Kaipaisin kommenttianne otsikon kysymykseen..
Onhan aihe aika laaja, mutta voinen hieman täsmentää lisäkysymyksillä:
Mitä asioita sinä pidät tärkeänä perhe-elämässä nimenomaan, mitä tulee isän rooliin? Mitä kuuluu mielestäsi isän tehtäviin ja vastuualueeseen?
Miten sinä osoitat olevasi hyvä isä?
Mitä kaikkea hyvän isän tulisi tehdä ja ottaa huomioon? Miten tehtävät ja vastuu perheessä jaetaan?
Mitä hyvä isä odottaa lasten äidin tekevän/hoitavan?
Vielä lyhyesti, millaisia odotuksia teillä on puolisollenne eli lyhyesti, millainen on mielestänne hyvä äiti?
Oletuksena on, että ko. isä on parisuhteessa lasten äidin kanssa... Yksinhuoltajaisätkin voivat toki vastata!
Laitan saman kyselyn äitien palstalle ja tähän siis toivon vastauksia vain isien näkökulmasta!
kiitos paljon jo etukäteen vastauksistanne :)
Onhan aihe aika laaja, mutta voinen hieman täsmentää lisäkysymyksillä:
Mitä asioita sinä pidät tärkeänä perhe-elämässä nimenomaan, mitä tulee isän rooliin? Mitä kuuluu mielestäsi isän tehtäviin ja vastuualueeseen?
Miten sinä osoitat olevasi hyvä isä?
Mitä kaikkea hyvän isän tulisi tehdä ja ottaa huomioon? Miten tehtävät ja vastuu perheessä jaetaan?
Mitä hyvä isä odottaa lasten äidin tekevän/hoitavan?
Vielä lyhyesti, millaisia odotuksia teillä on puolisollenne eli lyhyesti, millainen on mielestänne hyvä äiti?
Oletuksena on, että ko. isä on parisuhteessa lasten äidin kanssa... Yksinhuoltajaisätkin voivat toki vastata!
Laitan saman kyselyn äitien palstalle ja tähän siis toivon vastauksia vain isien näkökulmasta!
kiitos paljon jo etukäteen vastauksistanne :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensiksi täytyy sanoa että kysymys oli hyvin laaja ja monitahoinen eikä ihan jokaiseen kohtaan ehkä kannata vastata erikseen. SIksi kertoilen vain vapaasti omia ajatuksiani isyydestä:
Minusta isyyteen ei voi eikä saakaan olla vain yhtä hyvää mallia. Isyys ei ole muista ihmissuhteista erillinen asia vaan se muodostuu aina sekä puolisoiden välisestä suhteesta että suhteista kuhunkin lapseen. Sitä muokkaavat jokaisen osallisen luonteet, kokemukset ja elämäntilanteet. Se ei siis myöskään ole aina sama ja muuttumaton vaan elää sekä isän että lapsien vanhenemisen että elämän muutosten mukaan.
Siksi minusta on vaikea sanoa suoraan mitkä olisivat isän tehtävät tai vastuut perheessä jos halutaan määrittää nimenomaan hyvää isyyttä. Jokaisen täytyy löytää se oma tapansa isyyteen. Se ehkä onkin se suurin asia isyydessä. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja luoda oma suhteensä isyyteen sitä kautta. Tämä ei tarkoita että ei tarvitsisi yrittää tai parantaa mitään vaan sitä että asioiden pitää kuitenkin lähteä sieltä sisältä, voisi sanoa "suoraan sydämestä". Lapset voivat hyväksyä myös hyvin manenlaisia tapoja olla isä niin että he saavat siitä sitä turvaa ja mallia jota tarvitsevat, kunhan vain malli on positiivinen ja aito. Vanhempien on saatava olla omia persooniaan myös vanhempina eikä vain suorittaa jotain tiettyä mallia isyydestä tai äitiydestä.
