän aatteen haju ympäri maan..
Mutta älkää yhtään pelatkö punasossut, kommunismin harhasta kuulemma voi parantua, vaikkakin moni on menehtynyt jo taudin tartuntavaiheessa.
K-linjan perseennuolijaa ei mitenkään pysty erottamaan kommunistista. Kauan eläköön Karjalaisen-Brezhnevin linja!
Kekkosen ja Breznevin linjan erottaa helposti.
Se on jopa merkitty maastoon sinivalkoisilla ja punaisilla paaluilla.
Kun katsot Pohjoisen Euroopan karttaa, niin siellä tuo linjanveto näkyy vielä selvemmin..
On kansakunnalle onneksi, että Kekkosen kaltainen mies oli presidenttinä luomassa hyvinvointiyhteiskunnalle perustaa idän suunnattomien mahdollisuuksien hyödyntämisen kaupan avulla.
Kekkosesta puhuessa vetäkää asento ja kättä lippaan.
Saa saman tehdä Breznevin kohdalla, jos se yhtään helpottaa vannoutuneen Marxin ideologian kannattajaa itkunsekaisesti muistellessa, että kaatuihan proletariaatin diktatuuri lopulta omaan mahdottomuuteensa -- pääomien puutteeseen...
Sellaista on sossudemarin päivä - työntekoa, kateutta muiden saavutuksista, illat alkoholisoitumassa ja naisia itkettämässä ja yöllä näkemässä painajaisia surkeasta elämästä punajärjestelmän vankileirillä, jos aatteen siemen olisi sittenkin kantanut hedelmää, ja hetki horrosta tajutessaan että Suomi on sittenkin itsenäinen kansakunta kaikissa oloissa kaikkina aikoina kaikin tavoin.
Ja itsenäisessä Suoman tasavallassa on aina tilaa asennevammaiselle punataudin uhrille, joka yrittää sopeutua markkinatalouden vaatimuksiin..
keskusta on suomen vittumaisin puolue!! jengihän vituilee niille täällä aika paljon? viellä tämä annelin kieroilu heitti lisää löylyä kiukaalle!! NE TULIVAT MINULLE YLLÄTYKSENÄ!!! hah...hah...haa p,s KEPU PETÄÄ AINA!!!
KEPUn edustajien viime aikojen ahkerat vierailut tuomioistuimien syynättävänä ole myöskin kirvoittamassa keskustelua tällä palstalla.
Kepun törpön typerä hölmöys ja nuijamainen mänttiys kiinnostaa.
Voin kertoa yhden syyn siihen, miksi sivut ovat suosittuja. Tämän syyn tiedän varmasti, koska se motivoi ainakin minua. Jotenkin tekstien sisällöstä päätellen sama syy kyllä on aika monella muullakin.
Pitkään politiikkaa seuranneena ja historian harrastajana olen havainnut, kuinka vahingollista Maalaisliitto/Keskustan politiikka on Suomelle ollut. Sen seurauksena on ollut mm. maaseudun autioituminen. Sen sisältönä on ollut kannattamattoman yritystoiminnan tukeminen (maatalous, punaiset vuorineuvokset), parlamentarismin halveksunta, taloudellisesti epätarkoituksenmukainen aluepolitiikka jne. Keskustan menettelytavat eivät ole aina myöskään kestäneet päivänvaloa. Kieroilu, iltalypsyt, koplaamiset, harmaat eminenssit ja satraapit yms. on kuulunut tapoihin. Ei siis ihme, että Keskustan poliitikot joutuvat vierailemaan usein oikeussaleissa syytetyn penkillä.
Kaiken tämän johdosta tunnen suoranaiseksi kansalaisvelvollisuudeksi valistaa varsinkin nuorempaa väkeä, joka ei ole päässyt kokemaan Keskustan kaikkein totalitaristisimpia vallankäyttömuotoja ja joilla ei ehkä ole riittävää historiallista perspektiiviä Keskustan tavoitteista. Toki on myönnettävä, että viime aikoina Keskusta on vähän yrittänyt pyrkiäkin vanhoista tavoistaan irti. Olihan niin, että Matti Vanhastakin mainostettiin, että tämän rehellisempää miestä ei Kepusta löydy, kun epäiltiin ovatko kaikki keput yhtä kieroja korkkiruuveja. Paavo Väyrysen lähettäminen Eurooppaan oli myös suuri teko Keskustalta. Hän on viimeisin elävä jäänne Kekkoslaisesta valtapolitiikasta. Onneksi vältyimme hänen presidenttiydeltään. Se oli koko maan ehdoton etu.
Juuri näin. Mulla on juuri tuontyyppiset motiivit kirjoitella tänne.
Keskustan erottaa muista puolueista nimenomaan kepun raskas poliittinen menneisyys ja sen aiheuttama taakka suomalaisille. Synkkää historiaa riittää UKK:sta kepun myöhempiin puheenjohtajiin ja pääministereihin ja heidän kovin vahingollisiin "aikaansaannoksiina".