Mutta jos puhutaan siitä isyydestä joka on sitä näkyvintä pintaa eli osallistuminen kodin jokapäiväisiin töihin ja elämään niin siinä kyllä olen sitä mieltä että ilman isän huomattavaa osallistumista kodin arkeen ei isyys voi olla täysipainoista. Se ei tarkoita mielestäni kotitöiden millintarkkaa jakoa keskenään vaan sitä ajatusta että koti ja vanhemmuus on molemman vanhemman yhteinen projekti jonka eteen molempien on tehtävä työtä. Pelkkä ajatus kodin tärkeydestä ei riitä (siis vaikka pelkän rahan ansaitseminen perheen hyväksi) vaan siellä on oltava fyysisesti läsnä. Molempien on myös oltava valmiita tarttumaan ihan mihin tahansa työhön ja erityisesti lasten hoitoon sillä suhde lapseen voi kehittyä vain jatkuvassa kosketuksessa lapsen kanssa. Ja siinä toivoisin juuri äideiltä sitä joustavuutta että antaisivat isien löytää ne omat tapansa olla lasten kanssa ilman että joka asiassa neuvotaan ensiksi se oma "oikea" tapa tehdä. Myös turha täydellisyyteen pyrkiminen on monesti äitien ongelma, miehillä taas välinpitämättömyys ja aloitekyvyttömyys kotitöihin ryhtymisessä. Hyvä isä tekee ja osallistuu - välillä erehtyy ihan kuin äitikin mutta yrittää silti eikä lannistu. Antaa itselleen luvan olla epätäydellinen mutta tietää silti arvonsa ja tärkeytensä perheelle. Uskaltaa näyttää herkän puolensa ja olla lasten lähellä.
sellainen joka on tehny lapsen todisteeksi jostakin ja rassaa autotallissa autoja ja juo viinaa ja antaa samalla lapselle samalla vapauden. Perus suomalainen isukki siis.
Tarkentaisin vielä...
1.Miten autat/huomioit puolisoasi odotusaikana?
2.Mitkä tehtävät kuuluvat isälle vauvan synnyttyä?
3. Onko kotona vauvan/lasten kanssa olevalla puolisolla oikeus vielä viettää joskus omaa vapaa-aikaakin? Autatko puolisoasi saamaan sitä vapaa aikaa?
Yrittäjäystävilläni kun tuntuu olevan käsitys sellainen, että kotona lapsen kanssa oleva äiti viettää koko ajan omaa vapaa-aikaa eikä tuo rahaa kotiin, niin ei kuulemma tarvitse mitään erityistä vapaa-aikaa ja tai omaa viihdykettä. Moni tuntemani isä paahtaa ensin pitkän päivän töissä ja sitten omissa harrastuksissa yömyöhään, myös viikonloppuisin. Ja äiti siis lapsien kanssa kotona 24/7, ilman rahaa ja ilman hetkenkään taukoa kodin askareista.
Onko tämä mielestänne ok? Itsekin olen yrittäjä ja pelkään, että meillä käy samoin. Monella tuttavallani avioliitto rakoilee pahasti erilaisten odotuksien suhteen. Tuntuu kuin isät eivät pitäisi lasten kasvatusta oikeana työnä lainkaan. Meinaavat, että äiti vain lekottelee kotona. En haluaisi joutua samanlaiseen tilanteeseen, mutta töistä en voi vähentää pätkääkään, jos meinaamme saman elintason säilyttää.
Kertokaahan mielipiteitä ja kokemuksia!
Sanot kavereillesi, että antavat emännälleen humputtelu rahaa ja päivän pari vapaata ja kertovat sitten uudestaan oliko se lasten/lapsen kanssa pelkkää löhöilyä. Meillä kotona n.4kk vanha neiti ja muutamia kertoja ollut kahdestaan tytön kanssa La-Su päivän ja useita kertoja muuten, että emäntä pääsee omiin harrastuksiin. Alussa tuntui aika raskaalle, mutta koko ajan helpottuu kun oppii tuntemaan neitiä.