Ja lisäksi pontimena on Kepun mafiamaiset otteet Kepulandiassa, Suomen hurjimmat päätoimittajat ja lisäksi nyky-Kepun valheellinen propaganda.
Vasureitten nuorisovaltuuskunta aikanaan paheksui Aku Ankan Neuvostovastaisuutta, kun Karhukoplan jäsenillä oli punaiset paidat!
Ja Aku ei käytä housuja vieläkään.
Muistan tuon episodin itsekin. Näin pitkälle naurerravuuksiin mentiin Kekkoslovakiassa. Suomessa oli vain kaksi täysin hyväksyytyä puoluetta eli SKP ja siitäkin täysin rinnoin vain vähemmistösiipi ja toisena Kekkosen valvoma Keskustapuolue. Hyvätyksi tuli myös muutama demari sen jälkeen, kun olivat käyneet kumartamassa tarpeeksi syvään sekä Kekkosta ja Moskovan pomoja.
valistaja, kun muistat, kuka paheksui paljaspyllyisiä Ankkoja? Näitä joilla ei ollut edes normaalia perusperhettä? Kuka paheksui?
Kekkonen?
Kekkosen suojeluksessa Aku Ankkaa paheksuivat amerikkalaisuutta vastustavat, mutta samalla hyvää naapuriystävyyttä Neuvostoliitoon kannattavat tahot.
Tämä on yksi ja sama paketti, jonka poliittisia vartijoita olivat nimenomaan Kepun K-linja ja SKP:n vähemmistö.
Aku Ankka- juttu syntyi nimenomaan UKK:n ympärille rakentuneen henkisesti ahdistuneen ilmapiirin tuloksena.
Nimimerkki "Kale" ehti jo kertomaan asian. Aku Ankka jutun saattoi ottaa esille jokin SDP:n vasemmistoradikaali nuorisoporukka. Demareihin oli tuohon aikaan pesiytynyt jonkin verran näitä Kekkosfaneja ja Neuvostoliiton kritiikittömiä ystäviä, jotka paheksuivat kaikkea amerikkalaisuutta. USA-vastaisuus oli hyvin kansainvälistä eikä siihen mennyt mukaan vain vasemmisto. Tämä johtui Vietnemin sodasta, jota paheksuttiin yli puoluerajojen. Tuollaiset Aku Ankat olivat aikansa naurettavia ylilyöntejä. Kekkonen omalta osaltaa yllytti kulttuuripiirejä tämänkaltaisiin ja muihin ylilyönteihin, jotka Kekkosen mielestä vain vahvistivat ystävällisiä suhteita NL:oon.
Kuten olet varmaan havainnut, demarit ovat täydellisesti irtisanoutuneet sittemmin tämänkaltaisesta nuoleskelupolitiikasta ja palauttaneet Väinö Tannerin kunnian ja siirtyneet hänen viitoittamalleen tielle takaisin. Tannerilaisuuteen kuuluu vahva taloudellisen menestyksen korostaminen ja hyvät suhteet myös länsimaihin. SDP on siis tehnyt kiltisti katumusharjoituksia toisin kuin Keskusta, joka edelleen mm. ylistää Kekkosen epäparlamentaarista johtamistapaa. Keskusta on tehnyt silloisesta välttämättömyydestä hyveen.
Tämä on kiva juttu. Historiallinen visiosi asian tiimoilta laajenee SDP:n vasemmistoradikaalista nuorisoporukasta palopuheisiin Tannerin puolesta. Mahtavaa. Tulkintaa parhaimmillaan!
Vaan mikä taho se olikaan, jota ankkojen alastomuus hirvitytti? Vaikka aihe kirvoittaakin irti koko asenteellisen arsenaalisi, riittääkö lähtökohdaksi oletus: se saattoi olla...?
Kuten jo aiemmin kirjoitin, kyseessä oli koko UKK:n ajan henkisen ilmapiirin sitoma tiukka paketti.
Muistaakseni (voi olla että muistan väärin) Aku Ankka jutun nostivat esille joku SKDL:n/SKP:n nuoriso/opiskelujärjestöistä. Mutta mikä järjestö sen alunperin nosti esille ei ole asian ydin. Vaan asian ydin on siinä, että tämä organisaatio kuului nimenomaan UKK:n ympärille rakentuneeseen henkilökultiin ja sen saamiin negatiivisiin muotoihin. Aku Ankka-jutun takana olivat siis "kulttuuridemokraatit" - ja suosionosoituksia tuli siihen aikaan UKK:n ympärillä pyörivistä järjestöistä - siis useista eri puolueista.
Eli vielä kerran tiivistetysti. Aku Ankka-jutun nimellinen esille nostaja ei ole asian ydin, vaan nimenomaan laajemmin tätä aikaa kuvaava. Aku Ankka-jutun esille nostaminenhan sai osakseen yleistä hyväksyntää UKK:n ympärillä.
Joo, se on historiaharrastuksessa hyvä juuri tuollainen periaate mikä pankillakin käytännössä määrää, että ei se ole ihan niin nokon nuukaa kuka tarkkaan ottaen, missä ja milloin, kunhan tulee selväksi se mistä oli "oikeasti" kyse.
Jälkikäteen sitä on kiva kuvata tapahtunutta valikoiduin määrein ja liimata siihen päälle sellaista viisautta että varmasti selkiää mistä oli kyse.
Tällaisella pääsee nykyään väiitelemään ja saa tohtorinarvonkin. Eläköön Lasse Lehtinen.
Niin, muuten. Kuka se paheksuikaan housuttomia ankkoja?
...kuka ehdottikaan Neuvostoliiton kanssa yhteisiä sotaharjoituksia ?. Ja jopa uutta itsenäisyyspäivää...
On hiukan vakavampi asia kuin Aku Ankan housuttomuus...
Minusta - mikä on tietysti vain subjektiivinen kantani - osoittaa jonkinmoista suhteellisuudentajua, jos osaa asettaa ankkojen housuttomuuden omaan arvoonsa. Se on ehkä hyvä vitsin aihe, mutta ei oikein kelpaa historiallisen pohdikselun suureksi kysymykseksi ainakaan Keskustan tupailtaörinöitä laveammillilla areenoilla. Tuskin sellaista väitöskirjaa hyväksyi edes Juhani Suomi, jossa pohdiskellaan historialliselta kannalta Suomen poliittisten suuntausten suhdetta Aku Ankan housuttomuuteen, kapitalismiin tai Akun ja Iineksen aviottomaan suhteeseen.
Lasse Lehtisen väitöskirjaa yritetään mitätöidä kovin kevein perustein. Tämmöinen puhe tietysti samalla alentaa koko sen tiedeyhteisön (vastaväittelijät, esitarkastajat, ohjaajat, tiedekunnan), joka hyväksyi väitöksen tieteellisen kontribuution. Ottamatta sen kummemmin kantaa Lehtisen väitöskirjan tasoon väitöskirjojen joukossa, sen sisältöä ei kuitenkaan ole asetettu asiakperustein erityisemmin kyseenalaiseksi. Juhani Suomikin tuntuu enemmän vain toteamaan, että väitöskirja on kelvoton tekele samoin kuin sinä puhut valikoiduista määreistä ja päälleliimaamisesta. Itse historian tapahtumista kiinnostuneet näkisivät mieluusti sellaisia sisällöllisiä vasta-argumentteja, joilla väitöskirjan väittämiä saataisiin kumotuksi. Niitä ei näytetä vaan haluttavan esittää.
Housuttomia ankkoja on paheksunut Kristillisen liiton joku naiskansanedustaja, jonka nimeä en saa päähäni. Tämä on puhdas arvaus - tunnustetaan reilusti se.
Käy läpi ylläolevat viestit ja totea itse kuka lähti suhteellisuudentajuttomaan historialliseen revittelyyn ankka-aiheesta? Anna siten itsellesi arvosana messuamisesi laadusta.
Kuinka voisi todistaa, ettei se mitä todistelet ole oikein? Ei sitä varsinaisesti voi todistaa. Sinulla on vahva viitekehikko johon tapahtumat sijoitat. Jos olisit sijoittanut siihen jonkin kiistämättömän tapahtuman, mikään ei estäisi vaikutelmaa että olet rikastuttanut tietoamme tuosta tapahtumasta. Nyt vain sattumalta kävi niin että intouduit asiasta, josta sinulla ei ollut edes oikein selvää mielikuvaa. Kunhan retostit.
Sama kuvio toteutuu Lasse Lehtisen historiankirjoituksessa. Jos ei ymmärrä ihmistä - tätä etologian, biologian, sosiologian ja psykologian kuvaamaa olentoa - ja silti yrittää kertoa historiallisen totuuden yhdestä ihmisestä, pieleen menee ja pahasti. Tapahtumahistoriasta ei pidä päätellä persoonallisuuteen päin.
Vietnamin sota, joka esiintyi todisteluketjussasi, päättyi käytännössä 1973. Ensimmäinen noista Ankka-episodeista näyteltiin 1974, jolloin Kemin kirjastonhoitajat paheksuivat ankkojen housuttomuutta ja sekavia perhesuhteita. Toinen episodi näyteltiin Helsingin nurisotiloihin tilattavien lehtien valinnassa vuonna 1978. Kekkosen taisi tällöin olla jo jokseenkin nuoleskelujen tavoittamattomissa.
Mutta luja usko ja todistelunhalu vie vaikka läpi... ähhh, vie vaikka tohtoriksi.
Vuonna 1978 Kekkonen veti presidentivaalikiertueen ja kuten Oiva H oikein muistaa UKK:n vaaliliitto sai 86% äänistä.