Aivan eri tavalla tutustuu, kun ei ole se äiti heti auttamassa jos joku asia ei aluksi suju. Mukavia köllöttely hetkiä ollut ja isin omia höpsötyksiä joille tyttö vielä naureskelee kovasti. Kunhan tuosta kasvaa, niin mukavahan neidin kansssa on sitten touhuta yhdessä ihan kunnolla. Huomenna pitäisi mennä muskariin tytön kanssa aivan kahdestaan ja jännittäähän tuo aika kovasti. Emäntä kyllä sanoi, että nauttii että saa edes silloin tällöin olla hetken rauhassa kotona.
Jos se työnteko on tärkeämpää, niin kerkeehän sitä tekemään sitten toisen lapsen myöhemmin ja touhuta sitten sen kanssa....vai miten se oli.
"Yrittäjäystävilläni kun tuntuu olevan käsitys sellainen, että kotona lapsen kanssa oleva äiti viettää koko ajan omaa vapaa-aikaa eikä tuo rahaa kotiin, niin ei kuulemma tarvitse mitään erityistä vapaa-aikaa ja tai omaa viihdykettä. Moni tuntemani isä paahtaa ensin pitkän päivän töissä ja sitten omissa harrastuksissa yömyöhään, myös viikonloppuisin. Ja äiti siis lapsien kanssa kotona 24/7, ilman rahaa ja ilman hetkenkään taukoa kodin askareista. "
Hyvin todennäköisesti tiedät ihan kysymättäkin että tuo ei ole OK. Tai ainakin se toimii erittäin harvoissa tapauksissa ja edellyttää sitä että vanhemmat haluavat elää samassa taloudessa mutta kahta ehan erillistä elämää. Se ei ole parisuhde jossa pitäisi aina ottaa se toinen ihminen ja hänen tunteensa ja tarpeensa huomioon.
Jos ihan oikeasti rakastat ja kunnioita puolisoasi niin annat myös hänelle omaa aikaa ja olet myös itse valmis tinkimään jostain. Ja kotitöistä ja lapsen hoidosta sinulle kuuluu ihan kaikki se joka kaipaa tekemistä. Jos vaimollasi on kädet täynnä työtä ja sinulla ei, silloin katsot mitä voit tehdä. Ja teet niin pitkään kunnes kaikki tarpeellinen on tehty. Niin yksinkertaista se on. Samalla opit vähitellen kaikki kodin hommat alkaen vaipanvaihdosta ja jatkuen pyykkikoneen käyttöön.
Itse olen näitä ajatuksia noudattanut ja voin sanoa että on kannattanut. Minulla on todella läheinen suhde molempiin lapsiini koska olen osallistunut heidän hoitoonsa tasavertaisena ihan syntymästä saakka. Harva asia palkitsee isänä niin paljon kuin lapsi joka kömpii vähän väliä syliin ja juttelemaan milloin mistäkin itselleen tärkeästä asiasta tai nauraa kippurassa kun luetaan yhdessä jotain mukavaa kirjaa. Tai tehdään retkiä metsään tai ... no ihan mitä vain yhdessä. Ja kun vaimokaan ei ole kotitöiden alle nääntyvä nalkuttava akka niin illalla saa seuraa vielä makuuhuoneessakin vaikka yhteisiä vuosia on takana yli 15 ja tavallista kiireistä lapisperheen arkea eletään ja töitäkin painetaan ihan riittämiin.
Tällaista fiksun miehen kommenttia kaipasinkin! Olen itsekikin sitä mieltä, ettei kuvaamani tilanne oikein ole. Jostain syystä kuitenkin olen pelännyt miedän vaimoni kanssa päätyvän samaan. Enpä olisi tuttavistanikaan uskonut, ettei isyys heitä muuta pätkääkään, ainakaan parempaan suuntaan. Toivottavasti osaa itse olla fiksumpi, niin saan jatkossakin nauttia vaimonikin seurasta :)