Valitsijamiesten suorittamaa UKK:n valintaa 15.2.78 jäi varjostamaan ainoastaan yksi seikka: Kuka UKK:n valitsijamies hyppäsi pois UKK:n takaa ja äänestikin kristillisten Westrholmia. Tämä puuttuva ääni nousikin sitten vaalin ykköskysymykseksi.
Kertoo jotain kansakunnan mentaalisesta tilasta v. 1978. Monokansallahan oli vain tieto, että UKK:lla 40-vuotiaan kunto. Mutta kepu hyödynsi räikesti UKK:ta aina viimeiseen iltaan eli 10.9.1981 saakka - sitten kepun korttitalo romahti. Ja samalla kansakunnan henkinen pakkopaita alkoi helpottaa.
Todellisen kunnon laita lienee ollut vähintäänkin niin ja näin - on tietoa jonka mukaan Kekkonen olisi halunnut luopua leikistä jo aiemmin - mutta kanttia riitti torjumaan N-liiton marsalkka Ustinovin esittämät yhteiset sotaharjoitukset. Erinomainen esimerkki Kekkosen rähmälläänolosta itäänpäin?
Kansakunnan Kekkosta kohtaan osoittama luottamus, joka oli jokseenkin varauksetonta ja joka jokaisessa tervejärkisessä virisi viimeistään kun katseli kekkosvastaisten totuudentorvien Kare - Junnila - Ehrnrooth -rintamaa, osoittautui tuossakin torjuntatoimessa luottamuksen arvoiseksi.
Se mikä joillekin oli pakkopaita, oli kansan suurelle enemmistölle turvallinen palttoo.
kävin läpi. Kirjoitin itse ensin niistä syistä, jonka vuoksi tunnen kiinnostusta kirjoittaa Keskustan politiikasta. Sitten joku yritti eksyttää pääaiheesta sivuun vetämällä tämän ankan keskusteluun mukaan. En suostunut ankkoja erityisemmin pohtimaan, vaan keskityin Keskustan politiikkaan ja Kekkosen ajan johtamiskulttuuriin kuten teki myös nimimerkki Kale mielestäni hyvin osuvalla tavalla. Tässä ei ole siis mitään revittelyä ankka-aiheesta, vaikka sellaista haluat väittääkin, kun pääaiheesta pitää yrittää päästä sivuun. En siis inoutunut ankka-asiasta, josta myönsinkin, ettei minulla ole tarkkaa muistikuvaa. Sen sijaan innostuin tuon ajan viitekehyksestä, joka on paljon mielenkiintoisempi kuin siihen liittyvät tai liittymättömät yksittäiset tapahtumat. Tästä viitekehyksestä ja historiallisista reunaehdoista on kyllä olemassa evidenssiä, yhtenä monien joukossa vaikkapa Lehtisen väitöskirja, mutta myös monet muut ajasta historiaan jääneet dokumentit.
Minusta tapahtumahistoriasta voidaan kyllä tehdä päätelmiä myös persoonallisuuteen päin. Ihmisen teot kuvastavat hänen persoonaansa. Uskaltaisin siis väittää, että esim. Hitlerin ja Stalinin historiallisesti dokumentoidut päätökset suorittaa inhimillisesti julmia tekoja, oikeuttavay jonkinlaisiin päätelmiin heidän personastaan. Eikähän minua Kekkosen persoona niinkään kinnosta, vaan se minkälaisia tekoja hän teki. Niitä minä historiasta kiinnostuneena pyrin mieluusti tuomaan esille. Jos siis väitän, että Kekkonen toimi parlamentarismia vastaan yrittäessään esim. mitätöidä vuoden 1971 vaalituloksen ja pyrkiessään presidentiksi vuonna 1974 poikkeuksettomissa oloissa poikkeuksellisella tavalla sekä runnatessaan hänen luottamustaan nauttivaa ns. hätätilahallitusta vuonna 1975, niin se on todistelua teoista, ei persoonasta sinänsä. Tietysti jokainen voi kysyä, mitä tällainen demokratiavastaisuus kertoo myös persoonasta. Mutta tämä puoli minua ei kiinnosta, mutta kylläkin tällaisen toiminnan seuraukset sen ajan yleiseen ilmapiiriin ja poliiitiseen tapakulttuuriin.
Vietnemin sota loppui vuonna 1973, mutta sen aiheuttama USA-vastaisuus ei välttämättä lopu samalla kuin tämä sota. Ehkä on niin, että se vain synnytti USA-vastaisuuden, joka on edelleen voimissaan. Ankkoihin en välittänyt alun alkane puuttua enkä niihin nytkään enemmälti ota kantaa. Kekkosen osalta taisi sitten tapahtua ihmeparannus vuoden 1978 jälkeen. Muistutanpa vaan mieleen vuoden 1979 Juhannuspommin. Siinä sai Vironperän isäntä tuta, mitä on astua Kekkosen varpaille. Vai oliko jo haamukirjoittajia, jotka Johannesta yrittivät ruotuun? Ehkä ne olivat niitä "yleisiä syitä". No sellaiset ovat vaan tapahtumahistoriaa, eiväthän ne sinua kiinnosta, jolle persoonat ovat ihan jotain muuta.
Kekkonenhan joutui esittämään sankarirooleja useammankin kerran presidenttikausinaan. Kovasti on vain esitetty sellaisiakin epäilyjä, että nämä sankariroolit oli etukäteen harjoiteltuja. Yöpakkaset ja nootit sekä yhteiset sotaharjoitukset olivat asioita, joita sitten yksi mies sankarillisesti onnistui torjumaan. Jotkut jotka aina pikku jippoja epäilevät, puhuvat tilaustöistä. Kun tarkastelee Kekkosen toimintatapoja, voi tällaisessa vähän perääkin olla. Tai ainakin on hyvä syy sellaista epäillä, jos on epäilijän mieli.
Kansakunnan Kekkosta kohtaan osoittama luottamus oli ensi alkuun kaikkea muuta kuin varauksetonta. Kekkoselle oli sotien jälkeen myös omassa puoluessaan häntä Korsimoa ankarasti vastustama Wiljami Kalliokosken yhtäältä ja Veikko Vennamon toisaalta johtamat vastustajat. Kannatta tutustua niihin sanavalintoihin, joilla nämä Keskustan miehet aikoinaan luonnehtivat Kekkosta. Myös muissa puolueissa Kekkosta vastustettiin ankaristi. SDP:n ja Kokoomuksen enemmistö vastustivat kovasti Kekkosta. Vuonna 1956 vielä noin puolet kansasta olisi valinnut toisin. Hänet yritettiinkin kaataa Honka-liiton avulla. Siihen saumaan osui kuin yllättänen yksi näistä Kekkosen sankariteoista. Miten sattuikaan? Vuonna 1968 vaaleissa, joihin vastaehdokkaita eivät puolueet Kekkosen vastatoimien pelossa uskaltaneet paria lukkunottamatta laitta, kolmannes kansasta protestoi silti Kekkosta vastaan, mikä oli suuri nöyryytys hänelle. Vuoden 1974 vaaleissa Kekkonen sai havittelemansa 100 % kannatuksen. Se tosin onnistui, kun vaaleja ei järjestetty lainkaan, kerrottiin vain pelkkä tulos sosialistimaiden tapaan. Vuoden 1978 vaaleihin ei uskaltautunut senkään verran vastaehdokkaita kuin vuonna 1968. Siihen oli suomalaisessa demokratiassa tultu. Olen täysin vakuuttunut, että vaalista olisi tuolloin tullut vähintäänkin tiukka, jos Mauno Koivisto olisi asetettu ehdolle. Hän oli jo tuolloin varmasti suositumpi kuin Kekkonen ja moni olisi mielellään nähnyt tällaisen demokratiaa kunnioittavan vaalin. Myöhemmissä vaaleissa Koivisto saikin sitten murskavoiton, joka oli milestäni edelleen heijastumaa Kekkosvastaisuudesta, vaikka vastaehdokkaaksi ei päässytkään K-linjan Karjalainen vaan Kekkos-kriittinen Virolainen. Vahinko, sillä Karjalaisen Koivisto olisi luultavasti lyönyt vieläkin murskaavammin. Koiviston valinnassa oli kyse aidosta demokratiasta, kaikki puolueet uskalsivat asettaa omia ehdokkaitaan kuten uskaltavat tänäkin päivänä.
Että se siitä turvallisesta pakkopaidasta.
86%:n kannatus presidentin valitsijamiesvaaleissa ei ole terveen demokratian merkki. Suuret puolueet eivät tosiasissa saaneet / uskaltaneet asettaa vapaaasti presidenttiehdokastaan.
Ei Suomen kansan kohtalo voinut olla yhden miehen käsissä. Oman valta-asemansa pönkittämiseksi kepulaiset uskottelivat SKP:n stalinistien avustamana, että hyvät suhteet itään toimivat nimenomaan henkilökohtaisesti Kekkosen takuulla.
Tälle valtaklikille tuli sitten kiire yrittää Moskovan avulla järjestää Ahti Karjalainen UKK:n seuraajaksi. Muistan hyvin ne yhtenä yönä pylväisiin ilmestyneet tarrat "AKK- työtä ja turvallisuutta". Karjalaisen etunimet olivat Ahti Kalle Samuli, joten tästä väännettiin sitten "AKK".
Kansankunnan "varaukseton" luottamus Kekkosta kohtaan ei muodostunut vapaissa olosuhteissa, vaan pelottelun, vihjailun ja tietämättämyyden tuloksena. Tuon ajan kokeneena en voi sanoa, että Kekkosen tuki oli kansan keskuudessa varauksetonta - kyllä ihmiset asioita itsekin ymmärsivät - mutta siihen aikaan ei sopinut keskustella moniäänisesti niinkuin nykyään.
kansainvälisesti arvostetun konfliktintutkijan esitelmän aiheesta noottikriisi negatiivisena eskalaatioportaana Berliinin kriisin laukaisemisessa. Suurvaltapolitiikan kuviot taitavat tässä yhteydessä olla oleellisemmat kuin se mahdollinen kansallisteatteri, josta Kekkonen poimi hyödyn oman karismansa kirkastamiseen.
Mitä historialliseen jossitteluun tulee, minusta sellaisen harjoittaminen on tarpeeton ajanvietteen laji.
Vaikka Kekkosen toiminta saattoi olla erinomaisen pelkistettyä macchiavellimaista vallankäyttöä, en ole toistaiseksi kuullut kenenkään suusta mitään mistä olisi käynyt ilmi että Kekkonen piti valtaa omaksi hyödykseen ajattelematta kansakunnan kokonaisetua. Tosiasiassa elimme jatkuvassa poikkeustilassa jonka YYA-sopimuksen olemassaolo aikaansai, ja näissä oloissa se mitä Kekkonen niin ulkopolitiikasssa kuin sisäpolitiikassa teki oli erinomaista valtiomiestaitoa osoittava suoritus.
Sorry. Häneen luotettiin. Ihminen tarvitsee turvallisuutta ja valitsee sen mukaan. Vaihtoehdot eivät herättäneet muuta kuin vaivautunutta häpeää.
voi olla myös ja nimenomaan terveen demokratian merkki. Jos tuo kannatus olisi perustunut pelkoon tai johonkin toissijaiseen perusteeseen, asia olisi toisin. Mutta se perustui täydelliseen luottamukseen. Se että Kekkonen ohitti muut poliitikot ja runnasi läpi asioita omalla vahvalla tahdollaan - siis kaikki hänen nk. epädemokraattiset piirteensä - herättivät ihmisissä pikemminkin luottamusta kuin vastahankaa.
Demokratian idea on se että kansa näkee hallitsijoidensa toteuttavan omaa tahtoaan. Kekkosen yksinvaltainen asema oli nimenomaan sitä mitä suuri suomalaisten enemmistö tahtoi. Tästä ei pääse jälkisviisaudella yli eikä ympäri.
Mitä keskustelun avoimuuteen tulee, sitä Kekkosen aikana oli. Nykyään sitä ei ole. Tämän todistuksen olen kuullut lukemattomien toimittajien ja tiedotusvälineissä työskentelevän suusta. Nyt meillä vasta valtakunnansalaisuuksia onkin, alkaen siitä miten maa velkaannutettiin kun lama romahti päälle.
Olet ilmeisesti asunut erakkona jossain tai sitten olet umpikuuro, kun et ole mistään kuullut sitä, kuinka Kekkonen käänsi ulkopolitiikan myös sisäpoliittiseksi hyödyksi ja valtapolitiikan aseeksi. Ei ole koko kansakunnan etu se, että Maalaisliitolle annettiin sen ääniosuutta suurempi valta määrätä maan sisäisistäkin asioista. Jälki oli varsin tuhoisaa kuten tiedetään.
Siirryttinkin sitten jos uskon asioiden puolelle. Niistä on turha kiistellä. Uskovainen ei anna koskaan periksi, ettei varantaisi paikkaansa pyhän isän oikealla puolella.
Sanon silti, kansa ei Kekkosta pelännyt, mutta Kekkonen pelkäsi kansaa. Siksi hän valitutti itsensä mielellään ohi kansan mielipiteen. Poliitikot sen sijaan pelkäsivät Kekkosta kuin ruttoa. SDP:ssä tajuttiin hyvin, että vähäinenkin poikkipuolinen sana ja Moskovasta alkaisi kuulua niin, että paukkuu. Sen vuoksi Koivistoa ei uskallettu asettaa ehdokkaaksi, vaikka hän olisi suurella todennäköisyydellä voittanut tuon vaalin. Hän olisi voittanut sen siksi, että hänen kansansuosionsa oli suurempi kuin Kekkosen ja sen vuoksi, että hänen suosionsa oli myös Kokoomuksessa ja SMP:ssä paljon suurempi kuin Kekkosen.
Kekkosen aikana oli kaksi asiaa, josta ei saant puhua negatiiviseen sävyyn. Toinen oli olot Neuvostoliitossa ja NL:n suurvaltapolitiikka sekä toinen oli Kekkosen ulkopolitiikka, johon Kekkonen sisällytti myös sisäpolitiikan, jos se jotenkin sivusi häntä. Muutama uskalikko toki oli, mm. pilapiirtäjä Kari.
"Mitä keskustelun avoimuuteen tulee, sitä Kekkosen aikana oli"
***********
Olet tosi vahvasti "Kekkosen ajan lapsi" - uskoen Urho-sedän tehneen vain hyviä asioita meidän suomalaisten parhaaksi.
UKK:n aikana itsesensuuri (pelko) piti toimittajat hiljaa rivissä. Jos joku pullikoi, niin hänestä tehtiin epähenkilö (Kauko Kare) tai jos kyse oli merkittävästä puolueesta, niin UKK järjesti potkut ("hankala" pakinoitsija Simppa sai Kairamolta potkut Demarista UKK:n vaatimuksesta).
Että tässä vain pari pointtia siitä ylistämästäsi UKK:n ajan "vapaasta" tiedonvälityksestä. Vertaapa nykyaikaan - kiveäkään ei jätetä kääntämättä, jos vähänkään aihetta löytyy. On mennyt nykyisin jo kyllä vähän överiksi - mutta parempi näin kuin Kekkosen nyrkin alla ollut media.
Siis tämähän johtui täysin siitä, että Sorsan munat oli jäänyt Aku Ankan takapihalle, siksi Työläjärvi jäi ilman haudottavaa sinä vuonna...
heheheh
Kun Kekkonen oli ulkopolitiikassa ylivoimainen, sai myös maalaisliitto valtaa sisäpolitiikassakin. Siitä oli kansakunnalle vain etua. Kun Kekkonen lopetti, oli Suomi maailman rikkaimpiin kuuluva maa, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, demokratia ja markkinatalous. Se oli myös sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoinen. Holkerin ja Lipposen hallitukset ovat tuhonneet monet Kekkosen saavutukset.
En ole maaseudulla elänyt, joten en ole tuosta maalaisliiton ylimääräisestä vallalla mässäilystä kuullutkaan. Ehkäpä he ja heidän äänestäjänsä ovat saaneet vaalitiskeiltä tuplatarjoilun.
Siitä miten Kekkonen käänsi ulkopolitiikan sisäpolitiikaksi, piti vuorineuvokset pelossa ja nosti Suomen vauraaksi ja sosiaaliturvalliseksi kansakunnaksi, siitä olen kyllä kuullut. En Kekkoselta vaan siltä toiselta osapuolelta. Niiltä hiiriltä, jotka hyppäsivät pöydälle heti kun Kekkosesta ei enää ollut vaaraa. Heidän totuutensa tapahtuneesta on tuo sama jota sinäkin julistat.
Suomen hyvinvointi Kekkosen lopettaessa oli tosiasia. Kauan ei rahatalouteen hurahtaneelta demaripresidentiltä mennyt hyvinvointiyhteiskunnan sileäksi panemiseen. Yhtenäistä Suomea rakennettiin koko Kekkosen vuosisata, yhteiskunallisen eheyden perustat tuhottiin kymmenessä vuodessa.
Tästä olen aivan samaa mieltä.
On käsittämätöntä tuhlausta ja yhteiskunnallista sohloilua, millä tavoin Kekkosen aikana rakennettu hyvinvointiyhteiskunta on tuhottu lyhytnäköisen edun tavoittelun illuusion harhassa..
Onneksi keskusta on palannut pitämään Suomen hyvinvointiyhteiskunnasta huolta.
Heti ensitöikseen näyttävät selvinnen kymmeniä vuosia vanhat murhatkin, ja tästäkin kuuluu kunnia Kekkosen aikaisen moraalisen selkärankan luomiseen kansalaisten turvallisuuten ja yhteiskunnan tulevaisuuden kehityksen liittyvissä asioissa.
Siirryttiinkin sitten taas jossittelun puolelle.
Jos maa ei olisi de facto elänyt jatkuvassa poikkeustilassa, kaikkea mitä Kekkonen teki voitaisiin arvostella toisinkin. Samoin, jos olisi osoitettavissa, että Kekkonen kahmi jotain aineellista etua itselleen, kuten nykyiset johtajamme tekevät, Kekkosen tekemisiä voitaisiin arvostella. Mutta en ole vielä missään nähnyt että nämä arvostelun ehdot täyttyisivät.
Aika oli poikkeuksellista, ja Kekkonen mies paikallaan. Siinä ettei N-liittoa pitänyt arvostella olin itse täsmälleen samaa mieltä kuin kaikki muutkin. Luojan kiitos nämä "arvostelijat" rajoittuivat muutamaan ekstravaganttiin henkilöön, joita kukaan ei ottanut tosissaan. Kari toimi valtakunnan hovinarrina kunnes itse väsähti. Hänen jutuistaan katosi huumori eikä rooli toiminut.
Kekkoskaunan ymmärrän hyvin, niin vuorineuvosten kuin kaunapoliitikko Lipposen taholta tulevan. Se on syrjäytetyn pyrkyrin katkeruutta siitä että oma vallanhimo jää tyydyttymättä. Lipponen äänestettiin tänään jälleen kerran "Suomen Suuriegoisimmaks". Kuvaa mitä kansa hänen myrkkymielisyydestään ajattelee. Lipposta vastaan ei ole nostettu syytteitä, häntä on suojeltu niin Itävalta-boikotin, Soneran kuin Irak-gaten kohdalla, joista kansakunnalle ei parhaallakaan tahdolla voi kuvitella koituneen mitään etua. Se kuvastaa hyvin sitä mikä ero sensuurilla ja peittelyllä oli Kekkosen aikana verrattuna Lipposen aikaan.
Kyllä Oiva on oikeassa, toivottavasti oikea Oiva, vaikka mukana on pieni kirjoitusvirhe. Mielestäni se johtuu siitä, että kepulaisille politiikka on perinteisesti tärkeintä. Ns. poliittisia eläimiä ovat olleet nimenomaan kepulaiset, lähtien aina Niukkasesta ja päättyen Kekkosen, Karjalaisen ja Korsimon sekä Virolaisen kautta Väyryseen, Ahoon ja Jäätteenmäkeen. En ole tätä itse keksinyt, mutta hyvä selitys mielestäni on se, että keskustan johtava eliitti, eli maanviljelijät, on aina saanut palkkansa pääosin poliittisilla päätöksillä. Asia ei ehkä enää ole ihan näin ainakaan Suomen politiikassa, mutta nämä Oiva Härköset ovatkin 1950-luvun lapsia. Jostain syystä me muutkin tulemme tänne kirjoittamaan vastakommenttejamme. Viihdettähän tämä on. Emme me Oivan päätä pysty kääntämään.
Kova on liikenne keskustan saitilla. Mutta ei se taida kertoa kepun suosiosta, vaan pikemmin päinvastaisesta: silitetään kepu-raukan päätä niin että luu paistaa! Mistähän se johtuu? Ei tietenkään kepu itse ole siihen syyllinen, eihän?
Miksiköhän lie täällä käy niin paljon kirjoittajia? No siksi tietysti, että kepulaisille on niin helppo piruilla. Kepulaiset ottavat henkilökohtaisesti kaiken puolueeseen, puoluejohtoon ja näköjään myös Kekkoseen kohdistuvan arvostelun. Mikäpä on sen hauskempi väittelijäkumppani kuin sellainen, joka hermostuu, punastuu suuttu ja alkaa änkyttämään. Täkäläiset kepulaiset palstalaiset ovat juuri sitä!
Nyt näyttää Korhonen Kekkoskritiikkeineen vievän kepulaisia kuin litran mittaa. Ja Mielipidepankki näyttää hyvällä historiantuntemuksellaan ja kirjoitustaidoillaan heittää vain lisää bensaa liekkeihin.
Kepun kannattajat ovat puolueiden kannattajista politisoituneimpia. Mistä mahtanee johtua? Etelä-Pohjanmaalla, josta olen kotoisin, vaikuttaa kaikkien tuntema Ilkka-lehti. Siihen tulee silloin tällöin tutustuttua. En ole tavannut politisoituneempaa lehtä. Pikkuasioitakin pohditaan pääkirjoitussivuilla - jos ei nyt aina päätoimittajan - niin ainakin jonkun pääkirjoitustoimittajan, kolumnistin tai muun toimesta. Näihin pikkuasioihin osataan ketterästi kytkeä keskustalaispolitiikka mukaan.
Viime kesänä vietin tavallista enemmän aikaani siellä pitkin kesää kotitaloni ulkomaalaustöiden johdosta. Ja arvattaapa, mitä juttua lehti oli täynnä - meidän Annelia! Ja sitä on jatkunut siitä lähtien. Oli mielenkiintoista seurata - toisessa kädessä tämä ns. valtamedia eli Erkon media.
Ja nyt lienee jo Ilkassa alkanut Virrankosken suitsutus mepiksi, Hokkasen ns. "Mestarityö".
Kikkeliskokkelis, sul on mun luonto.
Korhonen vie Kekkosta kuin litran mittaa,
mutta mitäpä muutakaan sitä voisi tehdä,
kun ei Suomesta löydy ketään, jota voisi
Kekkosen mittoihin verrata.
Mitä tulee asevelialkoholistiin, niin
jokaisella meistä on riippamme, joillakin jopa raippamme.
Ainut positiivinen asia tässä on se, että ennen huomis iltaa aion huudattaa vannoutuneita punakommunisteja niin paljon, että tämänkin ketjun lukijoiden määrä yltää nelinumeroiseen lukuun...
Siinäpä sitä on itkeskeltävää...
Tapahtui Paavo PuoliMielen pyrkiessä kalifiksi kalifin paikalle, kun keisarin pesti meni sivun suun..
Keskustalaiseen tyyliin tämäkin määrä täyttyi jo tämän vuorokauden puolella.
On perin juurin kummallista, että jopa demarit viihtyvät paremmin keskustan julkisella areenalla vaihtamassa mielipiteitä, joiden esittäminen Hakaniemen välittömässä läheisyydessä ja Suomen rajojen sisäpuolella on kielletty punataudin uhalla...
Onneksi Kekkonen pelasti koko kansan tulevaisuuden antamalla kaikille tehtäviä, joista he ovat kykeneviä selviämään.
Jopa LippoPaavollekin on varattu assanvessankassan portsarin paikka, kun miehellä on ulottuvuuksia, muutenkin kuin aatteettomasti..
Jotain hyötyä ovivahtina gorillan ulkonäöstä...